Tämä viesti tulee kahdessa osassa.
Osa 1
Jos olet nuori/teini-ikäinen/varhaisaikuinen niin jos sinulla on erilaisia oireita kuten:
-masennusta
-ahdistusta
-univaikeuksia
-lieviä ohimeneviä psykoottistasoisia vaiheita
-ollut psykoosi
-monidiagnosoitu (esim. ahdistuneisuushäiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö)
-ajattelet, että sinulla voisi olla jotain mistä et vielä tiedä ja olet epävarma sairauden kanssa ja siitä, että oireet pahenevat myös lääkityksen kanssa
-jne...
Siis ei tarvitse olla näitä kaikkia yhtä aikaa mutta jos tunnet erityisesti, että esim. persoonallisuushäiriö tai ohimenevät psykoottistasoiset tuntemukset ovat pahenemaan päin ja olet itse huolissasi niin haluan kertoa, että joillakin, ei kaikilla nämä tuntemukset tai jo todetut sairaudet saattavat joissain tapauksissa paheta vakavamman sairauden asteelle ja joskus apu siihen tulee valitettavasti liian myöhään. Näitä sairauksia voivat olla esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsofrenia jasen alatyypit.
En mitenkään halua pelotella ja sanonkin tässä, että onneksi tosiaan kaikille ei näin koskaan käy. Kuitenkin jos olet epävarma oireitasi ja ehkä epäilet jotain alkavaa sairautta niin on hyvä ryhryä toimiin ajoissa, että saa myös avun ajoissa.
Vaikka kaikkia sairauksia ei voi estää tulemasta niin niitä voi lieventää ja estää niiden aiheuttamaa kärsimystä.
Lääkäri, sairaanhoitaja tai psykiatri ei ole aina oikeassa kaikessa. He yleensä hoitavat potilaitaan oireiden mukaan, mitä sillä hetkellä huomaavat.
Otetaan esimerkki:
19-vuotias nuori on sairastanut pitkään masennusta ja hänellä on todettu epävakaa persoonallisuus. Hänellä on todettu myös ohimeneviä psykoottisia oireita mutta niitä ei oteta vakavasti vaikka niitä tulee jatkuvasti tiheämmin. Nuoren kunto ei helpota masennuslääkkeellä. Diagnosoidun epävakauden vuoksi hänen ajatellaan olevan ajoittain hieman vauhdikas, koska hän on todetun sairauden takia impulsiivinen. Psykoottiset oireet joko sivuutetaan tai niitä pidetään yhteen persoonallisuushäiriön luokkaan kuuluvina, eikä psykiatri katso tutkimuksia tai muun lääkityksen kokeilemista sen vuoksi tarpeelliseksi.
Oireet alkavat pahentua ja masennuslääkettä lisätään ja ehkä vaihdellaan ja kokeillaan erilaisia. Olo ei kuitenkaan parane. Nuori on ehkä käynyt läpi tai käy parhaillaan psykoterapiaa. Siitäkään ei ole ollut hyötyä.
Nuori hakeutuu sairaalahoitoon, koska ei jaksa oireitaan. Sairaalasta kuitenkin lähetetään pian kotiin vedoten siihen, että kyseessä on persoonallisuushäiriön aiheuttamia oireita, joita ei sairaalassa voi parantaa.
Nuorella on voinut olla sairaalakierrettä jo aikaisemminkin. Lähetetty kotiin ja sanottu ettei häntä voida auttaa.
Nuori masentuu, koska hänestä tuntuu, että jokin muu on myös vialla mutta hän ei osaa itse sanoa sitä tai ajatella sitä, mistä kaikki voisi todellisuudessa johtua.
Hänelle ei ole koskaan tehty laajoja psykologisia tutkimuksia.
Hänelle on saatettu antaa vain nämä diagnoosit ja ajateltu, että näin tulee jatkossakin olemaan.
Nuori kuitenkin sairastuu vähitellen psykoottiseen jaksoon, jossa ilmenee myös vauhdikkuutta ja ajoittain masennusta sekä ahdistusta. Hän joutuu sairaalaan, ehkä toiseenkin. Huomataan, että kaikki ei olekaan niinkuin papereissa on lukenut jo monta vuotta ja aletaan tekemään tarkempia tutkimuksia.
Tutkimuksista osastohoidon aikana paljastuu, että nuorella onkin vahvasti skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön viittaavia oireita.
Diagnoosiksi tulee skitsoaffetiivinen häiriö.
Kukaan muu, kuin nuori itse ja ehkä myös hänen läheisensä eivät olleet uskoneet koskaan, että nuorella olisi voinut olla muutakin. Kaikki terveydenhuollossa olivat vain pysyneet itsepäisesti annetussa diagnoosissa, eikä nuorta oltu kuunneltu tai tutkittu sen tarkemmin.
Näin olivat ammattilaiset leimanneet nuoren papereihinsa moneksi vuodeksi väärään dignoosiin.
Kukaan ei pahoitellut tapahtunutta.
Nuori oli aina itse tiennyt ja itkenyt, että hän itse sen on koko ajan tiennyt, että kyse on jostain muustakin.
Nyt viimein masennuslääkekierre lopetettiin ja nuorta alettiin hoitamaan hänen oikeaan sairauteensa sopivilla lääkkeillä.
Nuori alkoi parantumaan ja voimaan paremmin. Epätietoisuus hävisi.
Osa 1
Jos olet nuori/teini-ikäinen/varhaisaikuinen niin jos sinulla on erilaisia oireita kuten:
-masennusta
-ahdistusta
-univaikeuksia
-lieviä ohimeneviä psykoottistasoisia vaiheita
-ollut psykoosi
-monidiagnosoitu (esim. ahdistuneisuushäiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö)
-ajattelet, että sinulla voisi olla jotain mistä et vielä tiedä ja olet epävarma sairauden kanssa ja siitä, että oireet pahenevat myös lääkityksen kanssa
-jne...
Siis ei tarvitse olla näitä kaikkia yhtä aikaa mutta jos tunnet erityisesti, että esim. persoonallisuushäiriö tai ohimenevät psykoottistasoiset tuntemukset ovat pahenemaan päin ja olet itse huolissasi niin haluan kertoa, että joillakin, ei kaikilla nämä tuntemukset tai jo todetut sairaudet saattavat joissain tapauksissa paheta vakavamman sairauden asteelle ja joskus apu siihen tulee valitettavasti liian myöhään. Näitä sairauksia voivat olla esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsofrenia jasen alatyypit.
En mitenkään halua pelotella ja sanonkin tässä, että onneksi tosiaan kaikille ei näin koskaan käy. Kuitenkin jos olet epävarma oireitasi ja ehkä epäilet jotain alkavaa sairautta niin on hyvä ryhryä toimiin ajoissa, että saa myös avun ajoissa.
Vaikka kaikkia sairauksia ei voi estää tulemasta niin niitä voi lieventää ja estää niiden aiheuttamaa kärsimystä.
Lääkäri, sairaanhoitaja tai psykiatri ei ole aina oikeassa kaikessa. He yleensä hoitavat potilaitaan oireiden mukaan, mitä sillä hetkellä huomaavat.
Otetaan esimerkki:
19-vuotias nuori on sairastanut pitkään masennusta ja hänellä on todettu epävakaa persoonallisuus. Hänellä on todettu myös ohimeneviä psykoottisia oireita mutta niitä ei oteta vakavasti vaikka niitä tulee jatkuvasti tiheämmin. Nuoren kunto ei helpota masennuslääkkeellä. Diagnosoidun epävakauden vuoksi hänen ajatellaan olevan ajoittain hieman vauhdikas, koska hän on todetun sairauden takia impulsiivinen. Psykoottiset oireet joko sivuutetaan tai niitä pidetään yhteen persoonallisuushäiriön luokkaan kuuluvina, eikä psykiatri katso tutkimuksia tai muun lääkityksen kokeilemista sen vuoksi tarpeelliseksi.
Oireet alkavat pahentua ja masennuslääkettä lisätään ja ehkä vaihdellaan ja kokeillaan erilaisia. Olo ei kuitenkaan parane. Nuori on ehkä käynyt läpi tai käy parhaillaan psykoterapiaa. Siitäkään ei ole ollut hyötyä.
Nuori hakeutuu sairaalahoitoon, koska ei jaksa oireitaan. Sairaalasta kuitenkin lähetetään pian kotiin vedoten siihen, että kyseessä on persoonallisuushäiriön aiheuttamia oireita, joita ei sairaalassa voi parantaa.
Nuorella on voinut olla sairaalakierrettä jo aikaisemminkin. Lähetetty kotiin ja sanottu ettei häntä voida auttaa.
Nuori masentuu, koska hänestä tuntuu, että jokin muu on myös vialla mutta hän ei osaa itse sanoa sitä tai ajatella sitä, mistä kaikki voisi todellisuudessa johtua.
Hänelle ei ole koskaan tehty laajoja psykologisia tutkimuksia.
Hänelle on saatettu antaa vain nämä diagnoosit ja ajateltu, että näin tulee jatkossakin olemaan.
Nuori kuitenkin sairastuu vähitellen psykoottiseen jaksoon, jossa ilmenee myös vauhdikkuutta ja ajoittain masennusta sekä ahdistusta. Hän joutuu sairaalaan, ehkä toiseenkin. Huomataan, että kaikki ei olekaan niinkuin papereissa on lukenut jo monta vuotta ja aletaan tekemään tarkempia tutkimuksia.
Tutkimuksista osastohoidon aikana paljastuu, että nuorella onkin vahvasti skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön viittaavia oireita.
Diagnoosiksi tulee skitsoaffetiivinen häiriö.
Kukaan muu, kuin nuori itse ja ehkä myös hänen läheisensä eivät olleet uskoneet koskaan, että nuorella olisi voinut olla muutakin. Kaikki terveydenhuollossa olivat vain pysyneet itsepäisesti annetussa diagnoosissa, eikä nuorta oltu kuunneltu tai tutkittu sen tarkemmin.
Näin olivat ammattilaiset leimanneet nuoren papereihinsa moneksi vuodeksi väärään dignoosiin.
Kukaan ei pahoitellut tapahtunutta.
Nuori oli aina itse tiennyt ja itkenyt, että hän itse sen on koko ajan tiennyt, että kyse on jostain muustakin.
Nyt viimein masennuslääkekierre lopetettiin ja nuorta alettiin hoitamaan hänen oikeaan sairauteensa sopivilla lääkkeillä.
Nuori alkoi parantumaan ja voimaan paremmin. Epätietoisuus hävisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Osa 2
Jos siis tunnet, että kaikki ei ole ihan niin kuin lääkäri sanoo, vaadi kunnollisia tutkimuksia.
Jos itse epäilet jotain alkavaa sairautta, niin käy vaikka netistä katsomassa sairauden tyypillisen alkamisiän.
Älä suostu huonoon tai vähättelevään kohteluun.
Vielä sanon, että kaikille ei käy näin.
Valitettavaa on, että joillekin näin käy ja apu saattaa tulla vasta vuosien päästä, vaikka oikeisiin toimenpiteisiin oltaisiin voitu ryhtyä jo paljon aiemmin.
Psykologiset tutkimukset on hyvä tehdä ja varsinkin silloin, kun huomataan oireissa epäselvyyttä, koska esimerkkeinä olleet kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofreni jne. eivät kaikilla hetkessä ala. Näissä saattaa olla vuosienkin ennakko-oireita.
Kenenkään ei tarvitse tästä kirjoituksesta pelästyä ja alkaa hakea itselleen apua samantien :)
Yritän vain sanoa teille, että luottakaa tällaisissa tapauksissa myös itseenne ja omiin tuntemuksiinne.
Voitte näin säästyä paljolta.
Olen kertonut nämä asiat omien kokemusteni pohjalta, että kyllä tässä jotain perää on :)
Kaikkea hyvää nuorille ja parempaa tulevaisuutta!