Vuosi 2013 pian taakse jää,
sen huolet ja murheet aika kultaa
– riemut ja onnet sydän säilyttää.
Astu uuteen vuoteen sä rohkein mielin,
avaa silmäs korvas,
-elä sydämen kielin.
Usko huomiseen uuteen,
päivään parempaan.
sen huolet ja murheet aika kultaa
– riemut ja onnet sydän säilyttää.
Astu uuteen vuoteen sä rohkein mielin,
avaa silmäs korvas,
-elä sydämen kielin.
Usko huomiseen uuteen,
päivään parempaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
teeskentelyn sm kisat oletan?
Ei tarvitse teeskennellä mitään, ainoastaan luopua negatiivisuudesta ja alkaa ajatella asioita positiivisemmin. Omilla ajatuksilla pystyy vaikuttamaan paljon asioihinsa.
Miksi kaikki vähänkään postiivinen täytyy lytätä? Miksi ei voisi ajatella jonkun tarkoittavan oikeasti hyvää?
No oli miten oli, niin jokainen on vastuussa vain omasta elämästään. Toivotan sinulle jii13 oikein mukavaa vuoden alkua! :)
"ainoastaan luopua negatiivisuudesta ja alkaa ajatella asioita positiivisemmin"
Eli pitäisi alkaa valehtelemaan itselleen. Ei käy. Totuudenmukaisuus ja realismi on tärkeintä.
"Miksi ei voisi ajatella jonkun tarkoittavan oikeasti hyvää?"
Omaa etuaan ne ajattelee, joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Totuus ja realismi on suhteellista. Omat ajatukset, tunteet ja asenteet vaikuttaa siihen miten me koetaan maailma ja elämäntilanteet. Aistitkin havaitsee vain pienen osan todellisuudesta. Omiin ajatuksiin, tunteisiin ja asenteisiin on mahdollista vaikuttaa, jolloin se myös muokkaa omaa maailmankuvaa ja niitä elämäntilanteita. Jos pitää päättää, että haluaako mielummin olla onnellinen vai oikeassa niin olen mieluummin onnellinen kuin kärsin ja pidän kiinni suhteellisista "tosiasioista". Asioihin ei aina voi vaikuttaa, mutta omaan asenteeseen voi.
Mutta ympäristö ja kaikki koettu muokkaavat ajatusmaailmaa, tunteita ja asenteita. Jokainen on oman historiansa summa. Vaikea on omaan todellisuuteen suhtautua, kuin johonkin päinvastaiseen. Toisin sanoen, vaikeampi on hymyillä, kuin itkeä, kun joku potkaisee päähän.
Kiitos rohkaisevasta viestistäsi!
Mutta silti tuntuu tällä hetkellä, että seinät kaatuu päälle. En tavoita ketään kenen kanssa voisin tuntojani purkaa, kukaan ei ota syliin ja pidä hyvänä...
Moi! Kuinka sinä otat syliin?
"Usko huomiseen uuteen,
päivään parempaan.
Vuodet voi vaihtua, kuukaudet edetä, päivänvalo vuoroin lisääntyä, vuoroin vähentyä, mutta yksinäisyys, tuo yksinäisyys, jo ala-asteella alkanut, kun yksin kiersin koulun hiekkakenttää välitunneilla ympäri, yksin kävelin jo tuolloin, eikä minun ystävystyneet kuin ne, jotka halusivat minua satuttaa. Jo silloin taisi ahjossa luottamukseni ihmisiin kadota, eikä palannut se ehkä milloinkaan, paitsi pariin kertaan, jolloin annoin itseni rakastua, mutta mitä vielä, vahasta tehdyt rakkauden siipeni sulivat, korkealta ja kovaa romahdin, lisää itseäni vain satutin.
Kipua musteella lääkitsin, ja itseni kuviin peitin. Kehossani lukee viestejä aikojen takaa, rohkeiden miesten viimeisiä sanoja, on myös leijona, tuo uljista eläimistä kaiken uljain, leijona, jollainen haluan itsekin vielä joskus olla. Kuvani kertovat siitä, millainen en ole, vaan siitä, millainen haluan vielä olla. Tänä vuonna, piakkoinkin, uuden kuvan itseeni lisään, antiikin sankarin Leonidaksen muistoksi, ja itselleni tavoitteeksi.
Sillä olen kyllästynyt kipuun, olen väsynyt itseni surkeaksi tuntemaan. Olen kurkkuani myöten täynnä, ja ylikin, itseni huonommaksi ihmiseksi havaitsemaan, pahojen henkien tallaaamaksi joutumaan.
Joten rakas kipu, jo vuosien aikana tutuksi tullut, nyt näytän sinulle ovea, vaikka tiedän, ettet sinä ovista kulje vaan salaa pimeässä vaanit varomattomia, kuin varas, vainolainen. Häivy, katoa, pala poroksi, olen itseni yksinäiseksi hyväksynyt, ja kaiken toivon jo heittänyt, etkä sinä enää pysty uuteen sydämeeni, jonka veistin graniitista, peitin marmorilla ja upotin mustimpaan merenpohjaan.
Ihana kirjoitus!