9-luokan opettajia?

Näyttää siltä, että olet saanut opetettavaksesi tavallista haasteellisemman ryhmän :) Itse olen ollut yläloulun opettajana 14 vuotta ja kaikenlaista on tullut vuosien varrella vastaan. Ryhmissä on valtavia eroja saman koulun sisällä. Siinä missä yhden ryhmän oppilaat kilpailevat keskenään parhaista tuloksista, toisen ryhmän motivaatio on perjantain bileissä. Luokassa ei tarvita kun pari oppilasta, jotka kovaäänisesti kertovat miten turhaa opikelu on ja koko ryhmä alisuoriutuu. Olen nähnyt luokkia, joissa muutaman tyypin puheet ratkaisevat jopa jatkokoulutukseen hakeutumisen kavereiden puolesta. Turhaan opettaja yrittää kertoa opikelun tärkeydestä. Onneksi meillä ei ole peruskoulussa päättökokeita ja koulujakaan ei vielä julkisuudessa laiteta paremmuusjärjestykseen tulosten perusteellä. Oppilas tekee kuitenkin itse päätöksensä omasta opiskelusta ja me opettajina voimme vain tehdä parhaamme. Jos oppilas ei halua opiskella, ei huonot tulokset ole opettajan vika.
Mainitsit, että naisen arvostus on ryhmässä hyvin heikkoa. Olen kiinnittänyt huomiota vuosien varrella oppilaisiin (yleensä poikiin) joilla on hyvin selkeä ero käyttäytymisessa riippuen opettjan sukupiolesta. On ollut niitä jotka naisopettjien tunneilla laittavat kaiken sekaisin ja miesten tunneilla ovat kunnolla. Mutta myös sellaisia jotka hakevat miesten tunneilla konflikteja, mutta naisille ovat kiltisti.
Toivon sinulle jaksamista ryhmäsi kanssa! Helppoa se ei varmasti ole. Joskus voi kyynisesti lohduttaa itseään, että palkka juoksee vaikka kukaan ei oppisi mitään ;)
Mukavaa uutta vuotta!

On haastava tilanne ryhtyä uutena opettajana opettamaan ysejä. Jos saa jatkaa samojen porukoiden kanssa seiskasta kasin kautta ysiluokkaan, niin tavallisimmin nuoret ovat ysillä jo lauhkeita kuin lampaat - tosin eivät välttämättä järin innostuneita työnteosta. Muut asiat ovat päällimmäisenä mielessä. Mutta kuten sanottu, ryhmien väliset erot voivat olla todella suuria.

On aivan turhaa ottaa itseensä siitä, että teinit ovat teinejä. Heille koulu on pakkopullaa, he ovat hetken lapsia eivätkä he ajattele, että ope on nyt nähnyt vaivaa tämän tunnin eteen. Heille se on oikeasti aivan sama. Silti kannattaa jaksamisen mukaan miettiä vaihtelevat tunnit jne. kuten olet tehnytkin mutta ei todellakaan kannata soimata itseään, jos työ ei meinaa maistua.

Ysit arvostavat sitä, että heille puhutaan kuin isoille ihmisille, vaikka he eivät sitä olekaan, eikä asetuta yläpuolelle saarnaamaan. Huumoria kannattaa viljellä, mutta omasta asemasta opena eli pomona ei saa tinkiä. Erityisesti pojat haluavat, että ope on jengin johtaja, mutta he haluavat myös, että heillä on oma statuksensa. Opettajan ei pidä korostaa auktoriteettiaan niin, että oppilas menettää kasvonsa.

Positiivinen palaute on tärkeää, mutta toisin kuin monet ajattelevat, sen ei pidä liittyä vain opiskeluun. Aito kiinnostus nuoriin, heidän harrastuksiinsa yms. on avuksi. Hyväksyvä ilme, hymy, jutustelu, yhdessä nauraminen ovat semmoiset konstit, joita harva teinikään pystyy vastustamaan. Pyri luomaan mutkattomat, hyvät välit. Silloin sinua ei häiritä eikä kiusata, mutta tyttöjä miettivästä moponrassaajateinipojasta et tee hikipinkoa millään ilveellä:)

Hei taas

kiitos kivoista vastauksista, mitä olen tässä maiskutellut.! Niin, on minun luokalla sellaisiakin (vasta nyt kuulin), jotka syövät rauhoittavia. Sääliksihän se käy.

Tänään (ja koko viikko) ollaan harjoiteltu ensi viikon kokeita varten. Sen jälkeen olemme pelanneet, erityten sanaston kanssa. Luokka jaettiin kahteen osaan (tytöt ja pojat, paitsi että 1 poika sai olla tyttöjen apuna) ja taululle piirrettiin jalkapallokenttä. Molemmissa päissä on maalit. Minä sitten luin sanan meidän kielellä ja molemmista joukkueista yksi käänsi sen niin nopeasti, kuin mahdollista. Tällä jalkapallokentällä on monta pystyviivaa, eli pallo liikkuu viivan (sanakäännöksen) kerrallaan kohti maalia. Tosi hyvä! He taistelivat tosissaan päästäkseen maaliin, siinä tuli kerrattua sanoja!

Näiden nuorten keskittymiskyky on korkeintaan 15min ja sitten alkaa meteli.
Minua on pyydetty käymään 3-5 kappaletta kirjasta läpi koko vuoden aikana, nyt on toisen kappaleen kokeet ensi viikolla.
On siellä kyllä suloisiakin joukossa, muutamat ovat jo ottaneet selville missä asun....
Tuo huumorin viljeleminen ja heidän nostaminen aikuisen tasolle jutteluissa on niin totista totta! Heidät pitää ottaa tosissaan, olen täysin samaa mieltä.

Rehtori oli kerran meidän tuntia katsomassa ja juttelimme sen jälkeen vakavia. Hän sanoi, että jos joku vielä yhtä kovasti häiritsee, laita poika juoksemaan 10 kertaa koulua ympäri. Saa lukea juostessaan sanoja ja vilkuttaa ohijuostessaan.
Tuohon minä en lähde; kun kerran vihjaisin, lähes koko luokka olisi mielellään lähtenyt lenkille.

Nyt se pahin häirikkö on 2kk jäähyllä ja tilanne on vähän parempi. Rehtorin mukaan opettaminen on ensin kasvatusta, sen jälkeen tulee kieliopinnot.
Etsin vanhoista kansioista pelejä ja saan heidät niiden avulla kieliopin jälkeen mukaan vauhtiin. Kai se näin jatkuu, on saatava heidät mukaan oli se sitten mitä tahansa.

Tuo ajatus positiivisesta palautteesta, oli se mitä tahansa, on hieno juttu.
Kun kuulen jonkun olevan hyvä tietokoneen kanssa tai käsitöissä, tuon sen kyllä esille tilanteen mukaan.
Meillä ei kukaan jää luokalleen, se on aika omituista. Lukioon on lähdetty jo 8. luokalta, näiden ysiluokkalaisten edessä on oppisopimus ja sitä kautta ammattiin, jos onnistaa.

Kerrotteko millaista opettajien kesken on? Ovatko kiireisiä, vai onko aikaa jutella?