Hei, olen vaaleahko nainen, työelämässä ollut onnellisten tähtien alla mutta rakkaudessa en ole "voittanut".. Olisiko vuonna 2014 jotakin pysyvämpää tulossa kohdalleni rakkausasioissa? Siis sitä lempeää, ihanaa MIESTÄ, joka sulattaisi kylmettyneen/jäätyneen sydämeni? :)
2 0 1 4 ?
Sisälläni loimuaa
291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei
ei sinun sydämesi ole jäätynyt, sinähän olet ihminen.
minä olen näkijä, joka ei puhu ajoista, koska en usko niiden olemassaoloon.
mutta voin katsoa muuten, kerron siitä mitä eteeni hahmottuu.
on uuden vuoden ilta, henkisesti erikoinen aika, joskus se tuo paljon paineita.
lapsuudessasi oli kokemuksia, joita vieläkin nieleskelet, pala kerrallaan. sait erikoisen opin kotoasi, et oikein osaa hahmottaa sen merkitystä aikuisuuteen. äitisi sanat eivät ole tältä vuosisadalta sinun korvissasi.
mutta sinähän kysyit miehistä.
no, kotoasi tai suvustasi on tullut oppeja, siellä on myös "rankat" mielipiteet moneen asiaan. siellä on myös pientä rahaa. ...
rakastajan minä sinulle näen, erittäin hauskan ja mukavan, toiselta paikkakunnalta tulevan, hän on erittäin aurinkoinen luonne! hän ei ehkä ole vielä se aviomies, jota itsellesi toivot, mutta tämän miehen kohtaamisesta et voi välttyä. sinun kannattaa antautua kokemukselle, mikä antaa sinulle paljon lämpöä. hän palaa vielä kotipaikkaansa, mikä on kauempana.
se todellinen kumppani tulee hänen jälkeensä, ajasta en pysty puhumaan. mutta sen voin sanoa, että sinun on kohdattava ja koettava molemmat!
se oikea elämänkumppani on sitten henkevä ja aito ihminen, hän on hyvässä työssä ja asiat etenevät hänen kanssaan aivan oikeasti ja hyvin.
eli yhteenveto: mene ulos ja nauti, puhu ja seurustele ihmisten kanssa, nyt on sinun hyvä aikasi nauttia ja elää!
t. Keskiyö
Kiitos Keskiyö! Lapsuuden opit eivät ole paljon kantaneet minua tässä elämässä.. Yksin on saanut luotsata perhettään lähes eteenpäin. . Oli kyllä ikävä kuulla, että näitä ohimeneviä juttuja tulee kun en meinaisi millään niitä enää kestää... En uskalla sen takia tuntea/kokea mitään. En halua tulla enää satutetuksi. Olen pyytänyt ylhäältä ja laittanut "kirjoihin ja kansiin", että haluan vain sen loppuelämäni kumppanin.. En ohikulkijoita enää... On niin sydäntäraastavaa olla joka Joulua ja uusivuosi yksin lasten kanssa ja katsella ympärille kokonaisia, ehjiä perheitä kadehtien.. Mutta enhän kohtalolleni mitään mahda.. Ja tiedän senkin, että lapseni olisivat vieläkin iloisempia ja onnellisempia kun äiti olisi maailman onnellisin nainen joskus.