STOCKHOLM Ikväll söndag hålls Regnbågsmässan i Gustav Vasa Kyrka. Mässan får celebert besök när Stockholms biskop deltar i firandet.
"Att hoppas är nödvändigt" är temat för kvällens Regnbågsmässa. Celebrant är Ulf Lidman och sopransaxofonisten Anders Paulsson står för det musikaliska.
För första gången deltar denna kväll Stockholms biskop Caroline Krook i Regnbågsmässan. Tidigare i somras var hon invigningstalare vid Stockholm Pride.
Svenska kyrkan för just nu en debatt om att öppna möjligheten för kyrklig vigsel för samkönade par. Redan idag kan präster som så önskar ge samkönade par sin välsignelse. Själva partnerskaps/vigsel-akten måste dock hållas utanför kyrkan.
Regnbågsmässan hålls i Gustav Vasa Kyrka hösten ut - till våren kommer man hålla till i en annan av Stockholms kyrkor. Ulf Lidman har som sitt uppdrag som präst inom Stockholms stift att speciellt ägna sig åt HBT-frågor.
"Att hoppas är nödvändigt" är temat för kvällens Regnbågsmässa. Celebrant är Ulf Lidman och sopransaxofonisten Anders Paulsson står för det musikaliska.
För första gången deltar denna kväll Stockholms biskop Caroline Krook i Regnbågsmässan. Tidigare i somras var hon invigningstalare vid Stockholm Pride.
Svenska kyrkan för just nu en debatt om att öppna möjligheten för kyrklig vigsel för samkönade par. Redan idag kan präster som så önskar ge samkönade par sin välsignelse. Själva partnerskaps/vigsel-akten måste dock hållas utanför kyrkan.
Regnbågsmässan hålls i Gustav Vasa Kyrka hösten ut - till våren kommer man hålla till i en annan av Stockholms kyrkor. Ulf Lidman har som sitt uppdrag som präst inom Stockholms stift att speciellt ägna sig åt HBT-frågor.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tällaiset uutiset.
Jos olisit itse pappi, suostuisitko suorittamaan tällaisia tehtäviä?
Mitä on kirkosta enää jäljellä, kun tällaista tapahtuu virallisesti ja yleisesti hyväksyttynä?
"Kun suola on käynyt mauttomaksi, millä sitten suolataan?"
Ruotsin kirkko on mennyt kauaksi Lutherin tarkoittamasta kirkosta. Voivatko tuollaisen kirkon sisälle enää uskovaiset kuulua? Minä henkilökohtaisesti harkitsisin todella vakavasti kirkosta eroamista, jos olisin ruotsalaisen ev-lut.kirkon jäsen. Jos tällaista alkaa olla Suomessakin, asia voi tulla ajankohtaiseksi.
Jo ajat sitten Ruotsin herätysliikkeet ovat hylänneet kirkkonsa ja lakanneet toimimasta sen päättävissä elimissä. Saapi kait sitä nyt sitten osoitella sormella.
Mielestäni kirkosta pakeneminen, silloin, kun synnin susi haaskaa laumaa, on nimenomaan palkatun paimenen ominaisuus, siinä ei ole silloin sydän eikä rakkaus mukana.
Hyvä paimen on pannut henkensä lammastensa edestä.
Me pelkurit sen sijaan perustamme kilpaa vain hyvien ja onnistuneiden ristittyjen seurakuntia?
Näinkö on tarkoitus? Onko tämä mielestänne oikein?
Olemmeko me hyvän ajan pullamössö ristityt hylänneet kokonaan Hyvän Paimenen seuraamisen.
Miksi todellisten, kristtyjen tekemien syntien perään ei kohta enää kukaan itke parannussaarnaa.
Omavanhurskaus ja itserakkaus saa rienua vapaana ja me vain osoittelemme muita syntisiä sormella.
>> Voivatko tuollaisen kirkon sisälle enää uskovaiset kuulua? >>
Mietippäs sitä nukkumaan mennessäsi.
6 miljoonaa pakanaa Ruotsin kirkossa, 184 uskovaista jossain herätysliikkeen sirpaleessa.
Ei ole tungosta teidän taivaassanne.
Minä tiedän, että elävät kristityt eivät ole hylänneet mitään. He ovat keskustelleet piispojensa kanssa lukemattomat kerrat, varmasti enenmmän kuin Suomessa. Piispa on vieraillut suuremmissa seuroissa monella paikkakunnalla. He ovat käyneet keskusteluja, kirjoittaneet julkilausumia, ilmaisseet mielipiteensä sanomalehdissä jo vuosien ajan. Ainoa toive heillä on ollut, että saada pitää yksinkertaisia jumalanpalveluksia ja nauttia sakramentteja raamatun mukaan kirkon piirissä, mutta siihen ei ole papit suostuneet.
Ei kristittyjen tarvitse olla mitään pyllynnuolijoita silloin kun ei ole kysymys mistään leikistä vaan todellisista ongelmista. Onhan Raamatussa selkeät ohjeet, kuinka tulee menetellä (esim. Paavalin kirjeet).
Nimimerkki "He he nuin" kieltäytyy tajuamasta asioiden todellista tilaa ja siksi pyörittää kulunutta levyään. Vielä asiat sinullekin joskus aukenevat, jos ei nykyisessä niin kuitenkin tulevassa maailmassa.
...Voivatko tuollaisen kirkon sisälle enää uskovaiset kuulua?...
Miksi sanot näin? Emme voi tietää muiden ihmisten uskon syvyyttä ja uskovaisuutta.
Voisko joku kääntää tämän på finska, kun kaikki ei osaa tuota länsi-suomen murretta.
Näin tiivistettynä ja leikattuna:
Ruotsin kirkossa käydään keskustelua homoliittojen kirkollisesta vihkimisestä. Jo nyt papit voivat siunata nämä liitot, mutta varsinainen vihkiminen täytyy tehdä kirkon ulkopuolella.
On siinä muutakin, mihin en voi yhtyä, mutta siinä olennaisin.
Uutinen kertoo myös, kuinka Tukholman piispa Caroline Krook on osallistunut Kustaa Vaasan kirkossa (jonka seurakuntasalissa esikoislestadiolaiset vielä nykyäänkin pitävät säännöllisesti seuroja) homoille tarkoitettuun messuun. Samoin hän aiemmin kesällä on ollut avaamassa homojen vapautuspäivät eli siunannut ne.
HUOM! Vielä sanotaan että Ruotsin kirkossa käydään keskustelua avata mahdollisuus solmia samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Siellä ei siis keskustella lainkaan mahdollisuudesta, että näin ei kävisi.
Ensinnäkin en ymmärtänyt Nuinin kommenttia ollenkaan.
Jos ja kun luet Ruotsin luterilaisen kirkon todellisesta tilasta, tulet huomaamaan sen tosiasian, että sen kirkon sisällä toleranssi nk poikkeavia kohtaan on aika yksipuolista...
Ruotsin kirkossa voidaan siunata haudan lepoon muslimeja, järjestää homoille suunnattuja jumalanpalveluksia, pitää kristinuskon rinnalla muita aatteita tasapuolisena.
Ruotsin kirkko on sateenvarjo, jonka alle mahtuvat monet erilaiset näkemykset, tilaa ei tosin ole vanhakantaisen virkakäsityksen omaavilla, heitä ei juuri kirkon virkoihin valita. Vaikeahkoa taitaa olla myös schartauaneilla ja lestadiolaisilla.
Minusta ei ole itseisarvoa sillä asialla, että kuulumme kirkkoon millä hinnalla hyvänsä. TÄllä en tarkoita, että pitäisi perustaa hyvien yhteisö, joihin kuuluvat synnittömät(se ei taitaisi olla mahdollistakaan), mutta jos luterilaiseen tunnustukseen nojautuva kirkko alkaa pitää muita tunnustuksia samanveroisina ja jopa parempina, onkohan kirkosta essenssi jo hukattu.
Ruotsin kirkko ansaitsee mielestäni tunnustusta populismillaan, siihen vain tiukkapipolestat ja muut vanhoilliset joukkiot voivat loukkaantua pitäesssään kiinni Raamatun Sanan arvovallasta.
Muut ovat tyytyväisiä, kun kirkon sisällä voi nykyään järjestää jokaisen tyyliin, tarpeisiin ja makuun sopivia tilaisuuksia.
Valitettavaa on vain se, että kirkko ei enää silloin ole kirkko sen alkuperäisessä merkityksessä eikä hoida tehtäväänsä niinkuin tulisi.
Kristuksen kirkko on pyhä, sillä siellä syntiset, mutta armoitetut kristityt antavat Juamalan Sanalle sille kuuluvan auktoriteetin ja siten myös sakramentit oikein jaetaan.
Jos en ole aivan väärässä, lestadiolaisuuden eri ryhmittymät kuuluvat edelleen Ruotsin luterilaiseen kirkkoon.
Myös Suomessa on merkkejä vastaavasta selektiivisestä toleranssista. En ollut uskoa korviani kun kuulin joitain päiviä sitten radion uutisissa, että helsinkiläisesti papista Hallvar Sandellista on valitettu piispalle, koska hänellä oli otsaa saarnassaan kehottaa ihmisiä tutkimaan tilaansa ennen ehtoolliselle osallistumista, eli onko heillä halu uskoa ja elää uskon mukaista elämää (mainiten mm. avioliiton ulkopuolisen seksin). Ja mikä kummallisinta piispa Erik Wikström sanoi radiolle antamassaan haastattelussa, että kyseessä on hyvin vakava asia ja että Sandell poikkeaa kirkon linjasta. Hän tulee tutkimaan ja puhuttelemaan Sandellia asian johdosta...
Selektiivistä toleranssia tässä on se, että liberaaliin suuntaan saa poiketa jopa kirkon keskilinjastakin vaikka miten paljon ennen kuin piispat ryhtyvät kritisoimaan, mutta konservatiiviseen suuntaan poikkeamista ei tunnuta siedettävän yhtään.
Mitä tulee Ruotsin tilanteeseen, niin tämänaamuisessa lehdessä oli siellä suunnitellusta lähetysprovinssista. Kenian luterilaisen kirkon piispa on lupautunut vihkimään pappeja Ruotsiin kyseisen lähetysprovinssin palvelukseen. Ruotsin kansankirkon kanta on, että vihittävät papit tulevat olemaan Kenian kirkon pappeja, eivätkä siis Ruotsin kirkon pappeja. Lähetysprovinssi on suunnitellut myös piispan vihkimistä, ja jos niin tapahtuu, niin Ruotsin kansankirkko aikoo pitää lähetysprovinssia uutena kirkkona. Piispanvihkimiseen tarvitaan kuitenkin kristillisen kirkon perinteisen järjestyksen mukaan vähintään kolme piispaa, joten pelkästään kyseisen kenialaisen avulla se ei onnistu. Yhtenä mahdollisena vihkijänä on esitetty Oulun emerituspiispaa Olavi Rimpiläistä.
Ymmärrän hyvin, että Ruotsissa ollaan epätoivoisia tilanteen suhteen, ja kieltämättä tilanne on huolestuttava myös Suomessa. Vaarallista on, että linjat helposti kovenevat konfliktitilanteissa molemmin puolin. Ja ylilyöntejä tapahtuu helposti. Ylilyöntinä pidän esim. kirkon perinteisen järjestyksen ohitse tapahtuvaa sakramenttien "omiin käsiin ottamista". Sen sijaan lähetysprovinssin toiminta sopii kirkon perinteiseen järjestykseen, joten se on sikäli helpompi hyväksyä. Mutta sekin on skismaattista toimintaa, jos se johtaa uuden kirkon perustamiseen, ja siksi suhtaudun siihen jossain määrin varauksella.
Vaikka tilanne näyttäkin huonolta, niin kannattaa muistaa alkukirkon areiolaistaistelut, jolloin kirkko jossain vaiheessa näytti vajoavan kokonaan areiolaisuuden käsiin, mutta siitä huolimatta areiolaisuus kuitenkin viimein voitettiin. Miksei sama voisi käydä näiden nykyistenkin asioiden kanssa?
JOS IHMINEN EI TOTTUUTTA USKO, JUMALA SALLII HÄNEN USKOA VALEEN
Vanh.lestaadiolaiset kuuluvat kirkkoon, ei ole mitään syytä erota siitä. Ketä kirkkoon pitäis sitten kuulua jos ei sellasia ihmisiä, jotka haluavt pitää kiinni Raamatun oikeasta opista ja taistella sen puolesta. Niikauan kun on ollut ihmisiä on ollut myös vääriä henkiä.
Jos oikean opin puolesta taistelevat kääntävät kirkolle selkänsä, niin mitä se auttaa. Mistä ihminen sitten löytää Jumalan. (Vaikkakaan Jumala ei asu käsin tehdyssä temppeleissä. Vaan Pyhän Hengen kautta hän uskoo jokaisen uskovaisen sydämmessä, jolla on oikea usko).
Van.lestaadiolaiset yrittävät tehdä tiettäväksi ihmisille, että on olemassa oikeaa ja väärää uskoa. Oikea usko vie taivaaseen ja väärä ei vie kadotusta pitemmälle. Ja yritämme evankeliumia (=ilosanoma Jeesuksesta)julistaa, että ihminen pelastuis.
Vanh.lest. tekevät työtä naispapin kanssa virkansa puolesta esim. mutta ei he hyväksy naispappeutta. On muitakin asioita joita he eivät hyväksy kirkonpiirissä, vaikka tekevät työtä siellä. Mutta ei he vie ketään vängellä taivaaseen. Viime kädessä on valinta ihmisen oma.
Me elämme maailman lopun aikoja.Mistä me tiedämme, sen; Seuraamalla Raamtun kirjoituksia. Raamattu kertoo että silloin tulee niin väkevät eksytykset että löytyneekö elävää uskoa maan päältä. Mutta toisessa paikassa se kertoo kuitenkin että niitä on, mutta vain vähän. Ja kun viimeinen Jumalan valittu ihminen on tehnyt parannuksen. Senjälkeen ovet katua vastaan suljetaan ja kukaan ei enää voi päästä Jumalan valtakuntaan sisälle, siis tehdä parannusta. Tämä on sisältörikas lause, joka aina uskovaista ihmistä ainkain varmaan väkevästi puhutelee,ja muistuttaa miten tärkeää on olla valvovan paikalla.
"Pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuasi ottais"
Älkää eksykö minun rakkaani, sanoo Raamattu. Tässä tarkoitetaan uskovaista ihmistä.
On tärkeää huomata Raamatusta milloin se puhuu epäuskoiselle, uskovaiselle tai väärä henkiselle tms.
Sanotaanhan Raamatusta kun Jeesus puhui, hän puhui muille, mutta sitten erikseen omille opetuslapsille.
Jeesus käytti myös kovia snoja puhuessaan oikean uskon ulopuolella olevista ihmisitä. Ulkopuolella on koirat ja velhot ym.
Myös Johannes käytti kovia sanoja hän sanoi, te kyykärmeitten sikiöt kuka teitä on käskenyt pakenemaan tulevaista vihaa.
Siis Jumala rakstaa syntistä ihmistä, mutta hän vihaa syntiä.
Jos sanotaan synti synniksi, se ei ole hurkastelua.
Jumalan sana pahentaa tai parantaa.
Totuus ei ole hurskastelua.
Jumalan sana pahentaa tai parantaa.