Synnytyspelko

Minulla se on edessä vajaan puolen vuoden päästä ja pelkään aivan kauheasti!! Olen tähän asti yrittänyt olla ajattelematta asiaa, koska siihen on vielä pitkä aika...mutta niin se vaan lähestyy koko ajan! Pelkään lähinnä sitä tuskaa ja kipua! Minulla kun on niin älyttömän alhainen kipukynnys. Kyllä kai se on harvinaista kuolla Suomessa synnytykseen! Mutta silti pelottaa...!

Suomessa kuolee vuosittain 0-2 äitiä synnytykseen, eli tosi vähän. Viime viikolla kerrottiin uutisissa äitiyskuolleisuuden olevan maailmanlaajuisesti iso ongelma, mut se koskee lähinnä kehitysmaita, missä ei oo ennaltaehkäisevää äitiyshuoltoa (neuvolat) eikä synnytyssairaaloita tai ees koulutettuja kätilöitä. SUOMESSA ON TURVALLISTA SYNNYTTÄÄ!

Mutta pelottaahan se varmasti jokaista jonkun verran, varsinkin eka kerta, kun ei oikeen tiedä mitä tulee tapahtumaan. Ota nää sun pelot esille neuvolan th:n kanssa ja kysele onko sun synnytyssairaalassa pelkopolia johon voisit ottaa yhteyttä ja saada lisää tietoa ja muutakin apua noihin pelkoihin. Onnellista odotusta!

Hei sinulle!
Älä tyhjään pelkää synnytystä tai jos leikkaukseen joudut niin ei siinäkään ole mitään pelättävää. Minulla on 1.8 vanha neiti ja meillä neiti leikattiin koska oli perätilassa. Minä paranin viikossa leikkauksesta ja olen tosi onnellinen että kaikki meni ainakin minun kohdallani todella mainiosti. Jos sinulla kamala pelko niin kannattaa puhua asiasta vaikka synnytyssairaalan ihmisten kanssa. Minä juttelin silloin leikkauksesta koska pelkäsin ihan kamalasti niin kätilön kanssa ja se kyllä sai minulta pelot pois. Tietty jotku ihmiset pelottelee ja kertoo kauhutarinoita mutta ei niitä kannata kuunnella. Puhu asiasta :) Tsemppiä sinulle tulevaan koitokseen :)

Minä olen kai harvinainen suomalainen nainen, sillä peräti kaksi ystävääni on kuollut synnytykseen 2000- luvulla Helsingissä. Lisäksi ystävistäni vain 4: lla on lapsia, joten hyvä on prosentti hengissä säilymisessä. Itseäni vaivaa ymmärrettävistä syistä samanlainen pelko, vieläpä siinä määrin että minulla on nyt jo 30- vuotiaana testamentti tehtynä eik älapsiakaan vielä tulossa.. Ihan oikeasti, on helppo sanoa ettet sinä kuole, mutta se on ihan mahdollista. En ollut uskoa korviani kun toinen ystäväni kuoli vuonna 2001 ja jätti jälkeensä 3 orpoa lasta, nuorin päivän vanha. Kauheaa.

Varsinaisesti synnytyksen vuoksi ei juuri kuolla. Jos sellaista tapahtuu, taustalla on joku sairaus piilossa. Olen nähnyt noin tuhat synnytystä, enkä ole edes kuullut, saati nähnyt että joku kuolee.Siihen ei kuole, mutta hankalaa voi olla. Suomessa jutut kyllä luistavat hienosti ja henkilökunta osaa absolut asiasi.
Mistähän tuo kuolemanpelko on voinut ulla? Mieti sitä vähän ja yritä kelata. Jotain vanhaa kuulemasi siellä taustalla on.
Mikään "tauti" ei parane niin nopeasti kuin tuo vauvanmönkäretauti.
Muuan nainen tuli lapsiveden menon vuoksi sairaalaan ja laitoin hänet lepäämään. Menin välillä yöllä katsomaan, onko supistuksia. Nainen nukkui sikeästi ja lapsen pää näkyi. Nainen ei tiennyt mitään. En ehtinyt ottaa hanskoja, kun piti ottaa vauva vastaan. Hyvä lapsi tuli ja nainen ihmetteli, että onko jo aamu. Joskus se on suunnattoman helppoa.Toivon että sinullakin kaikki sujuu ja varmasti sujuukin.

hEI. Minulla tuli ensimmäisen synnytyksen jälkeen pelko jotta miten kestän kivun, pistin ajatuksen syrjään ja tulin raskaaksi. Puolessavälin raskautta rupesin miettimään itse synnytystä... Kerroin neuvolassa jotta pelkään sitä kipua... Sain lähetteen Oulussa synnärille ja kävimme siellä synnytyksen kipulievitykset ja synnytyksen kulun läpi... Auttoi vähäsen. Ensimmäisellä kerralla itkin ja rukoilin lääkäriä loettamaan kivun (15h) ja toisella kerralla (13h) naureskelin ja vitsailin kätilön kanssa jotta mahtaa nyt supistaa kun mahanpohjasta kutittaa... Ihana synnytys loppujen lopuksi... Meidän lapsiluku on täynnä:) Toivon sinulle parempia päiviä ja kaunista kevättä:)