Olen lähes 40 mies lapista, elämä on kohilhaan.. Koko elämäni lapisa asunu ja suvut täältä... Kaikki on talouvelisesti hyvin, vakityö ja asunto.. kätheen jääpi aika paljon, minheen se ei oikheen mene..... Perheetön mulkero... lapsi on jossain elämän vaihheessa tullu, muttei hänen äitinsä ei tunnusta sitä. Harrastus on hyvä ja välhiin johtanu pahhaan.. normi Ihmiset pelkää minun harrastusta.. antheeksi sitä. Kouluaikana olin kiusattu, lähes jokapäivä olin fyysisesti hakattu tajuttomaksi.. henkisesti kiusattu joka ikinen päivä... ja tämä tapahtu yläastheen 7 - 9 luokale asti... Siittä 3 vuotta etheempäin, ammattikoulhuun... Osa luokkakavereita siittä.... SAMA JUTTU, turphaan tuli.... Pääsin ammattikoulun läpi, mutta ihmisviha alko..... en pääse siittä... ei luottoa kenheenkhään. Mie en enhään jaksa, en pysty luothaan kenheen.... Alkaa tuntumhaan tuo 9 mm paremalta päässä. Mie en kauvaa kestä, negatiivisuus ihmisiä kohthaan painaa pahasti mieltä. Mie en halvais tappaa itteäni toisten ihmisten vuoksi. Sitä ei kukhaan ymmärä ko kiusattu.
Mitä tehhä?
Bikeri
590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin... ei minua hakattu jokapäivä tajuttomaksi... Näyttelin sitä ko "ns" koulukaverit piteli kiini ja veti turphaan.. Enkä pyyvä keneltäkhään antheeksi mithään, olen ilonen siittä että kuolema koittaa teijät.... toivottavasti ennen minua.
Sitäkhään ei kukhaan tiä, että mie voisin tappaa yhen ihmisen vieläpä ilosinmielin, sillä se pahin kiusaaja on omasta mielestä pilanu minun elämän. Noin 3 vuotta sitte näin tämän kyseisen henkilön erhäässä putiikisa... ikäväkseni.. tai onneksi olin sielä sillosen mutta nykysen ex-tyttöystäväni kanssa...... eipä mulla nuot suhtheet kestä yli kolmea vuotta. No, tämä kysheinen henkilö painu muuale, tiesi mikä mie nykyhään olen (tappohalunen, kyyninen ja elämhään vittuuntunu henkilö, varsinki hieman ottanheena)... olin sillon selvin, mutta huhut nyt oli keriny kauas ja olinhan mie pieksäny 2 kouluaikojen kiusaajaa jo sairaalakunthoon vuosia aijemin. Mikä mie nyt olen???? Elämhään negatiivinen kyyninen ääliö, mikä ei tajua nykysyyvestä mithään.... Empä mie halva kuitenkhaan nähhä tätä kyseistä henkilöä, sillä jos olen yksin, niin menetän maltin, enkä hallitte itteä.. luultavasti tulen tappamhaan tämän kyseisen henkilön. Mutta tämä henkilö tietää tämän ja pyssyy pois jaloista. Silti!!!!!, mie elän kyynisyyven ja yksinäisyyven välissä. Sen tiän, etten yli viiskymppiseksi elä.
Oli hyvä Lapin mies että kirjoitit tarinasi omalla lapinkielelläsi. Kyllä sekin vähän katkeruutta murtaa., vähän mutta kuitenkin.
Pahinta näissä kiusausjutuissa on aivan syyttömät ihmiset saavat tuta tämän mieleen jääneen kostomentaliteetin. Minulla vain yksi jonka haluaisin hakata henkihieveriin. On vielä etäisesti sukulainenkin se nykyään vanha ukko, jos vielä elää.
Paskat minä mitää uusiavuosia toivottele sinulle Bikeri, mutta jokainenhan meistä tietää parhaiten kuin sinä itsekin kirjoitat, ettei kostonhenki ole hyvä asia ja siitä olis päästävä. Näillä sitä kuitenkin mennään.
Vaikea on toisen henkilön kärsimykseen samaistua, vaikka itsekkin on kokenut kiusaamista (ei läheskään noin törkeää) ja olen myös kokenut hylkäämistä niin lapsena kuin parisuhteessakin.
Vaikeaa on vihan kurimuksessa elää, ja ennenkaikkea siitä kärsii itse vihankantaja: ei nuo joihin vihan tunne kohdistuu. Saattaa heilläkin ajoittain olla sisimmässä syyllisyys ja häpeä, mitä on tullut tehtyä, mutta muuten he eivät sinun vihastasi kärsi.
On järkevä ja hyvä asia, että et halua sittenkään tappaa. Ei se ainkaan sinun elämää mitenkään helpottaisi: joutuisit vankilaan tai jos saisit teon salattua, olisit ainaisesti etsintäkuulutettu ja ei murha helpota kostona.
Olet kaikesta huolimatta pärjännyt ja elämäsi on noin ulkoisesti hyvin, työ ja taloudelllistakin pärjäämist. Mikä lie tuo harrastus, joka saa porukat kavahtamaan?
Oletko aikaisemmin avautunut näin sanallisesti kertomaan elämästäsi? Kirjoittaminen anonyyminä, ettei kukaan tunnista on erittäin hyvä keino ajatusten ja tunteiden käsittelyssä.
Toivon sinulle, lapin mies, oikein hyvää ja toivorikasta alkanutta uutta vuotta
Jos oikeasti tuollaisia mietit, niin kannattaa se ysimillinen ja muunkin kaliberiset käydä luovuttamassa virkavallalle. Kostaminen ei sinun tilannettasi paranna millään lailla. Saatika muiden.
Helppo sanoa ja itsekään en siinä lainkaan onnistu, mutta kannattaa keskittyä niihin asioihin, joihin voi itse nyt vaikuttaa. Nähdä ne hyvät asiat, joita elämässäsi on ja iloita niistä.