Ensimmäinen suomalainen ryhmä, taiteiljavaltuuskunta, sai pysähtyä Viipurissa osana Lenskin matkaa vuonna 1954.
Ensimmäinen varsinainen turistiryhmä sai pysähtyä Viipurissa 01.07.1958. Tämäkin pysähdys oli vain välietappi Lenskin matkalla. Bussiyhtiöillä oli kova kilpailu siitä kuka pääsee ensimäisenä rajan yli. Voiton vei Onni Vilkas Kotkasta. Hän oli ajattanut edellisenä iltana tyhjän bussin Suomen rajapuomille ja sai näin paalupaikan. Aamulla Vilkkaan matkustajat tulivat Kotkasta toisella bussilla ja siirtyivät bussijonon ohitse illalla tuotuun linjuriin.
Ensimmäinen varsinainen turistiryhmä sai pysähtyä Viipurissa 01.07.1958. Tämäkin pysähdys oli vain välietappi Lenskin matkalla. Bussiyhtiöillä oli kova kilpailu siitä kuka pääsee ensimäisenä rajan yli. Voiton vei Onni Vilkas Kotkasta. Hän oli ajattanut edellisenä iltana tyhjän bussin Suomen rajapuomille ja sai näin paalupaikan. Aamulla Vilkkaan matkustajat tulivat Kotkasta toisella bussilla ja siirtyivät bussijonon ohitse illalla tuotuun linjuriin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onni oli rallimiehiä, moninkertainen Monte Carlon kävijä. Ajoi rallinsa isolla Mersunrohjakkeella kuten herrasmies konsanaan.
Mikähän hahtoi olla se kotkalainen liikennöitsijä, jonka kyydistä me maanpuolustuksen lyhyintä hieman pidemmän oppimäärän opiskelijat pääsimme nauttimaan kolmannesvuosisata sitten? Ettei vain?
Helsingistä Kymenlaaksoon päin johtavalla tiellä oli silloin vielä km-pylväät. Nopeus oli helppo tarkistaa niistä kellolla. Sain kerran tulokseksi 120 km/h. Moottori ei kuitenkaan ulvonut mitenkään täysillä. Kävin vilkaisemassa kuskin olkapään yli nopeusmittaria. Se näytti 80 km/h.
Kysyin kuskilta, oliko perävälityksiä muutettu. KAIKISTA ko. liikennöitsijän busseista kuulemma oli! Melkoisia vinttikoiria olivat nuo harvaperät kulkemaan. Tuollaisen otuksen kuva oli maalattu bussien kylkeenkin (taisi olla ennemminkin greyhound kuin borzoi eli "Neuvostoliiton ullakkokoira").
Paras kellottamamme lukema taisi olla 137 km/h. Jossakin Savon suunnalla paineltiin silloin menemään pohjoista kohti.
Yhdellä reissulla alkoi bussin takaosaan tulla palavan kumin käryä. Kävin ehdottamassa kuskille, että voisi olla parasta lähteä rengashommiin. Toisen puolen takapyörän paripyöristä ulompi olikin tyhjä, savuavan kuuma ja repeilemäisillään. Olimme ajaneet pitkään sisemmän varassa ja aika haipakkaa! Kuski oli toki kiitollinen vihjeestäni.
Muistelen itse, että Onni Vilkas kävi vielä vanhoina päivinäänkin (kurssi 209) itse henkilökohtaisesti saattelemassa meitä lomille lähtijöitä turvallisille teille siellä Haminassa. Koskaan en muista että oltaisi Vilkkaan kyydissä myöhästytty lomilta. Paluukyyditkin saapuivat ajallaan takasin varuskuntaan, vaikka sillä paluulla ei nyt niin väliä olisi ollutkaan vaikka sieltä olisikin myöhästynyt.
"Mersunrohjakkeella kuten herrasmies konsanaan"
asiaa....