Hei!
Olen pelännyt pimeää n. vuoden ajan ja tuntuu ettei sitä pelkoa saa lievitettyä millään lailla. Asun maalla ja olen 14-vuotias tyttö. Nukun valot päällä silloin kun ulkoa tuleva valo ei ole tarpeeksi kirkas pääsemää suljettujen sälekaihtimien läpi valaisemaan huonettani. En uskalla edes käydä pimeällä lenkillä ollessani kotona, koska teillä ei ole katulamppuja. Joten olen aina vuoden pimeinä aikoina sisällä. Toki käyn viikonloppuisin ulkona valoisaan aikaan mutta koska koulupäiväni alkaa yhdeksältä ja loppuu kolmelta joten olen koko valoisan ajan koulussa. En haluaisi istua sisällä pimeän takia, kukapa haluaisi... Suurin ongelma on siis se etten pääse lenkkeilemään talvella pimeän pelon takia. Luulen että siellä pimeässä on jotain vaarallista tai yliluonnollista joka uhkaa minua. Viime talvena koitin kerran harrastuksen takia käydä pimeässä lenkillä. Otin mukaan koirani "suojelemaan" ja taskulampun jos vaikka sen avulla olisin voinut lenkkeillä. Mutta ei, pääsin pitkän kujamme päähän kun en voinut enää jatkaa koska ajatuskin ajotielle jatkamisesta ahdisti, sydänkin hakkasi kahtasataa. Empä sitten siinä kauvaa seisoskellut ja ihmetellyt vaan kaappasin koirani syliini ja juoksin tuli hännän alla ja itku kurkussa takaisin sisälle. Sisälle päästyäni, rysähdin eteisen lattialle itkemään ja huutamaan, joka tietenkin herättää muun perheen huomion. Äiti kysyi että mikä on hätänä, isäpuoli kyseli että oliko tiellä susia ja veli kysyi mitä on tapahtunut. Kun itkemiseltäni sain suun avattua ja sanottua että pelkään pimeää niin sairaalloisesti etten voi käydä ulkona, sain vastaukseksi naurahduksia ja tiedon siitä että olen jo iso tyttö. Eikö siis minulla ole oikeus pelätä pimeää koska olen tämän ikäinen? En puhu pimeän pelostani kenellekkään tämä tapauksen takia, tuntuu kuin kaikki vain nauraisivat päälle ja kehottaisivat kasvamaan. Minua pelottaa etten kerkeä saada apua ennen kuin tämä pelko pahenee, sillä "näen" ja "kuulen" nykyään kaikenlaista. Kuntokin rapistuu päivä päivältä ja en haluaisi ähkiä joka päivä sisällä tekemässä kuntopiiriä saadakseni suositun määrän liikuntaa. Haluan mennä ulkoilemaan.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Olen pelännyt pimeää n. vuoden ajan ja tuntuu ettei sitä pelkoa saa lievitettyä millään lailla. Asun maalla ja olen 14-vuotias tyttö. Nukun valot päällä silloin kun ulkoa tuleva valo ei ole tarpeeksi kirkas pääsemää suljettujen sälekaihtimien läpi valaisemaan huonettani. En uskalla edes käydä pimeällä lenkillä ollessani kotona, koska teillä ei ole katulamppuja. Joten olen aina vuoden pimeinä aikoina sisällä. Toki käyn viikonloppuisin ulkona valoisaan aikaan mutta koska koulupäiväni alkaa yhdeksältä ja loppuu kolmelta joten olen koko valoisan ajan koulussa. En haluaisi istua sisällä pimeän takia, kukapa haluaisi... Suurin ongelma on siis se etten pääse lenkkeilemään talvella pimeän pelon takia. Luulen että siellä pimeässä on jotain vaarallista tai yliluonnollista joka uhkaa minua. Viime talvena koitin kerran harrastuksen takia käydä pimeässä lenkillä. Otin mukaan koirani "suojelemaan" ja taskulampun jos vaikka sen avulla olisin voinut lenkkeillä. Mutta ei, pääsin pitkän kujamme päähän kun en voinut enää jatkaa koska ajatuskin ajotielle jatkamisesta ahdisti, sydänkin hakkasi kahtasataa. Empä sitten siinä kauvaa seisoskellut ja ihmetellyt vaan kaappasin koirani syliini ja juoksin tuli hännän alla ja itku kurkussa takaisin sisälle. Sisälle päästyäni, rysähdin eteisen lattialle itkemään ja huutamaan, joka tietenkin herättää muun perheen huomion. Äiti kysyi että mikä on hätänä, isäpuoli kyseli että oliko tiellä susia ja veli kysyi mitä on tapahtunut. Kun itkemiseltäni sain suun avattua ja sanottua että pelkään pimeää niin sairaalloisesti etten voi käydä ulkona, sain vastaukseksi naurahduksia ja tiedon siitä että olen jo iso tyttö. Eikö siis minulla ole oikeus pelätä pimeää koska olen tämän ikäinen? En puhu pimeän pelostani kenellekkään tämä tapauksen takia, tuntuu kuin kaikki vain nauraisivat päälle ja kehottaisivat kasvamaan. Minua pelottaa etten kerkeä saada apua ennen kuin tämä pelko pahenee, sillä "näen" ja "kuulen" nykyään kaikenlaista. Kuntokin rapistuu päivä päivältä ja en haluaisi ähkiä joka päivä sisällä tekemässä kuntopiiriä saadakseni suositun määrän liikuntaa. Haluan mennä ulkoilemaan.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Viimeisin Tieto kunnon treenaamisesta..kumoaa kaiken traditionaalisen tiedon
kehon kuntotreenaamisen tarpeesta..
Tieteellisen tutkimuksen mukaan kunto pysyy aivan uskomattoman lyhyen
extreemin menetelmän mukaan...jääköön kuitenkin nyt tässä definieeraamatta..
Syystä näiden työkseen täällä vitt,ulijoiden ansiosta..joita täällä riittää
sen voi sanoa täällä että koskee vain kymmeniä sekunteja..
.
Muuten on ulkona liikkuminen aivan ihanaa mielelle ja ruumiille...
Pimeän pelko on aivan luonnollista..geeneissämme ollut vuosituhansia...
voi kääntää niinkin että vain täysin hullu Ei pelkää pimeää..
Pimeän pelon voi kuitenkin treenata pois eräällä menetelmällä...
voi kuule sama täällä itselle on mailman loppu ajatellakkaan mennä pimeällä ulos koiran kanssa (mies hoitaa sen puolen) saatika se että nukkuisin ilman ''haamuvaloa''. olen kuitenkin jo pian 19 ja pimeä on mailman pelottavin asia edelleen kukaan ei tiedä tästä enkä puhu myöskään asiasta koska oletan saavani nauruja kuten (valitettavasti) sinulle kävi!
toivotaan että se helpottaa ajan myötä.
Ite en pelkää pimeää yhtään. Käyn jopa aina pimeässä suihkussa, koska tunnen sen tekevän silmille hyvää. Yrittäkää voittaa se vaikka kuuntelemalla samalla iloista musaa tai jotain, pienenä pelkäsin pimeää ullakkoa ja kellaria, mutta nyt rakastan pimeyttä. Rakastan sitä, koska olen voittanut pelon :)
Tsemppiä ;)
Täytyy muuten keksiä joku viilee nimimerkki
Täällä yksi mummo muistelee omia pimeänpelkoja, joita oli lapsena. Minun elämääni pimeän pelot ja möröt tulivat sen jälkeen, kun serkut rantauttivat kotiini spiritismin peluun. Sen jälkeen alkoi elämässäni pelot. Keksin pikkulikkana oman konstin, jotta mörkö ei tiedä, kun juoksen yksin pimeässä ulkohuussiin. Haukuin vimmatusti kuin koira, jotta mahdollinen mörkö ei tiennyt, että se oli pieni tyttö, kun siellä menee kakalle...
Myöhemmin aikuisiässä tulin sitten uskoon ja silloin kaikki pelot lähti. Luepa sinäkin 14-vuotias Raamatusta psalmit 23 ja 91. Siellä voit tutustua todelliseen pimeyden päihittäjään...
siunausta sinulle ja kaikille muillekin!