Taas alkaa kaksisuuntaisen masennusjakso... ei jaksa tätä enää. Kertakaikkiaan elämä tuntuu niin kamalalta ettei jaksa
enää tätä. menetin juuri rakastamani ihmisen,eikä ollut ensimmäinen kerta. ei näy valoa yhtään tunnelin päässä... eikä kukaan ymmärrä miltä musta tuntuu.
huhhuh.. tässä on yrittänyt olla positiivinen mutta se tuntuu mahdottomalta nyt.
miks mulla pitää olla tää kaks suuntanenkin paska häiriö vielä tähän päälle... miks just ikinä,ei jaksa enää.
enää tätä. menetin juuri rakastamani ihmisen,eikä ollut ensimmäinen kerta. ei näy valoa yhtään tunnelin päässä... eikä kukaan ymmärrä miltä musta tuntuu.
huhhuh.. tässä on yrittänyt olla positiivinen mutta se tuntuu mahdottomalta nyt.
miks mulla pitää olla tää kaks suuntanenkin paska häiriö vielä tähän päälle... miks just ikinä,ei jaksa enää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä siitä selviää - ystävien vertaistuella helpoiten.
Mä en usko tuohon ystävien rasittamiseen. Varma keino siihen että hetken kuluttua sulla ei ole yhtään ystävää. Mä en puhu edes puolisolle että en rasita kun sitä v..taa sumeesti kun mainitsenkin jotain että ahdistaa tai muuta. Terapeutin avulla on pärjättävä. Mulla sitäkin on vain 45min kuussa että siihen ladataan sit kaikki
Minä ymmärrän. Johonkin reilu kolmikymppiseksi koin kausittain kauheita masennusjaksoja. Eikä yhtään helpota, että siihen mennessä olin pilannut elämäni kokonaan ja takana näkyi vain savuavia raunioita.
Nyt nelikymppisenä elämä on muuttunut siedettäväksi, mutta se vaatii kolme perusasiaa. Jos poikkean yhdestäkään elämä muuttuu nopeasti päättömäksi säntäilyksi.
1) en voi pitää kavereita. Pidän sukulaisiin, jotka asuvat toisella puolella maata, väljästi yhteyttä, mutta minulla ei ole työn ulkopuolella kavereita. Kaveruus sekoittaa pääni ja alan nopeasti hyväksikäyttämään toisia. Tämä sekoittaa päätäni entisestään kun joudun keksimään kaikenmaailman huuhaajuttuja.
Olen tyytynyt siihen, että elän elämäni yksin ja en voi sille mitään. Valintakysymys, jos haluan voida hyvin en voi olla tekemisissä ihmisten kanssa.
2) täysraittius. Ei viinaa eikä varsinkaan cannabista. Pitkän päälle ne saa aikaan vainoharhaisuutta ja jo kuukaudenkin selvän ajan jälkeen huomaa miten mieli seestyy.
3) urheilu. Vapaa-aikani rytmittyy hyvin tarkkaan kuntosalin ja lenkkeilyn ympärille. Se on elämäni ohjenuora ja ilman kuntoilua koko paketti hajoaisi ensimmäisenä. Teen työpäiväni odottaen kotiinpääsyä päästäkseni salille.
Elämä on yksinkertaista, mutta koska olen hullu en voi muuta. Yksinkertaisesti eläen ja olemalla odottamatta ihmissuhteita pärjään.
Minulla vähän samanlainen tilanne - yksin on helpompi olla jotta ei pää mene sekaisin. Viinakaan ei sovi - tuottaa masennusta. Kannabis taas toimii hyvin ylläpitolääkityksenä mutta sitä kun ei ole saatavilla.
Urheilu auttaa vähän kaikkeen.
Aivan perseestä mutta kaipa tää on sitte sitä elämää.
En tajua, masennusta ilman ulkoista tekijää?
Mihin ulkoista tekijää tarvitaan?
Mielialalääkkeet aiheuttavat mielialanvaihtelua, joka voi olla hyvinkin rajua. Vaihtelu on yleensä sellaista, jota henkilö itse ei pysty kontrolloimaan, jolloin se voi varsinkin asiasta aikaisemmin tietämättömälle kuulostaa varsin hullulta. Se on kuitenkin erittäin yleistä kaikille psykoaktiivisille aineille. Vertailuksi voidaan ottaa esimerkiksi katuhuumeet (vaikka ekstaasi tai amfetamiini), jotka aiheuttavat käytön jälkeisen "crash":n. En tiedä mikä on suomen kielessä käytetty ilmaisu. Monesti 'kaksisuuntainen mielialahäiriö' diagnosoidaan 'masennuslääkkeiden' käytön aiheuttaman mielialan heilahtelun seurauksena. Psykoaktiiviset aineet ovat siitä pelottavia suorastaan, että ne voivat hallita meidän mielialaamme ja vaihdella sitä ennalta arvaamattomasti ilman, että voimme siihen itse juurikaan vaikuttaa.
Mä olen niin sosiaalinen ihminen että puran tuntojani ystävilleni, ym.. (lähipiirille) ei ne jaksa oikeesti kuunnella ja mielummin välttelevät mua. Eli samaa mieltä ed.kirjoittajien kanssa että lataa tuntosi psykologille älä rasita ystäviäsi/lähipiiriä.
Katuhuumeista sen verran että MDMA (ekstaasi) on BPlle todellinen no-no. Se alamäki (crash) joka seuraa siitä voi johtaa itsemurhaan jos esim. tällaista yritystä ei ole ennestään että tunnistaa sen.
Ulkoisista tekijöistä - minulla itselläni "puhkesi" sairaus ulkoisen tekijän syystä (avioero). Oireilua oli ennestänkin mutta intensiteetti voimistui huomattavasti siihen pisteeseen että siitä tuli sairaus.
Noista mielialalääkkeistä, söin nuorena Cipramilia, kun lopetin sen käytön, mulla flippasi ihan totaalisesti, aloin tehdä kummia juttuja, käyttäytyä kummallisesti, jopa puhetyylini ja vaatetukseni muuttui, rahaa paloi 30 000 että hupsista ja seksihurjastelu ja oudot suhteet maistui. Ilmeisesti lääkkeen lopettaminen laukaisi hypomanian, ja sen jälkeen seurasi kova masennus, vaikea sanoa, mutta mopo lähti käsistä kyllä ja meni vuosia että pääsin jaloilleni jotenkin siitä ajasta saati käsitin mitä mulle oikein edes tapahtui, olin aivan pimpeli pitkän aikaa, valitettavasti
täälläki masentaa... ja ahdistaa. ainut mikä näyttää valoa on ajatus että pakkaan tavarat ja pakenen muualle. Harmi vaan että ne paholaiset seuraa mua pään sisällä kaikkialle. Tullu testattua.
Joo. Masennusjakso itselläkin meneillään. Huononpaan suuntaan menee kokoajan. Tammikuussa vain pari ahdistuskohtausta ja itkua kertaan tai kolmeen per viikko. Nyt niin väsynyt ettei vaan jaksa ja olo on mitä tukalin ja onnettomin.
Käytkö terapiassa? Onko terapiasta ollut apua, onko sinua ymmärretty?
Cannabis sativat auttaa tuohon todella hyvin. Ole todella varovainen annostuksen kanssa - sivuvaikutuksina esim. psykoosi jos otat liikaa. Tosin se häviää seuraavana päivänä.