Alotan uuden ketjun, kun edellinen tuntuu jääneen unholaan...
Mitkäs on mammoilla fiilikset? Täällä alkaa kohta rv 37 ja ihan alan olla valmis luopumaan tästä raskaanaolosta ;)
Mitkäs on mammoilla fiilikset? Täällä alkaa kohta rv 37 ja ihan alan olla valmis luopumaan tästä raskaanaolosta ;)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Täällä yks jolla laskettu 18.2 ja reilut 33 viikkoa täynnä. Mää oon huolissani supistuksista mutta kait tää tästä. Useampi lapsi mutta silti vaan niin jännittäääää!!!
Mulla ois ollu LA 17.12 mut avomies pakotti aborttiin :(
Ketä kiinnostaa syntymätön kevätvauvasi onnellisten odottajien keskuudessa? Mitä edes hengaat odottajien palstalla? Tappaja.
Joo puukolla uhaten peitellen sen abortin tekijöiltä pakotti. Yhdyn edelliseen, evvk.
Mulla LA 10.2. aika tukala on olo jo, ei haittais ollenkaan jos tulis vähän aikasemmin :P Oli sf-mitta pienentynyt, joten laskeutunut ilmeisestikin..hengityskin helpottunut. Innolla laitellaan paikkoja pienelle valmiiksi..ihanaa aikaa
Oon toi kirjoittaja aloittajan jälkeen. Täällä sf-mitta noussu vaan sentillä ja pää tuntuu alakautta
Tää puh ei näytä koko mun viestiä ja jää näemmä tommosiks typeriks lyhyiks!
LA 13.2 ja olo alkaa oleen tukala. Toivoisi että jo tulisi,mutta eihän mulla ole vielä ihan kaikkea valmiina,joten odottaakkin saisi.
Turvotus, närästys, liitoskivut, ainainen vessahätä teelusikallisen takia, väsymys, huimaus jne jne.
Onhan tämä jo neljäs raskaus,mutta aina sen unohtaa kuinka loppuraskauden tai synnytyksen jälkeen vannoo kuinka oli viimeinen kerta taas.
Synnytyksissä on aina ollut se yksi typerä hoitaja ja yritänkin nyt,että saisi olla mahdollisimman vähän hoitajia, mutta varmaan siellä taas kaivetaan "tämä on opetussairaala"-kortti esiin ja tupa on täynnä pällistelijöitä.
Eli en tätä itse synnytystä odota juuri tuolta kannalta. Mutta toki kovasti jo kaipaisi sitä uuden vauvan pään tuoksua ja pehmoisen ihon pusuttelua. On ne vaan niin ihania minejä.
Aina mennyt muksut yliaikaisiksi,joten kai sitä ollaan vielä maaliskuussa raskaana. :D
Kivaa loppuodotusta muille helmimammoille! :)
Täällä käynnistyi tänään rv 37, ei siis enää kovin kauaa tarvii odotella :) olot on aika vaihtelevat, mun puolesta vauva sais syntyä vaikka jo tänään. Kyllä täs muutaman viikon vielä jaksaa, alkaa olemaan aika kypsä jo näihin oloihin. Viikon päästä vauva katsotaankin jo täysiaikaiseksi, hyvä jos sinne asti pääsis :)
Kiva, että avattu uus ketju, kun tuntu ettei siellä vanhemmalla helmikuiset-ketjussa tapahtunu enää mitään!
Tänään lähti rv36, ja aika kypsä alan kyllä jo olemaan tähän norsuiluun..
Ihan järkyttävät liitoskivut on tullut muutama viikko sitten vaivaksi, ja pahenemaan päin tuntuu vaan menevän.. onneks mies ollut hyvänä apuna ja kiikutellut kaiken tarvittavan aina mulle :D Kävellessä supistelee, ja joutuu ihan hipihiljaa tallustella eteenpäin jos liitoskivuilta olen tohtinut edes yrittää kävellä. Myöskin alkuaikojen pahoinvointi on alkanu nostamaan päätään.. Tämän myötä tullut myös yleinen v*tutus kaikkea/kaikkia kohtaan! Kauheen kivaa siis :)
Jos nyt vielä muutaman viikon jaksaisin odotella niin kyllä tää kärsimys palkitaan!
Yhden ihanan puolen olen kyllä löytänyt tästä loppuajasta! Jostain syystä saan nukuttua tosi hyvin, eikä öisin tarvi herätä vessaan kuin korkeintaan kerran! Jee! Aiemmin mennyt yöt siis niin, että vähintään 2-4krt saanut käydä vessassa, ja unet loppuivat kuin seinään kun kello löi 5 aamulla.
Minkäs ikäisiä odottajia täällä on? Monesko raskaus? Jännittääkö lähestyvä synnytys?
Itse 23 vuotias, esikoista odotellaan, enkä oikeastaan osaa jännittää vielä yhtään koko synnytysajatusta. Enemmänkin ajatellut vaan että meneepä sitten miten menee, omalla painollaan.. :)
Odotan seitsemättä ja ikää 28. Jännää aikaa tämä loppuodotus mutta kivut yllätti,huh! Tämä onkin viimeinen pikkuihanuus ja tietysti piti odotusaikakin olla rankin! Vasta rv 34 ja risat päälle, viikot kyllä kulkee nopiaa. Supistelee, liikuin tai en. Ootan vaan lähtöä...
La 7.2.14, ja tänään alkoi rv 36. Ei pahemmin mitään vaivoja, joskus nilkkoja turvottaa mutta muutoin kaikki ok.
Ensi viikolla on synnytystapa-arvio ja eilen käytiin tutustumassa paikalliseen synnäriin. Tietää vähän mitä odottaa.
Synnytys ei pelota, odotan vain että pääsis tästä mahasta eroon. Sairaalakassikin on pakattu jo valmiiksi, ja onneks sairaalaan on muutenkin matkaa vain vaivaiset noin 500 metriä :)
Niin joo ja esikoista odotellaan, todennäköisesti poika. Ikää mulla jo 32v, kesällä tulee 33v. Takana yksi keskeytynyt keskenmeno 02/13 ja tämä raskaus sai alkunsa yhdistelmällä terolut clomifen.
Mulla ikää 29 ja toinen lapsi. Olen tuntenu itteni HUOMATTAVASTI kipeämmäksi ja epäenergisemmäksi kuin ekassa raskaudessa (tietty voi johtua siitä, että nyt päivät on täyttä tohinaa 24/7 kun esikoinen on huono nukkumaankin). Onneks on mies pystyny olemaan tosi paljon apuna.
Mulla vaivana liitoskivut, harjotussupparit, suonikohjut, sokerit ja verenpaine vähän koholla.... eli todella hehkeä fiilis kaikinpuolin;)
Meillä on sairaalaan useampi sata kilsaa ja varattiinki 3 viikon päähän aika käynnistykseen. Onko teillä kellään siitä kokemusta?
täällä viikkoja 34 5.ikää itsellä 31 ja kolmas poika tuloillaan. =) viime odotuksesta 6,5vuotta niin jokkut asiat jo päässyt unohtumaan mut aika lailla tuntuu olevan vaivanen tää olo kuin silloinkin.
yöllä saa herätä monta kertaa kun vaihtaa kylkea ja muutaman kerran vessaan. aamulla ei heti paikkoja särje mut kyllä jos muutamankin tunnin on käynyt asioita hoitamassa niin alkaa kävely sattua kun vauvan pää jo 5 viikkoa ollut tuolla ihan alhaalla. ensi viikolla viimeinen lääkäri käynti niin saa nähdä onko mitään tapahtunut kun on noita pieniä suppareita joka päivä melkein. mut eipä sekään mitään kerro vaikka oiskin pehmennyt niin siltihän se voi yli mennä. käy kyllä aika pitkäksi vaan maatessa sohvalla mut kun tuo kunto on mitä on niin ei kauheasti mitään pysty tehdä vaikka tahtois.
molemmat raskaudet on käynnistetty niin se vähän jännittää et miten tää kaveri sit lähtee tulemaan vai joudutaanko laittamaan.
MÖrGe: mulle jäi ainkin ihan hyvä fiilis viime käynnistyksestä. menin aamulla sairaalaan ja he laittoivat kohdunsuulle käynnistys tapletin. en muista enään tarkkaan miksi sitä sanottiin. nykyään ei kuulemma lääkkeellistä käynnistystä enään mielellään tehdä.
näin sanottiin viime kuussa ystävälleni kun hänellä käynnistettiin.
itsellä sitten silloin alkoi supistella n. kuuden aikaan illalla ja sitten ne siitä tosi pian koveni että paikat alkoi nopeasti aukeamaan ja poika syntyi ilman kivun lievitystä yhdeltätoista illalla.
se meni tosi nopeasti kun vaan alkoi kunnon supparit niin ei jäänyt mitään pahaa muisteltavaa.
täytyy toivoa että tämäkin nyt vaan tulisi pian ulos. =)
Mä olen rv 34 4 ja pahimpana ongelmanani on tällä hetkellä liitoskivut: kävelyni on tosi hidasta. Nukun myös huonosti. Paino on noussut vähän yli 12 kg, mikä on ahdistavaa, kun se on vieläpä tapahtunut melko nopeasti ja ilman suuria herkutteluja. Paino taisi alkaa nousta vasta joskus 22. raskausviikon tienoilla.
Olen 26v. ja odotan esikoista (tod. näk. tyttö).
Heippa taas, kiva kun jaksoitte aloittaa uuden ketjun :) Tänään olis menossa 37 1 ja mun puolesta vois jo syntyä. Olen siis 29v ja toinen raskaus, esikoinen nyt 1,5v ja pitää hyvin päivisin liikkeessä vaikka en kyllä enää jaksais. Miehestä ei ole kyllä kauheasti apua ollut ja siitä saanut hänelle motkottaa. Kipuja riittää alapäässä, liitoskipuja, supistuksia, väsymystä, närästystä, suonenvetoja, turvotusta.....jne. On tää loppuraskaus niin herkkua! :) onneks tätä ei enää kauaa kestä. Hyvää loppuraskautta kaikille ja käykäähän täällä sitten kertomassa miten synnytys meni :)
Tänne saatiin tyttövauva eilen iltapäivästä. Pituus 51cm ja paino 4220g.
Paljon onnea teille pienen tytön johdosta!!
Täällä rv 37 1 ja laskettu aika 9.2. Olen ensisynnyttäjä, 26 vuotta. Täällä jännitetään paitsi sekä minulle että miehelleni uutta vauva-arkea myös ennen kaikkea lapsen perätilaa ja sen vaikutusta synnytykseen. Vauvaa yritettiin viikko sitten kääntää, mutta eipä yritys onnistunut, sillä poika ei lähtenyt itse yritykseen mukaan ja muutenkin peppu oli jo kiinnittynyt erittäin syvälle lantioon. Minulta otettiin magneettikuvat ja lääkärit totesivat, että alatiesynnytystä kannattaa ensisijassa lähteä kokeilemaan, sillä lantion mitat olivat kuulemma ihannearvojakin paremmat (kerrankin jotain hyvää leveästä perästä :D).
Jännittää ja pelottaa, että miten poika selviää tuosta epätavallisesta synnytyksestä, mutta varsinkin minua ensisynnyttäjänä helpottaa tieto siitä, että avautumisvaihetta seurataan tarkasti, riittävästä kipulääkityksestä huolehditaan kuulemma ilman erillistä pyyntöäkin ja ponnistusvaiheessa paikalla on koko ajan 2-3 lääkäriä. Ja heti jos pieniäkään ongelmia tulee, lähdetään herkästi sektioon (leikkaussali varataan meille kuulemma heti, kun synnytys lähtee käynnistymään). Joten sinällään valvotumpi synnytys helpottaa jännitystä, sillä "normaalissa" synnytyksessähän paikalla on vain kätilö tai kaksi. Meidänkin sairaala on opetussairaala, joten olen myös valmistautunut siihen, että paikalla on varmaan kaikki alan opiskelijat tutustumassa harvinaisempaan synnytykseen. :D
Vaikka varsinkin moni sukulainen on perätilasta huolissaan ja moni kauhistelee tuota alatiesynnytystä, toivoisin kuitenkin, että alakautta synnyttäminen onnistuisi ilman ongelmia, sillä sektiostakaan en ole kovin innoissani. Ystävältäni poistettiin juuri ulkoleikkauksella kohdusta kasvaimia ja hän oli _todella_ kipeä operaation jälkeen.
Olen yrittänyt olla ajattelematta perätilaan liittyviä riskejä liikaa, sillä "normaaliin" synnytykseenkin voi aina tulla komplikaatioita. Ja pitäähän se poika sieltä pois saada tavalla tai toisella. Ja toki hän saattaa vielä itsestäänkin kääntyä. Nyt vaan odotellaan, että synnytys käynnistyisi normaalisti, sillä lääkärit olivat sitä mieltä, että rv 39:n tullessa loppuun vauvan olisi hyvä syntyä, jottei hän pääse kasvamaan liian isoksi. LA:n lähestyessä pitää kuulemma alkaa miettiä sektiota, sillä perätilassa oleville ja ensisynnyttäjille ei käynnistystä oikein suositella. Supistellut on jonkin verran, mutta vielä viikko sitten paikat oli suhteellisen tiukasti kiinni. Olen yrittänyt tehdä kotihommia ja liikkua aktiivisesti, jotta synnytys lähtisi itsestään käyntiin.
Kirjoitin pitkästi, mutta tällainen epätavallinen tilanne on herättänyt paljon ajatuksia ja teki hyvää kirjoittaa niitä auki.
LA 24.2, esikoista odotetaan ja tuntuu että sen ihanan mammamasuvaiheen jälkeen alkaa happi taas loppumaan.. verenpaineet alhaalla ja heittelee kummasti, väsyttää ja kipuilee koko kroppa :) mut sais tyttönen silti pysyä vatsassa vielä ne muutamat viikot, varsinkin kun tänään lekuri sanoi että neiti on pudonnut pois kasvukäyrältä. Tosin ei mitenkään hälyttävästi, ja kuulemma "helpompi synnyttää" :D totta tuokin..
Heippa taas kaikille. Meille syntyi ihana pikku neiti 25.1 jolloin oli menossa 38 4. Esikoinen syntyi myös 38 4 joten ei kai mun mahassa sit vaan kukaan viihdy pidempään :) kaikki meni hyvin ja todella nopeasti. Vedet meni kotona 00.50 ja lapsi oli sylissä 03.02. Oli niin rivakkaa menoa että ei kerenny kivunlievitystäkään saamaan, onneksi ponnistusvaihe kesti vaan 6min. Tyttö oli 3334g ja 49cm. Nyt kotona opettelemassa uutta arkea.
miten täällä helmi mammat voi? huomenna tulis itsellä rv.39 ja alan olla jo tosi loppu.=( ei saa nukuttua kun kokoajan vaan saan kylkeä kääntää kun ei oo hyvä olla mitenkään. sit kun ei pysty paljoa kävellä kun heti alkaa alapäähän sattua. oisi kiva jos oisi hyvässä kunnossa niin voisi kaikkea puuhaa niin aikakin menisi nopeampaa mut näin kotona vaan ollessa aika senkun matelee..=(
kävin viime perjantaina ultrassa ja vauva painoi nyt n.3600g. veikkas että kyllä neljään kiloon poika varmasti kasvaa. edellinen poikani oli päälle 4kiloa niin lääkäri vain sano että ei käynnistykselle kiirettä kun mä pystyn niin hyvin synnyttämään isonkin vauvan.
kuunnella ihmisten juttuja niin kauheasti on lääkärit erimieltä käynnistyksestä.
en ymmärrä miksi sitä ei voi tehdä jos vauva on jo tarpeeksi iso ja äidin vointi on huono..:(
kyllä alkaa vain helmoja kiristämään jos vielä 3viikkoa saa olla kasassa täällä kotona.
Synnytystä ei käynnistetä tuosta vaan sen takia, että käynnistetyssä synnytyksessä on aina isompi riski päätyä sektioon kuin luonnollisesti käynnistyneessä. Lisäksi supistukset ovat yleensä luonnollisesti käynnistyneessä synnytyksessä siedettävämpiä. Lapselle on parasta syntyä omia aikojaan sitten, kun hän on kypsä syntymään. Vaikka miten olisi huono olo, niin kannattaa olla tyytyväinen siitä, että lapsi syntyy lähellä laskettua aikaa eikä esim. rv 37, jolloin pienten ongelmien riski syntymän jälkeen on paljon suurempi.
Heippa :) Tännekkin saatiin viimeviikon lopulla kaksos tytöt
Hei. Tänne syntyi tyttö 6.2. käynnistyksellä. Synnytys meni hyvin ja suht nopeasti. 3500g ja 52 cm, aivan isänsä näköinen :)