Tämän takia olen valinnut yksinäisyyden/erakoitumisen.
Vaikka on tietty yhteisö ympärillä, silti koen kun pääsen sieltä, niin paremmalta.
Ja olen myös huomannut ne ahdistaa.
Järkeenkäypää??
Vaikka on tietty yhteisö ympärillä, silti koen kun pääsen sieltä, niin paremmalta.
Ja olen myös huomannut ne ahdistaa.
Järkeenkäypää??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kai sen voi loogisesti perustella. Ei ole mitenkään keksittyä tai kuviteltua, että ihmiset ihan oikeasti tekevät pahaa toisilleen. Tosin, tässä on syytä pitää mielessä, että eivät kaikki, eikä kaikille. Ja onhan muista ihmisistä selkeitä hyötyjäkin.
Yleisesti ottaen taitaa olla niin, että jos on ympärillä jonkinlainen kaveripiiri, niin se suojaa kaikenlaisten negatiivisten asioiden vaikutuksilta.. Näin ainakin viisaammat väittävät, itse en osaa sanoa kun ei ole ainakaan hyviä ystäviä ollut.
Jos olet oikeasti onnellinen yksin, niin sittenhän olet. Ei sitä voi kukaan muu sinulle sanoa, että "näin täytyy elää". Sitten on tietysti se, että jos vain uskottelet itsellesi, että näin on hyvä, vaikka tiedät ettei ole. Sellainen voi olla merkki siitä ettei ole oikein onnistunut ja mieli kehittää itselleen puolustuskeinoja selvitä siitä. Pitemmän päälle sellainen ei kuitenkaan tahdo toimia, jos se kaipaus on olemassa, niin se tuskin helpottaa. Itseltäni kesti kauan edes oppia ymmärtämään mitä yksinäisyys on.
Bukowskin sanoin
http://www.youtube.com/watch?v=MHRcKjvX1xE
Ihmiset ei ole mikään suurin uhka. Ihmiset ovat suurin mahdollisuus! Ilman muita ihmisiä elämä olisi vaikeampaa.
Voitko kertoa mikä mahdollisuus?
Ihmisapina, homo sapiens, on kehittynyt muutaman sadantuhannen vuoden aikana nykyiseksi teknologiaa hyödyntäväksi ihmiseksi. Teknologian kehittäminen on aiheuttanut sen, että elämme terveempänä ja pidempään.
Olemme tulleet viidakoista ja päätyneet sisätiloihin ja virtuaalimaailmoihin. Lihaksia ei enää tarvita muulloin kuin korkeintaan kumppanin haussa. Ihmisen suhde luontoon on yleisesti heikentynyt voimakkaasti, vaikka samaan aikaan kulutamme enemmän luonnonvaroja kuin koskaan aiemmin.
Ilmastonmuutos ei ole ihmiskuntaa uhkaavista katastrofeista ilmeisin. Päinvastoin, todelliset suuret ongelmat ilmastonmuutoksesta nähdään vasta vuoden 2050 jälkeen. Todennäköisemmin seuraavan vuosisadan vaihtuessa.
Ilmastonmuutostakin suurempi uhka ihmiskunnalle ja maapallolle on työttömyyskriisi.
Uusimman tutkimuksen mukaan jopa lähes puolet Yhdysvaltain työpaikoista katoaa seuraavan runsaan vuosikymmenen kuluessa. Samaa koskee koko maailmaa.
Maailmassa on nyt yli seitsemän miljardia ihmistä ja yli sata miljoonaa työtöntä aikuista. Automaatio vie usean sadan miljoonan, jopa yli miljardin aikuisen työt seuraavien 20 vuoden kuluessa.
Kehitysmaat eivät kulje samaa polkua länsimaiden kanssa vaan hyppäävät suoraan jälkiteolliseen, uuden teknologian yhteiskuntaan.
3d-tulostus, automaatio ja robotiikka mullistavat koko ihmiskunnan elämän nopeammin kuin kukaan uskaltaa edes ennustaa. Uuden sukupolven mikroprosessorit ovat nurkan takana, ne kykenevät valtavaan yli sadan gigahertsin nopeuteen.
Massiivinen työttömyys romahduttaa yhteiskuntia ja aiheuttaa jopa sotia. Luonto joutuu koville varsinkin kehitysmaissa, sillä työttömien ihmisten on kuitenkin yritettävä elää ja näin ollen villieläimet päätyvät lautasille.
On odotettavissa jopa satojen lajien sukupuuttoja. Tämä romahduttaa ekosysteemit jo paljon ennen ilmastonmuutoksen vaikutuksia.
Ihmiskunnan polttavin kysymys on, mitä jälkiteollisen yhteiskunnan ihmiset tekevät, koska suorittavia ja fyysisiä töitä ei enää ole? Ihmiskunnalla on vain yksi ulospääsy tästä orastavasta helvetistä, ja se on avaruus. Se on ainoa ratkaisu maapallon pelastamiseksi.
Ihmiset ovat suurin mahdollisuus silloin, kun tarvitset sellaista apua mitä et yksin voi itsellesi hankkia.
Olipa vuodatus..
Jolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä aiheen kanssa..
Ja sen lisäksi siinä on monia heikkouksia muutenkin, kuten useimmissa tuomionpäivänennustuksissa. Teollisten työpaikkojen väheneminen länsimaissa on jo hidastunut, Yhdysvalloissa kehitys on tainnut jopa kääntyäkin.
Mikroprosessorien suorituskykyä ei ole enää vuosikymmeneen mitattu kellotaajuuksilla, itseasiassa yhdessä vaiheessa kellotaajuudet jopa paikoin laskivat. Suorituskyky on toki noussut.
Entä robotiikka? Ehkäpä se voisi antaa uutta vauhtia teollisten työpaikkojen vähenemiselle kun pako kehittyviin maihin alkaa hidastua.. Mutta, tässä on kuitenkin syytä huomata, että nopeinkaan robotiikan kehitys ei hetkessä tee kaikista työttömiä.. Ja vielä vähemmän kehitysmaissa. Itseasiassa, jos robotit auttaisivat saamaan työt tehdyksi, saattaisivat kehitysmaiden olot kohentua monin tavoin.
Mahdollinen robotiikan räjähdysmainen kehitys, tuskin aiheuttaisi tuskaa ja kärsimystä.. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä että, niillä roboteilla tehtäisiin kuitenkin kaikkea mitä ihmiset haluavat. Jos ne kehittyisivät todella niin ettei ihmisen työtä tarvittaisi juuri lainkaan, niin sitten ihmiset varmaankin keksisivät jotain muuta tekemistä ja sisältöä elämäänsä. Usein niin vastenmieliset työt tuskin ovat muutenkaan sitä mitä ihmiset elämältään eniten toivovat.
Toki tällainen tulevaisuus toisi tullessaan monia haasteita, kuten tulonjaon ongelman. Jos ihmisten ajasta enää hyvin pieni osa tarvittaisiin työntekoon, voi perustellusti kysyä miten nykyinen palkkamalli toimii? Kävisikö niin että pieni vähemmistö tekisi kaiken työn, eläisi sanoinkuvaamattoman rikkaana, ja muille jäisi vain työttömyyttä ja köyhyyttä? Sellainen tuskin kuulostaisi kovin järkevältä, koska köyhä väestö ei osta. Tasapuolisempi tulonjako olisi parempi jopa talouden omien mekanismien kannalta.. Mutta tämä on ehkä väärä foorumi sellaisten pohtimiseen, joten lopetan tästä kirjoittamisen tähän.