"...On olemassa asioita, niin kipeitä ja vaikeita, ettei niistä puhumalla selviä..."
-Onko näin?
Mielestäni tämä kirjoitus sopii myös tähän foorumiin, sillä täällähän käsitellään juuri kipeitä ja vaikeita asioita.
-Onko näin?
Mielestäni tämä kirjoitus sopii myös tähän foorumiin, sillä täällähän käsitellään juuri kipeitä ja vaikeita asioita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Syunti tekee kipeää, ja puhumalla siitä ei pääse.
jeesuksen uhriveri joka Golgatalla vuodatettiin vain voi sen pestä pois.
Etsi Jumalan valtakunta ja nöyrry Jumalan väkevän käden alle , niin hän sinut ajallansa korottaa.
Tuli mieleen eräs vanha? virsi jossa sanotaan ihmisen köyhästä sydämestä että
"Ei itku tuska pestä
voi sitä vääryydestä.
Sen teet Sä Armoinen."
lainaus,acimlainen:)
kaikesta voi puhua. Mutta puhuminenkaan ei aina auta kaikkeen muuten kuin ajan kanssa. Aika parantaa myös. Tarkoitan tällä vaikeita kriisejä, jotka on saatu anteeksi, mutta anteeksi uskomisen työstäminen voi viedä aikaa.Ja saamisenkin. Olemme ihmisiä, kuitenkin.
Mielestäni vaikeita asioita ovat esim. syntyvyydensäännöstely, naimattomuus yms. joista puhuminen helpottaakin, mutta toisaalta voi aiheuttaa lisätuskaa, jos niitä miettii ja vatkaa liikaa. Tietysti riippuu millä mielellä niistä puhuu. Ja onko esim. naimattomuus-ongelmista puhuminen sellaista tuskalla hehkutusta ja pessimististä voivotusta.
Joskus asiat ovat vaikeita käsitellä ainakin suoraan tapahtumahetkellä, mutta kun aikaa kuluu, huomaa että niissä on ollut johdatusta ja jokin tarkoitus.
Mielestäni jokut asiat, huonotkin ja vaikeat ovat kuin sysäys toiseen, parempaan suuntaan.
Siksi kerron miten minä olen selvinnyt Taivaanisän avustuksella.
Vanhempani eivät olleet uskossa ja minut siirrettiin
muutaman vuoden ikäisena isovanhempien(vl) kotiin.
Sain siellä hyvän uskovan perheen kasvatuksen, mutta ollessani aikuisiän kynnyksellä,
isovanhempani kuolivat, ja samalla katosivat sukulaisetkin.
Jäin yksin ja alkoi usean vuoden kestäva rilluvuosien jakso.
Jossain vaiheessa tutustuin vaimooni ja kun ensimmäinen lapsi oli tulossa,
päätin muuttaa elämäni suunnan, rukoilin ja tein parannuksen.
Helppoako? - ei varmasti. Katkaisin kaikki välit entiseen huonoon seuraan.
Vuosien ajan jatkui entisten "kavereiden" houkutteluyritykset,
mutta Herramme suojeluksessa pääsin eroon siitäkin.
Muu perheeni ei ole uskossa, eivätkä aina oikein käsitä minun elämäntapaani.
Välillä on on erokin ollut lähellä,pari kertaa pistetty nimetkin paperiin,
mutta aina on sitten sovittu.
Itseasiassa elän nykyään kuin kaksoiselämää: uskonelämää ja perhe-elämää.
Luulen että eivät enää edes muista että olen uskossa.
Käyn ry:llä seuroissa aina kun pääsen, mutta tuntuu kuin juuri seurapäiviksi olisi
perheelläni keksitty muita menoja.
Olen välillä lähenyt kuitenkin, mutta jälkeenpäin sitten olen saanut olevani "ilonpilaaja".
Taivaanisä on kuitenkin järjestänyt niin, että olen saanut olla uskossa,
elää oikealla tavalla, antanut minulle hyvän työpaikan, olen saanut olla terveenä ja
joka ilta rukouksessani kiitän siitä ja pyydän perheelleni siunausta.
Kuuntelen SRK:lta tilaamistani kaseteilta ja CD:iltä suviseurapuheita ja seuralauluja.
Samoin netistä olen löytänyt vanhoja suviseurasaarnoja.
Biblia minulla on työpaikalla ja luen sitä työhuoneessani.
Kirjastossa käyn lukemassa Päivämiehen.
Siionin lähetyslehteä ei kirjastoon tule, mutta netistä löytyy siitäkin artikkeleita.
Parhaita hetkiä on, kun päivittäisillä kävelylenkeilläni saan olla "kahdestaan" Jeesuksen kanssa.
Olen kaikinpuolin tyytyväinen elämääni, koska olen Taivaanisän avustuksella saanut järjestettyä
asiat näinkin hyvin.
Tämä uskonasia on minulle elämän suola. Ja onneksi suola on saanut olla suolaista.
Minulla on aina auttaja ja lohduttaja ja toivon,että saisin joskus seura-asiatkin järjestymään.