Pidän kirjoittamisesta todella paljon ja kirjoitan paljon erilaisia tekstejä...
No kyllä ne kuulemma ovat hyviä ja upeita ja ihania ja vaikka mitä, mutta... (sana joka saa minut lannistumaan enemmän kuin olisi tarpeen.)
kirjoitusvirheet. Voin lukea tekstin useampaan kertaan enkä silti huomaa niitä.
Etenkin yhdyssanat ovat minulle hankalia.
Kyllä minä ymmärrän että niistä huomautetaan ja eräskin kommentti jonka kerran sain:
"Ei kukaan halua lukea tekstiä joka on täynnä virheitä."
totuudenmukainen mutta ei kovin kannustava....
Opinko koskaan kirjoittamaan vai kaatuuko haaveeni tähän?
No kyllä ne kuulemma ovat hyviä ja upeita ja ihania ja vaikka mitä, mutta... (sana joka saa minut lannistumaan enemmän kuin olisi tarpeen.)
kirjoitusvirheet. Voin lukea tekstin useampaan kertaan enkä silti huomaa niitä.
Etenkin yhdyssanat ovat minulle hankalia.
Kyllä minä ymmärrän että niistä huomautetaan ja eräskin kommentti jonka kerran sain:
"Ei kukaan halua lukea tekstiä joka on täynnä virheitä."
totuudenmukainen mutta ei kovin kannustava....
Opinko koskaan kirjoittamaan vai kaatuuko haaveeni tähän?
Vastaukset 21
Vanhimmat
voit oppia mutta se vaatii pirusti töitä. ensinmäiseksi pitäisi selvittää onko sinulla jonkin näköinen lukihäiriö yms.
onnea kirjoittamiseesi :)
...että, pikemminkin keskittymis ongelmia.
Aina on olevinaan niin kova kiire saada teksti valmiiksi ja eteenpäin ettei tekstiä tarkasta ajatuksen kanssa vaan lukaisen sen nopeasti läpi, vaikka sitten useampaankin kertaan.
Ehkä minä vielä opin.. joskus
On totta, että kielioppivirheet haittaavat muuten juoheastikin soljuvan tekstin tenhoa. Eritoten selvien yhdyssanojen kirjoitus erikseen aiheuttaa ehkä turhankin voimakasta puistatusta.
Yhdyssanoissa voin jeesata. Perin ammattikirjoittajafaijaltani aivan erinomaisen yleispätevän ohjeen, jolla tarkistaa mikä on ja mikä ei. On helppo ja nopea.
Otetaanpa esimerkiksi sanat maalaismaisema ja maalaisen maisema. Liitä niihin mielessäsi jokin adjektiivi, vaikkapa kaunis. Jos kyseessä on yhdyssana, adjektiivia ei voi liittää muuhun kuin alkuun, siis "kaunis maalaismaisema", ei "maalais kaunis maisema". Sen sijaan, jos sana ei ole yhdyssana, adjektiivin voi lykätä huoleti mihin hotsittaa: "maalaisen kaunis maisema" kuulostaa yhtä hyvältä kuin "kaunis maalaisen maisema". Onnistuu tietysti myös taivutuksissa: "kauniiseen maalaismaisemaan", muttei "maalais kauniiseen maisemaan" jne, ymmärrät varmaan periaatteen.
Käy tekstissäsi läpi tällä seulalla kaikki epäilemäsi yhdyssanavirheet, ja tekstisi on juokseva vinhaa rientoa sujuvuudella jota lukija voi vain äimistellä.
Paljon kiitoksia, tästä on varmasti apua :)
Muistapa myös tässä tapauksessa, että on olemassa poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Esim. kissanpoika on yhdyssana, vaikka kissan kaunis poika kuulostaa myös oikealta. (Toinen vaihtoehto adjektiivin sijaan on käyttää esim. liitettä -kin: maalaiskin maisema, maalaismaisemakin. Ja nämähän on jo opetettu ala-asteella.)
Yhdyssana on aina _yksi_ kokonaisuus, joka voi tarkoittaa vain _yhtä_ asiaa. Tuon jos ymmärtää, ei tarvitse mitään kikkoja.
Poikkeuksiahan maailmassa piisaa. Mutta on sanoja, jotka voi kirjoittaa yhtä hyvin erikseen kuin yhteenkin. Kissanpoika tai kissan poika on tästä hyvä esimerkki. Tavasin tämän mielenkiintoisen kysymyksen vuoksi vähän Nykysuomen käyttöopasta. Tuota oppijargonia en tässä jaksa toistaa, kun en siitä juuri mitään ymmärräkään. Opus suosittelee kuitenkin esim. kirjoittamaan ilman raikaste -sanan erilleen perusmuodossaan, mutta jos ostat tuotetta, ostat ilmanraikastetta.
Kissanpojan kanssa on sama ongelma myös -kin -päätteellä: kissankin poika.
Aivan eri asia on tietysti se, ettei vakiintunut sana kissanpoika ole lähtökohtaisestikaan oikein. Ei kissoilla mitään poikia ole; pentuja ne karvapallerot lienevät.
Normaaleja lyöntivirheitä tulee kaikille. Niitä voi oppia vähentämään harjoittelulla. Käsin kirjoitettaessahan tämän tyyppisiä virheitä ei tule.
Yhdyssanat ovat kivoja. Kokeile lausua sana ääneen. Jos lausut sen yhdyssanana, silloin voit kirjoittaakin sen sellaisena. Yleensä puheessa kielioppi on kohdallaan, vaikka kirjoittaessa se sitten ei oikein sujukaan.
Itse en ajattele kirjoittamiani sanoja. Seuraan lähinnä vain näppäilyvirheitä. Kaikki muu tulee omin voimin ulos, enkä todellakaan ole kirjoittanut paljoakaan. Lukenut kylläkin. Tästä voisi päätellä, että lukeminen auttaa.
Sanojen ääneenlausumista voisi kokeillakin. Ehkäpä se toimisi :)
Kun mä kirjoitin tänne ensimmäisen kerran joskus
- olisko - puoltoista vuotta sitten, niin mut tintattiin oitis ojaan ja lorotettiin päälle.
Oli aika masentavaa kun ei osannut kirjoittaa mitään oikein - yleensäkään kirjoittanut yhtään mitään minnekään - oikein.
Mä lakkasin välittämästä asiasta, koska kukaan ei enää jaksanut marista mun surkeasta äidinkielentaidostani, varsinkin kun mä vaan tungin tavaraa tuuttiin kuin ranskalaiselle hanhelle pakkoruokintaa.
Lopulta niiltä meni into oikoa kun siitä ei ollut mitään hyötyä.
Kirjoitusvirheet seuraa toisiaan ja tulevaisuus niiden osalta on synkkä. Mutta yhden asian mä voin sanoa: jos oikein tuntee että skriivaaminen on fantsu laji, niin miten helvetissä se jotenkin liittyy siihen äidinkielenmaikkaan jota ei joskus oikein jaksanut kuunnella.
Kirjoita ittes jonnekin siedettävälle taitotasolle ja unohda loput. Mä en ainakaan löydä kenenkään virheitä mistään - paitsi sen maikan :)
Samaa mieltä Fucoon kanssa olen. Virheetöntä tekstiä jos hamuaa voi ajatus karata. Kannattaa pyrkiä ymmärrettävään teksiin ja antaa piut paut pilkkuvirheille :)
Oon Fucoon ja sun kanssa samoilla linjoilla pilkkuvirheiden uhan liiasta paisuttelusta, mutta eipä siitä haittaakaan ole, jos oikeinkirjoitus osuu kohdalleen.
Mun tapa on oikolukea teksti (ei näitä viestejä, vaan se oikea teksti) useaan kertaan. Käytän tekstinkäsittelyohjelmana MS Wordiä, joka myös osaltaan auttaa tekstin muotoiluissa. Eihän se Word mikään autuaaksi tekevä ohjelma ole, mutta kummasti se vaan nopeuttaa tekstaamista.
Nyt on kyllä nii-in nuha, ettei oikein mihinkään jaksa paneutua, vaikka Fucoo jotain ehdottaisikin =)
Käytä sitä tai voi luettaa tekstisi aina jolla kulla, joka korjaa virheesi, niin ongelmasi vähenee pian.
Älä lannistu suotta, vaan jatka kirjoittamista,
virheistäänhän sitä oppii.
Yhdellä sarjakuvia piirtävällä ystävälläni on lievä lukihäiriö. Koska olen -häiriötön ja muutenkin hirvittävä kielioppinillittäjä, toimin näiden tekstien oikolukijana. Mikäli ikinä saan oman tekeleeni julkaisukuntoon, homma toimii myös toiseen suuntaan. Omille kirjoituksille (etenkin virheille ja toistolle) tulee yllättävän nopeasti "sokeaksi".
Pieni vinkki: Kirjassaan "On writing" Stephen King suosittelee jättämään valmiin tekstin lepäämään kahdeksi kuukaudeksi pöytälaatikkoon. Vasta sen jälkeen kannattaa ottaa se esiin ja lukea uudestaan. Tauon jälkeen ei nimittäin enää osaa kaikkea "ulkoa", ja mokat on helpompi poimia esiin. Tämän jälkeen koko roska olisi hyvä luetuttaa jollakin luottohenkilöllä -jolla on lupa antaa kovaakin kritiikkiä.
Tai nhan minulla yksi mutta kun voi mennä vuosia ennen kuin se teksti on oikoluettu... Kyllä minä ymmärrän että ihmisillä on muutakin tekemistä kuin oikolukea minun tekstejäni, mutta no joo...
Eihän minulla toisaalta mikään kiirekään ole. :)
Minä ehdotan, että ajattelisit kirjoittamista kahtena rinnakkaisena, monesta vaiheesta koostuvana prosessina, joista toinen on tietyn tekstin tuottamisprosessi ja toinen on oman kirjoittajuutesi kehittymisprosessi.
Edellisessä, siis tietyn tekstin tuottamisessa, voit alkuun keskittyä ensisijaisesti muihin seikkoihin kuin oikeinkirjoitukseen ja hiomisvaiheissa tarkistaa ja tarkistuttaa kieliasua yhä paremmaksi.
Jälkimmäisessä, siis kirjoittajuutesi kehittämisessä, voisit tietoisesti hankkia lisätietoa kieliopista. Suosittelen vaikkapa Terho Itkosen kieliopasta.
Minä en halua lukea virheitä vilisevää tekstiä, sehän on kuin kokki olisi jättänyt mausteet pois ruoasta tai posti kantaisi kotiin kirjeestä vain puolet. En usko, että kukaan voi ola niin ylivertaisten juonien punoja, että lukija kiinnostuisi virheitä vilisevästä tekstistä.
Mutta ensiversio saa olla rouheaa, kierros kierrokselta teksti kyllä asettuu kieliopinkin ruotuun. Turvaudu tarvittaessa tekniikkaan ja ammattilaisiin.
Asiaa haastelit parahin Marjaana!
Ei noita kalliita oppaita kannata hankkia, koska ne ovat yleensä aika suppeita.
Lukion äidinkielen kirjat sen sijaan osaavat kertoa kieliopista kaiken tarvittavan ja paljon ylimääräistäkin. Ne myös vanhenevat nopeasti ja niitä on paljon liikenteessä, joten niitä löytää kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista todella halvalla. Myös tutuilta ja sukulaisilta kannattaa kysellä.
Nuo oppikirjat olikin hyvä idea! Siitä tuli mieleen, että olen joskus törmännyt netissä kiinnostaviin harjoitussivuihin. En nyt muista osoitteita, mutta ainakin pilkkuja ja paikannimien taivutusta (ei ehkä olennainen, mutta kuitenkin) voi harjoitella kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen sivuilla.
Korutont ol kertomaa ensimmäisen pilkkutreenin tulos ainakin omalla kohdallani!
Kielitoimiston sivuilla oli kyseinen pilkkutesti kehtaako kukaan muu kertoa tulostaan, ensimmäisellä koe kerralla sain 8/17 toisella kertaa 10/17 joten olen kehitys kelpoinen tosin hidas oppinen :)
Voisiko joku kertoa sen pilkkutestin suoran osoitteen? :)
http://www.kotus.fi/cgi-bin/pilkkutesti.cgi