Mitä masennukselle oikein voi tehdä jos lääkkeitä ei kannata syödä haittavaikutusten takia eikä ole yhtään voimia liikkua, syödä tai tehdä yhtään mitään muutakaan? Ammattilaisauttajille olen muutama vuosi sitten jutellut ja se auttoi sen verran, että en kokenut itseäni enää masentuneeksi. Nyt tuntuu, että masennus on uusiutunut eikä ole enää mitään juteltavaa niin sekin tuntuu turhalta vaihtoehdolta.
Olen menossa kuun lopussa terveydenhoitajalle, mutta nyt ahdistaa, että asialle ei voi tehdä mitään. Ei tämä näinkään voi jatkua, koska opiskelut ovat ihan poskellaan ja haluan joskus valmistuakin, vaikken jaksakaan tehdä yhtään mitään enää.
Olen menossa kuun lopussa terveydenhoitajalle, mutta nyt ahdistaa, että asialle ei voi tehdä mitään. Ei tämä näinkään voi jatkua, koska opiskelut ovat ihan poskellaan ja haluan joskus valmistuakin, vaikken jaksakaan tehdä yhtään mitään enää.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Mielialalääkkeiden haittavaikutukset ovat yleensä erittäin lieviä. Jos ne ovat oikeasti liian pahoja, niin voit aina lopettaa käytön. Kannattaa ainakin kokeilla.
Mielialalääkkeiden vaikutukset voivat olla erittäin vakavia ja tuhoisia ja kauheinta on, että ne voivat jäädä pitkäaikaisiksi tai pysyviksi lyhyenkin käytön jälkeen. Täten pelkkään kokeilemiseen liittyy valtavat riskit. Missään nimessä en suosittele.
Onpa kova väite!
Sinulla on varmasti kliinisiä tutkimuksia väitteidesi perusteeksi ettet vain levitä ihan huuhaa puheita täällä ihmisille jotka tarvitsevat apua!
Näyttö on kiistaton ja tunnustettu kaikkialla tiedemaailmassa. En kehtaisi huudella huuhaa juttuja näin vakavista asioista.
Eikö noin vaaralliset lääkkeet pitäisi vetää pois markkinoilta välittömästi jos kerran on kiistatonta näyttöä vaarallisuudesta. Johan vähemmän haitalliset karkitkin otetaan pois myynnnistä heti jos havaitaan että ne ovat vaarallisia.
D-vitamiinitkin otettiin pois myynnistä heti apteekeista yhden itä-suomen yliopiston tutkimuksen perusteella, joka ei sitten tainnut kuitenkaan pitää ihan paikkaansa. Ja vitamiini-ja luontaistuotebisneksessäkin liikkuu aika isot rahat.
Jos itse saisin päättää, SSRI:t vedettäisiin markkinoilta asteittain mahdollisesti kokonaan. Toisaalta pitää myös huomioida heidät, jotka on koukutettu näihin myrkkyihin aikaisemmin ja, jotka eivät ainesta pääse irti. Heille voitaisiin myöntää jatkoreseptejä heidän niin halutessaan. Uusien reseptien kirjoittaminen SSRI:lle voitaisiin harkita kiellettäväksi kokonaan, sillä valtaosa lääkäreistä ja psykiatreista eivät kykene tai osaa käsitellä näitä aineita. Samoin neuroleptien kirjoittamista olisi rajoitettava merkittävästi. Ennen kaikkea ihmisten pakkomyrkyttäminen, jota jotkut tahot kehtaavat kutsua pakkohoidoksi ja -lääkitsemiseksi, tulisi lopettaa välittömästi.
Olen erimieltä edellisen kanssa. Haittavaikutukset voivat olla pahoja ja pysyviä. Minusta on hyvä että aloittaja pohtii näitä asioita. Minusta ei kannata kokeilla ainakaan huvikseen vaan yrittää kaikki muut keinot ensin. Pidä vaikka välivuosi koulusta jos olo on niin mahdoton.
Mikäs ammattilaisauttaja? Ja kauanko? Oliko ihan pätevä?
Asia on niin, että pitäisi pyrkiä selvittämään se masnnusta aiheuttava ja ylläpitävä syy. Luulet ettei juteltalvaa ole, koska olet puhunut vain pinta-asioita. Yleensä niistä kaikista kipeimmistä asioista puhumiseen menee pidempi aika, koska niistä ei haluisin millän puhua, koska niistä tulee niin paska olo ensin.
Minä ainakin hoidin sitä psykoterapiassa.
Lisäksi harrastan kaikkea mukavaa.
Lemppasin psyykkistä väkivaltaa harjoittaneen äijän pihalle ja lopetin huonot hommat. Laitoin rajat äitini yrityksille sekaantua elämääni.
Mikä on se tilanteesi? Opiskeletko jotain vain jonkun muu vuoksi vai ihan oman tahtosi vuoksi? Ihmissuhteet? Harrastukset? Jne.
Kannattaa hakeutus sairauslomalle, jos olo on todella paha. Ja ammatillinen kuntoutus voisi olla myös tarpeen.
Kävin kahdella koulupsykologilla ja sen jälkeen sairaanhoitajalla en ole edes varma minkä niminen paikka, mutta tarjosi mielenterveyspalveluita kuitenkin eli pätevyyden voi varmaankin kyseenalaistaa... Toinen koulupsykologeista (tai molemmat, aika on aika hämärä) oli vasta opiskelija, mutta koin sen hyödyttävämmäksi kuin sairaanhoitajan kanssa juttelemisen. Sairaanhoitajan kanssa eivät henkilökemiat oikein toimineet.
Voihan siellä menneessä olla jotain käsittelemätöntä nyt kun tarkemmin mietin. Eräät asiat vanhempieni käyttäytymisessä ja sanomisissa häiritsevät aika paljonkin, mutta voiko niitä käsitellä ilman niiden varsinaista selvittämistä heidän kanssaan. Olemme nyt etääntyneet todella paljon, kun olen asunut muutaman vuoden omillani, mutta ne silti häiritsevät edelleen.
Opiskelen alaa, josta pidän, mutta asioiden aloittaminen on todella hankalaa siltikin.
En harrasta mitään ja vietän kaiken vapaa-ajan tietokoneella ellen ole seurustelukumppanin kanssa.
Olo ei oikeastaan ole paha, kun vertaan aiempaan, jolloin halusin tappaa itseni ja sain iltaisin ahdistuskohtauksia ja nyt on surumielisyyttä, itkuisuutta ja en tiedä mitä se on, mutta jotkut sosiaaliset tilanteet ahdistavat.
Minun piti soittaa syksyllä terveydenhoitajalle tähän liittymättömän asian kokeen tuloksista enkä ole saanut soitettua enkä ole tänä aikana saanut soitettua oikeastaan yhtään mihinkään. Ei kiinnosta olla ihmisten kanssa ja koulussa esiintyminen on entistä kamalampaa ja hermostun ellen saa esiintyä silloin kun haluan eli viimeisenä. En yleensä näytä suuttumusta muille, mutta silloin se tuli kyllä kaikille selväksi.. Olen aina hermoillut esiintymistä, mutta nykyään lähes panikoin jo pari päivää ennen enkä pysty enää katsomaan yleisöön päin. Onneksi ei ole varsinaista kohtausta tullut.
Olen aina ollut etäinen kavereistani, mutta nyt se on pahentunut ja juttelen oikeastaan vain seurustelukumppanille, joka muutenkin tuo valoa tähän tilanteeseen. Hänen takiaan joskus epäilen onko se edes masennusta, koska koen joskus jopa onnea - rakastunut kun olen. Asia on kuitenkin niin, että suurimman osan päivästä on mieliala matala eikä hänen seuransa nosta sitä.
Sinun on yksinkertaisesti saatava selville mikä elämässäsi saat sinun masentuneeksi, toivottomaksi tai muutoin suuntaa vailla. Jokainen ihminen on uniikki, joten mitään pakettiratkaisua ei ole. Jos koet terapiasta olleen hyötyä aikaisemmin miksi et kokeilisi uudelleen. Mikäli sait psykoterapiasta vain ideoita, mutta et syystä tai toisesta voinet, pystynyt tai saanut muutoin niitä toteutettua, on vain luonnollista, että olosi on muuttunut jälleen allapäiseksi.
Masennus on siitä hyvä juttu, että se ei ole sairaus, vaikka niin kovasti osa luulee, ja sillä on aina jokin elämääsi pohjaava syy mihin voi usein kyllä vaikuttaa. Olet sitten yksinäinen, väärinymmärretty, huonosti kohdeltu tai niin pois päin, ratkaisuja tällaisiin elämän asioihin voidaan keksiä, mutta se vaatii sekä sinulta että terapeutiltasi yhteistyötä. Kaikilla meille on omat syyt, joten kukaan ei voi tietää mitä toisen elämässä voisi olla sellaista mistä henkilö ei pidä tai mahdollisesti puuttuu jotain sellaista mitä haluaa elämältään. Koska terapia ei ole mikään lääketieteellinen toimenpide vaan nimen omaan ongelman ratkaisua ja asioiden puntarointia keskustelemalla, kemiat ovat ratkaisevassa osassa yhteistyössänne. On tärkeää, että löydät hyvän. iloisen, luotettavan ja motivoituneen terapeutin pariksesi.
Älä liikaa stressaile opinnoistasi. Ehdit kyllä myöhemminkin. Tärkeintä elämässä on, että on onnellinen ja sen eteen kannattaa uhrata useampikin työ- tai opiskeluvuosi, jos se sitä vaatii. Tsemppiä!
Minä tein pitkälti juuri noin, etsin itse perussyytä masennukseen. Minulla kului 10 vuotta poissa opiskeluista ja työelämästä, kovasti yritin kyllä pohtia syytä, miksi. Aika oli myös henkisesti täyttä kärsimystä. Sitten jouduin työttömien terveystarkastukseen jossa diagnosoitiin mm. masennus.
Lääkkeet ja omahoito ovat parantaneet tilaa huomattavasti, ilmeisesti masennus johtui lähinnä jostain väliainetasapainoista eikä mistään muusta, mutta näyttää siltä, että työelämään ei enää ole paluuta. Vaikka nyt elänkin ihan hyvää elämää, niin taloudellisesti on valitettavan tiukkaa ja mahdollisuudet parantaa tilannetta näyttävät hyvin ohuilta kun CV:ssä komeilee 10 vuoden aukko.
Kannattaa siis ehkä hakea sitä apua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, ja käyttää kaikki konstit.
"Lääkkeet ja omahoito ovat parantaneet tilaa huomattavasti, ilmeisesti masennus johtui lähinnä jostain väliainetasapainoista eikä mistään muusta"
Huomaathan, että välittäjäaineiden tasapaino -puheet ovat psykiatriassa käytettyjä valheellisia markkinointiviestejä. Sinultakaan ei otettu mitään testejä, joista näkee, että välittäjäaineesi olisivat jotenkin epätasapainossa vaan psykiatrisi kertoi sinulle tämän markkinasloganin tuosta noin vain. Psykiatri on voinut toimia näin osaamattomuuttaan tai suoraan huijatakseen sinut lääkkeiden käyttäjäksi. On tärkeää, että tiedostat tämän mitä ikinä jatkossa teetkin.
Lisää "chemical imbalance"-myytistä voit lukea internetistä. Myös Youtubesta löytyy hyviä videoita, joissa ammattilaiset ja kansalaisaktivistit kertovat enemmän tästä erittäin menestyksekkäästä psykiatrian huijauksesta.
Just joo, taas on muka psykiatrit huijaamassa ihmisiä.
Minkähänlaiset resurssit vaatisi terveydenhoidolta ottaa kaikilta psyykkisistä ongelmista kärsiviltä välittäjäainearvot aivoista??
Lääkkeitä kehitettäessä on tutkittu että esim. masentuneilla näistä välittäjäaineista on puutetta. Siksi masentuneelle voidaan kokeilla masennuslääkettä joka nostaa näitä arvoja ja jos ei, lääkkeen käyttö voidaan keskeyttää. Lääkkeet on tutkittu ja tiedetty turvallisiksi niin kokeilu voidaan tehdä.
Näin toimitaan aivan yleisesti lääketieteessä, esim. antibioottien suhteen, jos yksi ei auta kokeillaan toista.
Vai että psykiatri oikein huijannut lääkkeiden käyttäjäksi, hohhoijaa..
"Just joo, taas on muka psykiatrit huijaamassa ihmisiä." Mitä muuta luulet heidän tekevän? "Minkähänlaiset resurssit vaatisi terveydenhoidolta ottaa kaikilta psyykkisistä ongelmista kärsiviltä välittäjäainearvot aivoista??" Sen takia syöpäpotilailtakaan ei oteta röntgeniä ennen kemoterapiaa. "Lääkkeitä kehitettäessä on tutkittu että esim. masentuneilla näistä välittäjäaineista on puutetta." On tutkittu ja todettu, että ei ole. "Lääkkeet on tutkittu ja tiedetty turvallisiksi niin kokeilu voidaan tehdä." On tutkittu ja tiedetään vaarallisiksi. "Näin toimitaan aivan yleisesti lääketieteessä, esim. antibioottien suhteen, jos yksi ei auta kokeillaan toista." hohhoijaa...
Mihin ihmeeseen sinä perustat nuo kirjoituksesi? Oletko skitsofreeninen ja kuvittelet että psykiatrit ovat luomassa pahaa täällä maan päällä?
Mihin perustat väitteet ettei masentuneilla ole välittäjäaineista puutetta? Kaikki SSRI ja SNRI lääkkeet ovat näiden välittäjäaineiden takaisinoton estäjiä, Väität siis että kaikki ne lääkkeet on tehty väärin perustein. Nyt kaipais jo pikkuisen faktaa puoskaroinnin sijaan. Ja missä nämä lääkkeet on todettu vaarallisiksi? Youtubessa??
"Lääkkeitä kehitettäessä on tutkittu että esim. masentuneilla näistä välittäjäaineista on puutetta. Siksi masentuneelle voidaan kokeilla masennuslääkettä joka nostaa näitä arvoja ja jos ei, lääkkeen käyttö voidaan keskeyttää. Lääkkeet on tutkittu ja tiedetty turvallisiksi niin kokeilu voidaan tehdä."
Valitettavasti ole pahasti väärässä. Ns. monoamiinihypototeesi on tieteellisesti vihreellinen. Masentuneilla ei ole mitään" aivokemian epätasapainoa" tai "serotoniinivajausta".
Ns. masennuslääkkeet eivät ole virallisestikaan kuin oireidenmukaista hoitoa ( EIVÄT syyperusteista). Masennuspillerit ovat psyykkisiä kipulääkkeitä, jos toimivat ylipäätään toivotusti
Olet pahasti lääketeollisuuden propagandan sisäistänyt. Ne lääkkeet on hyväksytty todella löysin kriteerein (taloudellisista ja ideologisista syistä) ja oikeilla potilailla tehdyt tutkimukset osoittavat todella surkea toipumisprosentteja varsinkin pitkäaikaisesti. Pikemminkin alkaa olla viitteitä siitä, että mitkä enemmän ns. masennuslääkkeitä syö sitä todennäköisemmin masentuu uudelleen.
Voin laittaa sinulle pitkän listan tutkimuksista, mutta jos nyt aloitat vaikka tästä:
"Tämä ns. monoamiinihypoteesi (Schildkraut 1965) on vaikuttanut erittäin vahvasti, vaikka sitä suoraan tukevia tutkimustuloksia on yllättävän vähän - serotoniinin määrä aivoissa ei terveillä ihmisillä korreloi mielialaan, eivätkä serotoniinin tai noradrenaliinin määrän ole osoitettu olevan vähentynyt masentuneilla (Booij ym. 2003). Masennuslääkkeiden kliiniset vaikutukset ilmenevät myös selvästi vasta useiden viikkojen kuluttua hoidon aloituksesta, vaikka vaikutukset monoamiinipitoisuuteen ovat paljon nopeampia (Wong ja Licinio 2004, Berton ja Nestler 2006). Tästä huolimatta ajatus serotoniinin ja masennuksen suorasta suhteesta on istunut lujasti niin asiantuntijoiden kuin maallikoidenkin mieleen."
Hermoston muovautuvuus ja masennuksesta toipuminen
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2009;125(16):1781-6
Eero Castrén
Teema: Masennus
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&viewType=viewArticle&tunnus=duo98253
"Mihin ihmeeseen sinä perustat nuo kirjoituksesi?" Tutkimustietoon ja empiiriseen näyttöön, faktaan toisin sanoen. "Oletko skitsofreeninen ja kuvittelet että psykiatrit ovat luomassa pahaa täällä maan päällä?" En ole. Psykiatria on tekemässä rahaa yhdessä lääketeollisuuden kanssa ennen kaikkea. Mitä muita tavoitteita ja sivutavoitteita heillä on en pysty kuin spekuloida. "Mihin perustat väitteet ettei masentuneilla ole välittäjäaineista puutetta?" Tutkimusfaktaan. "Kaikki SSRI ja SNRI lääkkeet ovat näiden välittäjäaineiden takaisinoton estäjiä, Väität siis että kaikki ne lääkkeet on tehty väärin perustein." Kyllä ja se ei ole väite vaan fakta. Älkäämme ampuko sanansaattajia. "Nyt kaipais jo pikkuisen faktaa puoskaroinnin sijaan. Ja missä nämä lääkkeet on todettu vaarallisiksi? Youtubessa??" Käytännössä kaikissa puolueettomissa tutkimuksissa mitä ihmiskunta on suorittanut.
Nyt esittelet sen verran vääristeltyjä väitteitä että on pakko tarjota faktaa spekuloinnin tilalle.
Näytä yksikin tutkimus, jossa SSRI ja/tai SNRI lääkkeet olisivat osoitettu hyödyttömiksi masennuksen hoidossa. Ja kun sen esität niin minä voin esittää 10 joissa ne todetaan hyödyllisiksi.
Et varmaan koskaan ole lukenut psykiatrian oppikirjaa tai ollut psykiatrian opetuksessa niin et tiedä mitä niissä sanotaan. Mutta minä voin kertoa.
Yksikään oppikirja tai psykiatri ei väitä että masennus johtuu serotoniinin puutteesta. Vaan se mitä teidetään on että masentuneilla potilailla aivoissa aksonihaarojen määrä vähenee tietyissä osissa aivoja.
Samoin on huomattu että käyttämällä SSRI ja/tai SNRI on näitä aksoninhaaroja saatu kasvamaan takaisin. Tämä on siis neurobiologinen perusta masennukselle.
Mutta HUOM! Kukaan ei väitä että se serotoniinin puute olisi SYY. Tiedämme vain että sitä lisäämällä saadaan tilannetta korjattua SYYSTÄ riippumatta.
Tiedämme myös että masennuksen hoidossa SSRI-lääke on osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin psykoterapia, mutta kumpaakaan ei väitetä parantavaksi tai syyhyn perustuvaksi hoidoksi.
Kaikki lääkärit tietävät että masennus on elämän ongelma. Ihmisen minä on ristiriidassa itsensä tai ympäristönsä kanssa, tai ihmisen elämässä on liian suuria koettelemuksia jotka ylittävät psyykkeen sietokyvyn rajat.
Ongelma tässä on ettei lääkäri voi konkreettisesti muuttaa kenenkään elämää. Vaan lääkäri voi vain tarjota apukeinoja joilla ihminen itse voi ratkaista asiat elämässään.
Masennuslääkkeiden eduksi on sanottava, että valtaosalla potilaista (oman emppiirisen tiedon mukaan, joka on kymmeniä potilaita) ne parantavat toimintakykyä ja kohentavat mielialaa riippumatta siitä tapahtuuko ihmisen elämässä mitään muutosta. Mutta pitäisi aina muistaa että ne ovat vain apuvälineitä.
Tottakai kaikkiin lääkkeisiin liittyy haittoja ja vaaroja. Kyse on aina oletetun riskin ja oletetun hyödun suhteesta, joita kukaan ei tiedä ennalta.
Ja tuo mitä väitit siitä että potilaita ei testata serotoniiniarvoja ennen hoitoa johtuu yksinkertaisesti siitä että sinulta pitäisi konkreettisesti ottaa pala aivoista ja tehdä määritykset siitä. Verestä sitä ei pysty testaamaan. Tämä on syy siihen miksei ketään testata.
Te ihmiset voisitte jatkaa tätä samaa lääkekeskustelua loputtomiin. Eikö voisi todeta, että ihmiset ovat yksilöitä ja jotkut saavat hyötyä niistä ja jotkut eivät ettekä te tule koskaan olemaan näistä asioista samaa mieltä. Agree to disagree.
Kandi 5 v ei kyllä nyt yhtään tiedä mistä puhuu. Hyvin on lääketeollisuuden propaganda mennyt läpi.
"Samoin on huomattu että käyttämällä SSRI ja/tai SNRI on näitä aksoninhaaroja saatu kasvamaan takaisin. Tämä on siis neurobiologinen perusta masennukselle."
Missäs näyttö, että masennus johtuu jostain aksonihaaravajauksesta, Sitäpaitsi psykoterapialla on myös saatu aikaiseksi kaikenlaista ihmisten aivoissa (reseptoreissa). Ja lumelääkkeelläkin saadaan kaikenlaista aikaiseksi aivoissa. Puhumattakaan spontaanilla toipumisella.
"Yksikään oppikirja tai psykiatri ei väitä että masennus johtuu serotoniinin puutteesta. Tiedämme vain että sitä lisäämällä saadaan tilannetta korjattua SYYSTÄ riippumatta. "
Voi juma mitä soopa. Missäs näyttö? Korjaa mitä?
Lukisit nyt vaikka ensin ne sensuroimattomat SSRI- ja SNRI-lääketutkimukset ja selvittäisi miten ne tehty – ja mitä niillä oikeasti mitataan tai voidaan edes mitata. Sitten voisit perehtyä ns. naturalistiin tutkimuksiin.
"Masennuslääkkeiden eduksi on sanottava, että valtaosalla potilaista (oman emppiirisen tiedon mukaan, joka on kymmeniä potilaita) ne parantavat toimintakykyä ja kohentavat mielialaa riippumatta siitä tapahtuuko ihmisen elämässä mitään muutosta."
Eikös siellä medisiinkoulussa opetetaan mitään lumevaikutuksesta? Varsinkin valkotakkilume (lääkäri vakuuttelee että kyllä tehoaa) tuottaa todella korkean plasebovaikutuksen. Ja kuinka moni masentuu pikaisesti uudestaan? Alan teollisuuskin jo puhuu että 60-70 potilaista on "lääkeresistenttejä" eli että lääkkeet ovat todella surkeavaikutteisia ja suurin osa perustuu lumevaikutukseen.
Toivon, etten koskaan päädy sinun pakeillesi.
Pitänee kommentoida, vaikka ajatttelin etten vaivaudu enää. Tuo sinun edellä laittamasi linkki Duodecim-lehden artikkeliin on hyvä ja jotain sellaista tutkimusta mitä olen pyydellyt esittämään.
Okei, siinä todetaan että :
"..eivätkä serotoniinin tai noradrenaliinin määrän ole osoitettu olevan vähentynyt masentuneilla (Booij ym. 2003). "
Mutta myös:
"Noin kolmannes masennuspotilaista ei saa apua masennuslääkehoidosta, mikä on inspiroinut tehokkaampien tai eri tavalla vaikuttavien masennuslääkkeiden etsintää (Wong ja Licinio 2004, Berton ja Nestler 2006, Belmaker ja Agam 2008). Jos masennuslääkkeiden vaikutus edellyttää ohjaavia ympäristövaikutuksia, on mahdollista, että lääkkeen vaikutuksessa ei hyötyä vaille jääneissä tapauksissa ole sinänsä ollut mitään vikaa, vaan lääkkeen ja kuntoutuksen yhteisvaikutus on ollut puutteellinen. On mahdollista, että ne potilaat, joilla on perhe tai muuten toimivat sosiaaliset turvaverkot, pystyvät masennuslääkehoidon auttamana kuntouttamaan itse itseään ja siten hyötymään lääkehoidosta, kun taas vailla sosiaalisia suhteita olevilla vaste lääkehoitoon on heikompi.
Vaikka tehokkaammille masennuslääkkeille epäilemättä olisi tarvetta, olisi ensi sijassa kiinnitettävä huomio lääkehoidon ja sitä tukevan kuntoutuksen optimointiin ja mahdollisimman varhaiseen järjestämiseen. Tämä saattaisi vähentää dramaattisesti hoitoresistenttien potilaiden määrää ja depression kroonistumista. Strukturoitu psykoterapia voi toimia tällaisena kuntoutuksena, mutta nykyisessä terveydenhoitojärjestelmässä psykoterapiaan pääsy tuntuu olevan rajallista ja viivästyvän usein. Myös muunlainen kuntoutus saattaa olla hyödyllistä, erityisesti, jos se aloitetaan varhain."
Eli jos luet arktikkelin kokonaan niin tiivistettynä artikkelissa todetaan masennuslääkkeillä olevan kliinisiä vaikutuksia ja paras hoitotulos saavutetaan yhdessä lääkehoidon ja terapian kanssa, ei siis vain jommankumman, mitä mieltä on oltu yleisesti psykiatriassa jo pitkään.
Eli jos masennuslääke on psyykkinen kipulääke niin se on ihan ok, vaikeassa tilanteessa kipulääkettä tarvitaan että päästään käsittelemään kivun läpi itse aiheuttajaa.
Kipulääkkeitä käytetään biologisissakin sairauksissa suht paljon kivun lievitykseen.
"Nyt esittelet sen verran vääristeltyjä väitteitä että on pakko tarjota faktaa spekuloinnin tilalle." OK. "Näytä yksikin tutkimus, jossa SSRI ja/tai SNRI lääkkeet olisivat osoitettu hyödyttömiksi masennuksen hoidossa. Ja kun sen esität niin minä voin esittää 10 joissa ne todetaan hyödyllisiksi." Katso puolueettomat tutkimukset (ei huijattu tai manipuloitu, kuten intressiryhmien teettämät). Sinun ei tarvitse esittää, sillä yhtään sellaista tutkimusta ei ole, jossa vaikutus ei olisi selitettävissä joko plasebolla, aktiivisella plasebolla, spontaanilla parantumisella tai 'masennuslääkkeiden' aivotoimintoja lamaavalla tai vastakohtaisesti stimuloivalla vaikutuksella.
"Et varmaan koskaan ole lukenut psykiatrian oppikirjaa tai ollut psykiatrian opetuksessa niin et tiedä mitä niissä sanotaan." Olen lukenut lukuisia psykiatriaa ja psykiatrisia menetelmiä käsitteleviä teoksia ja tutkimuksia ja omaan edellisen tueksi vielä laajan empiirisen kokemuksen lähietäisyydeltä. Pidän ainoastaan etunani, että käsitykseni ei ole psykiatriakoulutuksen antaman ilmeisen propagandan muokkaama. Toisaalta, jos voisit mainita oppikirjan mitä käytätte niin olisin kiinnostunut lukemaa, sillä haluaisin tietää miten ja kuinka harhaanjohtavaa aivopesu yliopistoissa todellisuudessa on. Minulla ei ole siitä selkeää kuvaa.
"se mitä teidetään on että masentuneilla potilailla aivoissa aksonihaarojen määrä vähenee tietyissä osissa aivoja." Ja yhteys masennuksen syntymiseen? (Olettaen, että väitteesi on tosi). "Samoin on huomattu että käyttämällä SSRI ja/tai SNRI on näitä aksoninhaaroja saatu kasvamaan takaisin." Kumma, kun tällä ei ole koskaan ollut mitään yhteyttä masennuksen parantamiseen tai lievittämiseen. "Tämä on siis neurobiologinen perusta masennukselle." lol.
"Kukaan ei väitä että se serotoniinin puute olisi SYY." Hyvä, että eivät väitä sitä. Silti sitä saa kuulla psykiatreilta Suomessakin solkenaan, kuten huomaat aikaisempien keskustelijoiden viesteistä. Osaatko muuten kandina kommentoida miksi kansaa johdetaan tahallaan harhaan uskomaan tälläisiin serotoniiniepätasapaino hömpötyksiin? "Tiedämme vain että sitä lisäämällä saadaan tilannetta korjattua SYYSTÄ riippumatta." Määrittele korjattua. Onko sinunkin 'korjattua', että henkilön aivot on lamattu ja hän ei enää ilmaise itseään.
"Tiedämme myös että masennuksen hoidossa SSRI-lääke on osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin psykoterapia, mutta kumpaakaan ei väitetä parantavaksi tai syyhyn perustuvaksi hoidoksi." Psykoterapia ei vammauta aivoja ja on siten turvallinen tapa pureutua masentuneisuuden syyhun toisin kuin esimerkiksi SSRI, joka voi aiheuttaa pahimmillaan peruuttamattomia aivovaurioita. Lisäksi SSRI ei koskaan pureudu masennuksen syihin vaan ainoastaan peittää oireilua. Pitkässä juoksussa lääkkeettömät potilaat voivat paremmin ja heillä masennuksen uusiutuminen on merkittävästi pienempi.
"Kaikki lääkärit tietävät että masennus on elämän ongelma." Thank God, there is hope. "Ongelma tässä on ettei lääkäri voi konkreettisesti muuttaa kenenkään elämää." Lääkäri voi tukea potilasta ja ehdottaa erilaisia elämänhallinnan asioita, jos on tähän koulutettu tai ohjata psykoterapiaan potilaan näin toivoessa. "[masennuslääkkeet] parantavat toimintakykyä ja kohentavat mielialaa riippumatta siitä tapahtuuko ihmisen elämässä mitään muutosta." Lyhyellä tähtäimellä näin voi tapahtua ja mielialan kohentaminen psykoaktiivisilla aineilla, varsinkin näin vakavia riskejä omaavien aineiden kohdalla, on erittäin kyseenalaista.
"Tottakai kaikkiin lääkkeisiin liittyy haittoja ja vaaroja. Kyse on aina oletetun riskin ja oletetun hyödun suhteesta, joita kukaan ei tiedä ennalta." Tutkimustiedon perusteella voidaan sanoa, että merkittävällä valtaosalla riski ei ole ottamisen arvoinen, joten voidaan esittää kysymys onko aineiden käyttämisessä mitään järkeä, kun tiedämme, että suurimman osan elämän laatu ja toimintakyky kärsii käytöstä viimeistään pitkässä juoksussa. Tämän todistavat mielenterveyssyistä (vai kehtaisiko jo sanoa suoraan, että mielenterveyslääkesyistä) eläköityneiden henkilöiden räjähdysmäinen kasvu sitten SSRI markkinoille tulon.
"siitä että potilaita ei testata serotoniiniarvoja ennen hoitoa johtuu yksinkertaisesti siitä että sinulta pitäisi konkreettisesti ottaa pala aivoista ja tehdä määritykset siitä. Verestä sitä ei pysty testaamaan." Mutta serotoniinillahan ei ole tutkitusti todettu olevan mitään yhteyttä masennukseen, kuten itsekin aiemmin totesit, joten olemme varmasti samaa mieltä, että tätä testausta ei tarvita lainkaan. Koko tarina serotoniinin yhteydestä masennukseen on satumaailman juttuja. Toisaalta mitä järkeä olisi/on sitten väittää potilaalle, että hänellä on serotoniinin vajausta, kun siitä ei ole mitään näyttöä. Näin myös Suomessa usea psykiatri toimii. Harhaanjohtavatkohan he ihmisiä tahallaan.
Siinä sinulle tutkimus masennuksen neurologiasta.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24378256
Ja siinä tutkimus, jotka osoittavat että SNRI ovat placeboa tehokkaampia masennuksen hoidossa.
Mitä tuohon vastaat?
toinen linkki putosi.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22954893
Minä olen osallistunut masennuslääketutkimukseen ja se oli kyllä niin epäpätevä että se vei minulta uskon masennuslääketutkimuksiin.
Minulta ei mitattu serotoniinitasoa missään vaiheessa, eli ei tiedetty onko vajausta.
Tutkimus perustui haastatteluun jossa annoin vastauksia jotka eivät ihan pitäneet paikkaansa sillä olin niin epätoivoisessa elämäntilanteessa. Esim. sanoin että kai lääkkeet on auttaneet, vaikka eivät auttaneetkaan. Muutenkin loppulausunnossa oli virheitä.
Masennusta ei voi mitata tieteellisin keinoin ja siksi tutkimukset ovat epäpäteviä
Lopetin lääkkeet sillä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Yritän selvitä luonnonmukaisin keinoin. Netistä löytyy googlaamalla.
Tämäkin tutkimus oli kas kas lääkeyhtiön kustantama.
Millä sitten mittaisit masennusta?
Ja tiesitkö etteivät nämä "riippumattomien" tahojen tutkimusmenetelmät eroa mitenkään noista lääkeyhtiöiden tekemistä?
Lisäksi kuten tuolla yllä sanoin niin sinulta pitäisi ottaa pala aivoa ennen kuin serotoniinin vaikutus voitaisiin määrittää. Ja sitähän ei tehdä ja hyvä niin.
Juuri tuossa yllä laitoin selvennykset väitteisiini neurologian osalta ja SNRI-lääkityksen placeboa suuremmasta tehosta. Mutta tietenkin sivuutat ne lääkeyhtiöiden propagandana...
Mutta siitä huolimatta huomaan että tietosi perusneurologiasta on puutteellinen kun et ymmärtänyt mitä aksonihaarojen atrofialla tarkoitin. Koska olen kiva ihminen niin kerron sinulle. Kuten varmaankin tiedät (ja kuten linkissä laitoin) masennus aiheuttaa aivosolujen kuolemista kun se kestää pitkään ja on riittävän vakava. Tämä nähdään kuvantamalla tällä hetkellä.
Oletus tällä hetkellä on että sama kyseinen atrofia alkaa tapahtua jo paljon aikaisemmin kuin pystymme sitä tällä hetkellä kuvantamalla sitä näkemään. Tosin lähitulevaisuudessa tämäkin tarkentuu. Joten ne asiat mitä johtavat aivojen makroskooppiseen atrofiaan ovat tehneet mikroskooppista atrofiaa jo vuosia. Eli ensin aksonihaarat vähenevät ja lopulta solut itsessään kuolevat. Se on epäselvää että tulevatko masennuksen oireet vasta yhteyksien muuttumisen myötä vai ovatko yhteyksien katkeamiset seurausta. Sekin jää tulevaisuudessa nähtäväksi.
Oppikirja oli muistaakseni ihan Duodecimin psykiatria. Serotoniinin kausaliteetti väite on jostain 60-luvulta, kun vielä ajateltiin että serotoniinin puute voisi olla SYY. Miksi se on vielä "vallalla" joidenkin lääkärien keskuudessa voi olla monesta syystä johtuvaa. Mutta miksi potilaan sen niin käsittävät niin syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin: "sain masennuslääkettä joka vaikuttaa serotoniin ja lääkäri sanoi että tämä tutkitusti AUTTAA masennukseen" --> tästä potilas voi itsekin vetää sen käsityksen että serotoniini on SYY.
Lisäksi monelle lääkärille voi yksinkertaisesti olla helpompaa selittää että serotoniinin puutteesta se johtuu kuin lähteä avaamaan 10 minuuttia sitä mitä masennuksen patologiasta tällä hetkellä tiedetään, kun toisaalta lääkäri tietää ettei ainakaan vaikeasti masentunut potilas rekisteröi kuin murto-osan siitä mitä hän sanoo.
Aksonihaarojen takaisin kasvamisesta oli muistaakseni joku solumallityö, mutta en sitä nyt 5 min etsimisellä löytänyt. Voit itse etsiä sen. Tosin tämäkin on vielä vain teoria, ei kiveen hakattua totuutta.
"Tutkimustiedon perusteella voidaan sanoa, että merkittävällä valtaosalla riski ei ole ottamisen arvoinen, joten voidaan esittää kysymys onko aineiden käyttämisessä mitään järkeä, kun tiedämme, että suurimman osan elämän laatu ja toimintakyky kärsii käytöstä viimeistään pitkässä juoksussa."
Tämä on vain sinun mielipiteesi ja kunnioitan sitä, mutta myös sinun tulisi kunnioittaa sitä että enemistö samaa näyttöä katsovista ihmistä on päättänyt mahdollistaa lääkkeiden käytön koska ovat nähneet siinä enemmän hyötyjä kuin haittoja. Mutta tuota pitkän juoksun elämänlaadun ja toimintakyvyn heikkemistä joka JOHTUISI lääkkeistä itsestään saat perustella minulle ihan tutkitulla tiedolla.
"Tämän todistavat mielenterveyssyistä (vai kehtaisiko jo sanoa suoraan, että mielenterveyslääkesyistä) eläköityneiden henkilöiden räjähdysmäinen kasvu sitten SSRI markkinoille tulon."
Tämä on vain epidemiologinen yhteys! EI OSOTUS KAUSELITEETISTA. Yhtä hyvin voi väittää syntyneisyyden vähentyneen haikaroiden vähenemisen myötä, mutta kaikki tietävät etteivät ne ole kausaalisia.
Lääkärin antamilla elämänhallinnan ohjeilla ja tuella elämänmuutokseen on useilla osa-alueilla todettu potilaisiin surkea teho (paljon surkeampi kuin mm. masennuslääkkeillä) Esim. jos lääkäri kehoittaa polttavaa potilasta lopettamaan tupakoinnin niin VAIN MUUTAMA PROSENTTI EDES YRITTÄÄ LOPETTAA. Ja sinä haluat näin tehotonta hoitoa potilaille ensisijaiseksi hoidoksi? Se vasta kyseenalaista onkin.
Kohentuminen tarkoittaa joko toimintakyvyn paranemista ja/ tai masentuneen mielialan lievittymistä. Tämä on lääkkeiden etu varsinkin silloin kun psykoterapia ja elämänhallinta ovat hyödyttömiä. Kuten riittävän vaikeassa masennuksessa ja psykoottisessa masennuksessa. Huom! myöskään psykoterapian ei voida tämänhetkisen tiedon valossa olevan SYYHYN vaikuttavaa hoitoa.
Lisäksi psykoterapia on hyvin hekilöresursseja sitovaa. Se on ihan käytännön ongelma tällä hetkellä koko suomessa että psykiatreja (ja kaikkea muuta psykiatrian henkilötöä) on suhteessa tarpeeseen liian vähän, joten kaikien masennuspotilaiden hoitaminen psykoterapian keinoin (ilman lääkkeitä) olisi käytännön mahdottomuus. Tämä vaarantaa potilaan saamasta minkäänlaista apua masennukseensa. Kaikki lääkärit tietävät tämän, joten tämäkin ohjaa harkintaa lääkkeelliseen suuntaan.
Ja ei serotoniinia sinällään "pidäkään" testata, koska se ei ole kausaalinen. Tarkoitukseni oli vain osoittaa ajatusmallin epäloogisuus. "minulle sanottiin että minulla on serotoniinin puute, mutta sitä ei mitattu millään tavalla. Puoskarointia!" No ei tietenkään mitattu kun ei sitä verestä pysty mittaamaan vaan se pitäisi mitata palasta aivoa.
Kas kun olen lukenut hieman muutakin materiaalia viime vuosilta.
Casterin ja muiden ns. asiantuntijoiden väitteet siitä, että 2/3 hyötyy lääkkeistä on ihan puppua., viimeiset lähteet on vuodelta 2008.
Lääkevasteen voi saada 2/3, mutta monissa lääketutkimuksissa plasebolla toipuu paremmin kuin tutkitulla lääkkeellä. Kandi kun ei ole perehtynyt yhtään siihen, miten niitä masennuslääketutkimuksia tehdään ja millä perusteilla ne hyväksytään. Voisitko kertoa minulle miten se tapahtuu (menetelmät jne.)?
Ja lääkevaste (response) on ihan eri juttu kuin toipuminen, eikä lääkevaste ennusta mitään toipumista, koska enemistö, 70-90% relapsaa eli masentuu uudestaan ja aika lyhyen ajan päästä.
Minulla on koko lista tutkimuksista, joihin voisit perehtyä, mutta jos nyt ensin käsiteltäisiin se miten niitä masennuslääketutkimuksia tehdään ja miten ne hyväksytään (menetelmät ja perusteet).
Miksi käyttää jotain aivolääkettä, jos voi hoitaa syitä suoraan ja kuntouttaa itseään?
Voi voi sinua kandi 5 v: PubMedia on opittu selaamaan, mutta ei arvioimaan miten tutkimukset on tehty.
Mikä todiste noissa sinun linkeissäsi oikein on ? Missä on todistettu, että hippokampuksen pieni tilavuus aiheuttaa masennusta (.. is associated.. on aivan eri juttu). Mikä on syy ja mikä on seuraus? Aivot ovat todella dynaaminen elin, Lumelääkkeellä ja psykoterapialla saadaan muutoksia aivoihin. Surullisen ja vihaisen aivoit ovat erilaiset kuin ns. normaalin.
Ja miten on määritelty aivokemiallisesti ja -fysiologisesti normaalit aivot?
Biologisen psykiatrian lääketeollisuussidonnaiset banaaliasiantuntijat voivat väittää pienillä otannoilla ja lennokkailla johtopäätöksillä kaikenlaista.
"The endpoint functional remission rates were 39.5% with duloxetine and 28.7% with placebo."
Juupa juu...että 2/3 hyötyy lääkityksestä.. ja tuo on vain yksi tutkimus/analyysi (ja ne pimitetyt lääketutkimukset ovat muualla ja osoittaavat lumeen paremmuutta).
Muistaakseni paroksetiinin kymmenestä lääketutkimuksesta, jotka luovutettin Yhdysvaltain FDA:le vain 2 ( 20%) osoitta jotain lääkkeen tehoa. VAstaavanlaisia tuloksia on muillakin SSRI- ja SNRi-lääkkeillä.
Älä nyt mollaa artikkelia minkä linkin itse annoit.. :)
Voi voi sinua loppu propagandalle....
Kyllä tutkimusasetelman arviointi on hallussa ja tiedän kyllä mitä tuossa tutkimuksessa on haettu. Ei sen olekaan tarkoitus osoittaa kausaliteettia. Sen tarkoitus on vain varmentaa sitä mitä jo tiedetään masennuksen myötä aivoihin kehittyvistä muutoksista. Ja aivan oikein tuo asetelman perusteella ei voida tehdä päätelmiä kumpi on muna ja kumpi on kana.
Pointtini oli tuolla varmentaa sinulle sitä patologiamallia millä tällä hetkellä sitä masennusta selitetään, mutta nähtävästi perustietosi neurologiasta ovat liian rajoittuneet että ymmärtäisit sen. Lisäksi olet jo tehnyt mielessäsi hyvin epätieteellisen stigman kaikille mitä lääkeyhtiöt tekevät, joka selvästi sumentaa arvostelukykyäsi. Hyvin epätieteellistä ja siksi katsonkin ettei keskustelua kanssasi kannata jatkaa ennen kuin olet opiskellut perusneurologian.
"masennus aiheuttaa aivosolujen kuolemista kun se kestää pitkään ja on riittävän vakava. Tämä nähdään kuvantamalla tällä hetkellä." Minkä ihmeen takia meidän pitäisi olla kiinnostuneita siitä mitä aivoissa tapahtuu ihmisten eri mielialojen aikana, kun puhumme mielenterveysongelmien hoitamisesta? Mielenterveysongelmat ratkeavat elämään kohdistettavilla asioilla, ei aivoihin. Jokainen, jonka ajattelu ei ole biopsykiatrian läpimädättämä pitäisi ymmärtää se. Ymmärrän, että tutkimus on mielenkiintoista aivojen toiminnat ymmärtämisen kannalta ja voi olla hyödyllistä sillä tavalla, mutta ei sitä kautta ihmisten elämän ongelmia ja psyykkisiä vaivoja voida koskaan ratkaista tietenkään. Siksi on hyvittavaa, että jopa 'ammattilaiset' takertuvat asioihin, joilla ei ole mitään tekemistä varsinaisen ongelman ratkaisemisen kanssa. He ovat väärällä alalla. Koko biopsykiatria on pseudotiedettä, kun sitä tarkastellaan psyykkisten ongelmien ratkaisemisen näkökulmasta. "Se on epäselvää että tulevatko masennuksen oireet vasta yhteyksien muuttumisen myötä vai ovatko yhteyksien katkeamiset seurausta. Sekin jää tulevaisuudessa nähtäväksi." Niin, jännityksellä odotamme mihin lopputulokseen tulevaisuus tulee johtamaan. ...mutta antaa lasten leikkiä lääkäreitä.
"60-luvulta, kun vielä ajateltiin että serotoniinin puute voisi olla SYY. Miksi se on vielä "vallalla" joidenkin lääkärien keskuudessa voi olla monesta syystä johtuvaa. Mutta miksi potilaan sen niin käsittävät niin syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin: "sain masennuslääkettä joka vaikuttaa serotoniin ja lääkäri sanoi että tämä tutkitusti AUTTAA masennukseen" --> tästä potilas voi itsekin vetää sen käsityksen että serotoniini on SYY." Onko teidän ammattikuntanne todella niin onneton, että eivät päivitä tietojaan 60-luvulta tai edes 80-luvulta vuoteen 2013:kaan mennessä?? Jälkimmäinen argumenttisi on täysin virheellinen ja todellisuuden vastainen. Psykiatrit nimen omaan kertovat potilailleen, että heillä on 'masennuksen uskotaan johtuvan serotoniinitasojen laskusta/vähäisyydestä/vajeesta ja näillä lääkkeillä pyritään korjaamaan serotoniiniepätasapaino.' Et tunnu tietävän ammattikuntanne käytännön toimintatavoista.
"Lisäksi monelle lääkärille voi yksinkertaisesti olla helpompaa selittää että serotoniinin puutteesta se johtuu kuin lähteä avaamaan 10 minuuttia sitä mitä masennuksen patologiasta tällä hetkellä tiedetään, kun toisaalta lääkäri tietää ettei ainakaan vaikeasti masentunut potilas rekisteröi kuin murto-osan siitä mitä hän sanoo." Eli mielestäsi on hyväksyttävää valehdella potilaille päin naamaa?? Et voi olla tosissasi... Se, että potilas ei rekisteröisi mitä sanotaan ei pidä paikkaansa. Monia kiinnostaa ja kuuntelevat korvat tarkkana mitä lääkäri heille vaivoistaan kertoo. Et ole miettinyt näitä asioita kunnolla.
Aksonihaarojen takaisin kasvamisesta: "Tosin tämäkin on vielä vain teoria, ei kiveen hakattua totuutta." Nimen omaan. Saahan sitä toki teorioita luoda.
"pitkän juoksun elämänlaadun ja toimintakyvyn heikkemistä joka JOHTUISI lääkkeistä itsestään saat perustella minulle ihan tutkitulla tiedolla." Lue Robert Whitaker: Anatomy of An Epidemic". Jokainen vakavasti otettava psykiatri ja psykiatrin alun on oltava lukenut tämä teos. Teille ei koulussa näissä tutkimuksista ja faktoista kerrota, koska teidän ei niitä haluta tietävän.
"Lääkärin antamilla elämänhallinnan ohjeilla ja tuella elämänmuutokseen on useilla osa-alueilla todettu potilaisiin surkea teho (paljon surkeampi kuin mm. masennuslääkkeillä) Esim. jos lääkäri kehoittaa polttavaa potilasta lopettamaan tupakoinnin niin VAIN MUUTAMA PROSENTTI EDES YRITTÄÄ LOPETTAA" Et voi olla tosissasi näiden vertauksiesi kanssa... Ei kai mitään tapahdu, jos henkilöä ei motivoi tekemään muutoksia elämäänsä.
"Kohentuminen tarkoittaa joko toimintakyvyn paranemista ja/ tai masentuneen mielialan lievittymistä. Tämä on lääkkeiden etu varsinkin silloin kun psykoterapia ja elämänhallinta ovat hyödyttömiä" Elämänhallinta ja psykoterapia eivät ole koskaan hyödyttömiä, jos ne tehdään oikein, ei koskaan. Muun väittäminen on teeskentelyä tai osaamattomuutta.
"Huom! myöskään psykoterapian ei voida tämänhetkisen tiedon valossa olevan SYYHYN vaikuttavaa hoitoa." */¤&%)! Jos psykoterapiassa keskustellaan esimerkiksi äkillisesti kuolleesta omaisesta, mikä on masentanut ihmisen ja saanut epätoivoiseksi elämänsä jatkon suhteen, silloinhan nimen omaan puututaan syyhyn eli elämän kriisiin. Olet uskomattomampi. Psykoterapia on totta kai henkilöresursseja sitovampaa kuin reseptinkirjoittaminen, se on kyllä totta ja varmasti tietynlainen ongelma nykyjärjestelmässä. Tämä ei siltikään oikeuta ihmisten myrkyttämistä aineilla, joiden tiedetään aiheuttavan osalle valtavia elämänongelmia ja ajavan useat työ- ja toimintakyvyttömyyteen. Joskus jääminen ilman apua on parempi kuin 'apu', ja se koskee ennen muuta psykiatriaa.
Katsothan oheisen videoidun luennon. Pääset hyvin alkuun. Sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus valaista itseäsi ja ehkä opiskelijakavereitasi psykiatrisen lääkehoidon todellisuudesta. Jotta voi nähdä totuuden on oltava avomielinen ja uskallattava tutkia asioita ilman ennakkoasenteita.
"Facts do not cease to exist because they are ignored."
-Aldous Huxley
http://www.youtube.com/watch?v=VgS79hz1saI
"Robert Whitaker, author of "Anatomy of an Epidemic" and "Mad in America", goes through the history of psychiatric medications and re-examines the research done on these drugs. His conclusions are disturbing to say the least.
www.madinamerica.com"
http://www.tiedonportaat.fi/ täältä apu moneen!
"http://www.tiedonportaat.fi/ täältä apu moneen! "
No voi wee.. tätäkin propagandaa vielä tarjolla "tietona".
Ja vielä edellä: psykiatrian oppikirjoissa annetaan ymmärtää, että masennus on aivosairaus tai aivokemiasairaus. Eikä ole kertaakaan nämä asiantuntijat julkisesti ennen Casteria rutanneet monoamiinhypoteesia.
Joka ainoa masennusopas, jonka yleensä lääketeollisuus on kustantanut puhuu suoraan tai epäsuorasti aiv okemian epätasapainosta, jonka hyvä pilleri korjaa. Ja niitä oppaita on yleisesti jaossa terveyskeskuksissa, apteekeissa ja mielenterveysyhdistyksissä.
Ja koitapas kandi 5 v katsoa mitä Lääkärilehden mainoksissa todetaan masennuksesta. Mielenkiintoista proosaa...
mainokset on mainoksia, eivät todellista tietoa ja kaikki sen tietävät. Nähtävästi sinä et.
kandi 5 v, valitattevasti et edelleenkään tiedä mistä puhut, etkä tiedä miten tieteellisten tutkimusten validiteettiä arvioidaan.
Kyllä tiedän ja jo tämänkin keskustelun perusteella huomattavasti paremmin kuin sinä.
lol. Hyvä kansa, tässä teille on nyt ihan mustaa valkoisella siitä minkä takia mielenterveyshoito on myös Suomessa niin päin persittä ja tulee olemaan tulevaisuudessakin niin kauan kuin tällaiset uskomukset ovat voimassa yliopistoissa. Tämä "kandi 5v." selittää sitä samaa biopsykiatrian pseudotiedettä tieteenä, jonka yhteys psyykkisiin ongelmiin on täysin teorian tasolla, mutta jonka pohjalle hoitonne maassamme siitä huolimatta järjestetään. Ei kai se mikään ihme ole, että mielenterveyssyistä eläköityneiden määrä on pamahtanut handuun, kun luullaan, että hermomyrkyt jotenkin korjaisi jotain kenenkään pään sisällä.
Aivopesu on niin voimakasta, että harvassa ovat ne opiskelijat, jotka ottavat asioista itse selvää ja oppivat tuntemaan alansa todellisuuden. Muistan lukeneeni taannoin erään psykiatrian alan opiskelijan kirjoituksen siitä miten hän tietää kaiken koulussaan olevan opetuksen perustuvan humpuukiin ja uskomuksiin ja olevan suurimmilta osin vielä täysin virheellistä. Hän on ratkaissut ongelman siten, että lukee sivussa omalla ajallaan humaania psykiatriaa, jolla ihmisiä voidaan todistetusti hoitaan ilman biopsykiatrian myrkyllisiä tai tuhoisia toimenpiteitä. Hän menestyy opinnoissaan kuulemma hyvin ja kirjoittaa paperille kaiken humpuukin mitä oppikirjoissa sanotaan. Todellisuudessa hän kuitenkin tietää sen olevan propagandaa ja kaukana käytännön todellisesta hoitamisesta. Kun järjestelmä on näin viallinen, että on pakosti opiskeltava virheellistä tietoa saadakseen viralliset paperit voidaan kysyä ketä järjestelmä kulissien takana oikeasti palvelee.
"In the world of modern psychiatry claims can become truth, hopes can become achievements and propaganda is taken as science."
Dr. Peter R. Breggin (kirjassaan Toxic Psychiatry)
Missä näyttö väitteillesi siitä että psykoaktiiviset lääkkeet aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä? Epidemiologinen yhteys ei vielä riitä mihinkään ja sinun pitäisi tietää se.
Pahinta tässä todennäköisesti on että tiedät sen ja siitä huolimatta levität OMAA PROPAGANDAASI täällä absoluuttisena totuutena. Etkä varmaan edes näe siinä mitään väärää. Mitenkään ei ole pysytytty osoittamaan että sinun lähestymistapasi on yhtään sen oikeampi kuin mitä tällä hetkellä harjoitetaan.
Joten suosittelen harkitsemaan vakavasti näkemyksesi laajentamista.
Lääketieteestä löytyy pilvin pimein vaikka ja mitä hoitomuotoja joista tiedetään etteivät ne vaikuta syyhyn ainakaan suoraan, mutta jos niillä siitä huolimatta saadaan huomattavasti placeboa parempi vaikutus niin miksi ihmeessä niitä ei käytettäisi?
Hyvä esimerkki on parasetamoli. Kukaan ei edes tiedä miksi se vaikuttaa! Eikö sitä siksi pitäisi käyttää?
Sinulla on pahemman luokan pakkomielle juuri tähän asiaan etkä ole tarkastellut asiaa yhtään nenääsi pidemmälle.
"Kyllä tiedän ja jo tämänkin keskustelun perusteella huomattavasti paremmin kuin sinä. "
Valkotakkiarroganssia, juu. Hanki elämä.
Kerros minulle missä ja miten on todistettu, että
a. masennus on aivosairaus
b. masennus johtuu jostain aivokemiallisesta tai -fysiologisesta ongelmasta
Ja miten ne masennuslääketutkimukset tehdään? Kerropas.
-lle.. jäi
Olen havainnut, että olet tämän keskustelun ainoa, jolla on tieteellinen ajattelu. Jatka samaan malliin muissakin keskusteluissa!
Ei ole kyllä "loppupropagandan" "ajattelu" tieteellistä nähnytkään. Toistelee "antipsykiatristen piirien" progadandaa "lääketeollisuuden salaliitosta" , nostelee esiin olkiukkoja "serotoniinivajeesta" , haukkuu aggressiivisesti muita jne.
Tieteellinen konensus on, että masennuslääkkeistä on apua ainakin suurimmalle osalle, ei kaikille, eivätkä ne ole mitään kaikenratkaisijoita.
ettei todellakaan ole tieteellistä ajatteua sivuuttaa tutkimusaineistoa vain sen perusteella kuka sen on tehnyt. Ihan perusasioita tieteellisestä tutkimuksesta, joita tämä "Loppu Propagandalle2 ei todellakaan hallitse.
Huomaan naurahtavani joka kerta kommenteille, jossa syytetään jotain biopsykiatriaan kritisoivaa antipsykiatriasesta asenteesta. Toinen suosikkini on skientologia-kortti, joka vedetään viimeisenä epätoivoisena aseena esiin. Kyse on kuitenkin faktoista ja todellisuudesta. Emme voi syyttää totuudenpuhujia huijaamisesta tai harhaanjohtamisesta missään muuallakaan vaikka he olisivat mielipiteensä kanssa vähemmistössä. Massat ovat lähes aina väärässä riippumatta mistä aiheesta puhumme maailmassa, sillä massa seuraa massaa, joka seuraa viranomaisten lausuntoja ilman liiempaa omaa ajattelua ja tutkintaa.
Serotoniinivaje ei ole mikään olkinukke keskusteluissa, sillä tähän edelleen vetoavat lukuisat psykiatrit, jotka ammattiaan Suomessakin harjoittavat. Positiivista on toki, jos uudet opiskelijat eivät näitä valheita opeteta kouluissaan levittämään, mutta näin heidän kollegansa tekevät käytönnön työssään. Ilmiön vaikutuksen tavalliseen kansalaiseen huomaa hyvin täällä Suomi24:ssakin, kun katselee ihmisten selittävän masennustaan kemiallisella epätasapainolla ja miten lääkäri sanoi tasapainoa korjattavan milloin SSRI:llä, milloin neurolepteillä ja toisaalla taas amfetamiinijohdannaisilla. Kun keskustelijoille huomauttaa, että esimerkiksi masennuksen serotoniinvajeteoria on täyttä hupaskaa saa kuulla olevansa sekasin, koska "kyllähän lääkäri tietää paremmin". :)
Mitä tulee 'tieteelliseen' konsensukseen 'masennuslääkkeiden' avusta kenellekään, on tietenkin ensimmäisenä selvitettävä miten apu määritellään. Mitataanko sitä hetkellisesti tai 6-8 viikon ajan vai vuoden vai pitäisikö katsoa missä kunnossa ja kuinka toimintakykyisiä ja onnellisia ihmiset ovat näiden aineiden kanssa pitkässä juoksussa. Moni lyhyenkin aikaa aineita käyttänyt on menettänyt elämänsä näille aineille, joten lyhytkin käyttö voi olla äärimmäisen tuhoisaa. 'Apu' on erittäin subjektiivinen käsite psykiatriassa ja se vaihtelee merkittävästi ammatinharjoittajien ja potilaiden itsensä kesken. Psykiatrin mielestä vaikutus voi olla toivuttu, mutta sama vaikutus on potilaan näkökulmasta epätoivottu. Näkemyksen menevät usein ristiin.
"Tieteellinen konensus on, että masennuslääkkeistä on apua ainakin suurimmalle osalle, ei kaikille, eivätkä ne ole mitään kaikenratkaisijoita."
Juu konsensus, vaan ei tieteellinen totuus. Näitä konsensuskokouksia rahoittaa usein lääketeollisuus, eikä tämä ole mitään salaliittoteoriaa, vaan ihan selvittyä ja näytettyä totuutta.
Se edustaa eminence based medicineä ( arvovaltaan perustuvaa lääketiedettä) eikä evidence based medicineä ( näyttöö perustuvaa lääketiedettö).
Aika epätieteellistä väittää, että miljoona sontakärpästä ei voi olla väärässä, kun ne pörrää saman *askan ympärillä.
"Missä näyttö väitteillesi siitä että psykoaktiiviset lääkkeet aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä?" Jos sinua oikeasti kiinnostaa tietää voit lähteä tästä liikkelle: http://www.madinamerica.com/slide-presentations/
"Pahinta tässä todennäköisesti on että tiedät sen ja siitä huolimatta levität OMAA PROPAGANDAASI täällä absoluuttisena totuutena." Heheheh. Huomautan, että tiedot tai kertomani lähetymistapa eivät ole minun koostamiani tai saamiani vaan tutkijoiden ja psykiatrien. Absoluuttinen totuus mistä tahansa yhteiskunnallisesta ongelmasta on huono argumentti, vaikkakin hyvä tavoite.
"Joten suosittelen harkitsemaan vakavasti näkemyksesi laajentamista." Näkemyksen laajentaminen aina hyvä asia, mutta et voi piikitellä minua tässä asiassa, sillä olen sinua selvästi edellä tässä suhteessa.
"Lääketieteestä löytyy pilvin pimein vaikka ja mitä hoitomuotoja joista tiedetään etteivät ne vaikuta syyhyn ainakaan suoraan, mutta jos niillä siitä huolimatta saadaan huomattavasti placeboa parempi vaikutus niin miksi ihmeessä niitä ei käytettäisi?" Mielialalääkkeet eivät saa aikaan placeboa huomattavasti parempaa vaikutusta tai lopptulosta varsinkaan pitkällä tähtäimellä. Sehän se ongelma juuri näiden aineiden kohdalla onkin. Vakavia haittavaikutuksia ne aiheuttavat taas runsain mitoin.
"Hyvä esimerkki on parasetamoli. Kukaan ei edes tiedä miksi se vaikuttaa! Eikö sitä siksi pitäisi käyttää?" En osaa kommentoida parasetamolista, kun en ole siihen tutustunut. Parasetamoli on särkylääke eikä se aiheuta akuutista käytettynä valtaosalle suuria ongelmia toisin kuin mielialalääkkeet. Parasetamoli on huono vertailukohde.
"Sinulla on pahemman luokan pakkomielle juuri tähän asiaan etkä ole tarkastellut asiaa yhtään nenääsi pidemmälle." Mutta tämä argumenttisi on pelkkää mutua. Todellisuudessa et tiedä yhtään kuinka laajaa tietämykseni on.
Mielestäni ammattiauttjalle meno olisi kuitenkin hyvä idea. Vaikka sinusta tuntuu, ettei sinulla ole enää mitään juteltavaa, niin todenäköisesti juttua löytyy paljonkin, kun menet juttelemaan. Asiat ja muistot tulevat esille, kun niistä jutellaan.
Hyväksy ettet jaksa tehdä yhtään mitään. Ja jos vain voit jotain tehdä, niin yritä tehdä päivässä edes yksi asia. Ja yritä myös pitää huoli siitä, että käyt ulkoilemassa joka päivä.
Molemmat isöäitini ovat sairastuneet akuuttiin masennukseen puolison kuoltua ja lisäksi isäni sairastui jouduttuaan väkisin ulos työelämästä eläkeputkeen. Kaikki lopulta paranivat terapian ja lääkityksen avulla.
Osa ihmisistä vastustaa lääkkeitä fanaattisesti. Joku toinen taas haukkuu mielenterveyspaltalla psykiatreja salaliittolaisiksi. Ja rokotuksenvastustajat ovat suorastaan lahko. Onhan näitä, ehdottomia totuudentorvia ;-)
Omassa lähipiirissäni lääkkeistä on ollut apua ja siksi suosittelen sinuakin kokeilemaan.
Mistäs sinä oikeasti tiedä millä keinoilla he ovat toipuneet? Olisivat voineet toipua ilmankin mitään hoitoa tai pelkällä psykoterapialla....
Sitä paitsi olivatko ihan oikeasti kliinisesti vakavasti masentuneita? Depressio-diagnoosin saa nykyisin todella helposti.
Kokemukset eivät ole tieteellistä totuutta., vaan mutu-osastoa.
Se tiedetään, että jos ihminen tekee/harrastaa/puuhaa jotain kivaa, niin se kuntouttaa ja auttaa eteenpäin.
Aivan, kuten "Loppu Propagandalle" sanoikin, ei ole mitään todisteita siitä, etteikö läheisesi olisi toipuneet ilman lääkitystä ja, jos tilastoihin ja tutkimustietoon tukeudumme, olisi pelkkä terapia ollut todennäköisimmin paras vaihtoehto. Mielialalääkkeethän eivät nimestään huolimatta mitään paranna.
On vastuutonta suositella ketään kokeilemaan mitään mielialalääkkeitä ilman asiallista tietämystä asiasta. Itse en halua estää, enkä voikaan estää, ketään käyttämästä näitä aineita, mutta ainakin voin kertoa heille palan totuutta niille, jotka ovat halukkaita kuulemaan ennen lopullista päätöstä. Psykiatrit eivät kerro näistä riskeistä, sillä heillä ei ole tarvittavaa osaamista mielialalääkkeisiin liittyen.