En tiedä mille palstalle tästä voisi kirjoittaa, mutta pelkään pahoin, että tämä on se oikea.
Mulla on yksi sisko, hän on itseäni 10 vuotta vanhempi ja asuu eri paikkakunnalla. Ikäeron vuoksi emme ole koskaan olleet yhtaikaa samoissa elämäntilanteissa...siis minä olen matkustanut jälkijunassa kaiken suhteen. Nyt viimeisten 5 vuoden aikana olemme yrittäneet lähentyä ja siihen on vaikuttanut paljolti siskoni lapsi, jolle olen kummitäti. Rakastan lasta todella paljon, mutta...
Siskollani on ongema. Hän saa todella helpolla raivokohtauksia. Jos sanon jotain hieman väärin, niin hän haukkuu minut läpikotaisin. Olen saanut kuulla olevani teennäinen paska, eikä hän halua enää koskaan kuulla minusta. Ei oikeastaan ole sanoja millä hän ei olisi minua loukannut. Lisäksi olen herkkä ja joudun usein kastelemaan silmäni näiden sanojen vuoksi.
Anteeksipyyntöä on turha odottaa, sillä hän näkee minut aina osallisena riitaan eikä koe, että hän on velvoitettu anteeksipyyntöön. Haluaisin, että välimme selviäisi, mutta jos yritän asiasta keskustella, niin hän alkaa taas hermostua, että jankkaan asioista.
Olen joskus saanut selityksenä tälle mielenhäiriölle, että olen niin rakas että ihminen usein purkautuu rakkaimmalleen. Hän tekee samaa myös aviomiehelleen. Kauheinta on, että kummilapseni alkaa olla siinä iässä, että hän kysyi viimeksi minulta puhelimessa, "miksi äiti huusi sinulle, kun olimme viimeksi kylässä?"
Kai tämä on vaan tätä elämää, mutta en kestäisi tämän kaltaisia tilanteita enää...Jos hän ei olisi siskoni, niin olisin laittanut välit poikki jo ajat sitten...
Auttakaa!
Mulla on yksi sisko, hän on itseäni 10 vuotta vanhempi ja asuu eri paikkakunnalla. Ikäeron vuoksi emme ole koskaan olleet yhtaikaa samoissa elämäntilanteissa...siis minä olen matkustanut jälkijunassa kaiken suhteen. Nyt viimeisten 5 vuoden aikana olemme yrittäneet lähentyä ja siihen on vaikuttanut paljolti siskoni lapsi, jolle olen kummitäti. Rakastan lasta todella paljon, mutta...
Siskollani on ongema. Hän saa todella helpolla raivokohtauksia. Jos sanon jotain hieman väärin, niin hän haukkuu minut läpikotaisin. Olen saanut kuulla olevani teennäinen paska, eikä hän halua enää koskaan kuulla minusta. Ei oikeastaan ole sanoja millä hän ei olisi minua loukannut. Lisäksi olen herkkä ja joudun usein kastelemaan silmäni näiden sanojen vuoksi.
Anteeksipyyntöä on turha odottaa, sillä hän näkee minut aina osallisena riitaan eikä koe, että hän on velvoitettu anteeksipyyntöön. Haluaisin, että välimme selviäisi, mutta jos yritän asiasta keskustella, niin hän alkaa taas hermostua, että jankkaan asioista.
Olen joskus saanut selityksenä tälle mielenhäiriölle, että olen niin rakas että ihminen usein purkautuu rakkaimmalleen. Hän tekee samaa myös aviomiehelleen. Kauheinta on, että kummilapseni alkaa olla siinä iässä, että hän kysyi viimeksi minulta puhelimessa, "miksi äiti huusi sinulle, kun olimme viimeksi kylässä?"
Kai tämä on vaan tätä elämää, mutta en kestäisi tämän kaltaisia tilanteita enää...Jos hän ei olisi siskoni, niin olisin laittanut välit poikki jo ajat sitten...
Auttakaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siskollesi sopii neuvoksi sama kuin kaille muillekin, jotka katsovat oikeudekseen terrorisoida kanssaihmisiään. "Vedä vittu päähäsi!"
Tällaisia "raivokohtauksia" saavia löytyy vaikka kuinka paljon. Taustalla voi olla todella paha olo tai esim. narsismi. Ymmärrän, että sinulla voi olla paha olla päiviäkin, mutta asia nyt vain on niin, että sinun on opittava ottamaan kohtaukset vanhan sanonna mukaan "kuin vesi hanhen selästä". Älä ajattele sanoja vaan niin, että kaipa heillä kotona nyt on pari päivää rauhallista. Jos huomaat jotain sairasta, niin juttele aviomiehen kanssa, että apua hakemaan. Luulen, että olet kuitenkin rakas ihminen ja uskaltaa päästää laavaa purkautumaan vaikka ei tarkoita kaikkea, mitä sanoo.