Jokainen solu minussa huutaa ikävää, ikävää ihollesi, ikävää ajatuksiisi. Ikävää meidän maailmaamme. Ne sanat jotka kuulen tulevan suustani ovat ivailevia, satuttavia ja aivan päinvastaisia kuin ajatukseni.
Kaipaan
maailmaamme
12382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuttu tunne. kun suusta tulee jotain sanoja mitä ei pitäisi ja niin...
ap, miksi?
Kaipaan häntä, koska hän sai minut tuntemaan erilailla kun kukaan muu. Hän herätti ajatuksia, ajatuksia joista tykkään.
Väitän muuta, torjun tunteeni koska pelkään. Pelkään tuhoavani sen mitä jäljelle jäi. Pelkään olevani lopulta ainut, joka tuntee. Pelkään sen tiedon rikkovan hauraan sydämeni.
Mutta et sinä ole ainut joka tuntee...
Mäkin kaipaan sua....
"Ja suru vaippansa heittää ylleni näin, musta ottaa se otteen... Sua kaipaan hullun lailla, ja unen rajamailla, taas yksin itken yöni...."
Juurikin jokainen solu huutaa ikävää..
Se on vähän kuin synnytys: Jokainen solu huutaa että ei halua tehdä tätä ja se on pakko tehdä! Ja kun se on tehty, on todella onnellinen olo!
Jos et miettisi liian paljoa sinne ja tänne.Se jos jokin saa tekemään sitä ja tätä.
Sanomaan kaikenlaista ja päästämään sammakoita suustaan.
Rauhoitu ja anna ajatusten levätä..ei sinulla ole kiire mihinkään.Yritä vain olla
ja katso mihin se johtaa.
Sait taas riipaistua minua!
Voikun kulta, kun voisit jotain edes sanoa, vaikka vain että olenhan minäkin sinua ajatellut, mutta on niin epävarma olo tai ihan mitä vaan. Ei meillä mihinkään olisi kiire ja kaikki kyllä järjestyisi ajan kanssa, jos vain antaisit meille mahdollisuuden.
Näistä ei tiedä kelle puhuu.Oletko hän ?Eilisen jälkeen on vähän niin kuin matto olisi vedetty jalkojen alta.
Mitä eilen tapahtui ?