Mitä narsisti on opettanut teille?

Sanoisin että olen oppinut pelon ja epävarmuuden sietämistä, henkistä maasta ylös nousemista yhä uudelleen ja uudelleen, itkemisen taitoa.

Myöhemmin, kun olen irtautunut narsistin vaikutuspiiristä: olen oppinut tuntemaan itseäni, millainen olen, mistä unelmoin, omien rajojen löytämistä ja uskomista itseeni, sosiaalisia taitoja ja itseluottamusta sosiaalisissa tilanteissa.

Uskoa siihen että joku voi todellakin pitää minusta omana itsenäni, uskoa omiin mahdollisuuksiin ja siihen että omaa ainakin jotain kykyjä ja on terve ja täysipäinen ihminen joka on paras henkilö oman elämän kannalta päättämään siitä mitä tekee niissä asioissa jotka koskevat häntä itseään.

Tätä narsisti yrittää vieläkin horjuttaa, ilmeisesti kokee että tietää paremmin minun ja muidenkin puolesta miten tulisi toimia, ja tietysti raivostuu mikäli en noudata hänen neuvoaan, ja vielä pahempi jos asia koskee myös narsistia itseään. Ja kaikki asiat lähestulkoon koskevat, ainakin narsistin mielestä.

Tämän opetuksen antoivat omat vanhempani. Kiitos heille, yritän antaa anteeksi. Yritän välttää katkeruutta.

Se auttaa että muistutan itseäni etteivät he kyenneet muuhun ja että nykyinen elämäni ja tulevaisuuteni on jatkossa vain omissa käsissäni, joten kiellän itseäni syyttämästä vanhempiani tai ketään muutakaan vaikeuksista silloin kun niitä tulee eteen, vaan olen vastuussa omista ajatuksistani, tunteistani ja suhtautumisesta maailmaan, toisiin ihmisiin ja elämään, samoin kuin omista tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni.

Narsisti opetti minut itsekkääksi (itsekkyys alkoi kun olin irtautunut). Liian itsekkäänä pidin liian hanakasti puoleni, arvostelin toisia. Pidin vapautenani ansaita onnea, hellyyttä, rakkautta, läheisyyttä, ehkä enemmän kuin muut koska olin kärsinyt. Pidin vapautenani neuvoa toisia heidän tekemisissään koska minulla oli syvällistä elämänkokemusta vaikeiden asioiden kautta. Kunnes heräsin omaan ja muiden pahoinvointiin ja pelästyin että olin itsekin "pilalla". Opin tarkkailemaan itseäni ja kyseenalaistamaan omia toimintatapojani. Opin olemaan syyttämättä toisia, syyllistämättä toisia ja pitämään huolen siitä että keskityn muuttamaan vain itseäni, arvostelemaan vain itseäni ja huolehtimaan vain omaa elämääni koskevista asioista, muut ovat parhaita henkilöitä itse tekemään omaa elämäänsä koskevat päätökset.

Mielestäni muuten rakkaus on aina rakkautta, en ole oikein varma mitä tarkoitettaisiin pelkistetyllä rakkaudella verrattuna oikeaan rakkauteen.

Rakkaus on tunne. Siihen ei liity tarpeita. Niillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä. (Tämä sitten vain minun mielipiteeni, en ole lukenut sanakirjaa, wikipediaa tms. rakkauden määrittelystä, tosin en koe että ehkä "normaalin" ihmisen tarvitsisikaan, sillä normaalisti ihminen kyllä tietää ja tuntee varmuudella mitä on rakkaus. )

Julma opetus kirjoitti:

Sanoisin että olen oppinut pelon ja epävarmuuden sietämistä, henkistä maasta ylös nousemista yhä uudelleen ja uudelleen, itkemisen taitoa.

Myöhemmin, kun olen irtautunut narsistin vaikutuspiiristä: olen oppinut tuntemaan itseäni, millainen olen, mistä unelmoin, omien rajojen löytämistä ja uskomista itseeni, sosiaalisia taitoja ja itseluottamusta sosiaalisissa tilanteissa.

Uskoa siihen että joku voi todellakin pitää minusta omana itsenäni, uskoa omiin mahdollisuuksiin ja siihen että omaa ainakin jotain kykyjä ja on terve ja täysipäinen ihminen joka on paras henkilö oman elämän kannalta päättämään siitä mitä tekee niissä asioissa jotka koskevat häntä itseään.

Tätä narsisti yrittää vieläkin horjuttaa, ilmeisesti kokee että tietää paremmin minun ja muidenkin puolesta miten tulisi toimia, ja tietysti raivostuu mikäli en noudata hänen neuvoaan, ja vielä pahempi jos asia koskee myös narsistia itseään. Ja kaikki asiat lähestulkoon koskevat, ainakin narsistin mielestä.

Tämän opetuksen antoivat omat vanhempani. Kiitos heille, yritän antaa anteeksi. Yritän välttää katkeruutta.

Se auttaa että muistutan itseäni etteivät he kyenneet muuhun ja että nykyinen elämäni ja tulevaisuuteni on jatkossa vain omissa käsissäni, joten kiellän itseäni syyttämästä vanhempiani tai ketään muutakaan vaikeuksista silloin kun niitä tulee eteen, vaan olen vastuussa omista ajatuksistani, tunteistani ja suhtautumisesta maailmaan, toisiin ihmisiin ja elämään, samoin kuin omista tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni.

Narsisti opetti minut itsekkääksi (itsekkyys alkoi kun olin irtautunut). Liian itsekkäänä pidin liian hanakasti puoleni, arvostelin toisia. Pidin vapautenani ansaita onnea, hellyyttä, rakkautta, läheisyyttä, ehkä enemmän kuin muut koska olin kärsinyt. Pidin vapautenani neuvoa toisia heidän tekemisissään koska minulla oli syvällistä elämänkokemusta vaikeiden asioiden kautta. Kunnes heräsin omaan ja muiden pahoinvointiin ja pelästyin että olin itsekin "pilalla". Opin tarkkailemaan itseäni ja kyseenalaistamaan omia toimintatapojani. Opin olemaan syyttämättä toisia, syyllistämättä toisia ja pitämään huolen siitä että keskityn muuttamaan vain itseäni, arvostelemaan vain itseäni ja huolehtimaan vain omaa elämääni koskevista asioista, muut ovat parhaita henkilöitä itse tekemään omaa elämäänsä koskevat päätökset.

Mielestäni muuten rakkaus on aina rakkautta, en ole oikein varma mitä tarkoitettaisiin pelkistetyllä rakkaudella verrattuna oikeaan rakkauteen.

Rakkaus on tunne. Siihen ei liity tarpeita. Niillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä. (Tämä sitten vain minun mielipiteeni, en ole lukenut sanakirjaa, wikipediaa tms. rakkauden määrittelystä, tosin en koe että ehkä "normaalin" ihmisen tarvitsisikaan, sillä normaalisti ihminen kyllä tietää ja tuntee varmuudella mitä on rakkaus. )

Lue lisää

Olen oppinut että joillakin henkilöillä elämä on täynnä monimutkaisia sääntöjä, toimintatapoja, ym. joita on aina noudatettava, myös muiden ihmisten, riippumatta siitä kokevatko he säännöt oikeiksi tai hyviksi vai eivät.

Olen oppinut mitä on sananvapauden riisto, olen oppinnut mitä se on kun sananvapauden saa vihdoin itselleen, itsehallinnon takaisin omaan elämään ja itseensä.

Olen oppinut nauttimaan elämästä. Nimenomaan: ei muiden kustannuksella vaan kanssa.

Olen oppinut nauramaan, itselleni, ja muille, kyllä se on luvallista, kumpikin.

Olen oppinut hyväksymään etteivät kaikki pidä minusta. Ja olen oppinut ettei sillä ole merkitystä. Olen oppinut että jotkut kohtelevat minua alentavasti, vihamielisesti, välinpitämättömästi tai epäoikeudenmukaisesti. Ja olen oppinut ettei minun tarvitse suostua sellaiseen kohteluun eikä olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä.

Olen oppinut vaatimaan että minua kohdellaan inhimillisesti ja asettamaan omat rajani.

Olen oppinut kuuntelemaan toisia itse puhumisen sijasta. Olen oppinut sanomaan ei. Olen oppinut päästämään irti. Tai räpiköimään irti, vaatimaan omaa tilaa.

Olen oppinut että tärkeintä on se miltä asiat TUNTUVAT. Ei se miltä ne näyttävät.

Narsistihan on kyvytön kantamaan vastuuta mitään tekemisistään. Petos on hänen ainut toimintatapansa. Kieroonkasvanut jo varhain. Kaikki arvot ja moraali kieroutunutta. Sosiaalisuus pelkkää esittämistä, ja valhetta.
Narsisti ei ole oppinut pitämään edes itsestään huolta, siten ettei vahigoittaisi itseäänkin typerillä toihuillaan. Kaikkivoipaisuudessaan vielä kyvytön tunnustamaan itselleen näitä puutteitaan.
Narsismi on nähtävissä jo varhain käyttäytymisessä.

Niinhän se elämä opettaa, mutta opettaako se siten, että pariutumalla vain oppii varomaan? Kerroit, että osaat nyt varoa aika montaa persoonallisuushäiriöistä, alkkista ja asbergeria, niin oletko oppinut siten, että nuo olivat puolisoitasi, joista olet siis eronnut ja sitä kautta oppinut? Jos on naimisissa narsistin yms. vastaavan kanssa, mutta ei eroa, niin onko mahdollista, ettei silloin sitten opikaan varomaan?

Ihan vaan kysyn, ei toki tarvitse vastata, mutta oliko sinulla myös lapsia tehtynä noiden kaikkien kanssa? Ja miten he voivat?

oppia kerrakseen kirjoitti:

Niinhän se elämä opettaa, mutta opettaako se siten, että pariutumalla vain oppii varomaan? Kerroit, että osaat nyt varoa aika montaa persoonallisuushäiriöistä, alkkista ja asbergeria, niin oletko oppinut siten, että nuo olivat puolisoitasi, joista olet siis eronnut ja sitä kautta oppinut? Jos on naimisissa narsistin yms. vastaavan kanssa, mutta ei eroa, niin onko mahdollista, ettei silloin sitten opikaan varomaan?

Ihan vaan kysyn, ei toki tarvitse vastata, mutta oliko sinulla myös lapsia tehtynä noiden kaikkien kanssa? Ja miten he voivat?

Lue lisää

En ole ollut naimisissa (?!) kenenkään noista kanssa. Kyllä noi viat ihan seurusteluvaiheessa ilmenevät. Narsisti on tosin kova hosumaan asioita eteenpäin, joten jo siinä kohtaa pitäisi alkaa kello soimaan. Siksi kai moni joutuu narsistin kanssa yksiin, kun toisella on niin kova kiire saada kaikki kerralla ja narsisti osaa ruokkia "uhrin" narsistisuutta. Minulla on narsistista 4 vuoden seurustelukokemus.

Miksi narsistissa roikkujan pitäisi edes oppia varomaan? Eihän se oppi mitään hyödytä, jollei edes halua eroon siitä narisista. Ihan sama. Vai montako narsistipuolisoa pitäisi kerralla olla?

Ei ole lapsia yhdenkään noin pahasti viallisen kanssa, tietenkään.

Mutta kerran sieluttoman tavanneena tunnistaa kyllä toisenkin. Kaikki k*sipäät eivät ole narsisteja.

Vastasin kysymykseen mitä MINÄ olen oppinut narsistilta. Minä olen yksilö ja se että minä opin ei tarkoita sitä että joku muu oppisi samoja asioita.

En nyt ihan ymmärtänyt pointtiasi.

On se sen opettanut, että en ota syytä niskoilleni mistään sellaisesta asiasta johon en ole syyllistynyt, niinkuin aiemmin. Jos minua loukataan, ilmaisen asian, ja loukkaannun, ja asia on selvitettävä tästä lähtien.
Se on opettanut minulle miten tärkeää on kunnioittaa omia rajojaan, ja pitää niistä tinkimättömästi kiinni.
Omia arvoja ja moraaliaan on joutunut pohtimaan, ja tullut siihen tulokseen, että niistä pitää pitää tiukasti kiinni. Se on vahvistanut näiden asioiden merkitystä elämässä. On huomannut loppupelissä miten tärkeitä ne ovat.
On siitä saanut sellaisen opin, että nykypäivänä ei voi luottaa kehenkään, ei kenenkään puheisiin, on turvattava selustansa ja katsottava asiat siltä kantilta, että miten minun niissä käy. Teot merkitsevät, eivät puheet!
Enää en ryhdy mahdollistajaksi kenellekään, ilman vastavuoroisuutta. Säännöt selviksi, mielellään paperille pantuna, ja jos niitä ei noudateta, toimet sen jälkeen ennelta sovittuna, ja paperille pantuna, ei tule vääntöä jälkikäteen, ja asioiden hoito on helpompaa.
Nykyään en ota vastuuta enää kenenkään mokista, saavat kantaa vastuunsa ihan itse.
Pidän taloudellisen riippumattomuuteni.
Ja otan kyllä selvää uuden ihmisen taustoista ennenkuin alan mihinkään suhteeseen tuntemattoman kanssa. Etenen varovasti tästä lähtien.
Kunnioitan omia näkemyksiäni enemmän kuin ennen, en ole manipuloitavissa, ja punnitsen tarkkaan seuraamukset etukäteen, ennekuin muutan mieltäni toisen suuntaan. Vaadin perusteluja jämäkämmin kuin ennen.
En seurustele väkivallantekijöiden ja alkoholistien kanssa. Se säästää monelta murheelta elämässä!
Olen oppinut tarkkailemaan ihmisten käyttäytymistä, ja vetämään tietyistä merkistä tiettyjä johtopäätöksiä.

Narsisti pahaa tehtyään menee kirkkoon, ja pyytää Jumalalta anteeksi ja jatkaa pahantekemistä entiseen malliin. Entiset synnit on poispyyhitty, ja nyt voi jatkaa uusien tekemistä entiseen malliin.
Siltä unohtui poislähtiessä, että ne Jeesuksen sanat, että, "mene, äläkä enää syntiä tee".
Sellainen on narsisti. Narsisti ja teot eivät muutu koskaan.

että sellasta kirjoitti:

Narsisti pahaa tehtyään menee kirkkoon, ja pyytää Jumalalta anteeksi ja jatkaa pahantekemistä entiseen malliin. Entiset synnit on poispyyhitty, ja nyt voi jatkaa uusien tekemistä entiseen malliin.
Siltä unohtui poislähtiessä, että ne Jeesuksen sanat, että, "mene, äläkä enää syntiä tee".
Sellainen on narsisti. Narsisti ja teot eivät muutu koskaan.

Lue lisää

"Narsisti pahaa tehtyään menee kirkkoon, ja pyytää Jumalalta anteeksi "

Ihan totta? Tuskin on narsu tuo. Ei narsisti mitään anteeksi pyydä, koska se ei ole tehnyt mitään väärää.

Ihan totta? kirjoitti:

"Narsisti pahaa tehtyään menee kirkkoon, ja pyytää Jumalalta anteeksi "

Ihan totta? Tuskin on narsu tuo. Ei narsisti mitään anteeksi pyydä, koska se ei ole tehnyt mitään väärää.

Lue lisää

Kylläse voi mennä, jos kyse on manipuloinnista ja hoville valheidensa todeksi vakuuttelusta. Kuuluu peliin, ja manipulointiin, ja kulissien ylläpitoon.
Tai sitten kun on tapahtunut se narsistinen omahdus jossa narsisti on kokenut joutuneensa nurkkaan ajetuksi. Kaikki keinot mitkä näyttävät vakuuttavilta ovat käytössä. Sitä en tiedä että pyytääkö anteeksi omia tekojaan vai esittääkö Herrallekin uhria. Kallistuisin jälkimmäisen kannalle. Se kun ulkoistaa muihin oman syyllisyytensä.

ylikävelty kirjoitti:

On se sen opettanut, että en ota syytä niskoilleni mistään sellaisesta asiasta johon en ole syyllistynyt, niinkuin aiemmin. Jos minua loukataan, ilmaisen asian, ja loukkaannun, ja asia on selvitettävä tästä lähtien.
Se on opettanut minulle miten tärkeää on kunnioittaa omia rajojaan, ja pitää niistä tinkimättömästi kiinni.
Omia arvoja ja moraaliaan on joutunut pohtimaan, ja tullut siihen tulokseen, että niistä pitää pitää tiukasti kiinni. Se on vahvistanut näiden asioiden merkitystä elämässä. On huomannut loppupelissä miten tärkeitä ne ovat.
On siitä saanut sellaisen opin, että nykypäivänä ei voi luottaa kehenkään, ei kenenkään puheisiin, on turvattava selustansa ja katsottava asiat siltä kantilta, että miten minun niissä käy. Teot merkitsevät, eivät puheet!
Enää en ryhdy mahdollistajaksi kenellekään, ilman vastavuoroisuutta. Säännöt selviksi, mielellään paperille pantuna, ja jos niitä ei noudateta, toimet sen jälkeen ennelta sovittuna, ja paperille pantuna, ei tule vääntöä jälkikäteen, ja asioiden hoito on helpompaa.
Nykyään en ota vastuuta enää kenenkään mokista, saavat kantaa vastuunsa ihan itse.
Pidän taloudellisen riippumattomuuteni.
Ja otan kyllä selvää uuden ihmisen taustoista ennenkuin alan mihinkään suhteeseen tuntemattoman kanssa. Etenen varovasti tästä lähtien.
Kunnioitan omia näkemyksiäni enemmän kuin ennen, en ole manipuloitavissa, ja punnitsen tarkkaan seuraamukset etukäteen, ennekuin muutan mieltäni toisen suuntaan. Vaadin perusteluja jämäkämmin kuin ennen.
En seurustele väkivallantekijöiden ja alkoholistien kanssa. Se säästää monelta murheelta elämässä!
Olen oppinut tarkkailemaan ihmisten käyttäytymistä, ja vetämään tietyistä merkistä tiettyjä johtopäätöksiä.

Lue lisää

Ihan kauheelta kuulostaa toi säännöt paperille! Narsisti on pilannut sut, sun elämänilon! :( Et uskalla enää luottaa, siihen kannattaa hakea apua että pääsee siitä yli ja oppii taas luottamaan (=rakastumaan ja rakastamaan) ja heittäytymään elämään. Tietenkin elämässä on hyvä suunnitella ja varautua, mutta siinä vaiheessa kun se nielee alleen kaiken muun, on hukassa. Hyvässä lykyssä epäilet aina ja kaikkia, ja läheisesi kärsivät tästä. Vaaditko myös muilta tällaista samanlaista, sinun määrittelemiesi sääntöjen noudattamista, tai et ole heidän kanssaan tekemisissä tai syytät tai arvostelet heitä?

Itsellä oli tällainen vanhempi joka kirjasi joka jutun paperille ja rangaistukset myös. Ja niitä sitten kaivettiin esiin ja katsottiin että miten tehdään. Jatkuvasti sai olla varpaillaan ja totta kai mokasin koko ajan koska oli niin paljon juttuja joita ei saanut tehdä tai jotka piti tehdä tietyllä tavalla. Kotoa pois muutto oli suunnaton helpotus.

Elämässä tarvitaan tietynlaista spontaaniutta ja vapautta, ei se tarkoita lusperiutta tai itsekkyyttä, jos ottaa muut huomioon ja katsoo että on kulkemassa johonkin suuntaan. :) Hellitä vähän, riittäisikö vähempikin? Olisi minun ohjeeni, itse asiassa käytän sitä itsellenikin koska välillä menneisyyden takia tuppaan vaatimaan itseltäni - ja huomaamattani muilta - liikaa...

Kyllähän niiltä narsuilta jotain voi oppia, kaikesta voi jotain oppia jokainen meistä.
Ja jo ennestäänkin oppimaansa asioita voi kerratta, ettei oppi pääse unohtumaan elämän saatossa, ja uusien asioiden ja ilmiöiden edessä.
Ihminen kun on niin rajallinen tietonsa suhteen, että aina on uutta opittavaa kaikilla elämän alueilla.
Keskitysleireistä ja natseiltakin olisi pitänyt jotain oppia, tietenkin, jokaisen meistä.
Pahuudestakin on jotain opittavaa, ja etenkin siitä. Sekä omasta että toisen pahuudesta.
Siitä oppii ainakin sen miten vähän sitä loppupelissä tuntee, on tuntenut itseänsä ja toista ihmistä, ihmisiä. Jokaisessa kohtaamisessa on jokin opetus oli se hyvää tai huonoa.
Narsismia on kaikkialla, meissä itsessämme, ja meidän ulkopuolella, ja se miten sitä pystytään säätelemään on ajattelemisen aiheinen asia. Hyvän ja pahan tasapainoa, sen säätelystähän tässä on kysymys.
Ja ihmisen ajattelutavan muutoksestahan kaikki on kiinni. Se lopputulos, onko hyvä vai paha. Ja pahastakin voi seurata jotain hyvääkin.

narsismin tasot kirjoitti:

Kyllähän niiltä narsuilta jotain voi oppia, kaikesta voi jotain oppia jokainen meistä.
Ja jo ennestäänkin oppimaansa asioita voi kerratta, ettei oppi pääse unohtumaan elämän saatossa, ja uusien asioiden ja ilmiöiden edessä.
Ihminen kun on niin rajallinen tietonsa suhteen, että aina on uutta opittavaa kaikilla elämän alueilla.
Keskitysleireistä ja natseiltakin olisi pitänyt jotain oppia, tietenkin, jokaisen meistä.
Pahuudestakin on jotain opittavaa, ja etenkin siitä. Sekä omasta että toisen pahuudesta.
Siitä oppii ainakin sen miten vähän sitä loppupelissä tuntee, on tuntenut itseänsä ja toista ihmistä, ihmisiä. Jokaisessa kohtaamisessa on jokin opetus oli se hyvää tai huonoa.
Narsismia on kaikkialla, meissä itsessämme, ja meidän ulkopuolella, ja se miten sitä pystytään säätelemään on ajattelemisen aiheinen asia. Hyvän ja pahan tasapainoa, sen säätelystähän tässä on kysymys.
Ja ihmisen ajattelutavan muutoksestahan kaikki on kiinni. Se lopputulos, onko hyvä vai paha. Ja pahastakin voi seurata jotain hyvääkin.

Lue lisää

"Pahuudestakin on jotain opittavaa, ja etenkin siitä. Sekä omasta että toisen pahuudesta."

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta itse oppiminen ei tule siitä, että narsisti jotain opettaisi, tai että hänestä voisi ottaa mallia, vaan ihan itse edelleen teemme ajatustyön. Eli itse olemme niitä, joilla ilmeisesti on ollut valmiuksia ymmärtää tilanne, mihin olemme joutuneet ja kykyä ja viisautta nousta sieltä ylös ja selviytyä.

Nimenomaan: narsistista huolimatta.

"Jokaisessa kohtaamisessa on jokin opetus oli se hyvää tai huonoa. "

Sinänsä olen sitä mieltä, että elämässä väistämättä tulee tarpeeksi pahaa, ilman narsistiakin. Että en kaipaa heitä voimiani syömään.

Mutta tottakai narsisti muodostaa ihmisenä omanlaisensa hikisen loukun, mihin tutustuminen toivottavasti auttaa vastaisuudessa tunnistamaan narsistin. Edelleen otan omasta ajattelukyvystäni kiitoksen itselleni, opettajilleni, kodilleni, oikeille ystävilleni, jotka ovat näyttänee, missä tien kuuluu kulkea, jotta olen sille pystynyt kiipeämään takaisin.

narsismin tasot kirjoitti:

Kyllähän niiltä narsuilta jotain voi oppia, kaikesta voi jotain oppia jokainen meistä.
Ja jo ennestäänkin oppimaansa asioita voi kerratta, ettei oppi pääse unohtumaan elämän saatossa, ja uusien asioiden ja ilmiöiden edessä.
Ihminen kun on niin rajallinen tietonsa suhteen, että aina on uutta opittavaa kaikilla elämän alueilla.
Keskitysleireistä ja natseiltakin olisi pitänyt jotain oppia, tietenkin, jokaisen meistä.
Pahuudestakin on jotain opittavaa, ja etenkin siitä. Sekä omasta että toisen pahuudesta.
Siitä oppii ainakin sen miten vähän sitä loppupelissä tuntee, on tuntenut itseänsä ja toista ihmistä, ihmisiä. Jokaisessa kohtaamisessa on jokin opetus oli se hyvää tai huonoa.
Narsismia on kaikkialla, meissä itsessämme, ja meidän ulkopuolella, ja se miten sitä pystytään säätelemään on ajattelemisen aiheinen asia. Hyvän ja pahan tasapainoa, sen säätelystähän tässä on kysymys.
Ja ihmisen ajattelutavan muutoksestahan kaikki on kiinni. Se lopputulos, onko hyvä vai paha. Ja pahastakin voi seurata jotain hyvääkin.

Lue lisää

"Jokaisessa kohtaamisessa "

Tarkalleenottaen, narsistin voi kohdata, narsisti sitten taas ei osallistu kohtaamiseen, vaan voi yrittää pyydystää ja hyväksikäyttää sen toisen. Eli tuo kohtaaminen on toispuolinen. Ja sekin, että uhri tulisi kohtaamaan narsistin, edellyttää sitä, että uhri perehtyy suorastaan opiskelemalla narsistin olemukseen.

Eli melkoinen aikasyöppö.

" Hyvän ja pahan tasapainoa, sen säätelystähän tässä on kysymys. "

Mikään yleispätevä ei toimi narsisteista puhuttaessa. Narsismi on määritelmällisesti erittäin paljon poikkeavaa...

Tarkalleenottaen, kirjoitti:

"Jokaisessa kohtaamisessa "

Tarkalleenottaen, narsistin voi kohdata, narsisti sitten taas ei osallistu kohtaamiseen, vaan voi yrittää pyydystää ja hyväksikäyttää sen toisen. Eli tuo kohtaaminen on toispuolinen. Ja sekin, että uhri tulisi kohtaamaan narsistin, edellyttää sitä, että uhri perehtyy suorastaan opiskelemalla narsistin olemukseen.

Eli melkoinen aikasyöppö.

" Hyvän ja pahan tasapainoa, sen säätelystähän tässä on kysymys. "

Mikään yleispätevä ei toimi narsisteista puhuttaessa. Narsismi on määritelmällisesti erittäin paljon poikkeavaa...

Lue lisää

Olen oppinut että en mene kenenkään kanssa kihloihin tai naimisiin ennen kuin 2 v on tunnettu.
Menin narskuni kanssa kihloihin 5 viikkoa tutusmisesta ja naimisiin 10 kk kuluttua.
Avio-onnea kesti häiden jälkeen n 2
Viikkoa. Erosimme 10 kk häiden jälkeen.
Minä lähdin.
Merkit oli nähtävissä jo alkuaikoina, todellisuus iski kun muutimme yhteen ja menimme naimisiin.
Eromme ei ole vielä edes harkintavaiheessa, mutta hän on jo uudissa kihloissa.
Olisin ihmeissäni jos kukaan hänen existään ei lukisi tätä juttua.
Niitä on ollut aikamoinen liuta alle 4 vuodessa. Kaikki naiset muuttaneet heti hänen kanssaan yhteen.
Minun harmikseni kuulun näistä muista jälkikäteen.

Varovaisuutta kanssasisaret ja hälytyskellot soimaan.
Ihminen joka etenee nopeasti, peittelee jotain.

Täällä sitä nyt kootaan sielua luetaan kirjallisuutta
narsismista :/.

Kaikki oppiminenehan tapahtuu meidän omissa aivoissamme, ja itsessämme, ei kukaan voi ulkopuolelta sitä oppia päähän kaataa, jos sitä ei ole valmis vastaanottamaan.
Jokainen oppimiskokemus on aivoissamme tapahtuva prosessi, sysäsi sen liikkeelle mikä ärsyke tahansa. Tässä tapauksessa se narsisti sysää sen prosessin liikkeelle.
Koko ajanhan me opimme, milloin mistäkin. Opimme hyviä asioita ja opimme myös huonoja asioita. Prosessi on koko ajan käynnissä. Koko ajanhan sitä vertaamme aiemmin opittua uuteen tietoon, ja jäsentelemme tietoa. Ja sen tiedon valossa sitten toimimme, mikä meillä on omassa itsessämme.
Että kyllä se narsisti voi opettaakin meitä.
Ilmiönähän se on jo aikoja sitten opettanut sen ilmiön säätelyn tärkeyttä ihmisyhteisöissä, ja sen vuoksi ne lait ja asetuksetkin on aikoinaan säädetty, rajoittamaan sitä narsismia.

Ymmärrän mitä kirjoitti:

"Pahuudestakin on jotain opittavaa, ja etenkin siitä. Sekä omasta että toisen pahuudesta."

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta itse oppiminen ei tule siitä, että narsisti jotain opettaisi, tai että hänestä voisi ottaa mallia, vaan ihan itse edelleen teemme ajatustyön. Eli itse olemme niitä, joilla ilmeisesti on ollut valmiuksia ymmärtää tilanne, mihin olemme joutuneet ja kykyä ja viisautta nousta sieltä ylös ja selviytyä.

Nimenomaan: narsistista huolimatta.

"Jokaisessa kohtaamisessa on jokin opetus oli se hyvää tai huonoa. "

Sinänsä olen sitä mieltä, että elämässä väistämättä tulee tarpeeksi pahaa, ilman narsistiakin. Että en kaipaa heitä voimiani syömään.

Mutta tottakai narsisti muodostaa ihmisenä omanlaisensa hikisen loukun, mihin tutustuminen toivottavasti auttaa vastaisuudessa tunnistamaan narsistin. Edelleen otan omasta ajattelukyvystäni kiitoksen itselleni, opettajilleni, kodilleni, oikeille ystävilleni, jotka ovat näyttänee, missä tien kuuluu kulkea, jotta olen sille pystynyt kiipeämään takaisin.

Lue lisää

Olen sitä mieltä että ihan kahtia jaottelua hyvän ja pahan ihmisen välille ei "normaalitapauksissa" voi tehdä. Tämä oli oman narsistini tapa ajatella ihmisistä: joko hyviä, tai pahoja, ei muita vaihtoehtoja tai välimuotoja. Yleensä niin että ihminen on potentiaalisesti hyvä, varsinkin jos antaa huomiota narsistille. Kun ihminen sitten tekee oman päänsä mukaan eikä niin kuin narsisti haluaa, narsisti tuomitsee ihmisen pahaksi. :(

Näin kirjoitti:

Olen sitä mieltä että ihan kahtia jaottelua hyvän ja pahan ihmisen välille ei "normaalitapauksissa" voi tehdä. Tämä oli oman narsistini tapa ajatella ihmisistä: joko hyviä, tai pahoja, ei muita vaihtoehtoja tai välimuotoja. Yleensä niin että ihminen on potentiaalisesti hyvä, varsinkin jos antaa huomiota narsistille. Kun ihminen sitten tekee oman päänsä mukaan eikä niin kuin narsisti haluaa, narsisti tuomitsee ihmisen pahaksi. :(

Lue lisää

Itsellä ei pahasta ole seurannut muuten mitään hyvää. Pikemminkin suunnattoman paha olla. Ehkä olen "jalostunut" ihmisenä, mutta h*lvetti että se on sattunut. Enkä vieläkään usko itseeni niin kuin tiedän joidenkin ihmisten uskovan, itseluottamus melko huono ja pidän itseäni huonompana kuin muut. Olen ujo ja sosiaalisesti vähän arka, taistelen sen asian kanssa ja useimmiten osaan jo ujoudenpuuskan iskiessä keskittyä rauhoittumaan ja keskittyä muihin ihmisiin enkä itseeni ja omaan ujouteeni. Jos se on narsistin teoista aiheutunutta hyvää, niin tosi vaikea ymmärtää.

Narsisti on opettanut minulle luopumisen taidon pakon edessä.

narsismin tasot kirjoitti:

Narsisti on opettanut minulle luopumisen taidon pakon edessä.

Juuri näin, luopumisen.
Ja sen vielä että vaikka kuinka haluaisi uskoa toisesta hyvää ja
Että hän paranisi,
Se ei vaan ole niin. Minä opettelen tajuamaan,
Miksi hän oli niin ilkeä ja paha.
Opin että maailmassa todella on pahoja ihmisiä.

Opettelen olemaan ikävöimättä. Ikävä on kova, mutta ikävöin vain sitä hurmaavaa, alkuaikojen narskuani.

Opettelen nyt tutustumaan itseeni.
Etsin syytä;
Miksi minulle kävi näin.

Sieluani_etSaa kirjoitti:

Juuri näin, luopumisen.
Ja sen vielä että vaikka kuinka haluaisi uskoa toisesta hyvää ja
Että hän paranisi,
Se ei vaan ole niin. Minä opettelen tajuamaan,
Miksi hän oli niin ilkeä ja paha.
Opin että maailmassa todella on pahoja ihmisiä.

Opettelen olemaan ikävöimättä. Ikävä on kova, mutta ikävöin vain sitä hurmaavaa, alkuaikojen narskuani.

Opettelen nyt tutustumaan itseeni.
Etsin syytä;
Miksi minulle kävi näin.

Lue lisää

Minullakin on ajoittain ikävä, mutta olen ajan saatossa huomannut, että en oikeastaan kaipaa enää narsistia ihmisenä vaan ainoastaan niitä rakkauden tunteita, joita voi toki kokea muidenkin kanssa. Tämän oivaltaminen antoi toivoa!

Sieluani_etSaa kirjoitti:

Juuri näin, luopumisen.
Ja sen vielä että vaikka kuinka haluaisi uskoa toisesta hyvää ja
Että hän paranisi,
Se ei vaan ole niin. Minä opettelen tajuamaan,
Miksi hän oli niin ilkeä ja paha.
Opin että maailmassa todella on pahoja ihmisiä.

Opettelen olemaan ikävöimättä. Ikävä on kova, mutta ikävöin vain sitä hurmaavaa, alkuaikojen narskuani.

Opettelen nyt tutustumaan itseeni.
Etsin syytä;
Miksi minulle kävi näin.

Lue lisää

En tiedä onko tästä sinulle apua vai loukkaannutko vaan, mutta minua tämän oivaltaminen auttoi.

Ikävöit sitä hurmaavaa narsistia, joka huomioi sinut ylitse muiden :-). Huomaatko oman narsistisuutesi? Olen aika varma, että juuri siksi jäämme narsistiin koukkuun (samalla tavalla kuin narisisti jää koukkuun kaikkiin sivusuhteisiinsa). Täydellinen huomio, olet tärkeä, olet keskipiste, hetken kaikki on todella palkitsevaa. Tuosta nauttiminen on narsistista. Sait narsistilta palkinnon, johon jäit koukkuun. Itsekästä.

Eihän se tilanne ole ollut todellinen. Narsisti elää tuossa haavemaailmassaan, mutta me terveet "narsistit" pääsemme pois jatkuvasta ääritunteiden ja -kokemusten hakemisesta. Me osaamme nauttia pienistäkin asioista, narsisti ei.

Miksi sinulle kävi niin? Miksi satu ei ole totta? Siksi, koska sellaista hyvää ei ole ollut olemassakaan. Voit vain luopua omista kuvitelmistasi, et joudu luopumaan mistään oikeasti olleesta.

Elämä opettaa kirjoitti:

En tiedä onko tästä sinulle apua vai loukkaannutko vaan, mutta minua tämän oivaltaminen auttoi.

Ikävöit sitä hurmaavaa narsistia, joka huomioi sinut ylitse muiden :-). Huomaatko oman narsistisuutesi? Olen aika varma, että juuri siksi jäämme narsistiin koukkuun (samalla tavalla kuin narisisti jää koukkuun kaikkiin sivusuhteisiinsa). Täydellinen huomio, olet tärkeä, olet keskipiste, hetken kaikki on todella palkitsevaa. Tuosta nauttiminen on narsistista. Sait narsistilta palkinnon, johon jäit koukkuun. Itsekästä.

Eihän se tilanne ole ollut todellinen. Narsisti elää tuossa haavemaailmassaan, mutta me terveet "narsistit" pääsemme pois jatkuvasta ääritunteiden ja -kokemusten hakemisesta. Me osaamme nauttia pienistäkin asioista, narsisti ei.

Miksi sinulle kävi niin? Miksi satu ei ole totta? Siksi, koska sellaista hyvää ei ole ollut olemassakaan. Voit vain luopua omista kuvitelmistasi, et joudu luopumaan mistään oikeasti olleesta.

Lue lisää

Todella hyvä ja oivaltava kirjoitus, juuri noin se menee. Narsisti ruokkii narsismia meissä kaikissa.

extremeä kirjoitti:

Todella hyvä ja oivaltava kirjoitus, juuri noin se menee. Narsisti ruokkii narsismia meissä kaikissa.

"Todella hyvä ja oivaltava kirjoitus, juuri noin se menee. Narsisti ruokkii narsismia meissä kaikissa. "

Yhdyn mielipiteeseesi liittyen tuon elämä opettaa nimimerkin kirjoitukseen liittyen...

"Olen aika varma, että juuri siksi jäämme narsistiin koukkuun (samalla tavalla kuin narisisti jää koukkuun kaikkiin sivusuhteisiinsa). Täydellinen huomio, olet tärkeä, olet keskipiste, hetken kaikki on todella palkitsevaa. Tuosta nauttiminen on narsistista. Sait narsistilta palkinnon, johon jäit koukkuun. Itsekästä."

Noinhan se menee suhteen alussa omaa narsisimiamme ruokitaan, uskomme itsekin olevamme jotenkin erityisiä, noh, se huuma haihtuu, narsisti kyllästyy ja käsitämme ettei se ollutkaan todellista...

Jotkut jäävät tuohon niin koukkuun, että alkavat narsistin tavoin sitten etsiä yhä uudelleen sitä samaa tunnetta "jes, olen jotain erityisen ihanaa", tulevat ikäänkuin narsistin kaltaisiksi...

Toiset ymmärtävät ettei se ollutkaan mitään todellista vain pelkkä kuva jota narsisti hetken näytti meille...saadakseen meistä sitä "hyötyä", mitä seny kenenkäkin kohdalla sitten tarkoittikin...ja me itsekin häikäystyimme siitä kuvasta jota meille näytettiin...

Jälkeenpäin ainakin itseä veetutti, harmitti, hävettikin, miten tyhmä sitä olikaan...mutta noh, siitäkin selviää/antaa itselleen anteeksi ja palaa elämään ns. omana itsenään (taviksena) tavallisten ihmisten maailmassa...jollainen oli ennen sitä narsistia ja sen jälkeen...hyvine ja huonoine puolineen...

Elämä opettaa kirjoitti:

En tiedä onko tästä sinulle apua vai loukkaannutko vaan, mutta minua tämän oivaltaminen auttoi.

Ikävöit sitä hurmaavaa narsistia, joka huomioi sinut ylitse muiden :-). Huomaatko oman narsistisuutesi? Olen aika varma, että juuri siksi jäämme narsistiin koukkuun (samalla tavalla kuin narisisti jää koukkuun kaikkiin sivusuhteisiinsa). Täydellinen huomio, olet tärkeä, olet keskipiste, hetken kaikki on todella palkitsevaa. Tuosta nauttiminen on narsistista. Sait narsistilta palkinnon, johon jäit koukkuun. Itsekästä.

Eihän se tilanne ole ollut todellinen. Narsisti elää tuossa haavemaailmassaan, mutta me terveet "narsistit" pääsemme pois jatkuvasta ääritunteiden ja -kokemusten hakemisesta. Me osaamme nauttia pienistäkin asioista, narsisti ei.

Miksi sinulle kävi niin? Miksi satu ei ole totta? Siksi, koska sellaista hyvää ei ole ollut olemassakaan. Voit vain luopua omista kuvitelmistasi, et joudu luopumaan mistään oikeasti olleesta.

Lue lisää

"Ikävöit sitä hurmaavaa narsistia, joka huomioi sinut ylitse muiden :-). Huomaatko oman narsistisuutesi? Olen aika varma, että juuri siksi jäämme narsistiin koukkuun (samalla tavalla kuin narisisti jää koukkuun kaikkiin sivusuhteisiinsa). Täydellinen huomio, olet tärkeä, olet keskipiste, hetken kaikki on todella palkitsevaa. Tuosta nauttiminen on narsistista. Sait narsistilta palkinnon, johon jäit koukkuun. Itsekästä."

Ei. Ei ei ei.

Kun tuo tunne rakastetuksi tulemisesta on terve tunne. Tuota tunnetta kaipaamme ja tarvitsemme. Tuolle löytyy ihan biologiset perustelutkin, että ihminen selviytyäkseen tarvitsee tuon olotilan... Tuossa olotilassa hän uskaltaa... ja hän haluaa... ja hän tekee sen... Niin. Siis tuottaa jälkeläisiä.

Jos ihminen olisi sellainen jokapaikan kutija todellisesti, kun miksi jotkut harhaantuvat, niin darvinistiselta kannalta se toimisi niin huonosti, että luonnonvalintaa ei olisi tullut ollenkaan, ja tiedä sitten, olisimmeko bakteereita, tai ehkä ei edes niitä...

Narsisti peilaa uhristaan tuon nautittavan tilan ja antaa sen siis takaisin uhrilleen, ja sitten myöhemmin seuraaville... Narsisti ei itse tuohon kykene! Huom! Kyseessä on näytelmä, jonka aikana narsisti nauttii runsaasta seksitarjonnasta ja siinä kaikki.

Ei. Ei ei ei. kirjoitti:

"Ikävöit sitä hurmaavaa narsistia, joka huomioi sinut ylitse muiden :-). Huomaatko oman narsistisuutesi? Olen aika varma, että juuri siksi jäämme narsistiin koukkuun (samalla tavalla kuin narisisti jää koukkuun kaikkiin sivusuhteisiinsa). Täydellinen huomio, olet tärkeä, olet keskipiste, hetken kaikki on todella palkitsevaa. Tuosta nauttiminen on narsistista. Sait narsistilta palkinnon, johon jäit koukkuun. Itsekästä."

Ei. Ei ei ei.

Kun tuo tunne rakastetuksi tulemisesta on terve tunne. Tuota tunnetta kaipaamme ja tarvitsemme. Tuolle löytyy ihan biologiset perustelutkin, että ihminen selviytyäkseen tarvitsee tuon olotilan... Tuossa olotilassa hän uskaltaa... ja hän haluaa... ja hän tekee sen... Niin. Siis tuottaa jälkeläisiä.

Jos ihminen olisi sellainen jokapaikan kutija todellisesti, kun miksi jotkut harhaantuvat, niin darvinistiselta kannalta se toimisi niin huonosti, että luonnonvalintaa ei olisi tullut ollenkaan, ja tiedä sitten, olisimmeko bakteereita, tai ehkä ei edes niitä...

Narsisti peilaa uhristaan tuon nautittavan tilan ja antaa sen siis takaisin uhrilleen, ja sitten myöhemmin seuraaville... Narsisti ei itse tuohon kykene! Huom! Kyseessä on näytelmä, jonka aikana narsisti nauttii runsaasta seksitarjonnasta ja siinä kaikki.

Lue lisää

>> Narsisti peilaa uhristaan tuon nautittavan tilan ja antaa sen siis takaisin uhrilleen, ja sitten myöhemmin seuraaville... Narsisti ei itse tuohon kykene! Huom! Kyseessä on näytelmä, jonka aikana narsisti nauttii runsaasta seksitarjonnasta ja siinä kaikki.

- Mielenkiintoista. Jatkokysymyksinä hyvin jäsenneltyyn teoriaasi:

Nauttivatko aivan kaikki narsistit runsaasta seksitarjonnasta? Tai ovatko peräti kaikki seksiriippuvaiset narsisteja? Mitä mahdollisia eroja tai poikkeuksia olisi?

_A_ kirjoitti:

>> Narsisti peilaa uhristaan tuon nautittavan tilan ja antaa sen siis takaisin uhrilleen, ja sitten myöhemmin seuraaville... Narsisti ei itse tuohon kykene! Huom! Kyseessä on näytelmä, jonka aikana narsisti nauttii runsaasta seksitarjonnasta ja siinä kaikki.

- Mielenkiintoista. Jatkokysymyksinä hyvin jäsenneltyyn teoriaasi:

Nauttivatko aivan kaikki narsistit runsaasta seksitarjonnasta? Tai ovatko peräti kaikki seksiriippuvaiset narsisteja? Mitä mahdollisia eroja tai poikkeuksia olisi?

Lue lisää

"Nauttivatko aivan kaikki narsistit runsaasta seksitarjonnasta? Tai ovatko peräti kaikki seksiriippuvaiset narsisteja? Mitä mahdollisia eroja tai poikkeuksia olisi? "

Tuota... pistitpä pahan : D.

No tämä omani on kuitenkin seksiaddikti ja narsisti ja viimeinen lisä"diagnoosini" on psykopaatti.

Minä en aloittanut!! Nimim. Elämä opettaa aloitti ja minä vain vastasin!

Kaikki narsistit eivät tunnu olevan yhtä päteviä tuossa lajissa, mistä nyt on kyse. Mutta käsittääkseni he eivät ole niitä "hurmaavia"kaan, joista nyt oli kyse.

Olen itse painottanut sitä, että narsisti ei ole kenenkään kanssa pelkän seksin takia. Hänellä on aina hyöty mielessä. Mutta se, kun uhri kuvittelee kyseessä olevan rakkaussuhteen, mahdollistuu sillä rakkauden peilautumisella. Onhan siinä monenlaista peilaantumista ja monenlaista välittämisen esittämistä.

Hyvä kun muistutit, etten minäkään taas uppoa siihen upottavaan ajatukseen, että hän seksin takia minunkaan kanssani olisi.

Jos tarkoitat poikkeuksilla narsisteja, niin henkiset narsistit lienevät toisenlaisia.

13+2=? kirjoitti:

Minullakin on ajoittain ikävä, mutta olen ajan saatossa huomannut, että en oikeastaan kaipaa enää narsistia ihmisenä vaan ainoastaan niitä rakkauden tunteita, joita voi toki kokea muidenkin kanssa. Tämän oivaltaminen antoi toivoa!

Lue lisää

Tuo että rakkaus on mahdollista muiden kanssa ja että on ihmisiä joihin voi oikeasti luottaa, on tosiaan valoisa ajatus. Uskaltauduin tekemään näin oman nykyisen miehen kanssa, jonka kanssa on oltu yhdessä jo puolitoista vuosikymmentä.

Alkuvaiheessa peilaamalla omia tunteitamme takaisin meihin itseemme, jolloin saamme tunteen että on olemassa täydellinen sielunkumppani. Ja tähän oman narsismimme harhaan saa sitten lankeamaan.
Kyllähän tämäkin 4-vuotiaan tasolla käyttäytyjä, voi opettaa petokset tehtyään meille jotakin elämästä ja ihmisistä.
Saa se sen aikaan että sitä alkaa ihmetelemään, miksi tuo toinen käyttätyy niinkuin käyttäytyy, ja sille sitten alkaa etsiä selityksiä ja löytääkin niitä, ja siinä sitä itse oppii ja kasvaa ja tieto ja ymmärrys kasvavat. Tätä kautta narsisti opettaa meitä muita. Se saa meidät etsimään tietoa.
Narsisti opettaa käytöksellään ja teoillaan tuntemaan itseämme, ja toisia paremmin.
Antaa oikean itsetuntemuksen oppitunnin.
Että kyllä narsisti antaa melkoisen opetuksen hyvän ja pahan olemassaolosta, rajoista, kunnioituksesta, vuorovaikutuksesta, vastuuntunnosta, ihmisen vajavuudesta, riippuvuuksista, tunteista, vihasta, rakkaudesta ja anteeksiannosta.
Tästä tyhjästä kuorestakin voi todella oppia ja paljon.

"toivottavasti narsisteja ei synny enempää tähän yhteiskuntaan,"

Niin toki voi toivoa, mutta ajattelisin, että tärkein ennalta ehkäisykeino on vanhempien käsissä...en ihan usko, että narsistiksi synnytään vaan "vika" syntyy varhaisten ihmissuhteiden vuorovaikutus tilanteiden seurauksena...

mutta joo, itsekin olen vanhempi ja virheitä on tullut tehtyä, mutta ei ole koskaan liian myöhäistä myöntää niitä ja kertoa rakastavansa...

Yhteiskuntaan ja nykyisiin arvoihin liittyen, käsittääkseni hyvinkin narsistiset arvot ovat vallalla...noihin asioihin voimme myös itsekin yrittää vaikuttaa omilla valinnoillamme...

Mitä herkkäuskoisuuteen tulee, niin yleensähän me uskomme toisten ihmisten haluavan tutustua meihin/olla kanssamme, koska he pitävät meistä..

noh, joskus jotkut meistä kohtaavat ihmisen joka haluaa vain käyttää meitä omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa, omina itsenämme/ihmisinä meillä ei ole mitään merkitystä...

Kokemus on hämmentävä ja vie aikaa toipua siitä, mutta se ei ole koko elämä...on itsekunkin oma valinta antaako asian/kokemuksen/narsistin pilata elämänsä...

Surun purkaminen on hyvä asia. Itke niin kauan kuin on tarpeen. Asioita putkahtelee mieleen, jotka olet jo unohtanut; tarkastele niitä ulkopuolisesti ja järkeistä mistä oli kysymys. Pahamieli, ikävä, kiukku ja masennus on luonnolisia tuntemuksia ja käyt ne läpi siinä tahdissa kuin on tarpeellista.

Kun on emotionaalisesti satutettu sellaisen taholta, josta on välittänyt paljon, voi olla vaikea hyväksyä itsen olevan riittävän arvokas kenellekään muulle. Ole ensin tärkeä itsellesi. Sinun tehtävänäsi on alkaa arvostaa itseäsi. Niitä ominaisuuksia, joita on arvomaailmassasi ja kehittää niitä, joista koet mielihyvää. Ja missä yksi tunneongelmainen on latistanut ominaisuuksiasi, niin sama ei päde suinkaan kaikkiin ihmisiin.

Vaikka kokee itsesi rikotuksi, niin se ei tarkoita että olisi rikottu koko elämänsä. Älä korota vahingoittajaa sellaiselle jalustalle, joka olisi kaikkivoipa ja sanelisi ja estäisi sinun eheytymisen mahdollisuuden. Ei hän mikään kaikkivaltias jumala ole. Mutta sinulla on kaikki mahdollisuudet - sanele itse millaiseksi haluat tulla.

elisakettu kirjoitti:

Surun purkaminen on hyvä asia. Itke niin kauan kuin on tarpeen. Asioita putkahtelee mieleen, jotka olet jo unohtanut; tarkastele niitä ulkopuolisesti ja järkeistä mistä oli kysymys. Pahamieli, ikävä, kiukku ja masennus on luonnolisia tuntemuksia ja käyt ne läpi siinä tahdissa kuin on tarpeellista.

Kun on emotionaalisesti satutettu sellaisen taholta, josta on välittänyt paljon, voi olla vaikea hyväksyä itsen olevan riittävän arvokas kenellekään muulle. Ole ensin tärkeä itsellesi. Sinun tehtävänäsi on alkaa arvostaa itseäsi. Niitä ominaisuuksia, joita on arvomaailmassasi ja kehittää niitä, joista koet mielihyvää. Ja missä yksi tunneongelmainen on latistanut ominaisuuksiasi, niin sama ei päde suinkaan kaikkiin ihmisiin.

Vaikka kokee itsesi rikotuksi, niin se ei tarkoita että olisi rikottu koko elämänsä. Älä korota vahingoittajaa sellaiselle jalustalle, joka olisi kaikkivoipa ja sanelisi ja estäisi sinun eheytymisen mahdollisuuden. Ei hän mikään kaikkivaltias jumala ole. Mutta sinulla on kaikki mahdollisuudet - sanele itse millaiseksi haluat tulla.

Lue lisää

Opin, että olen pieni ihminen. Ei minusta automaattisesti muut ihmiset välitä, on pakko oppia välittämään itse jos aikoo elää. Huomasin olevani myös erittäin paljon hauraampi ja herkempi, kuin luulin.

rikkoNainen kirjoitti:

Opin, että olen pieni ihminen. Ei minusta automaattisesti muut ihmiset välitä, on pakko oppia välittämään itse jos aikoo elää. Huomasin olevani myös erittäin paljon hauraampi ja herkempi, kuin luulin.

Lue lisää

'Rikottu lasihelmi': minulla on täysin samanlaisia tuntemuksia kanssasi.. En pysty solmimaan uutta suhdetta. " Se tuho minkä hän on saanut aikaan ei ole terapeuttien eikä muidenkaan korjattavissa." minusta tuntuu aivan samalta.

Itku on hyvä asia mielestäni kaiken tapahtuneen purkamisessa. Annan itselleni luvan tuntea kaikki tunteet, muistaa kaikki asiat yksityiskohtaisesti. En silti kierittele itsesäälissä vaan muistelen asiat asioina ja annan tunteiden tulla. Sallin itselleni tällaista n. 1h / päivässä, muun ajan pysyttäydyn ajattelemasta asiaa ja keskityn jatkamaan elämääni, nauttimaan siitä ja huomaamaan hyvät asiat. Olen ajatellut että joka kerran kun tunnen pahaa oloa tai itkua, voin itkemällä ja tuntemalla lähettää niitä tunteita narsistille, häneltähän ne puuttuvat. En tietenkään ole yhteydessä narsistiin vaan ihan omissa ajatuksissani toimin näin. Helpottaa ajatella että joku päivä olen ammentanut kaiken surun, itkun ja pahan olon pois, pala palalta sen määrä minussa vähenee joka itkun myötä. Jossain vaiheessa olen "lahjoittanut" tällä tavoin sen kaiken pahan olon takaisin narsistille, joka sen alunperin minulle antoikin.