Niskat kipeenä, kroppa pukkaa kylmää hikeä, hengitys kuristuu kurkkuun, ja päätä ja korvia särkee, ja vittumainen vitutus koko ajan päällä.
ArrR-RGGHH !!!
Kenelle muulle tämä on tuttu fiilis?
Mistä tämä oikein saa alkunsa?
Aamupäivällä, valoisan aikaan vielä kaikki oli ihan ookoo meikällä, mutta sitten alkoi tökkimään. Oikein pahemman kerran. Ensin ei tietsikka auennut, se ei mennyt kiinni ja odotellessa pyörivää ympyrää ja sen jälkeen 'tallennetaan asetuksia'- tekstiä yli puolen tunnin ajan siirryn toisaalle, ja huomaan jo pelkän päivänvalon ärsyttävän. Selvä merkki, "Periärsytys" on siis nyt tulossa päälle. Sitten huomaan radion äänen olevan liian lujalla. Väännän namikkaa pienemmälle eikä sillä ole ärsytystasooni enää minkäänlaista vaikutusta. Sitten vaikka siirryn tekemään varsinaista työtäni toiseen huoneeseen, ei sekään enää kule normaalisti. Huomaan radion olevan liian pienellä koska hiljaisuus ärsyttää. Olen kypsää lihaa. Vaihdan märän paitiksen päältä kuivaan, ja lyön tietenkin pikkuvarpaani ovenpieleen ja olen valmis vaikka hirteen tai vaikka syömään tusinan dynamiittinakkimakkaroita tulisen tabascon kanssa, räjäyttämään kipeän ruumiini pois tästä vittumaisesta paskamaailmasta, mikä on pelkkää tuskaa ja tuskaa ja vituntuskaa vaan täynnä.
Sanokaa hyvät ihmiset, mistä tämä tällainen hermot totaalisen pinnassa- olo oikein johtuu ja tulee? Kun siis on aivan raivona ja raivona vaan? Ja aivan mitättömistä pikkuasioista tulee päälle?
Ja tärkein kysymykseni teille hyvät lukijat: millä laukaista tämä tällainen "ripulipaskaa lentää yhä lisää tuulettimeen"- olo parhaiten ja nopeiten pois? Koska jos joku tuttava tai vielä pahempaa, joku työasioissa soittaa kun tällainen shit-olo on päällä, niin eihän puhumisesta tule oikein mitään järkevää tolkkua?
Koska ihan oikeesti, pelottaa tällainen no self control- olotila. Tuntuu jotenkin, ettei pysty ja osaa hallita yhtään itseään, kun hermot nousee näin pintaan.
Sen totean tietenkin, että väkivaltainen en ole koskaan ollut. Jos tämä arrgh-tilanne tulee päälle, niin olen sen aina tietenkin kestänyt, mutta se vie aina aikaa, joskus useita tuntejakin, ennenkuin koko kroppa rauhoittuu takaisin levolliseen olotilaansa.
Jännä huomata, miten jo pelkkä kirjoittaminen tänne rauhoittaa mieltä, kun voi purkaa ajatuksensa ulos aivoista, eikä tässä kirjoittaessa mikään töki nyt tällä hetkellä, kuten muutama tunti aikaisemmin.
Mutta mikä, saa aikaiseksi ihmisellä hermojen nousemisen pintaan?
Miksei tästä ole tehty varsinaista tutkimustyötä? Vai onko tehty?
En missään nimessä halua ruveta syömään mitään rauhoittavia mömmöjä tällaisen naiivin (?) asian takia, vai onko tämä nyt naiivia, siltä se vain tuntuu, koska itkupotkuraivarihan rinnastetaan aina kurittomien lasten ongelmaksi joka hoidetaan pois päiväjärjestyksestä lapsille suunnatuilla keinoilla tietenkin.
Mitä keinoja te muut käytätte laukaistaksenne tilanteen? Eikö muu auta kuin lepo? Rauhoittavia en suostu käyttämään ja pehmentämään aivojani.
ArrR-RGGHH !!!
Kenelle muulle tämä on tuttu fiilis?
Mistä tämä oikein saa alkunsa?
Aamupäivällä, valoisan aikaan vielä kaikki oli ihan ookoo meikällä, mutta sitten alkoi tökkimään. Oikein pahemman kerran. Ensin ei tietsikka auennut, se ei mennyt kiinni ja odotellessa pyörivää ympyrää ja sen jälkeen 'tallennetaan asetuksia'- tekstiä yli puolen tunnin ajan siirryn toisaalle, ja huomaan jo pelkän päivänvalon ärsyttävän. Selvä merkki, "Periärsytys" on siis nyt tulossa päälle. Sitten huomaan radion äänen olevan liian lujalla. Väännän namikkaa pienemmälle eikä sillä ole ärsytystasooni enää minkäänlaista vaikutusta. Sitten vaikka siirryn tekemään varsinaista työtäni toiseen huoneeseen, ei sekään enää kule normaalisti. Huomaan radion olevan liian pienellä koska hiljaisuus ärsyttää. Olen kypsää lihaa. Vaihdan märän paitiksen päältä kuivaan, ja lyön tietenkin pikkuvarpaani ovenpieleen ja olen valmis vaikka hirteen tai vaikka syömään tusinan dynamiittinakkimakkaroita tulisen tabascon kanssa, räjäyttämään kipeän ruumiini pois tästä vittumaisesta paskamaailmasta, mikä on pelkkää tuskaa ja tuskaa ja vituntuskaa vaan täynnä.
Sanokaa hyvät ihmiset, mistä tämä tällainen hermot totaalisen pinnassa- olo oikein johtuu ja tulee? Kun siis on aivan raivona ja raivona vaan? Ja aivan mitättömistä pikkuasioista tulee päälle?
Ja tärkein kysymykseni teille hyvät lukijat: millä laukaista tämä tällainen "ripulipaskaa lentää yhä lisää tuulettimeen"- olo parhaiten ja nopeiten pois? Koska jos joku tuttava tai vielä pahempaa, joku työasioissa soittaa kun tällainen shit-olo on päällä, niin eihän puhumisesta tule oikein mitään järkevää tolkkua?
Koska ihan oikeesti, pelottaa tällainen no self control- olotila. Tuntuu jotenkin, ettei pysty ja osaa hallita yhtään itseään, kun hermot nousee näin pintaan.
Sen totean tietenkin, että väkivaltainen en ole koskaan ollut. Jos tämä arrgh-tilanne tulee päälle, niin olen sen aina tietenkin kestänyt, mutta se vie aina aikaa, joskus useita tuntejakin, ennenkuin koko kroppa rauhoittuu takaisin levolliseen olotilaansa.
Jännä huomata, miten jo pelkkä kirjoittaminen tänne rauhoittaa mieltä, kun voi purkaa ajatuksensa ulos aivoista, eikä tässä kirjoittaessa mikään töki nyt tällä hetkellä, kuten muutama tunti aikaisemmin.
Mutta mikä, saa aikaiseksi ihmisellä hermojen nousemisen pintaan?
Miksei tästä ole tehty varsinaista tutkimustyötä? Vai onko tehty?
En missään nimessä halua ruveta syömään mitään rauhoittavia mömmöjä tällaisen naiivin (?) asian takia, vai onko tämä nyt naiivia, siltä se vain tuntuu, koska itkupotkuraivarihan rinnastetaan aina kurittomien lasten ongelmaksi joka hoidetaan pois päiväjärjestyksestä lapsille suunnatuilla keinoilla tietenkin.
Mitä keinoja te muut käytätte laukaistaksenne tilanteen? Eikö muu auta kuin lepo? Rauhoittavia en suostu käyttämään ja pehmentämään aivojani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko kokeillut rankkaa liikuntaa? Itseäni se auttaa pitämään pään kasassa.
On ollut mielessä, ja polut on sulat kesällä varsinkin olen harrastanut maastojuoksua, mutta asfaltilla juokseminen rasittaa polviani kun kova asfalttii täräyttää lumpioita ja siitä tulee varsinkin toinen polvi vietävän kipeeksi.
Jännä, mietin just että jokin rankka liikunta olis varmaan edullisin ja helpoin ratkaisu ongelman purkuun, mutta tuo töppöstä toisen eteen laittaminen jo moneen kertaan kolutuilla läheisillä lenkkipoluilla ei vaan oikein enää sytytä eikä innosta. Punttisalille?
Kiitos kuitenkin muistutuksesta, yritetäänpä eteenpäin edelleen taas.
Kirjoita tosiaan tänne ja hanki nyrkkeilysäkki. Asioita on varmaan kasautunut pikkuhiljalleen, kyllä logiikka taakse päin kerien alkaa seljetä. Välillä kannattaisi varmaan pitää sellainen hetki, että kirjoittaa polttavat ongelmat paperille ja miettii konkreettisia toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi, ottaa selvää mahdollisuuksista, selvittää epäselvyyksiä ihmisten kanssa liikoja kiertelemättä ja sitä rataa. Etteivät asiat jää vain pyörimään ilmaan, koska se ylläpitää turhaan avuttomuuden tunnetta.
Mulla auttaa itsetyydytys. Ja kaikenlainen itsehellittely muutenkin. Mun aggresio ei kyllä riehumalla lähde. Kirjoittaminen on yksi hyvä keino.
Samojen asioitten kanssa itse paininut, pienikin ärsykse sai aik vee mäiset olot välillä ja pienikin negatiivinen sana voi saada räjähdysalttiin tilan ja itse hilliinänä ja kontrollin menettämisen pelon. Ei oo kiva tilanne! tuntuu kun olisi tunteiden heittelemä' ja ajelehtia täällä elämässä. Minulla Uskoon tulo on auttanut paljon Jumala avasi että mistä nämä kaikki johtuu :) Ennen napsin kilotolkulla rauhoittavia ja olin koukussa pahasti niihin meni yhes vaiheessa 7mg rivatriliä päivässä reseptillä muut mömmöt kaupan päälle. yks psykiatri pudisteli päätään kerran et on miehellä anokset ja silti hypit seinille ton ahistuksen ja levottuuden takia. Oli asunto ku apteekin hylly 10 päivän välein käivin hakee 150kpl rivareita ja huomasin että olen niitten orja viinan kanssa länträily lisänä sekakäyttäjänä sai aikaan paljon tuhoa, menetin kortollin muutaman kerran täydellisesti ja sain maksaa kovan hinnan . Mun puolesta rukoiltiin ja pääsin 5 vuoden tryynihelvetin jälkeen eroon nois bentsoista, Kiitos ja kunnia tästä Jumallle. Noh kun ryynit poistuivat kehosta alkoi asioitten kohtaaminen eli rukoilin Että Jumala vie minut mist'ä kaikki tää v olot johtuu eli lapsuuteen saakka. Minua oli käytetty seksuaalisesti hyväksi 6 vuotiaana, kun tajusin tämän ja että olin tätä paennut kaikki nämä vuoset alkoi parantuminen. Se viha se suunnaton viha mitä olin nämä vuodet padonnut etsi tietään ulos kaikki muu häpeä, pelko, jne jne. sitten Jumala näytti toisen kipeän muiston selvisi että minua oli yksi vanhempi nainen käyttänyt hyväksi seksuaalisesti kun olin 5 v tästäkin sama ruljanssi, Nöyrryin Jumalan eteen ja sanoin että tarvitsen Hänen parantavaa voimaa kaikkiin näihin kipeisiin muistoihin jotka olen kokenut ja ne ovat aiheuttaneet tuskaa monia vuosia. Sitten Jumala puhui anna anteeksi näille ihmisille, se oli kova paikka mutta sain Häneltä voiman. Se on aika Julmaa miten täällä maailmassa aikuiset voivat vietellä lapsia, pieniäkin täläiseen ja lapse traumatisoituu ehkä pysyvästikkin ja kokee syyllisyyttä asiasta ja joutuu patoamaan ehkä pitkäänkin koska ei tajua mitä hänelle on tehty. Nykyään vieläkin joudun joidenki tunteiden kanssa, varsinki negattiivisten tunteiden kanssa joita on vaikea näyttää perusturvattomuuden takia. Tulee räjähdettyä vieläkin välillä, koen vieläkin impulsiivisuutta, koska haavat niin syvällä. pari viikkoa takaperin sain hepulin ja tulin lasioven läpi :O eihän se normaalia ole, mutta Herra tulee kasvattamaan tällä elämänalueella onneksi Jumalalla on armo meitä varten! Siunasuta jäbä Ja pyydä Jeesus auttamaan, ei voi hirveesti ihmine auttaa on tullu huomattua koska ollaan vain ihmisä paitsi ehkä just antamalla naamarutussa diapam kuurin :) ja naureskelee sun lähettyä että sainpas tonki ansaan ja provikat lääketehtaalta :D Muista Jumala on elävä Jumala ja saat yheyden Häneen kun rukoilet :) Voi aloittaan ihan että Auta Jeesus auta mua pääsee eroon täst/näist Oloista, kun en voi itse näille mitään Ja vain sinä Jeesus voit auttaa minua. jokainen rukous kuullaan :) se on luvattu että Room.10.13 Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
Tuttua on, tuttua on...
Tuo on minulla yleisin mielentila. Töissä käynti on tuskaa, kun jo työkaverin ilmaantuminen esim. huoneen ovelle nostaa vitutu*skäyrän potenssiin sata. Ja niitä työkavereita on monta ja niitä tilanteita koko työpäivä täynnä!!!
Mulla ei ole mitään diagnoosia, mutta rankan lapsuus ja nuoruustaustani takia ja asioita tutkittuani antaisin itselleni diagnooseiksi: yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, rajatilapersoona ja vetäytyvä persoona.
Paska*a on tullut niskaan 2/3 elämästä ja rankasti. Nyt vaan sitten pitäisi hymyillä muikeasti muiden mukana!
Raivoa riittää kuin pienessä kylässä. Eniten vitut*taa kaikenmaailman lässyttäjät ja muruttelijat, kaikki ne somessa itseään nostavat miukumauku lässynlää naukujat.
Tietäisivätpä vaan mitä pääni sisällä liikkuu päivän aikana.
Tai ehkä parempi etteivät tiedä...