Hei!
Mun ajatusmaailma on viime vuosine muuttuva. Ensin odotanesim. Joulua hirveenä. Tapani mukaan 1. joulukuun viikonloppuna koristelen värkään lasten kanssa joulua. Mut kunjoulu lähestyy, koko joulu tuntuu yheltä turhuuden turhuudelta. Ja niin on tuntuu kaikki hetiinnostumisen jälkeen. Harmittaa/suututtaa että jopa lasten syntyumäpäivät,jolloin ajatus olisi olla iloinen ja tuntea ylpeyttä vanhenevasta lapsestani, tuntuvat turhan päiväsiltä.
Mietin usein että johtuuko se omistavanhemmistani jotka näkivät että minun saavutukseni olivat ei mitään. Asuimme ulkomailla jossa ammattikoulun lopettajaiset olivat iso asia, kuin yo lopettajaiset.mutta vanhempani näkivät sen "kissanristiäisinä" . Hävetti niin pirusti, kun luokkakaverit oli omien sukulaisten ympäröimänä ja minä vaan kökötin seinän vieressä yksikseni juhlatilaisuuden loputtua. Ja rehtori tuli luokseni ja halusi tavata hänen Atk kurssin parhaan oppilaan vanhemmat..... Selitykseksi sanoin vissiin et porukoilla oli kiireitä
Lapsetha ottavat mallia vamnhemmista. Osittain näen koko tämän oman touhuni/vaälinpitämättömyyden vanhempieni touhulta. Minulla kylläkin ei ole työ kiireitä,jonka takia ei onnistuisi esim. unelmien joulun vietto... Mutta kait se on se turhuudentunne, jota olen lapsuudessani usein kokenut. Mut miten tän sais loppumaan, en haluu omille lapsilleni samanlaista kohtaloa kuin itselläni oli.
Mikä hemmetin ruuvi mulla on päässä löysällä.
Mun ajatusmaailma on viime vuosine muuttuva. Ensin odotanesim. Joulua hirveenä. Tapani mukaan 1. joulukuun viikonloppuna koristelen värkään lasten kanssa joulua. Mut kunjoulu lähestyy, koko joulu tuntuu yheltä turhuuden turhuudelta. Ja niin on tuntuu kaikki hetiinnostumisen jälkeen. Harmittaa/suututtaa että jopa lasten syntyumäpäivät,jolloin ajatus olisi olla iloinen ja tuntea ylpeyttä vanhenevasta lapsestani, tuntuvat turhan päiväsiltä.
Mietin usein että johtuuko se omistavanhemmistani jotka näkivät että minun saavutukseni olivat ei mitään. Asuimme ulkomailla jossa ammattikoulun lopettajaiset olivat iso asia, kuin yo lopettajaiset.mutta vanhempani näkivät sen "kissanristiäisinä" . Hävetti niin pirusti, kun luokkakaverit oli omien sukulaisten ympäröimänä ja minä vaan kökötin seinän vieressä yksikseni juhlatilaisuuden loputtua. Ja rehtori tuli luokseni ja halusi tavata hänen Atk kurssin parhaan oppilaan vanhemmat..... Selitykseksi sanoin vissiin et porukoilla oli kiireitä
Lapsetha ottavat mallia vamnhemmista. Osittain näen koko tämän oman touhuni/vaälinpitämättömyyden vanhempieni touhulta. Minulla kylläkin ei ole työ kiireitä,jonka takia ei onnistuisi esim. unelmien joulun vietto... Mutta kait se on se turhuudentunne, jota olen lapsuudessani usein kokenut. Mut miten tän sais loppumaan, en haluu omille lapsilleni samanlaista kohtaloa kuin itselläni oli.
Mikä hemmetin ruuvi mulla on päässä löysällä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No yo paperit on kyllä ihan turhat että mitä niitä juhlimaan. Itseäni ainakin hävetti koko lakki ja typerät juhlat sen ympärillä. Mihinkään se ei elämässä johtanut. Olin sen jälkeen 11 vuotta työttömänä kunnes pääsin työkkärin kurssille ja opiskelin laitoshuoltajaksi.