Parsitko neuleita

Sama täällä :) Eilen laitoin juuri villasukkia likomaan haaleaan veteen, pesua varten. Samalla tarkastin kantapäät ja lempisukissani (serkkuni kutomat) näkyi kanta ohentuneen.

Tuttua on tuo vahvistaminenkin, vaikk'ei reikää ole vielä tullut edes.
Pidän minäkin arvossa hyviä käsinkudottuja villasukkia sen verran, että nätisti parsin, hauskaakin se onkin saada vaatekin kuntoon ompelua tarvittaessa.

Joskus innostun yhdistämään 2 eri tunikaa, värikkäämmän etuosan kuvioineen josta pidän, voin irroittaa istuttaen sen esim. koko mustaa piristämään.
Samoin maalaan joskus suoraan valkoiseen pingoitettuun puuvilla kesäpuseroon mieluisiä kukkakransseja.

Neulon itse kaikki perheen käyttämät villasukat, joten parsinlankoja aina jää. Kun annan villasukkia lahjoiksi, kiinnitän mukaan pienen kerän parsinlangaksi. En tosin tunne yhtään miestä, joka itse parsisi sukkiaan, mutta toivon jokaiselle sukanparsijan löytyvän. Täysmerinovillaiset sukat ovat miellyttävät jalassa ainakin yösukkina eivätkä paraslaatuiset tiukahkokierteiset langat edes nyppyynny, mutta varsinaisessa sukkalangassa mukana täytyy olla keinokuitua vahvistamassa, esim. Nalle-langassa 25 % polyamidia. Nykyisin saa ihania erkoislankoja, esimerkiksi bambua, kashmiria ja laamaa, varsinkin vauvoille neulon niistä. Virossa ne ovat vähän halvempia, siellä täydennän lankavarastojani.

Muistan lapsuudesta sukkasiinit, nahkapojilla varustetut villasukat sisällä pidettäväksi. Äiti neuloi tyttöjen sisäsukkiin nirkkoreunuksen, ja kyllä minäkin sellaisen osaan tehdä. Parsimisen osaa varmasti jokainen ikäluokkani nainen, mutta koulussakin pojille opetettiin vain puutöitä, ja pitääkin kysyä lapsenlapsilta, onko koulussa parsintaa opetettu...tuskinpa. Nykylapset eivät kovin paljon villasukkia käytä, eikä esimerkiksi froteisia urheilusukkia voi parsia.

Paikkaaminen ei oikein onnistu toppavatteisiin ja mitä lienee mikrokuituja ovat ulkoiluvaatteet nykyisin. Kulumallahan niihin ei reikää saa millään, mutta repeämiä voi uutuudeltaankin tulla. Pienen palkeenkielen voi peittää ommeltavalla kuvalla tai vaikka virkata itse kukkasen tai sydämen. Mieheni lempivillapaitojen kyynärpäitä paikkaan nahkalapuilla. Leikkelen pehmeitä osia vanhoista nahkaisista laukuista ja olen joskus jopa ostanut kirpparilta sopivanvärisen nahkatakin muutamalla eurolla paikkatarpeiksi. Vielä yksi niksi on kerrottava, kun alkuun pääsin. Neulahuovutuksella saa mukavia koristeita villavaatteisiin jopa suoraan, samalla tavalla voi paikata. Joulun alla tyttärentyttären kanssa tehtiin hovutuskoristeita apuna piparimuotit, osa päätyi joulukuusen koristeiksi, osasta tehtiin heijastimia lahjoiksi. Tiimarin loppuunmyynnistä sai huovutustarvikkeita melkein ilmaiseksi.

Kauniista sukanvarsista olen tehnyt ranteensuojia syys ja talvipyöräilyyn. Takinhihat nousevat ohjaustankoa pidellessä korkeammalle, jättäen ranteet suojattomiksi.

Enimmäkseen vanhojen villavaatteiden parhaista osista, pikkutyttöjen nukeille neulepuseroita ja säärystimiä.

Angoravillapuseron hihoista ompelin pölynpyyhkimiskintaat, toimi tosi hyvin kun oli hankaussähköä!

Parsin, mutta harvakseltaan.

Varpaiden kynnet kuluttavat virkkaamalla tehtyjen sisätossukoiden käret.
Tarpeen vaatiessa parsin niihin kulumavaraakin.

Pesen villasukat koneessa villaohjelmalla ja hyvin kestävät pesua. Mieheni kuluttaa paljon villasukkia ja parsin niitä tarvittaessa. Olen neulonutkin monet sukat tuonne kaappiin, mutta mieheni sanoo, että hän säästää ne uudet jälkeläisille. Niinpä minä parsin
ja parsin, kunnes on pakko heittää sukat roskiksiin. Sitten tarjoan uusia sukkia ukolleni. Se on niin, kun tuo ukko on oppinut sota-aikaan säästämään noita vaatteita, niin se tahtoo
tehdä vieläkin. Mihin sitä vanha koira tavoistaan pääsee?

Suuren työn saan tehdä, jotta jotain uutta saan hänen hankkimaan.

Ehdottomasti parsin. Paljonhan syksyn mittaan sainkin villasukkia, lapasiakin aikaan, vaikken muuten mikään taituri neulomisessa olekaan. Samoin kuin Ramoona, laitan mukaan prsimalankoja, usein myös neulan, mutta kun oikeanmallisia parsimaneulojakin on vaikea saada.
Sikinsokinlangoista itselleni aina teen sitten sukkia, välikö hällä, onko molemmissa symmetriaa, ihan eri väreistä voi toinen sukka olla. Siis individualisti-neuloja. Pitääkin aloittaa uudet, erivärisiä lankoja näyttää löytyvän taas.

Keskeneräinen neule pöydällä puikkoineen herättää sitä paitsi vähemmän tutussa ihmisessä kunnioitusta...kas, onpa ahkera vanhanajan ihminen! No, tälleen on mukava nauraa itselleen.

Vanhoista sukan varsista saa mahdottoman hyviä "kynsikkäitä", eli ompelemalla puretun puolen silmukoista vaikka tuulitakin hihan vuoriin kiinni, siten, että se varren suu jää hihaa pidemmäksi. Siihen varteen kun leikkaa peukalolle reiät, virkkaa silmukkaketjun purkautumisen estämiseksi ja jopa on ranne ja osa kämmentä suojassa. Suuhun ei kannata ommella sormia varten mitään kiinnikkeitä, koska vain ylös työntämällä tuo Kynsikäs nousee ylös ja saa laitettua käteensä oikeat hansikkaat silloin kun sormille lämpöä tarvitaan,

Ohuet puuvillasukatkin lkäyvät, mutta silloin kannatta huolitteluun käyttää ompelukonetta.

Mikä estää purkulangoista kutomastakin mainiot lämmittävät "kynsikäsranteenlämmittäjät".

Ps. en enää parsi sukkia, niitä on niin monet tullut kudottua, että menköön lumpuiksi tai muuhun käyttöön. Mutta käytän niitä toki askarteluun, keppihevosten päät, yms.

Nyt kun sukkalangoissa käytetään keinokuitua eivät ne kulukkaan kuin ennen, jo siinä vaiheessa kun alkaa ohentumaan vahvistan kuluneen kohdan samalla menetelmällä kuin parsisin, ja taas on sukka kunnossa.
Lasten sukkiin pitää 'vahvistukset tehdä erivärisellä langalla, sitten on kuin uudet sukat.
Omat sukat kestää ja kestää, eihän ne kulu kun vain metsäreissuilla niitä tarvitsee, ja suurimman osan istuskelen jossain, kävelyt lyhenee joka kesä.

Silloin vielä kun kehräämö oli Korialla sai ABChuoltamokaupasta ostaa edullisesti lankoja, on siellä nytkin niitä muttei niin hyvää valikoimaa.
Kirjoitin Korian ensin Koreaksi, onneksi huomasin ;-)).
Vilkaisin tuota Virtain Villaa siellä näyttää olevan luomutuotteita.

Jostain pitää löytää hyvää sukkalankaa, neulominen on nykyisin ainoa käsityö josta tykkään ja pian tämä talvi on käsitelty, keväällä taas eri kuviot ja ulkoilu etupäässä.
Aina on sukat menneet kuin kuumille kiville, ja sisätöppösiä nyt olen kutonut, nekin mukavia pehmosia ja lämpimiä sisätiloissa.
Elokuvatkin ovat paljon värikkäämpiä kun jaloissa on lämpimät villatöppöset.

Minähän parsin ja paikkaan.Olen innokas neuloja, joten parsinlankaa on aina kotona, sekä väreissä, että vähemmän värikkäitä.
Olen oppinut jopa parsimaan kauniisti. Opettaja sanoi koulussa minun parsimustani katsoessaan, että jokainen osaa tursia, mutta täytyy opetella kunnolla parsimaan. Sitä(parsimista) ja muitakin käsitöitä opetettiin silloin kouluissa.
Harmi nykyajan uusavuttomille tytöille, että käsityö ja kotitaloustunnit ovat joko kokonaan lopetettu tai vähennetty minimiin.