Hei, olen murrosikäinen poika ja kaipaisin apua ongelmaani... Minua on ahdistanut yli viikon se ajatus, että voisin joskus viedä joltakin ihmiseltä hengen. Tämä ahdistus vahventuu varsinkin terävien esineiden lähellä, ja en saa ajatusta mielestäni. MITÄÄN tämän tasoista en haluaisi ikinä tehdä, en vain käsitä miksi en saa ajatusta päästäni, oloni on aivan hirveä, en saa unta, en saa syötyä, mitään ei jaksaisi tehdä. Olen yrittänyt ajatella toisia asioita, jotenkin ajatus vain tulee mieleen joka asiasta.. Asiasta on puhuttu läheisten kanssa , ei tunnu auttavan.. Tarvitaanko ammattiapua ?
Ahdistus hirveiden ajattelusta
Ahdistunut!!
13283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onko sinulla alitajunnassa jotain käsittelemätöntä vihaa, jota yrität hillitä ja pitää siellä. Pelkää teet itsekontrollisi pettää. Et todella koskaan tule tekemään kenellekään pahaa. Voi olla että koet oelvasi jotenkin paha ja riittämätön.
Kyllä ihmisen psyykeeseen perehtynyt ammattilainen voisi osata autaa sinua. Onko sinulla tietoa, mikä tuon pelon laukaisi.
Puhuminen pahasta olosta auttaa kyllä vaikka sitä ei alussa huomaan.
Viesti klo 17.29 on oikeilla jäljillä. Minulla oli jo ennen esikouluikää hyvin vahvoja vihan tunteita. Niille ei ollut oikeutusta eikä purkautumistietä. Ne jotenkin koteloituivat käsittemättöminä. Ilmenivät pakkoajatuksina.
Näin myös seurassakin. Lähdin omille teilleni, paikkakunnille, joissa minua ei tunnettu. Kaikkialla jouduin vaikeuksiin, koska sisimpäänsä ei voi paeta.
Kun vanhemmiten oppii hyväksymään oman sisäisen ongelmaolion, se vuosi vuodelta edes mukasosiaalistua. Elämä tarjoa pieniä ekolokeroita pärjätä. Oikeita ystäviä minulla voi olla muutama.
Varmaan olet nyt prsykkisesti siinä tilassa, että alitajunta voi alkaa päästää noita höyryjä ulos. Asiantuntijalla on ammatillinen pätevyys käsitellä ja suodattaa asioita oikein. Ei ole hyvä jos liian paljon ryöpsähtelee kerralla pinnalle mutta pintasilottelulla, kyllä se siitä, hyvin menee ei ole myöskään mitään vaikutusta.
Toivottavasti pääset asintuntevalle terapeutille: ei kannatqa jäädä menneisyydensä vangiksi. Sinun kannattaa jo ensi alkuun kertoa tuosta esikouluvaiheestasi.
Onko sinulla ollut joskus menneisyydessä tapahtuma jossa olet tehnyt pahaa jollekin ihmiselle, esineelle tai eläimelle? Ihan viatonkin juttu? Voisiko se syyllisyys nyt laueta ahdistuksena, että sitä olisit paha ihminen?
Kun luin nämä pari viestiäsi, tajusin että tämän on oltava provo tai sitten olet murrosikäiseksi, sanoisinko älykäs. Käytät tekstissäsi esim. ilmaisua "terävien esineiden" , "tämän tasoista", "ammattiapua" . Olen laittanut merkille, että murrosikäiset ei kirjoita myöskään yleensä näin selvästi ja melko virheettömällä tavalla keskustelupalstalle. Sanat tai ilmaukset "ekolokero", "esikouluikä", "hyvin vahvoja vihan tunteita" , "ilmenivät pakkoajatuksina", "ongelmaolio".
"Lähdin omille teilleni, paikkakunnille, joissa minua ei tunnettu.", voidaan asettaa kyseenalaiseksi, karkaileeko noin nuori monille paikkakunnille.
Kaikesta päätellen olet joku, joka haluaa herättää huomiota. Olet 14 - 20 -vuotias. Jos olet vanhempi, olet aika säälittävä. Ajattelepa, että jollakulla on oikeasti tälläinen ongelma ehkäpä? " asiasta on puhuttu läheisten kanssa", luuletko että joku murkku kirjottaa näin? Sinun pitäisi olla tavallista nokkelampi murrosikäinen...
Ensinnäkään en ole kirjoittanut kuin aloitusviestin... Tämä ei tosiaan provo.. Kerran kutosluokalla taisin yhtä vähän muksaista, olin hirveän ahdistunut ja huolissani. Mua on tosiaan kiusattu oikeastaan koko kouluikä, ja sitä pahaa oloa ja vähän myös vihaakin on patoutunut. Olen asioiden yliajattelija, ylianalysoin kaikki tuntemukseni ja vedän niistä johtopäätöksiä, joten ahdistun todella helposti pienistäkin asioista, ja kun asia on tämänlainen, saan koko ajan ahdistuskohtauksia, muutaman kerran ollu pakokauhuakin.
Luulen ettei täältä ihmeempää apua saa.. Pitääpäs alkaa selvittämään asiaa niiden kaa jotka osaa oikiasti auttaa , kiitti kuitenkin
En ole sanonut olevani nuori ihminen. Sisäiset traumat eivät aina poistu iän myötä, varsinkaan silloin kun yhteiskuntaan sopeutuminen jää hyvin ohueksi.
Sopusuhtainen perhe-elämä olisi paras keino kehittyä myös psykologisella ja henkisellä tasolla. Syrjäytyminen päinvastoin lisää kuilua ns. normi-ihmisiin.
Tulen miten kuten toimeen ilman taustalla vaanivaa alko-peikkoa. Viinanhimo on parhaillaan päällä. Tein ison kuprun tilisaldooni viikonvaihteessa vahvassa ottoputkessa.
Ahdistus ei ole vain nuorten ongelma. Täällä päin juuri monet ikä-ihmiset katsovat ainoaksi vaihtoehdokseen poistua henkilökohtisen ratkaisun myötä.
Ongelmavyyhti on moninainen, velkaantuminen, peliriippuvuus, lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttö, yksinäisyys ym.
Kyllä, ihan eri tyyppi kirjoitti aloittajan viestin alle. Pikkuveljen syntyminen sai aikaan totaalisen pettymyksen. Olin 3v. olisin vahingoittanut vauvaa kaikin tavoin.
Tuota tuhovoimaa voi vain selittää lapsi psykopatia.
Verinen raakuus fantasioiden muodossa tyydytti kostonhimoani hiuhan. Kun aloin lyömään isompia veljiäni, ne pisti pikkupahiksen ruotuun.
Satavarmaa, että olin kauhea lapsi.
Sinulta ei oltu kyllä kysytty ensimmäisessä vastauksessa, vaan keskustelun avaajalta, ihan vaan tiedoksesi. Olisi mukavaa, jos et vastaisi muiden puolesta.
Tarvitset ammattiapua. Kuulostaa siltä, että kärsit vahvasta ahdistuksesta ja pakko-oireisesta häiriöstä (eli pakonomainen ajattelu jonkun vahingoittamisesta).
Ammattilainen osaa alkaa selvittämään mistä ajatuksesi johtuvat ja miten saat itsesi rauhoituttua. Apua kannattaa ehdottomasti hakea!
Olenkohan minä psykopaatti kun joskus lapsena uhkailin toista ihmistä puukon kanssa ja aikuisena olen toisinaan fantasionut kiusaajieni tappamisesta. Nautin väkivaltaisista peleistä kun niitä pelatessa voin kuvitella kuinka tapan kiusaajiani.
Tosin olen ollut jo useita vuosia pahasti ahdistunut, masentunut ja kärsin erittäin rajuista sosiaalisista peloista mitkä ei tietääkseni psykopaateilla tule kyseeseen. Psykopaatithan eivät tiettävästi pelkää mitään. Ehkä en ole kuitenkaan voi olla psykopaatti, sillä jos olisin niin olisin jo varmaan tähän ikään mennessä tappanut tai edes pahoinpidellyt jonkun.
Pakko-oireiseen häiriöön viittaa. Mulla oli sama. Kävin lääkärillä ja nyt alkaa jo ajatukset unohtua. Vielä vaivaa mutta 100 kertaa helpompi on olla. Ootko päässyt asiassa eteenpäin?