Helpottaako jos tunnustaa?

Ei se normaalijärkistä ahdista. Voi olla alakuloinen, koska et ole tunnustanut vieläKÄÄN ;-)

Moi! Aika monella varmaan samanlaiset aatokset. Jos toinen aikuinen mieleltään, niin miksei voisi kertoa. Osaa kyllä suhtautua asiaan oikeanlaisella herkkyydellä, jos on sinut itsensä kanssa.

älä tee sitä!

Parempi vaan pitää mölyt mahassa eikä turhaan ruveta aiheuttamaan toiselle mielipahaa ja sotkemaan kuvioita. Kyllä ne tunteet aikanaan kuolee...

Mä oon ollu jo kuukauden näkemättä ihastustani ja ahdistaa niin, että oikeesti tekis vaan mieli ottaa yhteyttä ja kertoa kaikki mun tunteistani häntä kohtaan. Tuskin tähän pulmaan kohta muutakaan ratkasua on.

Kannattaa kertoa tunteistaan, kiinnosti sitä toista tai ei. Tulee itselle helpottunut olo, vaikka tulisikin pakit. Tunteitten patoaminen ei auta mitään, tuottaa vaan sinulle itselle ahdistusta.

Voin kertoo että helpottaa, ja paljon! Itse tein niin, ja vaikka pakit tuli, niin paljon parempi olo nyt! Suosittelen, oikeesti!

Kyllä itsesi takia kannattaa kertoa tunteista hänelle. Jos hän ei ole sinusta kiinnostunut sinä pääset elämässä eteenpäin eli unohtamaan ja johonkin toiseen kenties ihastumaan. Ei ole mitään pelättävää.

Kerro vaan rehellisesti, ei mitään hävittävää, helpompaa itselle! tsemppia sinulle:)

Se voi jäädä häiritsemään myöhemmin jos et kerro tunteistasi.. mutta järki mukana, ei maanisesti. :D

Varmaan olisin jo tunnustanut, mutta olen varattu ja lapsiakin on, joten se kyllä voinee ahdistaa jos varattu lähtee lähentelemään? Erosta on kyllä puhuttu puolin jos toisinkin, joten mieleltäni olen vapaa, mutta...

Yritätkö vain vähentää omaa taakkaasi tuon tunteen kanssa?

Mitäpä jos katsoisit ensiksi vaan pitkään suoraan silmiiin, jos siellä näkyy tunteen paloa niin sitten voit kertoa tunteesi, jos ei niin en suosittele jottet säikäytä karkuun.

Niin täälläkin monesti usutetaan kertomaan, toiveessa että se oma mahdoton ihastus tunnustaa, mutta jos se kohde ei olekaan toivottu niin kyllä se varmasti voi ahdistaa.. joskus se voi jopa masentaa että eikö minusta kiinnostu kuin nämä pitkässä parisuhteessa näivettyneet säälittävät tapaukset, jotka hakee jotain uutta kipinää, kun ovat jo yhden parisuhteen pilanneet saamattomuudellaan.

Kaunista kerrottavaahan se on! Mikä kumma nykyään ihmisiä vaivaa, kun tuntuu, että mistä vaan ahdistutaan. Pieni kivi kengässä, ei saa pois ja alkaa heti ahdistaa. Auton pissapoika tyhjä, alkaa ahdistaa. Maito jääkapissa loppu, alkaa ahdistaa ym skeidaa!

Kerro nyt hyvä ihminen, käytä maalaisjärkeä. Tänne kysymysten esittämienn EI osoita sitä. Ei se toinen siihen kuole, jos tunteistasi puhut, hölmö!

Mää pistin viestin jossa kertoi ihastumisesta kun en malttanut olla enään ,viikko on vierähtänyt ei ole kuulunut mitään eli pakit tuli mutta toisaalta helpotti,tietääpähän mitä mieltä olen

Ilmaise hänelle tunteesi, jos vain mitenkään uskallat ja pystyt.

Jos hänellä ei olisikaan tunteita sinua kohtaan, ei hän siitä ahdistu :D Ei todellakaan! Sinä itse saatat kylläkin ahdistua siitä, mutta luulisin, että pääset siitä yli..

Eli ainoa riskisi on se, että saatat itse haavoittua, jos lähestyt häntä etkä saa tunteillesi vastakaikua. Loppujen lopuksi olennainen kysymyksesi siis on: tuletko kestämään sen, jos riski toteutuu ja saatkin negatiivisen vastauksen?

Minua helpotti, häntä ei.

ihastuneena olen ollut,enkä ole päässsyt eteenpäin. olen tunnustanut hänelle ja hän ei vastaa mulle mitenkään.ensin tuntui todella pahalta, mutta nyt ei enää. kai se sitä aikanaan loppuu, mutta olen ainakin yrittänyt saada yhteyden.parempia päiviä odotellessa on kyllä mennyt aikaa hukkaan, mutta nyt tiedän,että minä en kiinnosta häntä.kannattaa tunnustaa...

Menin ihastumaan uuden vuoden heilaan. Tavattiin sen jälkeen ja vietettiin kiva ilta. Viestiteltiin sen jälkeen ja kysyin haluaisiko tavata uudelleen. En saanut suoraa vastausta vaan, että ollaan yhteydessä. Kyselin viestillä kuulumisia seuraavana päivänä, enkä saanut vastausta. Tuntui pahalta, vaikka en tiedä hauaako hän tavata uudelleen vai ei. Meillä oli kuitenkin kivaa yhdessä eikä kummallekkaan tullut paniikkia, joten vähän ihmettelen. Tänään kyyneleet valuivat poskilla ja tuntui pahalta. Miksei voi edes sanoa, et kyseessä oli hauskanpito eikä mitään muuta? Onko se niin vaikeata? Annoin vielä selkeästi hänen ymmärtää, että ihastuin häneen.

Et tietenkään tunnusta! Mitä sä oikein meinaat mies? Mitä naapuritkin ajattelis, jos tietäsvät?!

Entä jos tunnustaa ihastuksen vaikka itse on varattu ja ihastus vapaa? Helpottaako silloinkin?

Täällä eräs nainen, joka odottaa varatulta tunnustusta. Lapsiakin hänelle siunaantunut.

Kyllä kannattaa ainakin osoittaa => kertoa kiinnostuksensa.
Ei sitä ihastumista ole pakko mainita, mutta senkin kertominen voi helpottaa. Kaikki riippuu siitä millainen suhde teillä on jo valmiiksi mitä kannattaa toiselle kertoa.

Jos jokin tuntuu pahalta niin se on se epäselvyys ja se että ei ole tehnyt tarvittavaa sen eteen että se mitä toivoo olisi mahdollista.

Jälkikäteen eniten harmittaa se jos ei ole kertonut kiinnostuksestaan tai varsinkin jos ei ole ihastukselle tehnyt mitään.

Yksi juttu on jäänyt harmittamaan ja se oli se kerta kun en tajunnut naisen kiinnostusta enkä myöskään itse uskonut tuoda esille omaa kiinnostustani. Siitä on jo vuosia ja elämä mennyt eteenpäin, mutta silti se on se joka harmittaa.

Ne kerrat kun kerroin kiinnostukseni, tein aloitteen tai jopa tunnustin ihastukseni mutta niihin ei vastattu haluamallani tavalla, ei harmita. Niistä pääsi sitten jatkamaan elämäänsä.