Tavoitteena olisi leventää toista puoliskoa salongin ruokapöydästä 15 cm, että erityisesti lapsilla olisi helpompi aterioida. Kävin tänään irrottamassa pöytälevyn. Se koostuu isosta kiinteästä osasta keskellä ja paapuriin puolella sekä kääntyvästä n. 20 cm leveästä kaistaleesta styyran puolella. Osien välillä on pianosarana. Materiaali on vaneria, pinta lakattua tiikkiä. Reunalistat tiikkiä.
Milläpä tuollaisen levennystyön tekisi, että tuloksesta tulisi siisti? Vaihtoehdot ovat yrittää jäljitellä vanhaa pintaa, tehdä koko pöydän pinta uusiksi tai sitten tehdä jotain ihan muuta. Tämä ihan muuta voisi olla joku toinen puulaji (kirsikka, pähkinä, koivu?), tai ihan muu materiaali (muovi, alumiini, kaakeli) kenties? Tässä on se hyvä puoli, että jos homma menee materiaalivalinnan tai värin puolesta pieleen, ei mitään näkyvää vahinkoa jää... lisäpalan voi ruuvata pois ja aloittaa alusta. Kaakeli tai metalli olisi hienot siksi, että kaistale toimisi sellaisenaan pannunalustana.
Milläpä tuollaisen levennystyön tekisi, että tuloksesta tulisi siisti? Vaihtoehdot ovat yrittää jäljitellä vanhaa pintaa, tehdä koko pöydän pinta uusiksi tai sitten tehdä jotain ihan muuta. Tämä ihan muuta voisi olla joku toinen puulaji (kirsikka, pähkinä, koivu?), tai ihan muu materiaali (muovi, alumiini, kaakeli) kenties? Tässä on se hyvä puoli, että jos homma menee materiaalivalinnan tai värin puolesta pieleen, ei mitään näkyvää vahinkoa jää... lisäpalan voi ruuvata pois ja aloittaa alusta. Kaakeli tai metalli olisi hienot siksi, että kaistale toimisi sellaisenaan pannunalustana.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Poistaisin lakan vanhasta osasta ja hioisin. Sitten lakkaisin yhdessä levennysosan kanssa. Tuskin jäisi häiritsevää värieroa.
Meillä on menossa mahonkisisustuksen kanssa uudelleenlakkaus. Hellan apupöytä on mielestäni mahongilla viilutettua vaneria, jossa neljällä sivulla mahonkilistat. Kiilasin listat liimauksestaan irti. Poistin lakat kuumailmapuhaltimen ja lastan kanssa. Listat sai helposti hiottua käsin. Vaneriosan viilun hioin 120:llä paperilla epäkeskolla ja mielestäni tuli ihan ok. Reunoissa piti olla varovainen ja yhdestä kohtaa pinta oli sen verran epätasainen, että meni käsihiontaan.
Tämän tarinan johdattamana komppaan Seppomartin ehdotusta tiikkisestä lisäosasta. Riippuu tietenkin pöydän tiikkipinnan paksuudesta ja saadusta uv:sta, miten hionta onnistuu. Meillä avotilan tiikkilistoitettu pinta ei paljoa epäkeskoa tarvinnut, kun näytti taas vastalaitetulta.
Mahonkeissa ja vaneripinnoissa on melkoisia värieroja, mutta lakattuna ja muuten siisteinä ne eivät ota enää silmään. Näin ainakin edellisiä komponentteja lakkailleena, nykyinen työ on pahasti kesken.
Omia kokemuksia tiikistä on, että väriero uuden ja vanhan välillä on aika iso. Tiikillä on taipumus punastua vuosien myötä. Uusi tiikki on aika harmaata.
Itse tein yhden lattialevyistä uusiksi ja väriero pisti silmään voimakkaasti. Vuosien (ja auringon) myötä toki tasoittuu.
Viilulevyn muuten ostin samasta paikasta joka ilmeisesti toimittaa levyjä esim Baltic Yachtsille. Hollolan viilu ja laminaatti oli muistaakseni paikan nimi. Erittäin asiantuntevia kavereita. ( en tunne heitä enkä saa bonusta mainonnasta )
Vaikea kuvitella, ettei eroa huomaisi vanhan ja uuden puun välillä. Lapset kasvavat, joten kenties levennys on vain haitaksi 5 vuoden päästä. Säilytä siis vanha pöytä ja tee nyt uusi uudesta tavarasta. Ei ole vaikeaa, kun saat muodot vanhasta pöydästä. Itse olen joskus kaappeja tehnyt vanerista ja tiikkilistoista, ja oli yllättävän helppoa.
Suosittelen Bossun ratkaisua. Jos pöydän reunalistat on lujasti liimattu, voi niiden irrottaminen johtaa hajoamiseen. Tai varmasti johtaakin jos pöytä on epoksilla kasattu. Jos irrotustöissä joutuu käyttämään kovasti suostuttelua voi pöydän pinnan tiikkiviilu vaurioitua siitä listan vierestä ja tämän jälkeen siististi jatkaminen on jo hankalaa. Tämän lisäksi kun jatkat 15 cm siivun, joudut sen kuitenkin reunoilta listoittamaan ja vanhoja listoituksia jatkamaan ja on levyn hankinnassa ja leikkauksessakin oma vaivansa. Tällä samalla vaivalla miltei rakentaa uuden pöydän ja lisäksi vanha säilyy varmuudella ehjänä. Ja mitä kaakeleihin tulee, ne ovat parhaimmillaan kotona vessassa ja kylppärissä, ei veneessä. Puu elää mielellään kosteusvaihteluiden mukaan ja tämä tuo haasteen kaakelin kiinnitykselle ja saumaukselle.
Tee kuten edellä ehdotetaan. Uusi levy kokonaan ja vanha varastoon odottamaan lasten kasua.
Hyvä idea tuo mahdollisuus käyttää tasoa suoraan pannunalustana. Tuossa pitää kuitenkin huomioida lämmön johtuminen. Mitä jos integroisit siihen uuteen teak-levyyn lämmönkestävästä materiaalista alueen pannuille? Vanhan levyn säästäisin.
Lämmön johtuminenhan tuossa onkin tosi paha ongelma: -)
Kaikkien ehdotusten synteesinä taidan aloittaa koko pöydän lakanpoistokaavinnalla ja hionnalla. Siistimisen tarvetta on joka tapauksessa. Sitten todennäköisesti kääntyvä leveä osa uudesta tavarasta.
Vähän vielä tausta-ajatuksia miksi edes mietin muita materiaaleja kuin teak-vaneria:
Tein kotiin 140 cm leveän ruokapöydän 60 60 leveästä kirsikkaliimapuusta ja laitoin väliin 20 cm kaakelit. Siitä tämä idea lämmönkestävän materiaalin käytöstä. Kiveäkin voisi käyttää. Mutta totta sekin, että liimaukset saattavat kärsiä kosteudenvaihteluista. Kotona kaakelit pysyvät painovoimalla ja niitä voi vaihtaa tunnelman mukaan. Veneessä tämä osa pöytää olisi kuitenkin se kääntyvä, joten materiaalin irrotessa olisi äkkiä kivi kengässä.
Niin gh34 mainitsi yhdeksi materiaalivaihtoehdoksi alumiinin. Tarkoitus kuitenkin lienee, että sen soppakattilan lämpö yritetään mahdollisimman hyvin pitää siinä kattilassa, eikä johdeta sitä ison alumiinisen pöytälevyn kautta Oivariinipurkkiin ja lasten käsivarsille. :-)