Meillä on yhteishuoltajuus, jonka olen nyt päättänyt muuttaa yksinhuoltajuudeksi. Isä ei lasta juuri tapaa (n.1xvuosi) ja nämäkin täysin epäonnistuneita tapaamisia (palauttanu lapsen humalassa ym...) Isä ei todennäköisesti suistu sopimuksen muuttamiseen, joten asia menee seuraavaksi oikeuteen. Onko joku käynyt tämän rumban läpi oikeusteitse, oliko hankalaa?
Yksinhuoltajuuden haku oikeusteitse?
Liina
133406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei!
Toivon todella,että saat kaipaamasi yksinhuoltajuuden! Ainakin perusteet tuntuisi näin 'maallikkona' ajatellen olevan hyvät. Itselleni sosiaalityöntekijät sanoivat suoraan, etten tule saamaan yksinhuoltajuutta vaikka hakisin. :(
Sen tiedän, että siinä tulee olemaan vanhemmuuden arviointi kummankin vanhemman osalta, siis jos isä ei ole suostuvainen huoltajuuden vaihdokseen. Aikansahan se vie eikä varmaankaan ole mikään helpoin asia istua oikeudessa ja käydä läpi omia, lapsen ja lapsen isän asioita. Mutta mielipiteeni on asiaa enempää tuntematta se, että hae ihmeessä yksinhuoltajuutta! Asioiden hoitokin selkiintyisi niin pankissa kuin muutenkin; ei aina tarvitsisi miettiä, suostuuko toinen tai käyttääkö ex 'oikeuttaan' tyhjentämällä ominluvin esim. lasten tilit?! Itse en pysty lapsille säästämään omille tileilleen mitään juuri em asian takia... Pieni, mutta harmittava asia...
Aluksi kannattaisi ottaa yhteyttä oikeusaputoimistoon, josta saa neuvoja siitä, miten asia lähtee etenemään. Tämä ainakin yksi suunta lähteä asiaa selvittämään...
Toivon sinulle ja lapsellesi voimia ja iloa päiviinne!
tv. kahden pienen tytön äiti
Mitään asiallista neuvoa ei voi antaa, koska ei ole tavannut toista osapuolta sen kummemmin "humalassa" kuin muutoinkaan, joten ei voi tietää mistä on todellisuudessa kysymys. Sen verran voi kuitenkin asiaa valaista että jos edellisen vastaajan neuvoin lähtee asiaa ajamaan eli omista "mukavuussyistä" niin ennuste on heikohko ja riski menettää itse koko huoltajuus on myös aina olemassa. Muutoinkaan yksinhuollolla ei mahdollisiin kuvattuihin ongelmiin ole mitään vaikutusta. Tapaamisoikeudet määritellään joka tapauksessa huoltomuodosta riippumatta. Tärkein asia on lapsen näkökulma sekä lapsen mahdollisuus olla menettämättä erossa kumpaakaan vanhempaansa. Mikäli lapsen isä on todellisuudessa "hulttio", asiaan ei voi huoltajuusoikeudenkäynneillä vaikuttaa muutoin kuin tilannetta edelleen pahentaen.
Yhteishuoltajuus tarkoittaa, että lasta huolletaan yhdessä ja kuten kerroin, se ei meillä millään tavoin toteudu! Enkä todellakaan ymmärrä noita sinun mukavuussyitäsi: lapsen edusta ja turvallisuudesta tässä on kyse. Isä ja lapseni saavat tavata toisiaan (huoltajuudesta riippumatta), kunhan se on lapselle turvallista. Lapseni isä on hulttio ja tilannettaan hän voi pahentaa/korjata vain itse. Yksinhuoltajana en tulisi tarvitsemaan hänen allekirjoitusta esim. jossain äkillisessä sairaustapauksessa, passia hakiessa ym. Ja usko pois, tämän allekirjoituksen saaminen voi olla joskus mahdotonta: isä tavoitettamattomissa jonkun baarin nurkassa...jopa viikkoja...
Eli ei tässä isän oikeuksia olla viemessä, vaan lapsen etua ajamassa.
Mitä muutosta yksinhuoltajuus sinulle toisi nykyiseen tilanteeseen? Kannattaako todella lähteä siihen rumbaan sossutätien kanssa ja ennenkaikkea laittaa lapsikin siihen?
Mitä sillä voitat? Että äkillisessä sairastapauksessa et tarvitse toisen huoltajan allekirjoitusta? Vähän kaukaa haettua. Jos on hätätapaus (esim. tapaturma, äkillinen leikkaus) ei ainakaan minulta ole koskaan kysytty toisen huoltajan nimeä mihinkään kun olen lapseni vienyt polille kipsattavaksi, kuvattavaksi jne. Kyllä siellä toimitaan, eikä kysellä kuka sinä olet? Lapsen sinne voi viedä vaikka naapurintäti tai päivähoitaja ja alkaa tapahtua. Joku vakava sairaus (syöpä tms.) ei yleensä ole niin kiireellinen etteikö hoidoista ehtisi isänkin kanssa keskustella.
Passilupa tms. on hölynpölyä. Passin lapselle saat ko tapauksessa aivan varmasti. Joko isän nimellä tai ilman. Kysyppä poliisilaitokselta.
Ajettele, että viet lapselta isän ja isältä lapsen. Sahaat omaa oksaasi. Lapsesi voi aikuisena, kun käsittää mitä olet tehnyt, laittaa vaikka sinuun välit poikki. Sinun pitäisi äitinä ja lähivanhempana koittaa edistää lapsen ja isän tapaamisia. Hän on kuitenkin lapsesi ISÄ, se ainoa oikea. Olkoon sinun mielestäsi miten hulttio tahansa, hän on lapselle rakas.
Meillä on lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus ja mulle sanottiin, että käytännössä yhteis/yksinhuoltajuudella ei ole mitään eroa. Niin kuin sinäkin Tuula kirjoitin, asia on juuri noin, mutta yksi "mutta"; tuo passi-asia jäi nyt askarruttamaan minua. Minulle nimenomaan sanoi oikeusavustaja (tänä keväänä), että ainoastaan passinhaku-asioissa saattaa niitä ongelmia tulla, jos lapsen isä ei suostu allekirjoittamaan. Ja mun tuttavapiirissä kävi sillä tavalla, että vaikka muuten kaikki oli ok, niin siinä vaiheessa kun lapsen äiti oli löytänyt uuden miehen ja olisivat lähteneet uusioperheenä ulkomaille niin ex-mies oli sen verran katkera, että ilkeyksissään epäsi pääsyn ettei allekirjoittanut passilupaa. Joten, onko tässä nyt muuttuneet säännökset?
Olen sun kanssasi samaa mieltä; ei kannata lähteä käräjöimään. Ei ole omaa kokemusta, mutta muiden kertomuksia ja siitä ei seuraa mitään muuta kuin rahanmenoa, katkeruutta lisää jne. kyllä ne asiat siitä selviävät ajan mittaan, joten siinä mielessä yksi hailee yksinhuoltajuus tai yhteishuoltajuus. No itte olisin halunnut lapselleni oman sukunimeni, mutta se on pikkujuttu.
Jos on selkeää näyttöä, että toinen huoltaja ei suostu allekirjoittamaan passihakemusta vain kiusatakseen lähihuoltajaa (todellisuudessa lapsia!), eikä etävanhempi pysty kieltäytymistään millään järkisyyllä perustelemaan, poliisi voi myöntää lapsille passin pelkästään lähihuoltajan allekirjoituksella. Ja näin tapahtuukin.
Ainoastaan tapaukset, joissa on syytä pelätä lasten kaappausta ulkomaille, se evätään. Nämä käytännöt ehkä riippuvat poliisista, heillä on varmaan harkinta ja ehkä tälläiset tapaukset Outi Koski taas pistävät miettimään asiaa.
En usko, että kenenkään "tavallisen" yksinhuoltajanperheen matka jäisi passista kiinni, enkä ole nykyaikana kuullut näin käyneen. Passia tarvitaankin tulevaisuudessa entistä vähemmän siirryttäessä maasta toiseen. Ja kuinka moni huoltaja todellisuudessa kieltäytyy allekirjoittamasta passihakemusta? Tässäkin tapauksessa äiti käyttää asiaa verukkeena perustellakseen itselleen yksinhuoltajuuden hakemista. Isähän ei ole kieltäytynyt, tuskin häneltä on asiaa vielä edes kysytty.
Arvoisa äiti. Luepa käsi sydämellä ensin:
Hannuneimi, A. 2004. Vieraannuttaminen on lapsen henkistä pahoinpitelyä: Tutkijan mukaan PAS –oireyhtymä selittää eristävän lähivanhemman toimintaa, from http://194.252.88.3/motweb.nsf/fabf9f16f4685faf4225688700639112/30dfb1fbdb57978442256b6f004dfe85/$FILE/Hannuniemi.html
Ja jos olet aivan varma ettei kyse ole tästä voi jatkaa asian harkintaa. Muuten Lopeta. Tämä oman lapsesi tähden, jos rakastat häntä. Ja jos ajattelet hänen tulevaisuuttaan.
Lukemisen arvoinen artikkeli, mutta yksi asia siinä unohdetaan kuten lähes aina kun käsitellään huoltajuuskiistoja. Oletetaan, että lapsi on 5-vuotias kun isä ja äiti eroavat. Oletaan, että erossa lapsi jää äidille ja isän tapaamisoikeudet ovat ne "tavalliset" (kaksi kertaa kuussa) ellei toisin ole sovittu. 5-vuotias lapsella on kokemusta elämisestä ydinperheesät ja yhtäkkiä kun asetelma murenee niin lapsi on hämillään ja emme me voi tietää mitä ajatuksia hänen päässään liikkuu; hän saattaa jopa syyllistää itseään, osaa olla jo empaattinen vanhempiensa puolesta jne. Mutta sen me tiedämme, että hän on täysin avuton mitä tulee hänen vanhempiensa keskinäisiin suhteisiin. Joka tapauksessa hän on menettänyt jotakin ainutlaatuista kun perheyhteisö hajoaa.
Otetaan toinen tapaus; toinen 5-vuotias lapsi, joka syntyy perheeseen, jossa on vain yksi vanhempi, ja oletetaan, että se "vanhempi" on äiti . Minusta olisi mielenkiintoista tietää, onko tehty vertailevaa tutkimusta siitä, kumpi on pahempi asia lapselle; avioero ydinperheessä vai se, että lapsella ei koskaan ole ollutkaan ydinperhettä ympärillään; hän tapaa biologista isäänsä kahdesti kuukaudessa säännöllisesti äitinsä luona; tapaamiset eivät ole riitaisia, mutta kenties liian lyhytkestoisia, jotta isä-lapsi-suhde voisi olla mahdollisimman ihanteellinen (tilanne jossa isä asuu satojen kilometrien päässä ja hänellä on oma perheensä ja "tietyistä" syistä lapsi ei voi mennä isänsä luokse pidemmäksi aikaa - isä saattaisi tahtoa, mutta uusi äitipuoli ei tmv. syy). Kokemuksia?
Jos isä on alkoholisti,niin eikö ole parempi että hakee yksinhuoltajuutta???mietis vähän mitä lapselle voi tapahtua jos on isänsä luona ja isä ympäri kännissä...T:Ylpeä yksinhuoltaja....
Ajattelet, että yksinhuoltajuus vie lapselta isän ja samassa kirjoituksessa toteat, että yksinhuoltajuus ei tuo minun tilanteeseen mitään muutosta! Onpa ristiriitaista!
Toistan itseäni, mutta en ole koskaan estänyt lastani ja isää tapaamasta (enkä aio sitä tehdä jatkossakaan) ja oikeastaan olen ollut juuri se osapuoli, joka on saanut nämä muutamatkin epäonnistuneet tapaamiset aikaiseksi. Kiitos noista tiedoista, että allekirjoitusta ei enää mihinkään tarvita.
Sain myös lastenvalvojalta ohjausta asiaan: meidän tilanteessa ei ole millään tavalla yhteishuoltajuudesta kyse ja silloin on asianmukaista muuttaa sopimus yksinhuoltajuudeksi.
Ja vielä tuosta lapsen isästä: hän ei ole MINUN MIELESTÄNI hulttio, vaan ihan todellisuudessa on alkoholisti. Varmasti alkoholistikin voi olla kohtalainen vknloppuisä, mutta meidän tapauksessa tämäkin on hyvin epärealistinen toive.
Puhuit myös siitä, kuinka isä on lapselleni rakas tietämättä tilanteestamme mitään: isä ei ole tässä tapauksessa luonut koskaan suhdetta lapseensa ja on lapselle hyvin vieras. Lapsi kokee isän oudoksi, kaukaiseksi ja vieraaksi; ei isäsuhde synny muutoin kuin viettämällä aikaa ja huolehtimalla lapsesta. Itse olen tehnyt voitavani kertomalla isästä positiivisia asioita ja rohkaisemalla joskus esim. soittamaan isälle.
En ymmärrä, miksi tulee olla yhteishuoltajuus sopimus, jos lasta ei huolleta yhdessä? Jos äiti tai isä yksin huoltaa lapsensa, niin kyllä se pitäisi lukea sopimuksessa. Ja kun tämä tehdään kaksin, niin nimi on yhteishuoltajuussopimus, siksi sopimusmuotoja on kaksi.
joissakin tapauksissa.
Mielenkiintoinen artikkeli, joka ei kylläkään osu meidän tapaukseen.
Voi olla aika vaikea todistaa miehen tekoja. Kävin läpi vastaavan jutun muutama vuosi sitten ja asia oli menossa käräjäoikeuteen, josta ystävällinen asianhoitaja kehotti miettimään prosessin jatkoa, koska oli vain minun sanani ex-mieheni sanaa vastaan. Ne ovat painoarvoltaan samat. Omat vanhempani, jotka tilannetta läheltä seuranneena ja lasta hoitaneena (kun isä ei hakenutkaan tapaamiseen ja itsellä oli töitä), eivät kelvanneet todistajaksi, koska olivat liian läheisiä ja siten myös puolueellisia. Tälläinen tapaus täältä, yhteishuoltajuus yhä voimassa ja meno jatkuu entisen kaltaisena. Kuinkahan kauan tapaava vanhempi saa lapsen edun nimiin tehdä asiat kuten itse haluaa ja poiketa tehdyistä sopimuksista, sillä eihän ole lapsen edun mukaista pakottaa isää tapaamaan lasta, jota välttämättä haluaa tavata? Itse mietin myös asian uudelleen vireillepanoa, mutta usko tämän valtion oikeuskäsityksiin karisi viime kerralla aika rankasti! Toivottavasti onnistut, sillä eihän kuvailemasi tilanne miltään yhteishuollolta kuulosta!
sama tilanne.Isä ei ole kohta 3 vuoteen ottanut lapsia luokseen,ja tätä kutsutaan yhteishuolloksi.Olen ihan samaa miettinyt,lähteäkö oikeuteen vai ei.Olimme uusimassa elatusmaksusopimusta ja lastenvalvojan kuullen sanoi lasteni isä luopuvansa huoltajuudestaan jos minä luovun elareista.Olisi lapsensa myynyt siltä istumalta.
Kaksi koiraa hän on ottanut vaikka lapset ovat astmaatikkoja,eli hänen ei tarkoituskaan ottaa luokseen heitä.
Mutta tuntuu turhalta ryhtyä koko juttuun,silti mietin sitä.