Mieti ja kerro

Jospa olet nyt menetämässä todellisen ystävän. Nyt tuo henkilö on päässyt niin lähelle luottamustasi, että uskaltaa vihdoin olla aito ja rehellinen seurassasi. Ihminen on myös peili: kannattaa sietää myös haastavia ihmissuhteita. jos sinun itsetunto on vahva, et häkelly moisesta.
Mutta eihän tästä ollut aloituksessa kysymys.

reppuriika kirjoitti:

Jospa olet nyt menetämässä todellisen ystävän. Nyt tuo henkilö on päässyt niin lähelle luottamustasi, että uskaltaa vihdoin olla aito ja rehellinen seurassasi. Ihminen on myös peili: kannattaa sietää myös haastavia ihmissuhteita. jos sinun itsetunto on vahva, et häkelly moisesta.
Mutta eihän tästä ollut aloituksessa kysymys.

En niinkään jätä ystävää, jos hänellä on kanttia sanoa myös negatiivisyys suoraan. Jos selän takana juoruilee ja kääntää asioita ja sanomisiani päälaelleen, voin ottaa asian pöydälle ja jos ei mene jakeluun, niin sitten saa hakea lenkkipolkunsa ja kahviseuransa muualta.

Kaitpa siihen joulukorttilähetykseen on syynsä siinä saajassa itsessään miksi ei sitä joulukorttia ole lähetetty.

Hyville ystäville lähetän aina joulukortin.

Vastaus: Silloin kun räkytys menee yli hilseen ja ns.ystävä ei ole enää joulukortinkaan arvoinen.

,,,,, kirjoitti:

Kaitpa siihen joulukorttilähetykseen on syynsä siinä saajassa itsessään miksi ei sitä joulukorttia ole lähetetty.

Hyville ystäville lähetän aina joulukortin.

Vastaus: Silloin kun räkytys menee yli hilseen ja ns.ystävä ei ole enää joulukortinkaan arvoinen.

Miksi jollekin lähettäisi kortin, jonka kanssa ei ole ollut muuten yhteydessä?
Minusta se olisi teeskentelyä.

Kukin tekee kuin tykkää, omin kokemuksin. Minulla ei ole, vielä ainakaan, räkytyskokemuksia, muualla, kuin tällä palstalla.
Täällä saa lukea räkytystä, äkytystä, sun muuta suun lannoitusta.

...... kirjoitti:

Miksi jollekin lähettäisi kortin, jonka kanssa ei ole ollut muuten yhteydessä?
Minusta se olisi teeskentelyä.

Kukin tekee kuin tykkää, omin kokemuksin. Minulla ei ole, vielä ainakaan, räkytyskokemuksia, muualla, kuin tällä palstalla.
Täällä saa lukea räkytystä, äkytystä, sun muuta suun lannoitusta.

Saan itsekin kymmenittäin joulukortteja ystäviltäni vaikka en ole muuten ollut tekemisissä kuin joskus sähköposteilla, tekstiviesteillä tai muutamilla puheluilla. Muutamilta tulee aina vaikka ei olisi vaihdettu sanaakaan. Tänäkin jouluna tuli kortteja toiselta puolen maapalloa.

Täällä netissä tosiaankin on ilkeitä räkyttäjiä.

Kyllä minäkin äsähdän silloin kun selän takana puhutaan pahaa ja kaiken lisäksi keksitään vielä perättömiäkin asioita joissa ei ole päätä eikä häntää.

Ei sellainen ystävä ole minkään arvoinen.

Paloma, viestisi kuvasi tilannetta jossa olen, Käännän selän ja en kanna kaunaa ja unohdan..

No eikös se ole ihan psitiivista et järjestää elämään sisältöä toisillekin :). Juoruistahan ei koskaan pääse eroon.

"Ylpeä"

Kuten tyhjentävästi kirjoitat.
Jokainen saa ansionsa mukaan.
Alahan siis laskea vuosiasi, mitä milloinkin olet tehnyt.
Eiköhän siitä tule kohta 80 täyteen.
Ehkä enemmänkin.

H.

hunksz kirjoitti:

"Ylpeä"

Kuten tyhjentävästi kirjoitat.
Jokainen saa ansionsa mukaan.
Alahan siis laskea vuosiasi, mitä milloinkin olet tehnyt.
Eiköhän siitä tule kohta 80 täyteen.
Ehkä enemmänkin.

H.

joulukortit vain kaukaisille sukulaisilleni, ja vanhoille, joilla ei ole tietokonetta.
Muille muut joulutervehdykset.

Muuten, iästä puheeollen, alkoholistien todellinen biologinen ikä aivomuutosten takia on 20 vuotta enemmän kuin oma ikä.

Minä lähetän kirjoitti:

joulukortit vain kaukaisille sukulaisilleni, ja vanhoille, joilla ei ole tietokonetta.
Muille muut joulutervehdykset.

Muuten, iästä puheeollen, alkoholistien todellinen biologinen ikä aivomuutosten takia on 20 vuotta enemmän kuin oma ikä.

"Minä lähetän"

Olen pahoillani alkoholistasi.
Hyvä kuitenkin että tunnet olevasi elossa.
Ilman elämää ei ole kiukkuakaan.

H.

hunksz kirjoitti:

"Ylpeä"

Kuten tyhjentävästi kirjoitat.
Jokainen saa ansionsa mukaan.
Alahan siis laskea vuosiasi, mitä milloinkin olet tehnyt.
Eiköhän siitä tule kohta 80 täyteen.
Ehkä enemmänkin.

H.

Täytän helmikuussa 59-vuotta, liianko nuori kysymään neuvoja?

Minä lähetän kirjoitti:

joulukortit vain kaukaisille sukulaisilleni, ja vanhoille, joilla ei ole tietokonetta.
Muille muut joulutervehdykset.

Muuten, iästä puheeollen, alkoholistien todellinen biologinen ikä aivomuutosten takia on 20 vuotta enemmän kuin oma ikä.

Kun itse käytän vain hiukan viiniä aterian yhteydessä, ei myöskään kasvoni ole rypistyneet, jooga-asennossa istuessani näin ryppyjä onlevan vain jalkapohjissani.

Paitsi aivosolujen tuhoamista aiheuttaa alkoholi myös vanhentumista sisäelinten kohdalla.

Kasvojen rypyt ja silmäpussit kertovat sisäelintesi tilan. Samoin tummat renkaat silmiesi alla.

Kasvot ovat kojetaulu, ota hälyytykset huomioon.

Myös sokeri vaikuttaa alkoholin tavoin.


.

hunksz kirjoitti:

"Minä lähetän"

Olen pahoillani alkoholistasi.
Hyvä kuitenkin että tunnet olevasi elossa.
Ilman elämää ei ole kiukkuakaan.

H.

hoillasi vain itsesi takia. Kiitos kuitenkin.

Alkoholi ja soleri p kirjoitti:

Kun itse käytän vain hiukan viiniä aterian yhteydessä, ei myöskään kasvoni ole rypistyneet, jooga-asennossa istuessani näin ryppyjä onlevan vain jalkapohjissani.

Paitsi aivosolujen tuhoamista aiheuttaa alkoholi myös vanhentumista sisäelinten kohdalla.

Kasvojen rypyt ja silmäpussit kertovat sisäelintesi tilan. Samoin tummat renkaat silmiesi alla.

Kasvot ovat kojetaulu, ota hälyytykset huomioon.

Myös sokeri vaikuttaa alkoholin tavoin.


.

odottaa juomaria nurkan takana.

Selän takana puhuja ja juoruilija on yleensä sellainen, joka ei todellisuudessa kuulu edes lähipiiriin. Asian oikaiseminen silloin kun huhu kiertää vinhaa vauhtia moneen kertaan värittyneenä, on toivotonta.
Mitättömissä asioissa kannattaa varmaan olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ei selitellä, ei oikoa. Asiat unohtuu kun ihmisille tulee jatkuvasti uusia meheviä aiheita juoruilla ja panetella. Luulenpa että kaikki ihmiset eivät edes usko kuulemaansa, varsinkin jotka tuntevat.

En kertoile omista, perheen ja lähiomaisten asioista ulkopuolisille, mutta näitä tietoviisaita maailmassa riittää. Vähän asian vierestä, mutta kerran huvitti kun sain tietää että myöhästyn melkein joka päivä töistä kun kuulemma menen suojatien ylitse aina aamulla viisi yli kahdeksan. Sanoin että kerroppa sille Kello-Kallelle että minun työaika alkaa 8.15 ja ruokatunti on 30 minuuttia ja työaikasaldokin on plussalla.
Toisen kerran ystäväni kertoi mitä juoruiltiin ja silloin toimin poikkeuksellisesti toisin kun kuohahti. Tein illalla yllätysvierailun perheeseen ja suoraan kysyin miksi levittelee, mistä tieto peräisin, kuka sinulle kertoi. Tämä perhe ei ollut edes tuttu muutoin kuin nimenä. Tervehdin jos vastaantulevat ja aluksi se oli heille vaikeata. Välejä ei ole onneksi tarvinnut katkaista kenenkään kanssa.

Joulukortit ja onnittelukortit laitan. Jos vuosiin ei ole muuta yhteydenpitoa eikä toisesta päästä tule korttteja, niin lopetan senkin touhun.
Sovituissa tapaamisissa odotan sen kuuluisan akateemisen vartin ja sitten poistun. Seuraava siirto on sitten hänellä.

Yksinkertaisesti sanottuna mottoni on se, että kun on itse ihmisiksi ja toisille ystävällinen, niin jauhakoot paskaa niin paljon kuin lystää, kalikka kalahtaa jossain vaiheessa paskanjauhajan omaan nilkkaan.
Selkeä kiusaaminen on sitten asia erikseen.

Salmikki kirjoitti:

Selän takana puhuja ja juoruilija on yleensä sellainen, joka ei todellisuudessa kuulu edes lähipiiriin. Asian oikaiseminen silloin kun huhu kiertää vinhaa vauhtia moneen kertaan värittyneenä, on toivotonta.
Mitättömissä asioissa kannattaa varmaan olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ei selitellä, ei oikoa. Asiat unohtuu kun ihmisille tulee jatkuvasti uusia meheviä aiheita juoruilla ja panetella. Luulenpa että kaikki ihmiset eivät edes usko kuulemaansa, varsinkin jotka tuntevat.

En kertoile omista, perheen ja lähiomaisten asioista ulkopuolisille, mutta näitä tietoviisaita maailmassa riittää. Vähän asian vierestä, mutta kerran huvitti kun sain tietää että myöhästyn melkein joka päivä töistä kun kuulemma menen suojatien ylitse aina aamulla viisi yli kahdeksan. Sanoin että kerroppa sille Kello-Kallelle että minun työaika alkaa 8.15 ja ruokatunti on 30 minuuttia ja työaikasaldokin on plussalla.
Toisen kerran ystäväni kertoi mitä juoruiltiin ja silloin toimin poikkeuksellisesti toisin kun kuohahti. Tein illalla yllätysvierailun perheeseen ja suoraan kysyin miksi levittelee, mistä tieto peräisin, kuka sinulle kertoi. Tämä perhe ei ollut edes tuttu muutoin kuin nimenä. Tervehdin jos vastaantulevat ja aluksi se oli heille vaikeata. Välejä ei ole onneksi tarvinnut katkaista kenenkään kanssa.

Joulukortit ja onnittelukortit laitan. Jos vuosiin ei ole muuta yhteydenpitoa eikä toisesta päästä tule korttteja, niin lopetan senkin touhun.
Sovituissa tapaamisissa odotan sen kuuluisan akateemisen vartin ja sitten poistun. Seuraava siirto on sitten hänellä.

Yksinkertaisesti sanottuna mottoni on se, että kun on itse ihmisiksi ja toisille ystävällinen, niin jauhakoot paskaa niin paljon kuin lystää, kalikka kalahtaa jossain vaiheessa paskanjauhajan omaan nilkkaan.
Selkeä kiusaaminen on sitten asia erikseen.

Niin, meillä ihmisillä on ollut aika erilaisia elämänpiirejä. Olen ehkä ollut onnekas?

Asuimme aikoinaan aika eristäytyneellä asuntoalueella. Siellä ennen meitä ja meidän jälkeen asuvat nimittivät aluetta Peyton Placeksi, 60-70-luvun taitteen erittäin suositun tv-sarjan mukaan.

Kuulin kyllä jokusen juorun mitä meistä kerrottiin, mutta emme lotkauttaneet korvaammekaan. Ihmiset puhuvat kun olettavat, annoimme puhua. Ihan mukavia ihmisiä, enkä usko että nämä juoruilijatkaan olivat yhtään sen kummempia - kaikki tunsivat toisensa, kun melkein kaikki olivat saman työnantajan palveluksessa.

Kun itse hoitaa asiansa, niin juoruilijoiden suutkin alkavat lonksuttaa tyhjää. Täytyy muistaa, että tuollaisilla tyhjänpuhujilla täytyy olla saman henkiset kuulijat. Eiköhän juttu usein tylpisty juuri siihen... ?

Lähipiirin ja sukulaistenkaan kanssa ei ole ollut kummoisia ongelmia. Mistä lie johtuu? Ei ole tarvinnut välejä katkaista eikä selkää kääntää.

old_profile_66768 kirjoitti:

Niin, meillä ihmisillä on ollut aika erilaisia elämänpiirejä. Olen ehkä ollut onnekas?

Asuimme aikoinaan aika eristäytyneellä asuntoalueella. Siellä ennen meitä ja meidän jälkeen asuvat nimittivät aluetta Peyton Placeksi, 60-70-luvun taitteen erittäin suositun tv-sarjan mukaan.

Kuulin kyllä jokusen juorun mitä meistä kerrottiin, mutta emme lotkauttaneet korvaammekaan. Ihmiset puhuvat kun olettavat, annoimme puhua. Ihan mukavia ihmisiä, enkä usko että nämä juoruilijatkaan olivat yhtään sen kummempia - kaikki tunsivat toisensa, kun melkein kaikki olivat saman työnantajan palveluksessa.

Kun itse hoitaa asiansa, niin juoruilijoiden suutkin alkavat lonksuttaa tyhjää. Täytyy muistaa, että tuollaisilla tyhjänpuhujilla täytyy olla saman henkiset kuulijat. Eiköhän juttu usein tylpisty juuri siihen... ?

Lähipiirin ja sukulaistenkaan kanssa ei ole ollut kummoisia ongelmia. Mistä lie johtuu? Ei ole tarvinnut välejä katkaista eikä selkää kääntää.

Juorut ovat juoruja, mutta jos olet kertonut tosielämän tosiasioita luottamuksellisesti ja ne tulevat myöhemmin suvun yhteisessä kahvipöydässä ulkopuoliselta ihmiseltä sinulle ikään kuin sinähän tiedät, että minä tiedän silloin ei tunnu kivalta. Kun näin kävi, olin loukkaantunut, mutta annoin ihmisten ympärilläni ymmärtää, että kaikkihan tästä asiasta tietää ja niin tuntui tietävän.

Ylpeä kirjoitti:

Juorut ovat juoruja, mutta jos olet kertonut tosielämän tosiasioita luottamuksellisesti ja ne tulevat myöhemmin suvun yhteisessä kahvipöydässä ulkopuoliselta ihmiseltä sinulle ikään kuin sinähän tiedät, että minä tiedän silloin ei tunnu kivalta. Kun näin kävi, olin loukkaantunut, mutta annoin ihmisten ympärilläni ymmärtää, että kaikkihan tästä asiasta tietää ja niin tuntui tietävän.

Aika tavalla olen samoilla linjoilla parin edellisen kirjoittajan kanssa. Kun itse hoitaa asiansa eikä liikaa puutu muiden tekemisiin, ei juuri tule tilanteita, jossa välit pitäisi laittaa poikki. Ja kun olen lukenut muiden kertomaa tästä ketjusta, täytyy myös nähdä, että tielleni on sattunut pääosin ihan tolkullisia ihmisiä.

Kun olen itse monessa mielessä toisineläjä, tiedän kyllä, että minua helposti "kyttäillään". Olenkin leikkimielisesti sanonut, että minusta saa puhua pahaa, mutta mieluummin selän takana..))

Se täytyy kyllä sanoa, että lievää ärtymystä minussa herättää se, että joku alkaa opettaa ja mestaroida minua, kertoa, millainen olen ja millainen minun tulisi olla. Yleensä huumori ja pieni etäisyyden ottaminen riittää niistäkin tilanteista selviämiseen...

Ylpeä kirjoitti:

Juorut ovat juoruja, mutta jos olet kertonut tosielämän tosiasioita luottamuksellisesti ja ne tulevat myöhemmin suvun yhteisessä kahvipöydässä ulkopuoliselta ihmiseltä sinulle ikään kuin sinähän tiedät, että minä tiedän silloin ei tunnu kivalta. Kun näin kävi, olin loukkaantunut, mutta annoin ihmisten ympärilläni ymmärtää, että kaikkihan tästä asiasta tietää ja niin tuntui tietävän.

Olen pannut merkille, että on joitakin ihmisiä jotka eivät juttele muista kuin muiden ihmisten asioista. Ihan vieraidenkin. Ei sellaisten kanssa viitsi kauaa jutella.

Nykyisin kait intimiteettilaki on tehnyt ihmisistä siinä mielessä varovaisempia, että yksityispuolellakin vähemmän puhutaan ja "annetaan tietoja" muista ihmisistä. Se on ihan hyvä, mutta toisaalta voisi olla kamalaa, jos ei koskaan voisi puhua kenestäkään mitään. Kannattaisi kuitenkin miettiä puhuuko kaiken kuulemansa eteenpäin, nimenomaan arkaluontoisissa asioissa pitäisi pystyä olemaan lojaali.

Ennen muinoin tiedonkulku oli ihan ihmisten varassa, harvassa olivat "aviisit". Pylväsilmoituksia luettiin, ja tieto kulki suusanallisesti kylästä kylään, talosta taloon. Nyt me vaan näpytellään, tuijotellaan näyttöjä ja googletellaan; sekä tieto että epätieto ovat aina löytövalmiina odottamassa.

Mutta sitä en ymmärrä miksi kiinnostus ihan vieraidenkin ihmisten yksityisasioihin (julkkikset) on kasvamaan päin. Tai no, on mulla siitäkin monta ikiomaa huomiota ja teoriaa, mutta pidänpä omana tietonani.

demeter1 kirjoitti:

Aika tavalla olen samoilla linjoilla parin edellisen kirjoittajan kanssa. Kun itse hoitaa asiansa eikä liikaa puutu muiden tekemisiin, ei juuri tule tilanteita, jossa välit pitäisi laittaa poikki. Ja kun olen lukenut muiden kertomaa tästä ketjusta, täytyy myös nähdä, että tielleni on sattunut pääosin ihan tolkullisia ihmisiä.

Kun olen itse monessa mielessä toisineläjä, tiedän kyllä, että minua helposti "kyttäillään". Olenkin leikkimielisesti sanonut, että minusta saa puhua pahaa, mutta mieluummin selän takana..))

Se täytyy kyllä sanoa, että lievää ärtymystä minussa herättää se, että joku alkaa opettaa ja mestaroida minua, kertoa, millainen olen ja millainen minun tulisi olla. Yleensä huumori ja pieni etäisyyden ottaminen riittää niistäkin tilanteista selviämiseen...

"demeter"

Miten minusta tuntuu että tämän-laisten aloitusten tekijä ei ole tosissaan, tai on erittäin epä-tolkku?
Ei minullekaan ole koskaan ollut tarvetta kääntää kenellekään selkääni, enkä ole huomannut että minulle olisi käännetty.
Minulle tuli tunne, että aloituksessa mainittu epä-kohta johtuu väärin asetetusta posti-laatikosta, tai omena-puun oksasta joka on kasvanut liian pitkäksi, eikä kuki.

H.

staka* kirjoitti:

Olen pannut merkille, että on joitakin ihmisiä jotka eivät juttele muista kuin muiden ihmisten asioista. Ihan vieraidenkin. Ei sellaisten kanssa viitsi kauaa jutella.

Nykyisin kait intimiteettilaki on tehnyt ihmisistä siinä mielessä varovaisempia, että yksityispuolellakin vähemmän puhutaan ja "annetaan tietoja" muista ihmisistä. Se on ihan hyvä, mutta toisaalta voisi olla kamalaa, jos ei koskaan voisi puhua kenestäkään mitään. Kannattaisi kuitenkin miettiä puhuuko kaiken kuulemansa eteenpäin, nimenomaan arkaluontoisissa asioissa pitäisi pystyä olemaan lojaali.

Ennen muinoin tiedonkulku oli ihan ihmisten varassa, harvassa olivat "aviisit". Pylväsilmoituksia luettiin, ja tieto kulki suusanallisesti kylästä kylään, talosta taloon. Nyt me vaan näpytellään, tuijotellaan näyttöjä ja googletellaan; sekä tieto että epätieto ovat aina löytövalmiina odottamassa.

Mutta sitä en ymmärrä miksi kiinnostus ihan vieraidenkin ihmisten yksityisasioihin (julkkikset) on kasvamaan päin. Tai no, on mulla siitäkin monta ikiomaa huomiota ja teoriaa, mutta pidänpä omana tietonani.

Liekö oma elämä niin köyhää että pitää urkkia muiden asioita? Jos omat asiat on huonosti, niin lohduttaako se, että jollakulla menee vielä huonommin eli sekö motiivi juoruiluun?
Julkkisjutut ei kiinnosta minuakaan ja lehtien lööpeissä mainituista henkilöistä ei aina ole hajuakaan. Eikä tarviskaan.

staka* kirjoitti:

Olen pannut merkille, että on joitakin ihmisiä jotka eivät juttele muista kuin muiden ihmisten asioista. Ihan vieraidenkin. Ei sellaisten kanssa viitsi kauaa jutella.

Nykyisin kait intimiteettilaki on tehnyt ihmisistä siinä mielessä varovaisempia, että yksityispuolellakin vähemmän puhutaan ja "annetaan tietoja" muista ihmisistä. Se on ihan hyvä, mutta toisaalta voisi olla kamalaa, jos ei koskaan voisi puhua kenestäkään mitään. Kannattaisi kuitenkin miettiä puhuuko kaiken kuulemansa eteenpäin, nimenomaan arkaluontoisissa asioissa pitäisi pystyä olemaan lojaali.

Ennen muinoin tiedonkulku oli ihan ihmisten varassa, harvassa olivat "aviisit". Pylväsilmoituksia luettiin, ja tieto kulki suusanallisesti kylästä kylään, talosta taloon. Nyt me vaan näpytellään, tuijotellaan näyttöjä ja googletellaan; sekä tieto että epätieto ovat aina löytövalmiina odottamassa.

Mutta sitä en ymmärrä miksi kiinnostus ihan vieraidenkin ihmisten yksityisasioihin (julkkikset) on kasvamaan päin. Tai no, on mulla siitäkin monta ikiomaa huomiota ja teoriaa, mutta pidänpä omana tietonani.

"Mutta sitä en ymmärrä miksi kiinnostus ihan vieraidenkin ihmisten yksityisasioihin (julkkikset) on kasvamaan päin. Tai no, on mulla siitäkin monta ikiomaa huomiota ja teoriaa, mutta pidänpä omana tietonani".

Kerro nyt mielipiteesi staka*. Kiinnostaisi kuulla, kun olen itsekin tuota miettinyt...

demeter1 kirjoitti:

"Mutta sitä en ymmärrä miksi kiinnostus ihan vieraidenkin ihmisten yksityisasioihin (julkkikset) on kasvamaan päin. Tai no, on mulla siitäkin monta ikiomaa huomiota ja teoriaa, mutta pidänpä omana tietonani".

Kerro nyt mielipiteesi staka*. Kiinnostaisi kuulla, kun olen itsekin tuota miettinyt...

Ei minun mielipiteeni ole mitenkään kiveen hakattuja, joskus tulee mieleen yksi syy, joskus toinen. Joka tapauksessa sekä kiinnostuksen kohteet että syyt lienevät melko henkilökohtaisia - ja meitähän on moneksi.

Tuossa yläpuolella Oman ladun tallaaja kertoi jo jotain, mutta asia on tietenkin paljon laajempi. Olisipa jännä aihe graduksi tai väitöskirjaksi, hehhee! Ehkä joku on asiaa tutkinutkin?

Minua ihmetyttää se, että jos ei tuollaiseen lööppijulkkikseen ole minkäänlaista henkilökohtaista sidettä (esim. kaukainen sukulainen, tutuntuttu...), niin miten ihmeellä hänen yksityiselämänsä jaksaa kiinnostaa.

Mietitään tätä joskus lisää, jookos ;-)

staka* kirjoitti:

Ei minun mielipiteeni ole mitenkään kiveen hakattuja, joskus tulee mieleen yksi syy, joskus toinen. Joka tapauksessa sekä kiinnostuksen kohteet että syyt lienevät melko henkilökohtaisia - ja meitähän on moneksi.

Tuossa yläpuolella Oman ladun tallaaja kertoi jo jotain, mutta asia on tietenkin paljon laajempi. Olisipa jännä aihe graduksi tai väitöskirjaksi, hehhee! Ehkä joku on asiaa tutkinutkin?

Minua ihmetyttää se, että jos ei tuollaiseen lööppijulkkikseen ole minkäänlaista henkilökohtaista sidettä (esim. kaukainen sukulainen, tutuntuttu...), niin miten ihmeellä hänen yksityiselämänsä jaksaa kiinnostaa.

Mietitään tätä joskus lisää, jookos ;-)

"staka*"

Tjaa, jospa on kyseessä joku sisä-piiri?
Murheisna miesnä ja naisna joutuu silloin vaeltamaan omia, salaisia polkujaan.
Elämä ei ole kaikille aina oikeuden-mukaista.
Varsinkaan oman.

H.

staka* kirjoitti:

Ei minun mielipiteeni ole mitenkään kiveen hakattuja, joskus tulee mieleen yksi syy, joskus toinen. Joka tapauksessa sekä kiinnostuksen kohteet että syyt lienevät melko henkilökohtaisia - ja meitähän on moneksi.

Tuossa yläpuolella Oman ladun tallaaja kertoi jo jotain, mutta asia on tietenkin paljon laajempi. Olisipa jännä aihe graduksi tai väitöskirjaksi, hehhee! Ehkä joku on asiaa tutkinutkin?

Minua ihmetyttää se, että jos ei tuollaiseen lööppijulkkikseen ole minkäänlaista henkilökohtaista sidettä (esim. kaukainen sukulainen, tutuntuttu...), niin miten ihmeellä hänen yksityiselämänsä jaksaa kiinnostaa.

Mietitään tätä joskus lisää, jookos ;-)

Mietiään vaan. Oman ladun tallaaja asetti hyviä kysymyksiä. Niistähän voimme siten alkaa - kun aika on..))

Oman ladun tallaaja kirjoitti:

Liekö oma elämä niin köyhää että pitää urkkia muiden asioita? Jos omat asiat on huonosti, niin lohduttaako se, että jollakulla menee vielä huonommin eli sekö motiivi juoruiluun?
Julkkisjutut ei kiinnosta minuakaan ja lehtien lööpeissä mainituista henkilöistä ei aina ole hajuakaan. Eikä tarviskaan.

Olen ajatellut, että asioitteni levittäjällä on itsellä ongelmia omassa arjessaan. Olin joulun 2012 alla masentunut ja soitin sisarelleni avautuen eräästä perhettäni koskeneesta ja minua syvältä satuttaneesta asiasta. Kuvittelin, että voin luottaa sisareeni. Kesällä 2013 kertomani asian tiesi koko suku. Julkkiksista en tiedä mitään, he eivät minua kiinnosta, mutta kun läheiset pettävät luottamuksen se koskettaa. Olen kiitollinen, että aloitin tämän ketjun, olen saanut selkeyttä ajatuksiini kirjoittamalla ja pystynyt typistämään ongelmani laajuutta lukemalla viestejänne.

Ylpeä kirjoitti:

Olen ajatellut, että asioitteni levittäjällä on itsellä ongelmia omassa arjessaan. Olin joulun 2012 alla masentunut ja soitin sisarelleni avautuen eräästä perhettäni koskeneesta ja minua syvältä satuttaneesta asiasta. Kuvittelin, että voin luottaa sisareeni. Kesällä 2013 kertomani asian tiesi koko suku. Julkkiksista en tiedä mitään, he eivät minua kiinnosta, mutta kun läheiset pettävät luottamuksen se koskettaa. Olen kiitollinen, että aloitin tämän ketjun, olen saanut selkeyttä ajatuksiini kirjoittamalla ja pystynyt typistämään ongelmani laajuutta lukemalla viestejänne.

Vuosia sitten sisaren kanssa oli vähän vaikeita eikä mitään erityistä syytä ollut. Kumpikaan ei ollut kertonut mitään toisistaan muulle suvulle tai ulkopuolisille. Parin vuoden päästä sitten soitin ja sanoin että alkaisimmeko jo käyttäytymään ihmisiksi ja siitä asti on ollut kivaa.
Taustalla voi olla kateus jostakin mitä itsellä ei ole, tavara, vanhempien huomio ja suosio, oma alemmuudentunne, ei ole mielestään osannut kasvattaa lapsia kuten toinen, varallisuus, toisen työ, harrastus, sosiaalinen verkosto, tuntee olevansa ulkopuolella monesta asiasta.
Minua auttoi paljon kun luin kirjan Sisaruus( Pia Kaulio, Hanna Svennevig).

Tavallinen tallaaja kirjoitti:

Vuosia sitten sisaren kanssa oli vähän vaikeita eikä mitään erityistä syytä ollut. Kumpikaan ei ollut kertonut mitään toisistaan muulle suvulle tai ulkopuolisille. Parin vuoden päästä sitten soitin ja sanoin että alkaisimmeko jo käyttäytymään ihmisiksi ja siitä asti on ollut kivaa.
Taustalla voi olla kateus jostakin mitä itsellä ei ole, tavara, vanhempien huomio ja suosio, oma alemmuudentunne, ei ole mielestään osannut kasvattaa lapsia kuten toinen, varallisuus, toisen työ, harrastus, sosiaalinen verkosto, tuntee olevansa ulkopuolella monesta asiasta.
Minua auttoi paljon kun luin kirjan Sisaruus( Pia Kaulio, Hanna Svennevig).

Kirjoitin huonomuistisuuttani nimimerkkisi tavallinen tallaaja.
Olen sama henkilö kuin tuo ylempänä kirjoittanut oman ladun tallaaja.

Oman ladun tallaaja kirjoitti:

Kirjoitin huonomuistisuuttani nimimerkkisi tavallinen tallaaja.
Olen sama henkilö kuin tuo ylempänä kirjoittanut oman ladun tallaaja.

Vähän samaan tapaan kävi siskolla ja minulla. Outoa kaunaa ja pidättyvyyttä oli puolin ja toisin ja oikeastaan aika pieni asia jännitteet lopulta laukaisi. Se hämmästytti, miten paljon energiaa oli sitoutunut tuollaiseen turhaan jäynään.
Ja miten paljon iloa(kin) toimiva sisaruussuhde voi antaa.

hunksz kirjoitti:

"staka*"

Tjaa, jospa on kyseessä joku sisä-piiri?
Murheisna miesnä ja naisna joutuu silloin vaeltamaan omia, salaisia polkujaan.
Elämä ei ole kaikille aina oikeuden-mukaista.
Varsinkaan oman.

H.

No mutta. Tungethan sinä mukaan keskusteluun tietysti, ja heti alkumetreillä ilmoitat että plää plää plää tästä on jo keskusteltu ja nämä sanat sanottu ja ihan naurettava juttu ...

Me tykätään demeterin kanssa käsittääkseni myös kertailla vanhoja, sieltähän se uusi vasta lähtee, ajan ja mietelmien kanssa. Jos nyt oikein tuon 'sisäpiirisi' ymmärsin?

Vai onkohan julkkis-uteliaat jokin oma sisäpiiri? Sitten ymmärsin (taas?) väärin.

Niin että äläpäs kuikoile yhtään, sitä saa mitä tilaa ;-D)). Kaikella ystävyydellä.

old_profile_66768 kirjoitti:

No mutta. Tungethan sinä mukaan keskusteluun tietysti, ja heti alkumetreillä ilmoitat että plää plää plää tästä on jo keskusteltu ja nämä sanat sanottu ja ihan naurettava juttu ...

Me tykätään demeterin kanssa käsittääkseni myös kertailla vanhoja, sieltähän se uusi vasta lähtee, ajan ja mietelmien kanssa. Jos nyt oikein tuon 'sisäpiirisi' ymmärsin?

Vai onkohan julkkis-uteliaat jokin oma sisäpiiri? Sitten ymmärsin (taas?) väärin.

Niin että äläpäs kuikoile yhtään, sitä saa mitä tilaa ;-D)). Kaikella ystävyydellä.

"saimaantaka"

Kommenttini ei ottanut teihin kantaa.
Se otti kantaa aloituksen tyyliin.
Useimmiten tuonlaiset liittyvät kuvitelmiin jonkin-laisesta klikistä,
yhteenliittymästä.
Painotan, kuvitteellisista.

Ja mihinkäs Kukko kieustaan pääsisi :)
Sen paremmin kuin Kana kotkotuksestaan.

H.

Mitä tuon huostaanoton taustalla sitten oli?

mistä kysymys? kirjoitti:

Mitä tuon huostaanoton taustalla sitten oli?

ei tietoa. Minusta kamalaa touhua.

mölkö. kirjoitti:

ei tietoa. Minusta kamalaa touhua.

Minulla ei ole vielä tähän asti kokemusta että ystävyys tai keveruus olisi loppunut kuin seinään riidan tai muun yhteentörmäyksen vuoksi. Kyllähän niitä ihmissuhteita välillä pikkuhiljaa hiipuu ja uusia tulee tilalle.

feikkivideo, todellä törkeätä ettei sefu poista

Rajasi on petetyksi tuleminen. Voitko selventää minkä on rajana, että optimisti tulee petetyksi?

Aika halventavaa sanoa toisesta ihmisestä
että vain pelkkää kusta tai tyhjää ilmaa
pitää toisen ihmisen päänuppi sisällään..

Kaipaako tommosii ystävii kukaan?
Tärkeää tietty olis varmaan suorittaa kodissaan yleissilmäys,
onko mitään omistajansa päänuppia arvokkaampaa
tai tutkia lompsan sisältö
- yhteiseen yleishyödylliseen käyttöön. Hm...

Huvittavaa, kaikki ovat ottaneet etäisyyttä, osa sanoo että mummu on ruvennut puhumaan rumia. Eikä se kaikkia juttuja ees kuuntele, osa entisistä tutuista
menee viuhahtaen ohitse, ei ne sano edes päivääkään, osa irvistelee..

ironista naurua.. kirjoitti:

Aika halventavaa sanoa toisesta ihmisestä
että vain pelkkää kusta tai tyhjää ilmaa
pitää toisen ihmisen päänuppi sisällään..

Kaipaako tommosii ystävii kukaan?
Tärkeää tietty olis varmaan suorittaa kodissaan yleissilmäys,
onko mitään omistajansa päänuppia arvokkaampaa
tai tutkia lompsan sisältö
- yhteiseen yleishyödylliseen käyttöön. Hm...

Huvittavaa, kaikki ovat ottaneet etäisyyttä, osa sanoo että mummu on ruvennut puhumaan rumia. Eikä se kaikkia juttuja ees kuuntele, osa entisistä tutuista
menee viuhahtaen ohitse, ei ne sano edes päivääkään, osa irvistelee..

meni minulla vuosia sitten kahden sisareni puuttuminen elämääni. Olen omasta mielestäni selvillä siitä miten elämäni polkua tallaan. Ehkä vähän erilainen, kun ei minua kiinnosta ottaa kantaa, ohjata, muiden elämää. Minulla on oma ideologinen elämä; kunnioitan eläimiä, elämää, pyrin pitämään hiilijalanjälkeni pienenä, en ole kerskakuluttaja. Olen ehkä erakoitunut omasta tahdostani, kun en jaksa pintaliitoa.

Yli äyräiden kirjoitti:

meni minulla vuosia sitten kahden sisareni puuttuminen elämääni. Olen omasta mielestäni selvillä siitä miten elämäni polkua tallaan. Ehkä vähän erilainen, kun ei minua kiinnosta ottaa kantaa, ohjata, muiden elämää. Minulla on oma ideologinen elämä; kunnioitan eläimiä, elämää, pyrin pitämään hiilijalanjälkeni pienenä, en ole kerskakuluttaja. Olen ehkä erakoitunut omasta tahdostani, kun en jaksa pintaliitoa.

"Minulla on oma ideologinen elämä; kunnioitan eläimiä, elämää, pyrin pitämään hiilijalanjälkeni pienenä, en ole kerskakuluttaja. Olen ehkä erakoitunut omasta tahdostani, kun en jaksa pintaliitoa."
Noista syistä joutuu jokainen tentattavaksi ja opetettavaksi. Joillakuilla vain on iso tarve tehdä muista kaltaisiaan ja vastuullinen ihminen on yleensä sellainen, joka halutaan meteliin mukaan, koska hän muistuttaa asioista, jotka ehkä eivät ole mallillaan omassa elämässä. Ja erikoista kyllä, että vaikka ei itse tekisi valinnoistaan suurta numeroa, ne huomataan ja ne ärsyttävät muita.

Itseäni toisineläjänä on aina auttanut huumori, itseironia, vaikka en tiedä onko sekään mitään, että tekee itsestään pellen isojen ja vakavien asioitten äärellä.
Kysyttäessä tai ihmeteltäessä kerron kyllä mieluusti, mitä asioista ajattelen, miksi elän toisin ja usein siitä kuitenkin viriää vähintäänkin hyvää keskustelua.

sa ihmiseen pettyy pahimmin. Minullakin yksi sellainen
kokemus. Kun vain voisin unohtaa tyypin.