Mulla on syömishäiriö. En kiellä sitä. En haluais myöntääkkää. Mut pakko kai se on? Mulla alko tää noin 2 kk sitten. Se alko siitä kun aloin katsoon itteeni peilist ja vertaileen muihin. Pahalla. Sitten aloin säännösteleen ruokaa, liikkumaan useemmin, oksenetelemaan. Olin aina kipee. Koko ajan. Olin 9 oppilas. Ka laski numerolla. Muutuin täysin. Nykyään ennoo se sama ihminen mikä ennen olin. Mua pelottaa. Aina mietin ennen kun nukahdan. Miks päätin tehä ittelleni näin? Olin terve tyttö, nyt oon todella sairas. Mun mieli. Voi ei mun mieli. Se on vaan saastunu. Nään harhoja, kuulen harhoja, pelkään tulevani hulluksi. Joskus tekee mieli vaan tehä itsemurha. Joskus on syy, joskus ei. Elän sellasessa kuoressa. Tuntuu et vaan oon hajoomassa, ootan sitä hetkee kun vaan lahoon käsiin. Ja viel se et.. sairastan syöpää. Hoidot alotetaa ens viikolla ja ne saa tietää mun syömisjutuista. En haluu apua koska toisaalta se pelottaa. Toisaalta haluun et paranen mutta tuntuu vaa et kaikki on menetetty. Miks ajattelen näin? Onko mussa joku vialla? Oonko rikki? Kuka vois korjata mut? Eih tää ei toimi näin... :( oon laihtunu nyt joululomalla jo 4kg. Meil on tarkastukset heti. Noh kai mä selviin? Mut onko pakko parantua oon läski? Painan 49 kg ja oon 163cm. Oon läski vaikka kuka väittäs mitä. Tiettekö? nojoo eimitää.
syömishäiriö
läskinäsyntynyt
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mie tiedän tunteen... Mutta et sie ole hullu etkä sairas kulta pieni. Ja kun vielä näin ajoissa huomasit niin se on vielä helpommin parannettavissa. Suosittelen että juttelet sille sinun koulun terkalle sitten kun teillä on se terveystarkastus. Se osaa neuvoa miten toimia ja antaa ohjeet siihen miten "parantua". Varmaan käyt pari kertaa koulukuraattorilla mutta se on sen arvoista. Anoreksia on pilannut monen tutun pää kopan... Se on surullista mutta välitän heistä silti.. :') Joten onnea matkaan ja voimia tiellesi! ^^