Mä en tiedä mihin palstalle tämä kuuluisi, mut laitetaan se nyt tänne.
Mun ongelma nimittäin on se että mulle ei tapahdu mitään koska mä en uskalla tehdä mitään, ja tämä jos mikä masentaa. Mulla on haaveita, unelmia, mahdollisuudet moneen... miten mä niitä toteuttaisin.
Tietyt päivärutiinit tuo turvallisuutta mun elämään, etenkin nyt kun hoivissa on kaksi kolmen kuukauden ikäistä kissanpentua -mun ainoat syyt jatkaa. Synttärit mulla on ens sunnuntaina silloin täytän 21 ja jos hyvin käy niin valmistun markkinoinnin merkonomiksi lokakuun alussa eli pian. Tavoitteena olisi muuttaa Tampereelle täältä Vaasasta, tuntuu vaan että on pakko päästä pois. Täällä on liikaa tuttuja ihmisiä.
Kavereita mulla on aina ollut, mut en mä niille ole ikinä uskaltanut puhua "en uskalla tehdä mitään" jutuistani. Enkä mä haluaiskaan.
Istun vaan sisällä, en käy missään ellei ole pakko esim. kaupassa, leikin kissojen kanssa ja haaveilen paremmasta tulevaisuudesta.
Mä en halua syödä lääkkeitä, mä en halua käydä puhumassa "asiantuntijalle". Mä vaan haluan elää. Miten?
Mä oon kaunis nuori nainen joka ei uskalla edes aloittaa suhdetta koska en uskalla vaikka haluaisinkin. Pelkään liikaa.
Mä tuun ihmisten kanssa toimeen en pelkää vieraita ihmisiä, jotka tulevat kadulla kysymään esim. kelloa. En kuitenkaan käy baareissa koska rupeaa ahdistamaan ahtaat paikat, en juo enkä polta.
Mun oma sisko ja veli sanoivat, että musta ei ikinä tule mitään. Se oli raskasta kuunneltavaa koska tuntui että se on totta.
Mä mietin paljon ehkä liikaakin.
Mulla on ikävä jotain mitä mulla ei ole ikinä ollutkaan. Mä pelkään et "se" menee pois ennenkuin mä sitä ehdin saadakkaan. Mun elämä kuluu pois -tuntuu et mä jäin kyydistä.
Mun ongelma nimittäin on se että mulle ei tapahdu mitään koska mä en uskalla tehdä mitään, ja tämä jos mikä masentaa. Mulla on haaveita, unelmia, mahdollisuudet moneen... miten mä niitä toteuttaisin.
Tietyt päivärutiinit tuo turvallisuutta mun elämään, etenkin nyt kun hoivissa on kaksi kolmen kuukauden ikäistä kissanpentua -mun ainoat syyt jatkaa. Synttärit mulla on ens sunnuntaina silloin täytän 21 ja jos hyvin käy niin valmistun markkinoinnin merkonomiksi lokakuun alussa eli pian. Tavoitteena olisi muuttaa Tampereelle täältä Vaasasta, tuntuu vaan että on pakko päästä pois. Täällä on liikaa tuttuja ihmisiä.
Kavereita mulla on aina ollut, mut en mä niille ole ikinä uskaltanut puhua "en uskalla tehdä mitään" jutuistani. Enkä mä haluaiskaan.
Istun vaan sisällä, en käy missään ellei ole pakko esim. kaupassa, leikin kissojen kanssa ja haaveilen paremmasta tulevaisuudesta.
Mä en halua syödä lääkkeitä, mä en halua käydä puhumassa "asiantuntijalle". Mä vaan haluan elää. Miten?
Mä oon kaunis nuori nainen joka ei uskalla edes aloittaa suhdetta koska en uskalla vaikka haluaisinkin. Pelkään liikaa.
Mä tuun ihmisten kanssa toimeen en pelkää vieraita ihmisiä, jotka tulevat kadulla kysymään esim. kelloa. En kuitenkaan käy baareissa koska rupeaa ahdistamaan ahtaat paikat, en juo enkä polta.
Mun oma sisko ja veli sanoivat, että musta ei ikinä tule mitään. Se oli raskasta kuunneltavaa koska tuntui että se on totta.
Mä mietin paljon ehkä liikaakin.
Mulla on ikävä jotain mitä mulla ei ole ikinä ollutkaan. Mä pelkään et "se" menee pois ennenkuin mä sitä ehdin saadakkaan. Mun elämä kuluu pois -tuntuu et mä jäin kyydistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi Julia!
Mulla oli itselläni samoja ongelmia vielä muutama vuosi sitten. Olin mielestäni täysin saamaton nahjus, jolle ei ollut mitään virkaa tässä maailmassa. Telkkari oli paras kaverini ja töissä käyntikin tuntui rasitteelta. Näin jälkeenpäin mä ymmärrän, että mitään ongelmaa ei olekaan.
Ensiksikin: kuinka paljon sun pitää mielestäsi uskaltaa?
Toiseksi: sä uskallat, kun pääset pois kotoa - irti vanhemmista ja pois tutuista turvallisista kuvioista. Älä uskalla liikaa - mulla meinas välillä karata mopo käsistä.
Mut aika paha on, jos sun perheessä on noinkin masentavia tyyppejä, jotka vie viimeisetkin yrittämisenhalut. Siksi sun pitääkin taistella itsesi pinnalle ja muuttaa itsesi nyhjöttäjästä toimijaksi!
Aloita pienestä. Kaikki ei tapahdu heti. Jos sä yrität muuttua tai muuttaa itseäsi liian nopeasti, tulee takapakkia.
Käy työ- tai opiskelukavereiden kanssa illanvietoissa aina kun tilaisuus tarjoutuu. Vietä aikaa ystävien kanssa poissa kotoa.
Et ole niin huono, kuin luulet. Jos pystyt keskustelemaan ihmisten kanssa ilman jännittämistä, huomaat, että mielipiteitäsi ja kommenttejasi arvostetaan. Älä aristele liikaa.
Anna itsellesi lupa nolata itsesi. Kuka on muka täydellinen - kaikista löytyy vikoja ja mokia, jos tarkkaan katsotaan. Älä vaadi itseltäsi virheettömyyttä ja moitteettomuutta. Saat tehdä virheitä ja oppia niistä.
Rentoudu. Poista jännitys. Jännittäminen on se kaikkein pahin este tekemiselle ja yrittämiselle. Sulla ei ole mitään syytä jännittää - oikeasti.
Liiku ulkona. Vedä verkkarit jalkaan ja lähde kävelylle. Raitis ilma piristää ja antaa voimia.
Jä tärkeintä: nauti siitäkin vähästä, mitä sinulla on - älä murehdi sitä, mitä sinulla ei ole.
Ja kun ikää ja kokemusta karttuu, susta tulee ehkä yhtä itsevarma ja reipas kuin minäkin. Tekstistäsi pystyin lukemaan melkein itseni 21 -vuotiaana...
Tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen!
IsoMies
Itselläni myös sama tilanne, tuntuu ettei ikinä tapahdu mitään.
Mutta se on kyllä puhtaasti elämäntilanteesta ja sattumista kiinni. Joskus tapahtuu paljonkin, joskus vähän vähemmän. Joulustakin nauttii enemmän kun se ei ole joka päivä. ;)
Älä murehdi turhia, puolen vuoden päästä voi asiat olla aivan toisin. Elämän varrella ihmisen polulle tarttuu kaikenlaista, työkavereita, opiskelukavereita, lemmikkejä yms. Ne on elämän ilonpilkkuja, mutta kaikille sattuu hetkiä jolloin ilonpilkkuja ei näe tienmutkan taakse. ;)
Tsemppiä!
Minkähänlaisia tapahtumia odotat, mulle on nyt sattunut pari ja mieluusti olisin ilman niitä, ensin olin paikalla ensimmäisenä kuolonkolarissa ja viikko sitten naapurin vanhus oli unohtanut hernekeiton hellalle ja lähtenyt ulos. Paloautoja ja ambulansseja piha täynnä. Tällä hetkellä en tahdo, että tapahtuu mitään, ajelen alinopeuksia ja pelkään omassa kodissani. Ehkä et halua vielä kohdata kovaa maailmaa, odottele rauhassa kyllä joskus rohkeutta löytyy ja sinulle "tapahtuu".