Alzheimer

Miten oppia sopeutumaan/suhtautumaan alzhemer-lähimmäiseen, joka muistaa kaikki väärin, syyttää kaikesta minua, lähimpään elossa olevaan sukulaiseen. Alzheimer-lähimmäiseni mielestä keksin juttuja, valehtelen (koska hänen muistinsa pettää), seuraava vaihe on kai varastelusta syyttäminen. Olen jonkun verran netistä lukenut aiheesta, mutta kun ongelma tuli omalle kohdalle ja on jatkunut vuosia, alan itse uupua ja saada mielenterveyshäiriöitä ja olen onneton. On menossa sellainen vaihe, että järjellinen keskustelu on täysin mahdotonta. Vaikka kuinka yritän en hallitse tilannetta, en ole ammatti-ihminen, en osaa. Olen vain onneton ja itken.
Yritän kuunnella ja olla läsnä niinkuin ammatti-ihmiset neuvovat. Ei auta.
Omaiseni on ollut geriatrilla, kaksi käyntiä, jotka eivät mitään valaise geriatrille käytänön elämän vakeuksista. Todettiin hymistellen naureskellen, että "pikkuisen on dementian alkua, mutta eihän se mitään haittaa tuossa iässä, se on normaalia". Hehheh. Vai ei haittaa ? Kunnallinen terveydenhuolto saa sulan hattuunsa: Asia on tutkittu. Asia on loppuunkäsitelty. Piste !
Sen jälkeen ei auteta mitenkään.
Miten olette itse toimineet, kun voimanne ja tietämyksenne on loppuneet ja omaisenne ei enää pärjää yksin ?