Yliopiston keskeyttäminen

Totta kai ihmisen kannattaa aina jättää koko kapasiteettinsa käyttämättä ja mennä siitä yli, mistä aita on matalin. Samalla tietysti pitää olla koko loppuikänsä täysin tyyytyväinen päätökseensä eikä mieleensä saa päästää koskaan ajatusta "entä jos silloin...".

Näitä laiskottelemaan oppineita näkyy eri oppilaitoksissa aina silloin tällöin. Heille ainoa oikea tie on on turmion tie, mikä toteutuukin ainakin 90 prosentin osalta.

Eihän sun tarvitse kenellekään työnantajalle kertoa että olet ollut vuoden yliopistossa. Eikä siitä mitään haittaa muutenkaan olisi.

Ekalle vastaajalle: sillä ettei ala suorittamaan 19-vuotiaana yliopistoa, ei ole mitään peruuttamattomia seurauksia. Yliopiston voi suorittaa vaikka 40-vuotiaana. Monella on vanhemmalla iällä enemmän motivaatiota ja varsinkin parempi kyky omaksua informaatiota hyödyllisellä tavalla eikä pelkästään ulkolukemalla.

Ehkä nyt kannattaa mennä töihin, jos vain pääset. Siitä niitä luku- ja opiskeluhaluja voi alkaa löytyä. Tai jos ei, niin jatkat vain töissä.

Tiedätkö itsekään, onko ongelma enemmän siinä, että et tunnu pärjäävän yliopistossa, vai siinä, että kuuntelit toisten painostusta ja hait sinne vaikka olit itse ajatellut muuta?

Ei vuoden yliopisto-opinnoista tietenkään mitään haittaa ole. Jos todella haluat ammattikouluun, niin miksi epäröit? Tahtoisiko osa sinusta sittenkin sen korkeakoulututkinnon?

Päätökset voivat olla vaikeita, mutta ne on vain tehtävä. Joko muutat opiskelutyyliäsi tai sitten haet muualle.

Itsellä oli myös yliopisto-opintojen alussa hankaluuksia. Vähitellen totuin siihen, että asiat tehdään vähän eri tavalla kuin aiemmissa opinnoissa ja että työmäärä on isompi lukemista enemmän (monta kirjaa yhteen tenttiin jne.) Ensin ajatus oli, että en jaksa ja että tahdon lopettaa, mutta kun ekasta vuodesta selvisin niin hommat alkoivat sujua.

Tsemppiä sinulle, mitä sitten päätätkään tehdä!

"Koko syksynä en ole saanut suoritettua yhtään kurssia..."

Tee kevätlukukaudella niin paljon kuin mahdollista tutkintoon kuuluvia kieliopintoja. Niihin ei tarvitse valitsemasi oppiaineen tylsiä kirjoja lukea, vaan kielikurssien suorittaminen muistuttaa lukioaikaista opiskelua.

Miksi tätä ehdotan johtuu siitä, että uskon sinulle joskus yli kolmekymppisenä kehittyvän taas opiskelumotivaatiota jatkaa yliopistossa. Silloin on aina helpompi aloittaa uudestaan, kun on aiemmin edes jotain asiallista tullut suoritettua. Ja nämä kieliopinnot luetaan hyväksi, vaikka joskus tulevaisuudessa vaihtaisit pääainetta.

"Tee kieliopinnot"

Tuo on erittäin hyvä vinkki myös siksi, että kieliopinnot luettaneen hyväksi periaatteessa kaikkialla, ei vain, mikäli päättää jatkaa yliopistossa.

Minulla meni hieman toisin kuin aloittajalla. Yläaste ja lukio eivät olleet erityisen vaikeita, mutta en myöskään panostanut opiskeluun juuri yhtään - lähinnä tuli rällättyä enkä siis saanut järin hyviä papereita. Yliopistoon pääsin kuitenkin sitten pääsykokeen perusteella ja opiskelemaan ainetta, johon riittää hakijoita ja on melko vaikea saada opiskelupaikkaa. Yliopisto-opinnot sujuivatkin sitten kiitettävästi sekä pää- että sivuaineiden ja lopulta myös gradun osalta. Syynä oli yksinkertaisesti se, että oli kova kiinnostus eri asioihin ja erinomainen motivaatio.

Eli jos aloittajalta puuttuu motivaatiota ja lisäksi opiskelutavat ovat retuperällä, niin vaikeaahan tuo on. Voihan se ammattikoulu tosiaan olla ihan hyvä vaihtoehto.

Tunnen eräänkin ihmisen, joka on erittäin fiksu ja myös taiteellisesti lahjakas mutta ilmeisesti hivenen laiska. Hän pärjäisi takuulla korkeakoulussa mutta on silti suorittanut "vain" kirjastotyöhön pätevöittävän ammattitutkinnon ja tämänkin vasta joskus aikuisiällä. Tätä ennen oli pitkään töissä media-alalla ja tietääkseni ilman sen kummempaa tutkintoa - ilmeisesti ihan vain yo-pohjalta.

Tulipa tuosta mieleen yksi tuttu, jonka kapasiteetti on ilmeisesti aivan eri planeetalta meihin tavallisiin verrattuna. Koulut menivät hänellä pelkällä mukanaololla, samoin yliopiston perustutkinto, jota opiskellessaan kaveri perehtyi aivan eri asioihin. Vasta tohtoriopinnoissa näin hänen välillä opiskelevan aivan tosissaan, ei kyllä silloinkaan kuin aina silloin tällöin.

On siinäkin yks stn idiootti! Kelaa, meitä, jotka haluavat päästä yliopistoon ja sä itket, joko trolli tai vtn tyhmä yksilö.

tv EEMMCC

Minulla oli sama tilanne. Hain suvun painostuksesta yliopistoon ja pääsinkin. Vuoden kitkuttelun ja motivaation puutteen jälkeen lopetin. Kaupallinen ala ei kiinnostanut pätkääkään. Pääsin opiskelemaan ensihoitajaksi ja nyt sieltä valmistuneena en ole katunut päivääkään. Tee valinnat oman mielenkiinnon pohjalta, ei sukulaisten.

Sama tilanne mulla. Selvitin kuitenkin älykkyyskapasiteettini avulla ekan vuoden suht kunnialla vaikken tehnyt yhtään mitään menestykseni eteen. Mutta pitäähän sitä piru vie ihmisen pojan saada myös pelata tietokonetta, urheilla, käydä naisissa, kerätä pulloja/rahaa jostain ja sen sellasta. Opiskelu on nykyään niin raskasta ettei kukaan meinaa valmistua alle 10 vuoteen.

Huojentavaa nähdä, että montaa tämä on koskettanut. Itse aloitin myös viime syksynä opinnot ja kyllähän ne siinä menivät, työmäärä opintopisteisiin nähden (humanistinen ala) on kuitenkin kohtuuton ja siksi olen monet kerrat miettinyt lopettamista. Työllisyysnäkymätkin ovat mitä ovat. Jos suorittaisin ammattitutkinnon, minulla olisi paljon todennäköisemmin vakituinen työ vuoden-parin sisään kuin 5 vuoden uurastuksella yliopistolla.

Pitää punnita ja miettiä näitä asioita itsekseen, käyttäen apuna
-omia tavoitteitaan
- vahvuuksiaan
- kykyjään
- haaveitaan

Itse olen opiskellut vasta aikuisiällä perheellisenä ja se on todella rankkaa. Siksi suosittelen kaikille, että opiskelkaa nyt, kun olette vielä nuoria ja perheettömiä. On nimittäin tosi rankkaa asuntovelallisena ja pienten lasten äitinä yrittää selviytyä, kun tuntuu, että revitään joka suuntaan ja siinä sivussa vielä tehdä töitäkin, jotta saa elätettyä lapsensa ja lyhennettyä lainoja.

Kannattaa miettiä sitä, että mitä itse haluat. Usein ammattikoulupohjalta palkkataso on huonompi kuin korkeakoulututkinnon suorittaneilla, vaikkei tietenkään aina ole näin. Ammattikoulupohjalta ollaan useammin myös muiden käskyläisiä, kun taas korkeakoulupohjalta pääset useammin esimiestehtäviin tai itsenäisempään työskentelyyn. Kyse ei ole siis aina vain siitä, että mitä teet konkreettisesti, vaan siitä kokonaispaketista, jonka ammatti tuo mukanaan. Yleisesti ottaen ammattikoulupohjalta teet suorittavaa työtä, kun taas korkeakoulupohjalta pääset enemmän käyttämään aivojasi.

Johtuuko keskeyttämishalusi laiskuudesta tai siitä, että haluaisit olla opiskelukavereittesi joukossa parhaimmistoa? Silloinhan vaihto ammattikouluun veisi sinut takaisin "älykköjen" joukkoon, kun taas yliopistossa joutuisitkin olemaan "luusereiden" joukossa. Tätä kannattaa miettiä myös tarkkaan, että onko kyse pohjimmiltaan siitä, että sinun pitäisikin vahvistaa itsetuntoasi eikä siitä, että pitäisi keskeyttää opinnot.

Suosittelen myös esim. hakeutumista vaihtoon ulkomaille. Sekin antaa perspektiiviä ja on mahdollista perheettömälle nuorelle.

Teet vuoden duunia jossain paskhommassa, niin kummasti rupee opiskelu maistumaan :)