Kertakaikkisen huonoa

Luin 1-2 vuotta sitten ("tai koska nyt ilmestyikään"?)

Sinällään hienoa että perusrokkari Häkkisestäkin kirja tehtiin, mutta kyllä se päällimmäinen fiilis jäi sellaiseksi, että aika paljon siinä ikään kuin vain kuviteltiin sitä mitä Häkkinen mahdollisesti mietti silloin ja silloin...

Samoin sitä jatkuvaa pämppäämisestä/dokaamisesta korostettiin/kerrottiin turhan paljon.

Luin. Kirja on huono ja mun mielestä ton kirjoittajan eli Honey aaltosen Hurriganes-eepos on myös kehno. Kumpaakin kirjaa vaivaa tietty pinnallisuus.

Se oli rehellistä tarinaa. Ei se oikein siloittelemalla parane.

Huono kirja. Koskahan joku tekis tuosta mainiosta rokkarista asiallisen opuksen?

Olen lukenut Cisse-kirjan. Pari kertaa naurahdin ajankuvauksille, mutta toisaalta vitsit ja anekdootit olivat monesti kokonaisuudesta irrallisia. Parempiakin on luettu.

Jospa joku tekis paremman tuosta Sherwoodin iloisesta veikosta joskus. Mun mielestä' häpeällistä että vain yksi tehty mikä on erittäin huono.

Pitäiskö valehdella että Cisse oli raitis ja nenestyvä loppuun asti?

Jos nenestyvällä viitataan nenään, niin olihan Cissellä suht komea glyyveri.

Lopeta viisastelu. Minusta sellainen elämänkerta jossa vain ylistetään kohdetta, on sian perseestä. Täytyy kertoa totuus ja totuus on että Cisse oli alkoholisti ja
juoppo loppuvaiheessaan.

Sääli, mut niin se vain on.


Tämä yksi luiskaotsa vastatkoon, millsinen kirjan tulisi olla.

Honey Aaltosen kirjoittamassa kirjassa kerrataan Cisse Häkkisen taivalta ylä- ja alamäkineen. Mukana on paljon aikalaistarinoita, jotka paljastavat hersyviä yksityiskohtia "Suomen ensimmäiseksi rock-tähdeksi" tituleeratun basistin villistä elämästä. Hyväntahtoisen ja värikkään persoonan omaavan Häkkisen eloon mahtui perinteiseen tyyliin niin alkoholia, vauhtia kuin naisiakin.


Kun Cisse oli jälleen kerran heittäytynyt polvilleen lavanreunalle, innokas ruotsalaisihailijatar oli rynnännyt hänen kimppuunsa ja kiskaissut farkkujen vetoketjun auki. Koska Cisse ei käyttänyt alushousuja, fani oli päässyt suoraan asiaan - kaivanut esiin etsimänsä ja ryhtynyt toimeen. Suihinotto kesken soiton ei Häkkistä luonnollisestikaan haitannut, ja akti sai jatkua loppuun asti.

Be-Bop a Lula ja Tutti Frutti!

Viruttaako kun oma idoli olikin juoppo ja menetti rahansakin? koeta vaan elää totuuden kanssa

Mun mielestä kirja on hyvä ja tyylikäs, H.Aaltonen on onnistunu lohtimaan kirjan sivuille ihan uskottavan tuntuman Cissen elämään ja ottanu myös selvää monenlaisia seikkoja Cissen persoonasta, haastatellu kirjaa varten todella monia Cissen tunteneita ihmisiä. Kirja ei oo ryppyotsainen akateeminen tutkielma, ei todellakaan. Valitettavasti esim Albert Järvisestä tehty elämänkerta on vähän liian raskas puhelinluettelo.

se oli hyvä basisti, kohtuullinen laulaja mutta j u o p p o joka antoi kaiken mennä viinan vuoksija se on totuus.

Bisse Häkkinen lauloi kaljapullosta I Will stay kappaletta nauraville teineille. Harmittaakohan heitä nykyään?