Kaksisuuntaainen mielialahäiriö vai epävakaa persoonallisuushäir

Terve!

Itse olen 24v nainen, ja on diagnosoitu nuorena 16v nuoruusiän epävakaa persoonallisuus. Ja tässä viime vuonna tehtiin persoonallisuus testi mielenterveys poliklinikalla missä käyn juttelemassa, juurikin tästä epävakaan persoonallisuushäiriön takia, ja testissä nousi esiin epävakaa persoonallisuus aika vahvasti, mutta lääkäri ei vielä ole tehnyt diagnoosia aikuisiän epävakaasta persoonallisuushäiriöstä.

Mutta siis mitä voisin neuvoa niin paikkakuntanne mielenterveyspoliklinikalle yhteyttä, luulisin tai voisin kuvitella että lähetteen saisi terveyskeskuksesta.. Psykologi/psykiatri olisi paikallaan testien tekemisessä, josta sitte lääkärin haastattelua myös.

Sekin että kaksisuuntainen ja epävakaa on vaikea erottaa toisistaan, itsellenikin oli papereihin merkitty kaksisuuntainen, en edes tiennyt siitä, mutta se on poistettu tiedoistani.

Niin, voiko parantua kokonaan, persoona kehittyy koko ajan, ja itselläni oireet ovat lievittyneet iän myötä, ja olen oppinut elämään jokseekin itseni kanssa, opettelua se vielä vaatii. Kumppanini ei aina välillä kestä miuta, oonkin miettiny että kuinka se kestää miuta kun joskus tuntuu etten edes itse kestä itseäni.. huhheihj.. tää on rankkaa kaikkine tunne myllerryksineen kun pään sisällä tunnetilat myrskyää... Joskus menee tunnetilasta toiseen, elikkä jos tunnen vihaa, en anna itseni tuntea sitä vaan siirrän tiedostamattani sen tunteen toiseen..

Hmm, tässä tätä kirjottaessa mietin onko miehesi minkäikäinen? ja kauanko kärsinyt näistä oireista? Mietin kans onko ne millaisia oireita?

Ja kyllä sen kanssa voi oppia elämään, hienointa on se että koitat ymmärtää miestäsi, ja olet tukena!

Apua voi mielestäni saada vaikkakaan ei syökkään mielialalääkkeitä, itselleni lääkäri määräsi Absenor 300mg aamulla 1 illalla 2 . purkin söin jossa niitä 100kpl oli loppuun, ja sen jälkeen enään en niitä syö. meinaan veivät kyllä tunnetasoni niin tasapaksuksi että, kumppaninikin sanoi että ei ollut niitä hurjia hermostumisia, mutta ei ollut kyllä niitä ilon hetkiäkään, että mieluummin näkee miun ailahtelevaa mielialaa kuin että olisin tunnetasolla täysin tunnoton.

Ymmärsinkö oikein, että hän syö jo nykyisellään jotain mielialalääkkeitä? Kaikenmaailman nettitestit ovat sellaisia, että ne antavat diagnoosin ihan jokaiselle. Ovat monesti vielä lääkeyhtiöiden omia sivustoja, joiden tarkoitus on saada lisää asiakaskuntaa kaupattaville tuotteille. Apua voi saada ihan hyvin, vaikka ei suostuisi käyttämään mitään pillereitä. Sitä vaan pitää osata ja tajuta vaatia. Henkilöllä on oikeus kieltäytyä lääkkeistä ja saada silti terapiaa. Ja totta kai voi toipua ihan täysin.

Toisaalta, jos menee psykiatrille ja tällaisia testejä tehdään, niin siihen on varmasti syynsä. Siis kuka menee sinne jos ei ole kärsinyt henkisistä ongelmista?
Itse olen viisikymppinen, ja sain diagnoosin vasta viime vuonna. Sitä ennen hoidettiin vain masennuksena (eivätkä SSRI:t auttaneet masennukseen, vaan lisäsivät sitä), mutta nykyään bipona ja epävakaana. Eli masennuslääkkeen lisänä on Ketipinor ja Lamictal. Masennus kyllä pysyy aika hyvin poissa, mutta hypomanioita esiintyy ja käyttäydyn välillä todella epävakaasti.

Sinuna en luottaisi nettitesteihin tai googleen. Onko miehelläsi itsetuhoisia ajatuksia, onko hän satuttanut itseään jollakin tavalla. Otithan myöskin huomioon että kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on melkeimpä samanlaiset oireet kuin skitsofreniassa. Joka on vaikea hoitaa muttei mahdotonta. Suosittelen kääntymään psykologin puheille. Sekoitat oman pääsi näillä asialoilla. Tärkeintä on että potilas itse tunnustaa ettei kaikki ole hyvin. Itse ainakin ettiskelin omien ongelmieni syitä netistä. Jotka osottautuikin virheelliseksi. joten, lääkärille mars huomenna, nuija nukutat ukkos jos on pakko. Koska niiden ongelmien kanssa on vaikea elää, muttei mahdotonta. voimia teille

Miehelläni ei varsinaisesti ole itsetuhoisia oireita. Joskus ehkä saattaa olla mieltä että "helpottaisi kun pääsisi pois". On hän itsekin huomannut että kaikki ei ole hyvin ja läheiset ihmiset ovat vuosien mittaan kehottanut avun hakemiseen. Joskus päässyt siihen pisteeseen että on mennyt lääkärille, kertonut suuttumuksesta. ärtymyksestä ja kyvyttömyydestä hillitä itseään: lääkäri on antanut mieliala-lääkkeitä ahdistukseen ja masennukseen ja hoito on ollut siinä.

Oireet ovat lähinnä mielialan hetkelliset muutokset. Sekunneissa ihana hetki muuttuu helvetiksi jos jokin asia ei mene juuri niin kuin hän haluaa. Paiskoo ja rikkoo tavaroita ja joskus humalassa on jopa käynyt käsiksi. Joskus on heittäytynyt lattialle ja kiukutellut kun pieni lapsi. Tekee töitä aamusta iltaan, saamatta paljoa aikaiseksi. Aloittaa monta asiaa ja jättää kaikki kesken. Projisoi omia virheitään muihin, esim. sanoo että minä olen sairaalloisen utelias muiden asioista (tosiasiassa en voisi olla vähempää kiinnostunut muiden asioista ja todellisuudessa hän itse kyttää ja kommentoi muiden elämää) Kuvittelee asioita: luulee että hänen selkänsä takana pidetään peliä. pahimmillaan jopa muka kuulee ihmisten puhuvan hänestä. Luulee olevansa parempi muita ja jotenkin erityislaatuinen ja osaa jopa ennustaa asioita koska on niin herkkä ja vastaanottavainen. Ja sitten aina välillä on ihan normaali ja nolona pahimmista puuskistaan ja oireilustaan ja laskee niistä leikkiä.. Mies täyttää kohta 40. ja painaa 120 kg, joten nuijanukutuksen jälkeen minulla voi olla vaikeuksia raahata häntä lääkärille

Onko kilpirauhas asiat selvitetty?
http://fi.wikipedia.org/wiki/RT3-dominanssi

Niitä MDQ, BDI - lappujahan siinä alussa täytetään. On aika paljon kiinni itsestä, miten rehellisesti vastaa. Jos muutama kohta täyttyy, epäillään bipoa. Lääkitys aloitetaan yleensä nopeasti. Voipi olla isokin apu. Raskas prosessi se on, kun pää on sekaisin lääkkeistä. Yleensä on alussa väsymystä ja muuta ikävää. Olo tasaantuu, se on varma. Huiput häviävät ylä- ja alapäästä (monesti myös alapäästä). Se on tylsää, mutta siihen tottuu ja kokonaisuus muuttuu ajan kanssa, kun ei suostu lisäämään annostuksia liian suuriksi. Joskus lääkitys on pakollinen vaihtoehto ihmissuhteiden, talouden yms. tuhoamiselle. Onhan bipo hankala sairaus, itsaririski on suuri yms.
Veteen piirrettyjä viivoja nuo diagnoosit epävakaan, narsistisen yms. suhteen ovat. Mulla on bipo II ja omasta mielestä jonkin asteen epävakaata persoonallisuushäiriötä. Pari vuotta olen ollut kotona ja nykyisin pärjään aika kivasti arkirutiineiden kanssa. Lääkityksenä Absenor. Jos voin jatkossa näin, koen asemani etuoikeutetuksi tässä kiireisessä maailmassa. Se mitä muut ajattelevat, on aivan sama. Jos joku "tenttaa" mitä touhuilet nykyisin, vastaan, että olen projektihommissa Ilmarisella (kuntoutustuella);-)

Näin minä tein: Lääkäriin (yksityinen)->lähete mielenterveystoimistoon (julkinen)->diagnooseina nykyään Kaksisuuntainen & Epävakaa Persoonallisuushäiriö->1 krt/vko sairaanhoitaja, lääkäri n. 1 kk välein ja nyt jonossa Dialektiseen Terapiaan, lääkityksenä Lito & Tyroksiini.

Säälin niitä joilla on jokin hormonaalinen sairaus ja sanotaan että olet masentunut.

Hoitoa ei saa ja mielialalääkkeetkin kyllä nostavat noita kilpirauhas-arvoja vaikka lääkitys on väärä...

Litium aiheuttaa vajiksen ja taitaa joitakin muitakin olla. Sitten ihmetellään miksi on huono olo.