Alku aina hankalaa.
vanha sanalasku toitottaa.
Näin kävi huomaamatta,
vaan ei jätetä runoilematta.
Kaikki mukaan kirjoittamaan
runoissa tuntojansa jakamaan.
Ilon pilke silmäkulmaan,
siin on vastaus ikäväpulmaan.
Runoja kirjoittain ja lukien
hyvää mielialaa tukien.
Odotellen hyvää fiilistä,
kirjoitellen vaikka pihagrillistä.
Tapahtumista ihmiselon
runoillessa saapi siitä selon.
Hyvää runovuotta toivottelen
mielessäni selvittelen.
Kiitos menneestä vuodesta, runoillaan ihan omanlaisesti
toivoo tulenlieskat
vanha sanalasku toitottaa.
Näin kävi huomaamatta,
vaan ei jätetä runoilematta.
Kaikki mukaan kirjoittamaan
runoissa tuntojansa jakamaan.
Ilon pilke silmäkulmaan,
siin on vastaus ikäväpulmaan.
Runoja kirjoittain ja lukien
hyvää mielialaa tukien.
Odotellen hyvää fiilistä,
kirjoitellen vaikka pihagrillistä.
Tapahtumista ihmiselon
runoillessa saapi siitä selon.
Hyvää runovuotta toivottelen
mielessäni selvittelen.
Kiitos menneestä vuodesta, runoillaan ihan omanlaisesti
toivoo tulenlieskat
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten voisinkaan kiittää
elon hetkien lämmöstä,
lapsen rakkaudesta
pienten kasvojen aitoudesta.
Lahjoista elämän, ja silti muistaa
kiittää, ja pyrkiä olemaan sen arvoinen.
Yksinäinen matkaaja
taivaltaa
askelten alla
soratie
nyt
muistoissaan
käy kotipolkua kaitaa
siellä lämmin lies
äiti aina ties
milloin lapset leikeistään
sisään juoksevat
nälissään
nyt ei einettä
ei välipalaa
eikä väsynyttä lasta
äiti halaa
polku kasvanut umpeen
joku soratien teki
ja laiturin lampeen
täällä taivaltaa
mökin pienen näkee
sen eteen
hiljaa kulkee
ovat ikkunat rikki
ovi retkottaa auki
porras askelma
siinä kuin ivaten
laho sientä kukkii
hän istahtaa
alle vanhan puun
lausuu hiljaa itselleen
olin pitkään poissa
nyt näen
liian myöhään
takaisin palaan.
06.01.2013
Päivä on pilvinen,
istun hiljaa.
Mieleni vaeltaa kauas vuosien taakse,
äiti, isä,
olen taas lapsi joka kotiin tulee.
Onko ovi raollaan,
isäkö siellä jo kurkistaa
joko tulija kotiin saa.
Oliko kylmä,ota lämmintä,
keitin sen juuri.
Rakkaus niin suuri.