..ja näin maanantain kunniaksi ihka uusi ja erilainen g a l l u p..:D
Kysymys on siis täysin kuvitteellinen, eikä mitenkään vakavasti otettava, mutta jos kerrankin annat mielikuvituksellesi/luovuudellesi vallan..
Eli JOS olisi mahdollista valita
1) Elämä lesbona
2) Elämä heterona
niin kumman valitsisit ja perustelut.
Kysymys on siis täysin kuvitteellinen, eikä mitenkään vakavasti otettava, mutta jos kerrankin annat mielikuvituksellesi/luovuudellesi vallan..
Eli JOS olisi mahdollista valita
1) Elämä lesbona
2) Elämä heterona
niin kumman valitsisit ja perustelut.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Elämän lesbona.
Koska en usko että enää pystyisin elämään ilman ihania naisia... Siis yksi kerrallaan silti! :D Naisen mieli, arvoituksellisuus, tunneäly, herkkyys, naisen vartalo, tuoksu, kosketus, maku... NIRVANA.
Mutta valinta ei olisi helppo, koska kyllä mulle kelpaisi hyvin monikin asia heteroelämästä, se että saisi elää ilman ympäristön painetta, rakastaa julkisesti ja iloita rakkaudestaan ja niin että myös muut siitä iloitsisivat, ne samat läheiset jotka nyt olisivat järkyttyneitä/pahoillaan jos tietäisivät että olen lesbo. MONI muukin asia.
En tiedä. En voisi luopua mahdollisuudesta saada joku kaunis päivä rakastaa ihanaa omaa naista, sielunsisartani. Vaikea valinta silti, heterouskin on monesti houkutellut tietyistä syistä ja olenpa aikanaan ollut jopa hieman katkera siitä että olen syntynyt lesboksi enkä ole saanut itse valita.
Viime vuosina olen kuitenkin oppinut olemaan onnellinen siitä mitä olen, sen tuomista vaikeuksista huolimatta.
Koska en usko että enää pystyisin elämään ilman ihania naisia...
olit kirjottanut tosi kauniisti
..että näet heterouteen kuuluvan monta hyvää asiaa, kun itse en näe oikeastaan yhtään hyvää asiaa..;)
Näin me vaan erilaisia ollaan ja hyvä niin. Tulee vaihdettua ajatuksia ja tunnusteltua muiden mielenmaailmaa. Ja huomaa, mitkä asiat ovat kenellekin tärkeitä.
Itselleni ei merkitsisi muiden hyväksyntä, sillä jos minun heterouteni hyväksyttäisiin, niin paljon jää muuta, jota EI hyväksyttäisi.
Aina on niitä, joille kelpaan sellaisena kuin olen ja aina niitä, joille en kelpaa sitten millään. Ainakin oma kokemukseni puhuu tällaista kieltä..:)
Itse siis olisin lesbo, vaikka se olisi kriminalisoitua. Olisin siis elänyt sen ajan tänä samana kuin nytkin.
Olen aina ollut pienen vähemmistön edustaja jo ajatuksineni. En koskaan suurten massojen joukoissa. Jopa kulutustottumukseni törmäävät, kun en meinaa löytää haluamiani tavaroita kaupoista ja minulle usein sanotaan, että ei niitä tuotteita juurikaan kysytä jne..jne..
Minusta on suuremmoista olla juuri lesbo, naista rakastava nainen. Minusta se on niin luonnollista. Ainoa vaihtoehto.
Eli tässä tullaan myös hyvin pitkälle siihen, että moni, moni asia elämässä on lopulta tahdon asia.
Minä TAHTOISIN valita lesbouden. Vain naisessa näen mahdollisen kumppanin. Naisissa on paljon kiinnostavaa, monitasoista, hohdokasta ja eritoten jotain sellaista, jota vain aniharvoissa miehissä on. Siis aniharvoissa!
samankaltaiset ajatukset mullakin. jos voisin olla varma että heterona miehen kanssa oleminen tuntuisi yhtä mmm... kuin nyt naisen kanssa (mikäli vielä muistan oikein ;)) oleminen, enkä nyt tosiaankaan tarkoita pelkästään seksiä, niin valitsisin melkein sen heterouden. juuri sen takia että elämä voisi olla niin paljon helpompaa. mutta kun en vaan oikein pysty uskomaan että se voisi olla (siis niin ihanaa ja vivahteikasta, suurta tunnetta). jos taas ei voisi olla, niin valitsisin ilman muuta lesbouden. mutta kun en voi tietääkkään. vaikeita juttuja.
Valitsen sen elämän mitä juuri nyt elän.
Haluan rakastaa sitä naista jota juuri nyt rakastan. Tiedän missä seison eikä minulla ole mitään halua muuttaa omaa seksuaali-identiteettiäni enää..
Ainoa asia mikä mietityttää: -olisi ihana saada joskus yhteinen lapsi sen kanssa jota rakastaa..
"Kirjoittanut: Jennifer, 21.9.2004 klo 15.25
..ja näin maanantain kunniaksi"
..hammasharjasta tietenkin! Miksi edes kysyt..:D
lesbona, koska ei ole mitään kauniimpaa kuin naisen vartalo.
Valitsisin silti elämän lesbona.
Koska uskon vanhaan totuuteen, että vaikeuksien summa on vakio, en pidä tätä pientä ominaisuutta niin pahana, ettenkö tällaisen asian kanssa osaisi elää:-)
Sitäpaitsi, uskon vilpittömästi siihen, että tämä vähemmistöön kuuluminen on tehnyt minusta sellaisen kuin olen: avarakatseisen, elämän suhteen alati uteliaan. Minusta on tullut myös sinnikäs ja rohkeampi.
Ennenkuin tulin kaapista ulos olin ujo hiiperö, ja pelkäsin elämää. Kun on joutunut taistelemaan perheensä kanssa saadakseen anteeksi sen, ettei ole 'normaali' ja joutuu vuosikausia aktiivisesti vakuuttelemaan itkevälle äidilleen, että elämä ei ole kurjaa ja huumeiden täyttämää (äiti luuli tosiaan, että minusta tulee sosiaalinen hylkiö, joka ei saa töitä ja joka alkaa käyttää aineita, koska olen poikkeava:-). Jouduin myös vakuuttamaan tosi pitkään olevani oikeasti lesbo, koska äidin sanoja lainatakseni, 'näytän kiltiltä perhetytöltä enkä kammottavalta lesbolta':-)
Tästä on oppinut sinnikkyyttä, itsehillintää, kärsivällisyyttä, anteeksiantoa, perherakkautta, sisarusten merkityksen ihan toisella tavalla.
Päivääkään en vaihtaisi pois.
Olen tällainen juuri siksi, että olen lesbo.
Olen ihan samaa mieltä.
valitsisin samoin. Lesbous on antanut minulle vapauden muokata itsestäni juuri sellainen kuin haluan olla, vaikkakin se on vienyt pitkän ajan ja ei ole vielä lopussa.
vaikkakin joskus se on tuntunut/tuntuu edelleen ylivoimaiselle, eikä joka päivä ole helppoa tai edes silloin tällöin.
Mutta helpottavaa on tietää kaikki mitä on halunnut aina tietää, tajuttuani olevani naisista pitävä nainen ovat asiat vaan loksahtaneet kohdilleen.
Joka päivä opin uutta, sovellan vanhaa ja elän.
Toki elämä heterona olisi ollut helpompaa..tai yksinkertaisempaa ainakin.
Elämä olisi helpompaa jos minua ei yritettäisi muuttaa muuksi jota olen.
Olen itsekin vahvempi, samoin kuin edellinen kirjoittaja.. hiljaisesta on tullut puhuva, tai puolustan asioita jotka ovat minusta tärkeitä, en kuuluttamalla kuuluta, mutta kerron mitä mieltä olen jos minusta siltä tuntuu.
Jos jotain haluaisin muttaa niin olisi se että menneestä ajasta haluaisin pois yksinäisyyden tietämättömyyden itseltäni, mutten omaa tahtoani..
Sydän joka nyt sanoo menneisyydestä oppien; ei mikään tai kukaan saa olla vahvempi kuin välittäminen toisesta ihmisestä, ei vanhempani, ei kukaan.
Olisinkohan oppinut tajuamaan tuon kaiken jos olisin hetero..
vielä
heterona näkisin maailman vain mustavalkoisena...
lesbona olen pakostikin oppinut/opetettu näkemään myös värejä..
Näe enemmän, ole lesbo ;)
Jos kyseessä olisi valinta (kuten uskikset väittää), niin valitsisin hetero elämän. Mutta kun kyse ei ole valinnasta "ääripään" lesbon, homon tai hetskun osalta (bisset on oma lukunsa, ne ehkä todellakin valitsevat jotain).
Kaikki olisi helpompaa. Ei edes osittaista "kaappieloa", ympäristö hyväksyisi ainakin tältä osin minut täysin. Olisin ehkä/luultavasti/todennäköisesti löytänyt ihan mukavan miehen itselleni (koska heteromiehiä on tarjolla huomattavasti enemmän, kuin lesbo naisia). Lapsia luultavasti ei olisi, jos siis olisin muuten paitsi seksuaaliselta suuntautumiseltani samanlainen ihminen kuin nyt.
Luulenpa, että nuo muut, jotka väittävät silti valitsevansa lesbouden valehtelevat (tai ovat sitten jotain ihme bissejä pohjimmiltaan ennemminkin).
Taas varmaan suututin bisset, heh.
enkä ole bi!
niin voisit edelleen rakastaa niitä naisia :)
..en todellakaan haluaisi olla mies.
Olen onnellinen naisena ja onnellinen saadessani rakastaa naista.
Voisitko itse kuvitella olevasi nainen ja rakastaa naista?
kysyä, haluaisinko olla mies? Mietitäänpä:
Naiseni kanssa liikkuessani ei olisi näitä luomakunnan kruunuja tuppautumassa fantasioineen. Huonosta palvelusta valittaessani minulta ei kysyttäisi, onko kuukautiset tai enkö ole saanut... Tiepalvelun avulias mies ei pyytäisi maksua luonnossa.
Yksinhuoltajana minua kunnioitettaisiin kovasti, nyt saan lasteni elatuksesta taistellessani kuulla olevani ahne munaveron(!!!)kantaja. Saisin parempaa palkkaa ja parempia työtehtäviä. Urakkaneuvotteluissa minun kompetenssiani ei epäiltäisi.
Toisaalta keskivertomiehenä rupeaisin itse tekemään tätä kaikkea... Naisen sielunelämää tuntevana en millään voisi. Jos olisin keskivertoa kiinnostuneempi naisestani, lueskelisin G-pisteistä ja kaikesta kummallisesta, jonka pitäisi tehdä yhteiselämästä nautittavaa. Hämmentyisin, ottaisin varmaan vähän rohkaisua ja keski-iässä kiinnostuisin enemmän moottoripyöräilystä...
Mutta jos tämä - siis kuvitteellisesti - olisi ainoa tapa rakastaa naista, niin ehkä sitten...
Melkoisia stereotypioita.
kuvitella olevani nainen ja rakastaa naista.
Tosin en jaksa innostua ajatuksesta että mulla olis menkat, muuten kai ok.
Vaikeampaa olisi kuvitella oevansa nainen ja rakastaa miestä, sehän on aivan käsittämätöntä!
Nasse-setä lukee näitä, koska on ihan oikeasti kiinnostunut? Ei ollut tarkoitus mollata mitenkään, en vain ymmärtänyt kysymystäsi. Sitä olettaa täällä olevan nimenomaan naisia kuulolla, joten voipi joskus olla vähän hyökkäävä. Anteeksi kovasti. Nämä esimerkit ovat kyllä tapahtuneita tosia.
Täsmentäisitkö vielä sanaa järjellä?
..en.
tottakai. olisi kamalaa olla tylsä hetero!
Pitäisi lukea tilastoja!!! :DDD Sehän on kaikkein naurettavinta mitä tuohon tekstiin voi vastata.
..valhe, emävalhe, tilasto..
Tilastot on hyvin kaukana todellisuudesta. Se on jokinlainen viite, joka koostuu pääosin kahden ääripään sijoittamisesta jonkinasteiseen keskiarvoon. Elämä on hyvin kaukana tilastoista.
Jenny kirjoitti paljon asiaa. Lisää kaikkien tiedossa olevia stereotypioita, joilla voi aina muistuttaa sitä toista osapuolta.
_Usein_ lesbo on elänyt heteroelämää ja luultavastikin myös tietää mitkä heterounelmat ovat. Luulisin, että suhteellisen harva on ns syntymä homo. Elänyt koko elämän homoelämässä, homo vanhempien kasvattamana ja homoympyröissä.. Kaikkein suppein näkökanta on heterolla, joka ei törmää homoihin ja lesboihin kuin korkeintaan vahongossa ostarilla tai katsele telkkarista.
olisin mielummin heteromies.
(Huh.. Mitäköhän nyt tuli sanottua..:))
En vaihtaisi päivääkään pois tästä tilanteesta...perustelut viestiketjussa Mitä ex teki sinulle? :)
Elikkä lepakkoelämää!!!No se toinen vaihtoehto
tuntuupi aikas vieraalta persoonallisuuteeni.
Varmaan joskus 50-luvulla kaltaseni oli niitä omituisia vanhojapiikoja...=;P
Valitsisin elämän ihmisenä.
Koska mikään ei olis hienompaa kuin elää ihmisenä. Täysin vapaana ja rajoittumattomana eliönä. Jonka ei tarvitse välttämättä salailla tekojaan. Mut sehän mä jo olen..
En mä taida haluta olla muuta kuin olen.
Noi kaks edellistä elää hirvittävän rajoittenuneesti uskoutuen, siihen minkä he ovat itse itselleen rakentaneet.
Lesbona elämisen. Perustelu on vaikeeta tähän. Sitä ei vaan osaa ajatella muuta elämää. Henkisesti miehet ei ole samal tasolla.
Mielestäni on ihanaa olla nainen ja tykätä naisista.. Tuomitkoon toiset sen jos haluavat, omapa on ongelmansa.. En usko, että voisin koskaan olla miehen kanssa samanlaisessa parisuhteessa, kuin naisen kanssa.. Miksi pitäisi haluta olla hetero, kun on onnellinen näin?