Oon 16v tyttö, joka on 100% valmis vaan jo luovuttamaan.
Oon nuorempana kärsinyt monen vuoden koulukiusaamisesta, joka on jättänyt pysyvät ja syvät jäljet muhun.
En osaa enään olla onnellinen. Jos olen edes pikkusen normaalia iloisempi yhtäkkiä kaikki taas murtuu ja vajoon kokoajan alemmas.
Viiltelen ranteitani ja olen monta kertaa jo sanonut itselleni, että lopetan mutta mä en pysty siihe, en pysty lopettaa viiltelyä, tuntuu, että se poistaa edes pienen osan tuskaani.
Tuntuu, etten osaa tehdä mitään oikein tai jos teen jotain saan sitä myöhemmin katua ja tuntea itseni tyhmäksi. Tää vaan rohkasee mua jatkamaan viiltelyä.
Tunnen itseni arvottomaksi, tyhmäks ihmiseks, joka ei tahdo enään elää.
Saan vihaviestejä netissä, että mun pitäisi vaan kuolla ja että olen läski *****, jonka pitäis tappaa ittensä.
Oon yrittänyt olla syömättä, ajatelleen, että ehkä sillä lailla voisin olla kauniimpi ja säästyisin kaikilta niiltä vihakommenteilta.
Aina kun ees katson peilistä nään epäonnistuneen tytön, joka haluaa vaan luovuttaa ja kuolla.
Oon nuorempana kärsinyt monen vuoden koulukiusaamisesta, joka on jättänyt pysyvät ja syvät jäljet muhun.
En osaa enään olla onnellinen. Jos olen edes pikkusen normaalia iloisempi yhtäkkiä kaikki taas murtuu ja vajoon kokoajan alemmas.
Viiltelen ranteitani ja olen monta kertaa jo sanonut itselleni, että lopetan mutta mä en pysty siihe, en pysty lopettaa viiltelyä, tuntuu, että se poistaa edes pienen osan tuskaani.
Tuntuu, etten osaa tehdä mitään oikein tai jos teen jotain saan sitä myöhemmin katua ja tuntea itseni tyhmäksi. Tää vaan rohkasee mua jatkamaan viiltelyä.
Tunnen itseni arvottomaksi, tyhmäks ihmiseks, joka ei tahdo enään elää.
Saan vihaviestejä netissä, että mun pitäisi vaan kuolla ja että olen läski *****, jonka pitäis tappaa ittensä.
Oon yrittänyt olla syömättä, ajatelleen, että ehkä sillä lailla voisin olla kauniimpi ja säästyisin kaikilta niiltä vihakommenteilta.
Aina kun ees katson peilistä nään epäonnistuneen tytön, joka haluaa vaan luovuttaa ja kuolla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aloita joku harrastus tai ala käymään salilla? käy vaikka pari kolme kertaa viikossa salilla siitä tulee jo parempi olo! Ja sitten mennä shoppaamaan vähän hienoja vaatteita sekin voi jo hieman piristää vaikka ei masennusta parilla rääsyllä saa varmaankaan pois mutta vähän olisi iloa elämään ja sitten jos käyt salilla ja tulokset alkavat näkyä niin tulee tosi hyvä olo kun näkee että treeni on kannattanut. Olo on huomattavasti parempi kun hoitaa hieman itseään ja hemmottelee aina silloin jä tällöin ja tulee parempi itsetunto kun on varma itsestään ja ulkonäöstään. Ja älä ihmeessä luovota olet viellä niin nuori ja sinulla on kaikkea edessä viellä ja ellämäsi tulee muuttua ihan 99% siinä ajassa parhaampaan suuntaan. Toivon kaikke hyvää sinulle ja parannusta! :)
Olin itsekin sinun iässäsi masentunut, johtuen sairaudesta, joka vei kaikki mahdollisuuteni viettää normaalia, vapaata ja omia rajojaan kokeilevaa nuoruutta. Olin suljettu neljän seinän sisälle, eikä koulukavereitakaan oikein kiinnostanut minunlaiseni "erakko". Sama sairaus minulla edelleen on, mutta olen nyt yli 20-vuotiaana päässyt masennuksesta. Luulen, että masentuminen on jopa aika tavallista jossain vaiheessa nuoruutta. Kiusaaminen on tietysti kamalaa. Oletko puhunut menneisyydestä (ja nykyisistä fiiliksistäsi) jollekin luotettavalle aikuiselle, esim. terkkarille tai vanhemmille? Aikuiset osaavat yleensä auttaa, ja niillä on velvollisuuskin, joten jos niillä on kiire tai jotain muuta, laita ne kuuntelemaan!
Lisäksi haluaisin sanoa, että masennus on joka suhteessa sairaus siinä missä muutkin. Siihen sairastutaan ja se heikentää elämänlaatua. Mutta kuten muistakin sairauksista, masennuksestakin voi parantua. Äläkä anna menneisyytesi määritellä sitä, kuka olet nyt, saati tulevaisuudessa. Itse ajattelin nuorena, etten tule sairauteni takia saavuttamaan mitään elämässä, ettei ole syytä elää. Nyt vanhempana haluaisin sanoa, että olin todella aliarvioinut itseni. En olisi osannut edes kuvitella, että opiskelen alaa jota nyt opiskelen, tai että erilaisuudestani huolimatta minulla olisi näin laaja ystäväpiiri. Olen varma, että sinuakin odottaa upea tulevaisuus. Ajattele tätä vain sairausjaksona, josta vielä pääset jaloillesi :)
"Oon yrittänyt olla syömättä, ajatelleen, että ehkä sillä lailla voisin olla kauniimpi ja säästyisin kaikilta niiltä vihakommenteilta."
Terveellinen, säännöllinen ruoka on tosi tärkeää. Älä vain lopeta syömistä, koska nälkä vaikuttaa mielialoihin tosi voimakkaasti. Lisäksi ei esim. oppimisesta tule mitään ja keho heikentyy entisestään. Liikunta, uni ja ruoka ovat oikeasti tosi tärkeitä mielenterveydelle, ja niitä kannattaa mielestäni noudattaa henkisen hyvinvoinnin, ei ulkonäön vuoksi :)
Mä olin sun iässäsi masentunut. Ja olen valitettavasti vielä nykyäänkin, 33-vuotiaana. Tila ei kuitenkaan ole aivan yhtä paha kuin silloin.