Oon siis 15v tyttö savosta päin.
Käyn mun kummini luona Helsingissä melko usein, lomilla yms. Viivyn aina muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Ongelmani liittyy hänen miesystäväänsä (29v). Tämä kyseinen mies on hauska, ystävällinen, herrasmies, komea... jne. Kaikkea sitä mitä voi vaan toivoa. Pidän hänestä ERITTÄIN paljon! Joskus tuntuu kuin meillä kahdella olisi enemmän yhteistä kuin hänellä ja kummillani. Ikäeroa tosin 14vuotta mutta uskokaa tai älkää, sitä ei pahemmin edes huomaa. Elikkäs välillä tulee aivan sellainen olo kuin olisin menettämässä oman kontrollini, ja etten pysty pitämään näppejäni erossa tästä miehestä. Tämä "kuumotus" on muutaman kerran koitunut niin pahaksi, että olen joutunut poistumaan samasta tilasta. Auttakaa, kertokaa vinkkejä, ihan mitä vain, kunhan saan nämä tunteeni vaan kuihtumaan!! :|
Käyn mun kummini luona Helsingissä melko usein, lomilla yms. Viivyn aina muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Ongelmani liittyy hänen miesystäväänsä (29v). Tämä kyseinen mies on hauska, ystävällinen, herrasmies, komea... jne. Kaikkea sitä mitä voi vaan toivoa. Pidän hänestä ERITTÄIN paljon! Joskus tuntuu kuin meillä kahdella olisi enemmän yhteistä kuin hänellä ja kummillani. Ikäeroa tosin 14vuotta mutta uskokaa tai älkää, sitä ei pahemmin edes huomaa. Elikkäs välillä tulee aivan sellainen olo kuin olisin menettämässä oman kontrollini, ja etten pysty pitämään näppejäni erossa tästä miehestä. Tämä "kuumotus" on muutaman kerran koitunut niin pahaksi, että olen joutunut poistumaan samasta tilasta. Auttakaa, kertokaa vinkkejä, ihan mitä vain, kunhan saan nämä tunteeni vaan kuihtumaan!! :|
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla on samantapaisia kokemuksia. Olin ihastunut itseäni 15 vuotta vanhempaan sukulaismieheen. Kuvittelin kaiken aikaa kuinka suutelisimme, hyväilisimme jne. Sain kuitenkin ihastumisen tunteeni hallintaan, kun mietin, miten sitten tulisimme toimeen jos haaveeni toteutuisivat. Eli en enää pystyisi pokkana olemaan muiden sukulaisteni kanssa tekemisissä. Vähitellen pahin kuumotus on sitten hävinnyt, ja nykyisin olemme vain hyvät kaverit keskenämme tuon miehen kanssa :)
En nyt osaa tämän paremmin sinua neuvoa, toivottavasti on apua :) Mielestäni sinun ei kuitenkaan kannattaisi alkaa toteuttaa noita unelmiasi :)
Tästä oli kyllä apua :) kiitos! Kuinka pitkään jouduit taistelemaan tuntemuksias kohtaan?
No aluksi se oli vaikeaa eikä meinannut helpottaa mutta vähitellen alkoi tilanne parantua. Se vei kai noin pari kuukautta. Toivottavasti sulla helpompaa :)
Niin ja alkuaikoina en uskaltanut jäädä hänen kanssaan kahdestaan, koska tunsin etten ehkä pystyisi hillitsemään itseäni :) mutta nykyään jo voidaan olla ihan luontevasti :)
Kuulostaa tutulle! varsinkin kun tämä mies on todellakin kuin kotonaan minusta huolimatta, hän esim töistä tullessaan saattaa vaellella ilman paitaa tai olla pelkillä boksereilla jonkun aikaa ennen suihkuun menoa..
Joo, mulla oli aikalailla samalla tavalla. Mies oli ihan luontevasti mun seurassa aina eikä varmaan ees aavistanu miten tiukkaa mulla teki :D Tai sitten saattoi jotain arvatakin muttei kuitenkaan ruvennu rohkaisemaan mua :D
Nyt jo voin hyvillä mielin muistella noitakin aikoja...voi niitä haaveiluja xD
Voi kun voisin itsekin jo ajatella noin :D Pahinta tässä on se että ne tunteet ovat joka kerta vain voimistuneet... ja pahaa tekee myös tieto että hän ja tämä mun kummini ovat menossa kesällä naimisiin :|
No voi :/ Susta sit varmaan tuntuu siltä että menetät hänet lopullisesti :(
Sun kai pitäis vaan käydä se tunne läpi perusteellisesti nii huomaat että sama mies se on sittenki vaik menee naimisiin :)
Taidat olla oikeessa.. kiitos neuvoista! Niistä oli apua, ainakin jonkun verran :) Toivotaan että tämä tästä helpottaisi ajan kanssa