Olen yli parikymppinen mies ja olen tässä kohta puolisen vuotta opiskellut aikuiskoulutuksessa. Kun päätin että lähden opiskelemaan, idea tuntui hyvältä ja olin suorastaan innoissani siitä, mutta kun tässä on muutama kuukausi mennyt aikaa niin ei suoraan sanottuna ole minkäänlaista motivaatiota opiskella. Tuntuu että väkisin pitää jaksaa vain puurnata. Minulla on ollut takana masennusta, pakko-oireita, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, kiusaamista, paniikkihäiriöitä ym. Olen muutaman kerran miettinyt että pitäisikö tämä opiskelu lopettaa kun tuntuu ettei siitä tule mitään, mutta toisaalta sitten jälkeenpäin sitten harmittaa kun jätin kesken opiskelut, lisäksi minulla ei ole aikaisempia tutkintoja, eli ihan peruskoulu on pohjana. Kertokaa te että mitä kannattaisi tehdä? Vaikka eihän tuohon oikeastaan voi antaa täydellistä vastausta, mutta mitä te tekisitte jos tuntuisi ettei opiskelu maistu ja masentaa eikä jaksaisi millään?
Toivon asiallisia vastauksia.
Toivon asiallisia vastauksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei. Olen 22-v nainen, ja opiskelen myös. Sain opiskelupaikan, josta haaveilin, mutta nyt elämä on muuttunut arjeksi, ja välillä jopa tuntuu, ettei opiskelu kiinnosta yhtään. Välillä olen toki myös innoissani opiskelusta, mutta pakosta se arki tulee jokaisella vastaan.
Oletko tutustunut kehenkään opiskelupaikalla? Se voisi auttaa, jos jonkun kanssa olisi "yhteiset jutut" oppilaitoksessa. Jos tuntuu siltä, että kesken lopetus kaduttaisi myöhemmin, ei ehkä kannata lopettaa kesken, vaan katsoa, mihin mieli ajan kanssa muuttuu. Mutta jos tilanne käy täysin sietämättömäksi, silloin pitää kuunnella itseään.
Tuosta ei varmaan ollut mitään apua.... mutta toivottavasti löydät vastauksen!