Olen 22v nuori nainen jolla on ongelma, oikeastaan ongelmia. Ollut jo vuosia. En voi puhua kenellekään, tai ehkä voisin mutta tuntuu ettei ketään oikeasti kiinnosta miten minulla menee. En enää osaa puhua ongelmistani ystävilleni, perheelleni tai muille. Ennen heidän tapaamisiaan päätän että nyt kerron mutta en sitten kuitenkaan niin tee. Vedän roolia päivästä toiseen ja valehtelen pokkana että kaikki on hyvin. Olen itsetuhoinen, se alkoi jo kahdeksan vuotta sitten viiltelynä mutta on muuttanut siitä muotoaan. Viime kesänä hakkasin kahvakuulalla toisen polveni ja ranteeni siihen kuntoon että piti lääkärissä käydä, sanoin kaadunneeni pyörällä. Sen jälkeen en ole mitään niin vakavaa tehnyt mutta ajatus siitä kasvaa jatkuvasti. Etenkin nyt kun olen ollut pari kuukautta työttömänä vasten omaa tahtoani ahdistus on vain lisääntynyt päivä päivältä ja tekisi mieli tarttua johonkin. Itsemurha ei pyöri mielessäni enkä sitä halua tehdä, en halua luopua elämästäni. En vain usko että kestän enää kauaa romahtamatta ja haluaisin saada asioita jotenkin kuntoon ettei niin tapahdu. Mihin menen, mihin soitan, auttaako minua lääkäri vai terapeutti vai kuka?
Mistä haen apua?
Kaikki on kulissia..
266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et sä ainakaan täältä sitä apua saa...
Voi sinua nuori-nainen, sinulla on vielä koko elämä edessäsi, älä ihmeessä tee enää itsellesi pahaa, koska apua on todella helposti saatavilla.
Virtuaalisesti voit hakeutua esim. www.tukinet.net, kirjaudut vain sivulle.
Nopeimmin pääset avun piiriin hakeutumalla terveyskeskukseen vaikka heti huomen aamulla, kun se aukeaa ja otat lääkäriajan ja kerrot lääkärille suoraan ajatuksistasi ja halustasi satuttaa itseäsi ym. Muista, että lääkärillä on vaitiolovelvollisuus. Saat apua lääkäriltäsi, lääkkeitä ja mahdollista terapia-apua.
Sinne vain rohkeasti!