milloin saisi levätä

Minulla on siinä mielessä vähän samantapainen tilanne, että olen työpaikassa, josta haluaisin vielä tulevaisuudessa muualle jos ja kun voin paremmin. Jos nyt jään masennuksen ja ahdistuksen vuoksi sairauslomalle, menetän tämänhetkisen työnantajan suositukset ja voin heittää hyvästit työpaikan vaihdolle tulevaisuudessa. Jos taas teen vain hampaat irvessä töitä, en mitä ilmeisimmin toivu.

Minulle on ehdotettu osa-aikaista sairauslomaa, mutta sitäkään en uskaltanut ottaa vastaan. Kamala umpikujafiilis, koetan olla ajattelematta asiaa ja jaksaa päivä kerrallaan. Alitajunnassa jyskyttää ajatus, että tällä tyylillä vien itseni sairauseläkkeelle. En vain keksi mitään toimivaa ratkaisua. =/

Mulla on opinnot neljännellä vuodella menossa, ihan hirveää päänvaivaa aiheuttaa. Työharjoittelut ahdistaa eniten, niitä on tosin enää kaksi. Tekisi mieli jäädä pois hetkeksi, mutta se vain pidentää taas aikaa koulun parissa :(

Suosittelen todella lämpimästi hakemaan apua! Mulle ammattikoulu oli kuin helvetti, kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta. Kun sain lääkkeet ja pääsin puhumaan kuraattorille kerran viikossa niin olo helpotti niin paljon etten olisi uskonut! Aluksi epäilin alkaa syömään lääkkeitä, mutta nyt kiitän itseäni siitä päätöksestä että kokeilin. Jatkuva voimattomuus ja jaksamattomuus kertoo jo ainakin lievästä masennuksesta.

Kannattaisi mennä juttelemaan vaan, psykologille, kuraattorille tai jonkun muun luo! Kun saa kerrottua oman ongelmansa ja saa siihen vastakaikua ja rohkaisua/neuvoa/ apua, niin hellittää ja näkee asiammat valoisammalta puolelta.

Kirjastosta voisi myös lainata rentoutuskasetin/CD:n. Ihme kun rauhoittaa, tuntuu että saa lisäenergiaa! Voit lainata myös jonkun kirjan, missä neuvotaan miten jalat ja sun muut rentoutetaan.

Voisi mennä myös vaikka johonkin nauruleffaan, että saisi naurettua ja hyvän mielen.

Voi olla myös jonkun vitamiinin puute, voisit ottaa selville mikä auttaisi. Mäkikuisma tabletit? Kysy terveyskaupasta.

Varaa joka päivä vaikka 15 minuuttia itsesi hellittelyyn ja hoitamiseen.

Onhan se stressaavaa kun pitää päntätä niin kauheasti uutta tietoa päähän ja suoritella tenttejä, mutta kun löysäät vähän, niin käy helpommin!

Sama homma tavallaan. Ahdistaa ja masentaa. Apua olen yrittänyt kovasti hakea, tai siis suunnitellut, mutten saa aikaiseksi. Vuosi sitten sain, mutta lääkärinaika peruuntui tämän sairastumisen vuoksi. Asia jäi sikseen ja oloni paheni entisestään. Kun mikään ei onnistu ja mistään ponnistuksesta ei tule mitään. Tunnetilojani voisin kuvailla loppuun asti, mutta pysytään aiheessa.

Kuolisin ja tappaisin itseni än yy tee nyt. Mutta en voi. Koska en halua vanhempieni hautaavan omaa lastaan. Tarvitsisin välivuoden ehdottomasti. Ahdistaa ja masentaa. Olen itkenyt taukoamatta viimeiset 3 tuntia. Tai viimeiset 10 päivää. Tai viimeiset 7 vuotta. Aina ei edes jaksa itkeä koska ei enää jaksa välittää. Antaa vain olla. En edes tiedä saatika jaksa nimetä miksi. Loppupeleissä syynä on se mikä sinullakin.

Elämme molemmat ja moni muukin täällä velvollisuudesta. Suoritamme jatkuvaa velvollisuuttamme ja roolia. Meidän tulee edetä siinä missä muutkin, koska ulospäin ainakin minä näytän joskus jopa iloiselta. Toisaalta noin hyvästä esityksestäni on jo kulunut aikaa. En halua leimautua, vaikkei kiinnostakaan vaikka leimautuisinkin. Aiiiiivan sama. Ehkä jatkan opintoni loppusuoralle ja puristan viimeisetkin pihaukset itsestäni väkipakolla. Epäilen ettei niitä kyllä enää ole.. Mutta nimenomaan, velvollisuuden tunne ja lähimmäisistä välittäminen. Loppupeleissä itse mietin, että miksi.

Minulla taas on tilanne että pitäisi taas kerran aloittaa joku kuntoutus, mutta kun sekin pelottaa ja ahdistaa aivan älyttömän paljon, joten en voi mennä sinnekään. Olen jatkuvasti myös liian väsynyt, etten edes pääsisi aikaisin aamulla sängystä ylös.

Olen varmaan vielä pahemmassa umpikujassa näiden ongelmien takia kun olen pääasiassa vain kotona ja sieltäkin poistuminen tuottaa ongelmia. Tätä tilannetta on nyt jatkunut jos useita vuosia ja sen johdosta koen olevani täysin toivoton tapaus jota ei voi kukaan auttaa. Toisaalta toivon että minun vain annettaisiin syrjäytyä rauhassa.

Minua auttoi kun kuuntelin rentoutuskasetteja, niitä voi lainata kirjastosta.

Oliskohan sinulla raudan tai jonkin vitamiinin puutetta?

Vois olla hyvä ja tehdä yleinen-lääkärintarkastus, missä käydään läpi kaikki ja otetaan kokeet.

Sitten pitäis vain poistua kotoa, harjoitella sitä.
Se on sellaista, että itsellensä pitää pitää välillä komentoa!

Pari kertaa ollut paha masennus ja ahdisutus: johtuvat liiasta kiltteydestä. Ja hyväuskoisuudesta. Ihmisen pitäisi olla "kovapäinen" pärjätäkseen parisuhteessa ja työelämässä. Olen käynyt kursseilla että olisin oppinut sanomaan ei ja pitämään puoleni. Hetken toimii ja olen ollut ylpeä itsestäni. Nyt kun aloin taas luottamaan ihmisiin...olen joutunut moniin vaikeuksiin. Lääkkeet ehkä? lievittää pahinta oloa ja unilääkkeillä saa nukuttua hetken. Mutta oma persoona pitäsi muuttaa ettei näin enää kävisi 4.kertaa!
Itsekin olen huomannut että elämäni on yhtä suorittamista: pitää vaan esittää kaikille vahvaa ja hyvin pärjäävää. Koska kukaan ei jaksa (en minäkään) katsoa yksinäisiä, sairaita ja valittavia ihmisiä.

Koetetaan jaksaa!!! Kohta on kesä ja lämmintä, edes. Kyllä minun elämässäni on ollut paljon huippuhienoja juttujakin! Hiljaa nyt mennään-mutta mennään kuitenkin!!!