Neuvoja, pienen koiran hoidossa menetin ,en saa tapausta mielestäni. Suru ja ikävä painaa mieltä.Syytän itseä miksi uskoin kauniisiin puheisiin, nuoren naisen halutessa harjoitella koiran pitoa.Juuri oli pieni käynyt lääkärissä tarkastuksessa ,terveeksi todettu ,mutta alussa ujo vieraille .En ikinä olisi antanut jos olisin tiennyt talli käynnit ,eihän ollut hevosia tai muutakaan villiä menoa nähnyt.Pahinta on syyttää itseä ,kuinka luotinkaan.Aikaa mennyt kolmevuotta,silti tapahtumat mielessä useinkin.
Koirani tapettiin hoidossa,suru
ikävä
31508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Olisi se voinut vahinko sattua koiran kanssa itsellesikin. Pienelle koiralle täytyy ottaa kaikki mahdolliset vakuutukset. Niissä on se taika, että jos ei vakuutuksia ota, niin silloin varmasti jotain sattuu. Ja päinvastoin.
Unohda pois ja anna tytölle anteeksi. Ei se ollut sen vika. Ja hommaa jo se uusi koira!
Ei sitä tarvitse antaa anteeksi, josko edes voi. Itse en pystyisi.
Voimia sinulle ap.! Surutyö kestää kauan, useinkin jopa vuosia.
Kenenkään ei pidä tulla sanomaan kuinka ja kauanko koiraansa itkeä ja ikävöidä.
Niin mut mitä itse sain tekstistä selvää niin se tapahtui kun se nainen vei sen koiran tallille ja ei pienelle koiralle tarvi kaikkii mahollisii vakuutuksii sen enempää ku isommallekkaa (ainksi ite oon siyä mieltä) Mut todella surullista ja voimia ja onne sulle. Jos kerran oot jo 3 vuotta moittinu itteäs siitä niin voisit kyl yrittää ainakin antaa ittelles anteeks :)
Onpa surullista :(
Mutta älä syytä itseäsi..jos teit virheen ja annoit väärälle henkilölle niin se oli virhe eikä tietoinen teko jokainen tekee virheitä.
Et olisi antanut koiraasi jos olisit tiennyt tulevaisuuden ja uskoit että oli hyvä hoitopaikka..eli yritä päästä yli ..ressusi tietää kyllä että välitit siitä. Älä syyllistä enään itseäsi.
Muistan itsekin että annoin hoitoon koirani ihmiselle joka oli sen kanssa aiemminkin ja hoiti hyvin. Mutta kun menin hakemaan koiraani niin asuivat kerrostalossa ja ikkuna auki ja tuoli sen alla..omani oli sellainen virtainen ja sähläri joka pentunakin sähelsi portaat alas jne..että minä pelästyin kun näin avoimen ikkunanja tuolin johon koirani olisi voinut mennä uteliaisuuttaan kurkotteleen ja tippua sieltä. Onneksi onni oli matkassa mutta sen jälkeen en uskaltanut antaa hoitoon enään kun äidilleni ja yhteen viralliseen hoitopaikkaan.. :( Kaikki ei ole samallalailla varovaisia. Ja en anna koiraani vieraiden lasten kuljetettavaksikaan..
Mitä koiralle kävi, jos saa kysyä? :(
Onni oli tosiaan myötä ja koira ei sählännyt sillä kertaa joten ei tippunut avoimesta ikkunasta mutta ei olisi tullut mieleenikään laittaa vielä tuoliakin avoimen ikkunan eteen. Nuorena harrasti selkänojalta alas lattialle pomppimistakin ja sai kello yksitoista armottoman hepulin ja ympäri kämppää sohvalta alas ja takaisin sohvalle. ;)
Ja heillä oli itselläänkin koira joka nuoruuden villi. Mutta kyllä pelästyin todella paljon sillä koirani oli tosiaan sählä ja nopea liikkeissään..erittäin tapaturma-altis tapaus.
Mutta siis loppu hyvin ja kaikki hyvin. :(
Se miksi en anna vieraiden lasten puolestaan viedä koiraani oli syy että veivät pyörän vierellä vilkkaaseen keskusta alueelle jonne olin kieltänyt menemästä vaikka silmät kirkkaina lupasivat viedä vain normaalille hihna lenkille..täytyy todella luottaa kenelle koiransa hoitoon antaa..mutta sekin päätyi hyvin lapsille en enään koiraani antanut. Enkä anna nykyisinkään kun jos vahinko sattuu niin vastuu lapsistakin on minulla ja koiraani en riskeeraa
ap.koira tapettiin pyssyä käyttäen. Tuskin koira juoksi itse luodin eteen,sillä ihmetys ei lopu kuinka nuori nainen voi viedä koiran n,2kiloisen ammuttavaksi, Siksi omistaja syyttää itseään . olisi pitänyt julmuus huomata, vai oliko mahdottomuus huomata, valheitten läpi joita puhelimessa kuultu ja myöhemmin silmäkkäin,
Eniten syyllisyyden tunnetta on varmasti koiran hoitajalla. Jos minulla olisi koira hoidossa ja se kuolisi, niin menettäisin itsetuntoni. Pahin tunne on aihauttaa surua muille.
Ymmärsin aloitusviestistä, että hevostallilla olivat käyneet, koira ja sen hoitaja, ja siellä tapahtunut kamalia... :(
Aloittaja, älä syytä itseäsi. Et voinut tietää, epäluotettavaan et olisi luottanut, vastuuttomuus ja tapahtunut tuli sinulle varmasti täytenä yllätyksenä. Jos olisit tiennyt tallikäynneistä, olisit kieltänyt menemästä.
Voimia suruusi, yritä päästä sen yli. Koko sydämestäni toivon niin.
miä koiralle tehtiin??
Koirasi ilmeisesti kuoli tapaturmaisesti eli hoitaja ei tahallaan sitä tappanut, eikö niin?
Tollaista hoitelua suosittelen kaikille rakeille.
Kysymys herää , et kai ollut samassa juonessa,toteuttamassa tapahtumaa,sinä joka hoitelet koirat mielellään henkiltä
Onnettomuudesta on turha ketään syyttää.
Siis ammuttiinko koirasi, vai kävikö tallilla joku onnettomuus. Jälkimmäisestä ei kannata enää vihotella hoitajalle, hänellä on varmasti myös paha olla koirasi takia.
Kyllähän sitä ihmisiä on huolimattomiakin...ja vaikea sitä varmasti on hyväksyä. Mutta muutakaan ei voi onnettomuus sattui.
Yksi paha huolimaton äiti oli taannoin ja jätti vauvan vaunuun ulos..meni sisälle ja vaunut olikin laitettu lukitsematta ja hurui läheiseen lampeen johon vauva hukkui. Voi vain kuvitella se sisäinen pahaolo mitä vauvan kuolema aiheutti..ja miltä vauvan isästä tuntui ja pystyikö antamaan anteeksi..
Voit olla siinä mielessä tyytyväinen että sinussa ei ollut syytä onnettomuuteen..itse en silti tiedä pystyisinkö antamaan anteeksikaan mutta hyväksyä pitää pystyä..aika korjaa tilanteen jos korjaa. Ja luultavasti syyllisyyttä kokee koiranhoitaja jos normaali tunteiltaan on..eli keskustelu voi auttaa teitä molempia..jos ei auta älä vaadi itseltäsi sitä. Nämä on tunneasioita joita ei voi niin hallita kuin vasta sitten kun aika on kypsä.
Jos koirasi siis ammuttiin teit asiasta ilmeisesti rikosilmoituksen ja tekijä joutui wastuuseen? Mikään ei toki koiraasi takaisin tuo ja suru on suuri edelleen mutta toiwottawasti asia selwitettiin perinpohjin wiranomaisten kanssa?
(Tsorge noi tuplaWeet, normi ei toimi :/
Silloin ei suruakaan olisi ,jos pienen saisi elämään. Se mahdottomuus edes kuvitella, koska nuorinainen ammutti koiran.Taitaa kuulua ihmisiin jolle ei seuraamuksia tule,tekimitävain.Raha ei korvaa pientä persoonaa kodissa,eikä suo itselle anteeksi antoa,miksi ei tajunta sanonut ottaa selvää paremmin,jos se edes olisi ollut mahdollista.Toivoa voi, jos ei muille ottamilleen eläimille aiheuta mitään enää.Ei pysty pientä unohtamaan eikä naisen julmuutta.
Siis onko tämä oikeasti totta että joku ampui koirasi? Vai haetko tällä jotain muuta provoa..?
Tiedän yhden tapauksen jossa isäntä antoi perheen kissat ammuttavaksi.. emäntä ei tiennyt.. :(
Ja ikäviä asioita tapahtuu mutta onko tämä siis oikeasti totta ja veitkö asian eteenpäin poliisille?
Jos ei ole niin on väärä asia leikitellä täällä..tosin herättää kaikkia miettimään kenelle koiransa tai muun lemmikin hoitoon antaa..puheet ja teot ei aina kulje käsikädessä.
Ihmetyttää tämä viestiketju. Ensin ap. antaa ymmärtää, että olisi sattunut onnettomuus hevostallilla, sitten käy ilmi, että koira on ammuttu tarkoituksellisesti...
Herättää kysymyksiä: mitä oli sovittu koiran hoidosta, miten pitkään sen oli tarkoitettu olevan hoitopaikassa, käytiinkö se hakemassa sovitun ajan jälkeen, miten koira käyttäytyi hoitopaikassa, yrittikö hoitaja ottaa yhteyttä koiran omistajaan (jos käytös oli "huonoa" tai sitä ei haettu ajallaan) jne. Ja enne kaikkea, jos koiran omistajan toiminta on ollut täysin sopimuksen mukaista, miksi asiasta ei ole tehty rikosilmoitusta?????? Jos joku uskaltautuisi ampumaan minun koirani, niin veisin asian vaikka korkeimpaan oikeuteen....
Koiran ampumisesta ei saa kuin pikku sakot sillä korvaus asioissakin se lasketaan esineeksi kuten vakuutuksissa.Koiran hinnan eli sen hetkisen arvon voi joutua korvaan ei muuta.Jos ampuminen on vielä tapahtunut ampujan mailla ei edes aselupaan puututa.
siihen aselupaan puututaan. Jos nimittäin vaikka omalla maallasi syyllistyt laittomaan tekoon. Ja laitontahan toisen omistamaa koiraa on ampua. Joten lupa kyllä menee, aivan varmasti.
Kyllä koiran saa ampua maallaan.jos vie koiran ammmuttavaksi,eikä ampuja ota selvää kenen koira oikeasti on.Voihan koiran ampua hevostallilla, joten tuskin aloittaja sotkee tai haluaa tuoda mitään julki ,mitä missä milloin..vain oma suru tapahtumien johdosta on asia joka kaipaa ymmärrystä ,kun ei tapaus unohdu,ja pikku rakas koira tulee aina ajatuksiin.Tässätapauksessa omistaja oli sairaalassa,eikä ollut ennalta tietoa miten toipuminen edistyy, joka oli naisen kanssa sovittu,hän halukas kertoi olevan hoitamaan sinne saakka kun nähdään kuinka omistajan käy. Omistaja soitteli ja kyseli koiraansa,kerrottiin koira voi hyvin, vaikka oli hengetön,Oman sairauden ja koiran kuoleman kokeminen järkytti omistajan,jopa sairaudesta toipuminen jäi toisaarvoiseksi
Onko tämä tapaus Varkaudesta?
Koira delas so what! Hommaa uusi ja lakkaa se vollotus!
Savossa sattunut tapaus.Voiko lapsenkaan unohtaa ,jos hankkii uusia.EI VOI UNOHTAA,ei koiraakaan,se on oma persoona ja rakastettava juuri omana itsenään.
Minä olisin onnissani, jos pääsisin lapsistani eroon, enkä enää muistelisi niitä hulluja.
Vertaatko nyt koiraa lapseen?! Koira on vain koira. Lapsi on ihminen. Siinä ero.
Tuskin kukaan vertaa lapseen.Miettiä toki sopii ,moni pienen koiran omistaja on koiraa pitänyt lapsenasemessa,se on voinut olle sairaan iihmisen ainut jokapäiväinen kaveri siinä kodin elämässä.Tuskin tunneasioita kukaan pystyy sanelemaan toisilleen,joten vaijetkoon ken ei tiedä. Puhukoon, kun on kokenut paljon, jopa ne lapsetkin elämässään, kasvattanut kunnolliseksi ihmiseksi
Minä kyllä vertaan lapseen minulla on kaksi lasta(toinen kehitysvammainen) ja kaksi koiraa..molemmat vaatii rakkautta ja kuria ja kaikkiin olen kiintynyt ja huolehdin rakkaudella. Rakkaus ilmenee eri tavalla mutta ei ole vähäisempää ja turha arvottaa. Ensimmäisen koirani kuolema oli ihan kauheaa..ja surin pitkään..
Varsinkin sen olen huomannut kun vammaisen lapsen sain niin kukaan ei onnitellut niinkuin tämä lapsi olisi huonompi kuin toinen. Okei sukua ei jatka mutta onko se syy arvotukseen tai älynlahjat joita kompensoi elämäntäyteinen vaikka välillä raskas olemus.. miksei elämä kuin elämä ole arvokasta. Sama eläimissä niitä rakastaa myös miksi se olisi jotain pyhäinhäväistystä sanoa muuten. Ei kukaan arvota rakastatko enemmän äitiäsi vai jälkipolveasi entä iso mummu suhteessa sisareen..etc..minä rakastan puhtaasti jokaista laumani jäsentä.. :(
Kaunista ,näin se menee. Ymmärrys kasvaa kokemuksen mukaan siihen inhimillisyys mukaan, ajattelevalle ihmiselle koirakin on perheenjäsen,jopa hyvin tärkeä,johon ei soisi toisen tekevän mitään pahaa,Eikä normi ihminen tee pahaa toisen perheelle,annetaanhan lasiakin hoitoon, luottaen.