Sosiaalisten taitojen surkastuminen

_hylkiö_

Miten te muut, joilla on tasan 0 kaveria, niin säilyykö teillä mielestänne sosiaaliset taidot? Mulla mielestäni ososiaaliset taidot alkaneet rappeutua kovalla vauhdilla.

Pas*kan puhuminen,eli smalltalk ei oikein ota enää onnistuakseen. Siis eihän se koskaan ole onnistunutkaan, mutta nykyään en edes tajua, että sellaista ihmiset minultakin odottavat kun joutuvat kanssani tekemisiin.

Tajusin tämän erityisesti eilen, kun olin kodin ulkopuolella ja jouduin kolme kertaa ihmisten kanssa vuorovaikutukseen. Jokaisella kerralla meni pieleen. Sanoin jotain tökeröä ja ihmiset vaikeni ja jäi tuijottamaan mua haavi auki. Jälkeenpäin tajusin, että töksäytin tyhmiä juttuja. Tosin niissä tilanteissa ihmiset tyrmistyksen kaikottua osasivat taitavasti ottaa tilanteen haltuun ja jatkoivat keskustelua luontevasti, vaikka takaraivossaan tekivät päätelmiä siitä, että tajuavat nyt miten mielenvikainen minä olen.

171

7020

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tylsyyden huipentuma

      Huonontunut koko yksinäisyyteni ajan. En osaa jutella edes chatissa. Lapsena vielä ennen kuin tiesin, että tulen jäämään yksin, olin rohkea, sosiaalinen, persoonallinen ja hyvä suustani. Nyt olen ujo, sisäänpäinkääntynyt, tylsä, joka on onneton puhumaan edes säästä. Juttelun päättäminen sanoin on myös vaikeaa ja joskus jopa tervehtiminen..en osaa aina siihenkään vastata.

      • "herkkähipiäinen"

        "Tylsyyden huipentuma", sulle.

        Sympatiseeraan sua. Itseki oon ollut rohkea, sosiaalinen ja persoonallinen ja olen edelleen. Lapsena en ole ollut tod. koulukiusattu, 8-luokalla mut valittiin luokan Emppikseksi. Kipeintä tässä nykyisessä tilanteessani on se, että olen jopa kokenut olevani suosittua seuraa 20-vuotiaana. Mun seuraan hakeuduttiin. Itse jäädyn nykyisin lähinnä yhteisössäni (heng.), kun sitä populaa on niin paljon ympärillä. Joskus melkein ahdistaa. Muuten ei ole ongelmaa.

        Paitsi, että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä nykyisin. Onneksi tyyppiä 2, sitä lievempää muotoa. Saikulla nyt sattuneesta syystä. Mutta, että miten tuo mielenterveydenhäiriö ilmenee ihmisessä, niin juurikin sos. suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Herkät ihmisethän ne sairastuu yleensä ylipäätään mielenterveysongelmiin. Kun on herkkä, voi olla aika varpaillaan sos. tilanteissa, ottaa toisaalta herkästi itseensä neg. tilanteissa, vaikka itsetunto ja itseluottamus voisivat olla yleensä hyvät. Ehkä sitä on vaan tullut elämässä siihen vaiheeseen, että haluaa hankitua sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa voisi ajatella kokevansa hengenheimolaisuutta. Että olis merkityksellistä ja antoisaa olla yhdessä. Totta, nuo smal talk-taidot ovat rapistuneet, niin ... Ei oikeastaan kiinnosta sellainen YHTÄÄN ENÄÄ (nyt kun oon täs tilanteessa) niitä näitä juttelu kenen tahansa kanssa vaan kohteliasuussyistä. Ylisosiaaliset tilanteet vievät voimavaroja, joten jatkossa satsaan laatuun, en määrään. Vaikka pidän ihmisistä, en oo kauheen nirso mielestäni seuran suhteen ollut, niin huomaan et liika ihmispaljonus vaan kuormittaa itseäni. Joten matalalla profiililla tästä eteenpäin, kun pääsen täältä tulemaan ihmisten ilmoille... Menee varmaan ensviikkoon.

      • joskus masentaa
        "herkkähipiäinen" kirjoitti:

        "Tylsyyden huipentuma", sulle.

        Sympatiseeraan sua. Itseki oon ollut rohkea, sosiaalinen ja persoonallinen ja olen edelleen. Lapsena en ole ollut tod. koulukiusattu, 8-luokalla mut valittiin luokan Emppikseksi. Kipeintä tässä nykyisessä tilanteessani on se, että olen jopa kokenut olevani suosittua seuraa 20-vuotiaana. Mun seuraan hakeuduttiin. Itse jäädyn nykyisin lähinnä yhteisössäni (heng.), kun sitä populaa on niin paljon ympärillä. Joskus melkein ahdistaa. Muuten ei ole ongelmaa.

        Paitsi, että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä nykyisin. Onneksi tyyppiä 2, sitä lievempää muotoa. Saikulla nyt sattuneesta syystä. Mutta, että miten tuo mielenterveydenhäiriö ilmenee ihmisessä, niin juurikin sos. suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Herkät ihmisethän ne sairastuu yleensä ylipäätään mielenterveysongelmiin. Kun on herkkä, voi olla aika varpaillaan sos. tilanteissa, ottaa toisaalta herkästi itseensä neg. tilanteissa, vaikka itsetunto ja itseluottamus voisivat olla yleensä hyvät. Ehkä sitä on vaan tullut elämässä siihen vaiheeseen, että haluaa hankitua sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa voisi ajatella kokevansa hengenheimolaisuutta. Että olis merkityksellistä ja antoisaa olla yhdessä. Totta, nuo smal talk-taidot ovat rapistuneet, niin ... Ei oikeastaan kiinnosta sellainen YHTÄÄN ENÄÄ (nyt kun oon täs tilanteessa) niitä näitä juttelu kenen tahansa kanssa vaan kohteliasuussyistä. Ylisosiaaliset tilanteet vievät voimavaroja, joten jatkossa satsaan laatuun, en määrään. Vaikka pidän ihmisistä, en oo kauheen nirso mielestäni seuran suhteen ollut, niin huomaan et liika ihmispaljonus vaan kuormittaa itseäni. Joten matalalla profiililla tästä eteenpäin, kun pääsen täältä tulemaan ihmisten ilmoille... Menee varmaan ensviikkoon.

        Jos ainoa diagnoosi on vain aaltoilevaa maanis-depressiivistä mielialahäiriöä, eli sulla vaan mielialat vaihtelee "aika lievästi", varmasti oikealla lääkityksellä olet työkunnossa. Tsemppaa itseäsi, sehän on monilla julkisuuden henkilöilläkin.

        Nykyisin ihmiset aika pienistä mielialahäiriöistä, esim. masennus, hakeutuvat pitkille sairauslomille ja eläkkeelle.

        Kaikkea hyvää sinulle ja meille muillekin, enemmän tai sairaille!

      • aha?

        En mäkään tervehtisi sinua, jos olet joku chatin harjoittajapelle: en halua tuntea mitään chattailevia ihmisiä, ensimmäistäkään... Itse kun en elämässäni ole koskaan kertaakaan käynyt chatissa. Enkä ole Suomi24:n jäsen, enkä GFcebookin jäsen, enkä Twitterin jäsen, enkä minkään netin sosiaalisen median tai foorumin jäsen.

        Ihan totta, että et osaa jutella: et osaa olla kirjoittamatta tuntemattoman silmille vihakirjoituksia. Kenen sä toivot jäävän yksin ja miksi? Ei sun yksinäisyyteesi ole muut syypäitä.

      • ja,
        aha? kirjoitti:

        En mäkään tervehtisi sinua, jos olet joku chatin harjoittajapelle: en halua tuntea mitään chattailevia ihmisiä, ensimmäistäkään... Itse kun en elämässäni ole koskaan kertaakaan käynyt chatissa. Enkä ole Suomi24:n jäsen, enkä GFcebookin jäsen, enkä Twitterin jäsen, enkä minkään netin sosiaalisen median tai foorumin jäsen.

        Ihan totta, että et osaa jutella: et osaa olla kirjoittamatta tuntemattoman silmille vihakirjoituksia. Kenen sä toivot jäävän yksin ja miksi? Ei sun yksinäisyyteesi ole muut syypäitä.

        Ja kun täällä taas muokataan mun viestejä, niin pakko toistaa: EN OLE FACEBOOKIN JÄSEN, eli jos kunnianloukkaus kohdistuu minuun, niin....

      • aha?
        joskus masentaa kirjoitti:

        Jos ainoa diagnoosi on vain aaltoilevaa maanis-depressiivistä mielialahäiriöä, eli sulla vaan mielialat vaihtelee "aika lievästi", varmasti oikealla lääkityksellä olet työkunnossa. Tsemppaa itseäsi, sehän on monilla julkisuuden henkilöilläkin.

        Nykyisin ihmiset aika pienistä mielialahäiriöistä, esim. masennus, hakeutuvat pitkille sairauslomille ja eläkkeelle.

        Kaikkea hyvää sinulle ja meille muillekin, enemmän tai sairaille!

        Mä taas en symppaa teitä yhtään, Suomi24-kirjoittajat, mitä lienettekin. Kusipäät, jotka netissä leimaa mielenterveysdiagnoosin omaaviksi niitä, joilla ei mielisairautta ole. Minusta ainakin olisi röyhkeää, että koska mulla on ainoastaan vakava fyysinen sairaus, että jos netissä sairaat nettikiusaajat alkais valehdella, että mulla olis muka mielisairaus. J*malauta törkeämpää solvausta ei olisi!

      • sääli muitekin
        "herkkähipiäinen" kirjoitti:

        "Tylsyyden huipentuma", sulle.

        Sympatiseeraan sua. Itseki oon ollut rohkea, sosiaalinen ja persoonallinen ja olen edelleen. Lapsena en ole ollut tod. koulukiusattu, 8-luokalla mut valittiin luokan Emppikseksi. Kipeintä tässä nykyisessä tilanteessani on se, että olen jopa kokenut olevani suosittua seuraa 20-vuotiaana. Mun seuraan hakeuduttiin. Itse jäädyn nykyisin lähinnä yhteisössäni (heng.), kun sitä populaa on niin paljon ympärillä. Joskus melkein ahdistaa. Muuten ei ole ongelmaa.

        Paitsi, että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä nykyisin. Onneksi tyyppiä 2, sitä lievempää muotoa. Saikulla nyt sattuneesta syystä. Mutta, että miten tuo mielenterveydenhäiriö ilmenee ihmisessä, niin juurikin sos. suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Herkät ihmisethän ne sairastuu yleensä ylipäätään mielenterveysongelmiin. Kun on herkkä, voi olla aika varpaillaan sos. tilanteissa, ottaa toisaalta herkästi itseensä neg. tilanteissa, vaikka itsetunto ja itseluottamus voisivat olla yleensä hyvät. Ehkä sitä on vaan tullut elämässä siihen vaiheeseen, että haluaa hankitua sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa voisi ajatella kokevansa hengenheimolaisuutta. Että olis merkityksellistä ja antoisaa olla yhdessä. Totta, nuo smal talk-taidot ovat rapistuneet, niin ... Ei oikeastaan kiinnosta sellainen YHTÄÄN ENÄÄ (nyt kun oon täs tilanteessa) niitä näitä juttelu kenen tahansa kanssa vaan kohteliasuussyistä. Ylisosiaaliset tilanteet vievät voimavaroja, joten jatkossa satsaan laatuun, en määrään. Vaikka pidän ihmisistä, en oo kauheen nirso mielestäni seuran suhteen ollut, niin huomaan et liika ihmispaljonus vaan kuormittaa itseäni. Joten matalalla profiililla tästä eteenpäin, kun pääsen täältä tulemaan ihmisten ilmoille... Menee varmaan ensviikkoon.

        Herkkähipiäinen on pyhittänyt elämänsä itsesäälille. On muutkin ihmiset herkkiä. Ei ne kestä mitä vain. Luulet vain olevasi ainoa maailmassa. Omaan napaan tuijottavat sairastuvat vain herkemmin, kun empatiaa ei muille heru. Itsekkyys on tyypillistä näille mielialahäiriöön sairastuneille.

      • nih1
        sääli muitekin kirjoitti:

        Herkkähipiäinen on pyhittänyt elämänsä itsesäälille. On muutkin ihmiset herkkiä. Ei ne kestä mitä vain. Luulet vain olevasi ainoa maailmassa. Omaan napaan tuijottavat sairastuvat vain herkemmin, kun empatiaa ei muille heru. Itsekkyys on tyypillistä näille mielialahäiriöön sairastuneille.

        HUOM! TÄÄLLÄ NÄEMMÄ VOIDAAN MUOKATA JOPA TOISTEN IHMISTEN VIESTIEN SISÄLTÖJÄ, joten on moraalittomuus huipussaan. Ottaakaa ihmiset siis varauksella. Nyt poisrun, enkä tuu enää takas!

        En sääli itseäni, en! Mielestäni en ole siitä itsekkläimmästä päästä... tietysti riippuu, miten asiaa katsoo ja miltä kannalta. mut varmaan jokaiselta löytyy eri asioita, missä on itsekäs...

      • psykoloogi
        joskus masentaa kirjoitti:

        Jos ainoa diagnoosi on vain aaltoilevaa maanis-depressiivistä mielialahäiriöä, eli sulla vaan mielialat vaihtelee "aika lievästi", varmasti oikealla lääkityksellä olet työkunnossa. Tsemppaa itseäsi, sehän on monilla julkisuuden henkilöilläkin.

        Nykyisin ihmiset aika pienistä mielialahäiriöistä, esim. masennus, hakeutuvat pitkille sairauslomille ja eläkkeelle.

        Kaikkea hyvää sinulle ja meille muillekin, enemmän tai sairaille!

        Terve itsetunto on kaikkein tärkeintä toimivassa sosiaalisuudessa.

      • Pummit ojoon
        "herkkähipiäinen" kirjoitti:

        "Tylsyyden huipentuma", sulle.

        Sympatiseeraan sua. Itseki oon ollut rohkea, sosiaalinen ja persoonallinen ja olen edelleen. Lapsena en ole ollut tod. koulukiusattu, 8-luokalla mut valittiin luokan Emppikseksi. Kipeintä tässä nykyisessä tilanteessani on se, että olen jopa kokenut olevani suosittua seuraa 20-vuotiaana. Mun seuraan hakeuduttiin. Itse jäädyn nykyisin lähinnä yhteisössäni (heng.), kun sitä populaa on niin paljon ympärillä. Joskus melkein ahdistaa. Muuten ei ole ongelmaa.

        Paitsi, että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä nykyisin. Onneksi tyyppiä 2, sitä lievempää muotoa. Saikulla nyt sattuneesta syystä. Mutta, että miten tuo mielenterveydenhäiriö ilmenee ihmisessä, niin juurikin sos. suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Herkät ihmisethän ne sairastuu yleensä ylipäätään mielenterveysongelmiin. Kun on herkkä, voi olla aika varpaillaan sos. tilanteissa, ottaa toisaalta herkästi itseensä neg. tilanteissa, vaikka itsetunto ja itseluottamus voisivat olla yleensä hyvät. Ehkä sitä on vaan tullut elämässä siihen vaiheeseen, että haluaa hankitua sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa voisi ajatella kokevansa hengenheimolaisuutta. Että olis merkityksellistä ja antoisaa olla yhdessä. Totta, nuo smal talk-taidot ovat rapistuneet, niin ... Ei oikeastaan kiinnosta sellainen YHTÄÄN ENÄÄ (nyt kun oon täs tilanteessa) niitä näitä juttelu kenen tahansa kanssa vaan kohteliasuussyistä. Ylisosiaaliset tilanteet vievät voimavaroja, joten jatkossa satsaan laatuun, en määrään. Vaikka pidän ihmisistä, en oo kauheen nirso mielestäni seuran suhteen ollut, niin huomaan et liika ihmispaljonus vaan kuormittaa itseäni. Joten matalalla profiililla tästä eteenpäin, kun pääsen täältä tulemaan ihmisten ilmoille... Menee varmaan ensviikkoon.

        Olet tekosairas, jotta saat sääliä ja loisimisrahaa.

      • ÄMMI :)
        sääli muitekin kirjoitti:

        Herkkähipiäinen on pyhittänyt elämänsä itsesäälille. On muutkin ihmiset herkkiä. Ei ne kestä mitä vain. Luulet vain olevasi ainoa maailmassa. Omaan napaan tuijottavat sairastuvat vain herkemmin, kun empatiaa ei muille heru. Itsekkyys on tyypillistä näille mielialahäiriöön sairastuneille.

        Totta puhut. Pitää hyväksyä se, että elämä on taistelua eikä lähteä siitä utopiasta, että eläminen tulee olla kuin eläisi paratiisissa. Yliherkän tulee kouluttaa itsessään olevia kovempia puolia. Jatkuva yliherkistely on psyykkinen häiriö eikä siis erityinen pumpulissa pidettävä ihannoitu ominaisuus.

      • Ehkä et
        ja, kirjoitti:

        Ja kun täällä taas muokataan mun viestejä, niin pakko toistaa: EN OLE FACEBOOKIN JÄSEN, eli jos kunnianloukkaus kohdistuu minuun, niin....

        ole minkään sosiaalisen median jäsen, mutta näytät kyllä olevan persläpien kunniajäsen!!!

        Mitäs tänne vittuilemaan tulet?

      • vas-taus
        Ehkä et kirjoitti:

        ole minkään sosiaalisen median jäsen, mutta näytät kyllä olevan persläpien kunniajäsen!!!

        Mitäs tänne vittuilemaan tulet?

        koska se on kivaa

      • herkkis
        joskus masentaa kirjoitti:

        Jos ainoa diagnoosi on vain aaltoilevaa maanis-depressiivistä mielialahäiriöä, eli sulla vaan mielialat vaihtelee "aika lievästi", varmasti oikealla lääkityksellä olet työkunnossa. Tsemppaa itseäsi, sehän on monilla julkisuuden henkilöilläkin.

        Nykyisin ihmiset aika pienistä mielialahäiriöistä, esim. masennus, hakeutuvat pitkille sairauslomille ja eläkkeelle.

        Kaikkea hyvää sinulle ja meille muillekin, enemmän tai sairaille!

        Kas kun ihminen ei tunne toista, ei voi sanoa noin.. ei tässä mistä "vaan" aaltoilusta oo kysymys. Nyt just hypomaniaa ollut päällä, totes lääkäri 2 pv. sitten.

        Ja perhepä anto just tähän päälle vielä toisen ekstradiagnoosin: harhaluuloisuushäriö. Googleta varsin sitä, niin tiedät mistä on kyse. En tiedä ite mitä aatella siitä, aikalaisen paineen alla on tässä tullut oltua, joten en ihmettelis sen puolesta moista. Tosin olen sitä mieltä, et jonkin sortin harhaluuloja tässä on voinut olla yhellä jos toisellakin. Mielenkiintoinen pointti nimittäin oli just nuo traumatakaumat, millä mielestäni merkittävä rooli tuossa.

        Suinkaan millekään eläkeelle en 34-vuotiaana oo jäämässä, tämä tilanne vaan nyt KÄYTÄNNÖSSÄ tarkoittaa vuoden breikkiä opinnoista. Eikä siinä mitään, pitää mennä tilanteen mukaan. Aiemmin aikaisemmassa elämässä 10 v sitten tämä olisi katastrofi, ja itseasiassa olikin, kun aiempien opintojen kohdalla kävi näin. Tai siis opinnot loppuivat siihen. Nyt oon kuiternkin sinut asian kanssa, etä päivä kerrallaan, vähitellen kohti normiarkea. Pitää mennä oman jaksamisen ja voimavarojen mukaan, ja luulen että jokainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija näissä asioissa.

        Kiitos tsempistä kuitenkin, sitä tarvin!

      • tiedän
        psykoloogi kirjoitti:

        Terve itsetunto on kaikkein tärkeintä toimivassa sosiaalisuudessa.

        Etpä taida olla. Toimiva sosiaalisuus on aina haaste mielenterveysongelmaiselle henkilölle, erityisesti stressaavissa tilanteissa. Perehtynyt..

      • ei hätää
        Pummit ojoon kirjoitti:

        Olet tekosairas, jotta saat sääliä ja loisimisrahaa.

        Kyl täs heti mennään töihin kun saadaan kunto sille tolalle. Opinnoissa ma:na mielenterveys ja päihdetyön opintojakso ei vaan natsaa tähän yhtälöön. Ja teoriat tulee toki olla alla, ennen kuin löähtis harjoitteluun (7 vkoa) kk päästä. Ja siinähän se kevät oliskin jo aika pitkällä. Ei oo yhtä joustavia nämä amk-opinnot, kuin mitä olis yliopistossa.. Ja vuosittain vain alkaa/jatkuu nämä opintoryhmät. Et näin menee.

      • tsygiatri
        ja, kirjoitti:

        Ja kun täällä taas muokataan mun viestejä, niin pakko toistaa: EN OLE FACEBOOKIN JÄSEN, eli jos kunnianloukkaus kohdistuu minuun, niin....

        ei sun viestejä muokata - olet vain niin sekaisin ettet jälkeenpäin tunnista omia viestejäsi.

      • ja,
        tsygiatri kirjoitti:

        ei sun viestejä muokata - olet vain niin sekaisin ettet jälkeenpäin tunnista omia viestejäsi.

        Siinä sitä nettikiusaamista sairaimmillaan, nimimerkiltä "tsygiatri" nimettömällä keskustelupalstalla, joka vielä valitettavasti mahdollistaa häiriityneiltä tämän nimetömän palstan juttujen levittämisen muuallekin netissä. Yksittäinen kirjoittaja ottaa nimettömällä Suomi24-keskustelupalstalla osaa muiden häiriityneiden laatimiin sairaisiin nettikiusaamisviesteihin, niin kehoituksia hakeutua hoitoon laitetaan vaan sille, joka kritisoi. Olen erittäinkin terve, kun sanon että tää keskustelu on pimeä. Itseasiassa olen erittäinkin paljon henkisesti terve, kun vertaan omaa ajatusmaailmaani tästä ketjusta lukemiini muiden monien kirjoittamiin teksteihin. Ja luin koko ketjun: aika sairas tyyppi täällä todella on ollut kirjoittamassa, kun ei kukaan normaali ihminen hauku ainakaan omaa perhettään julkisesti missään tällaisella nimettömällä keskustelupalstalla. Ja hyi v*ttu: joitakin insestijuttujakin vielä oli tässä ketjussa - tuli tunne, että joku mollaa nyt ihan tosissaan netissä jotakin ja joitakin ihan tahallisesti keksityillä mustamaalaustarinoilla.

        On kyllä käynyt selväksi, että kun ottaa osaa Suomi24 nimettömään keskustelupalstakeskusteluun, täällä Suomi24:ssa joutuu aina syytellyksi häiriköinnistä, vaikkei häiriköi yhtään mitään. En tosiaan tiedä, millaisia ihmisiä tänne kirjoitaa tai saati ketä, mutta haisee tosiaan nettimustamaalaamiselta suoranaisilla keksityillä tarinoilla koko tämäkin keskustelu. Ja luultavasti vaikka osa voi olla huijareiden jollakin tosiaan kääntäjäkoneella muokkaamaa siansaksaa, niin valitettavasti kyllä suurin osa tänne Suomi24:n kynäilevistä on ihan ihmisiä - harvoilla heistä edes alkeelliset sosiaaliset kirjoitustaidot.

        Minua ainakaan ette tule syyttelemään teksteistä, joita en ole kirjoittanut. Ei ikinä kävisi päässäkän kirjoitella joitakin kilometrin mittaisia tekaistuja henkilösuhde- tsai henkilöperustaisia tarinoita nettiin joissa yksilöisin mitään omaa elämääni, eikä ikinä kävisi päässäkään mulla käyttää jotakin "Yksinäisyys"- aihealueen palstaa koulukiusaamiseen rinnastettavaan mustamaalaavaan lokaamiseen. Sen sortin ihminen en ole, en kertakaikkiaan. Ja jos luulette, että minuakaan olisi saanut tätä ketjua edes lukemaan tai kommentoimaan, niin ei johdu muusta, kuin siitä, että Suomi24 ylläpito näkyy fooruminsa etusivulle tämän keskustelun nostaneen, mistä jokainen foorumille klikkaava kaltaiseni keskustelun voi bongata.

        Outoa, että nimettömässä Suomi24:ssa kiusataan väitteillä mielenterveysonglmista kaltaisiani nimettömiä keskusteluihin osaa ottavia ja vielä valheillla sanomisistani ja tekemisistäni. Miten mä niin tärkeä voin olla joillekin tuntemattomille nettikiusaajille, että pakkomielle oikein haukkua?

        Aika epäsosiaalista sakkia Suomi24- nettikirjoittajat keskimäärin.

    • thrt

      Erityisesti aamut on minulle vaikeita kun ei millään huvittaisi tervehtiä ketään. Miksi sitä hemmetin kulunutta huomenta pitäis joka samanlainen aamu jauhaa? Samojen naamojen kanssa vuodesta toiseen. Minusta vaan alkaa tuntumaan siltä ettei itsensä toistamisessa ole mitään järkeä.

      • päivänsäde

        Niinpä! mut ne käytöstavat. Siis se kohteliaisuus. Ei tarvi yhtään enemäpää sanoa.. Itse loukkaantuisin, jos asuisin jossain toisessa kerrostalossa kuin tässä missä nyt asun (pieni taloyhtiö, yhteisöllinen meininki), jos naapurit ei vastais tervehdykseen rappukäytävässä. Sellaistakin kuulemma joskus tapahtuu joillain..

      • miltäs tuntuu?
        päivänsäde kirjoitti:

        Niinpä! mut ne käytöstavat. Siis se kohteliaisuus. Ei tarvi yhtään enemäpää sanoa.. Itse loukkaantuisin, jos asuisin jossain toisessa kerrostalossa kuin tässä missä nyt asun (pieni taloyhtiö, yhteisöllinen meininki), jos naapurit ei vastais tervehdykseen rappukäytävässä. Sellaistakin kuulemma joskus tapahtuu joillain..

        Miltäs tuntuu roikkua viattoman koneella nettikiusaamassa, miltä tuntuu? Ja vai nimimerkkinä "päivänsäde": ei taida mikään päivänsäde olla ykskään mulkku nettiherjari, joka tällaisella miljoonien kansoittamalla Suomi24- keskustelupalstalla käy vainoamaan yhtä nimetöntä kirjoittajaa tästä viismiljoonaisesta kansasta. Sä olet siis sitä mieltä, että tuntematon ei saa kirjoittaa netin julkiselle keskustelupalstalle?

      • eikös juu?
        miltäs tuntuu? kirjoitti:

        Miltäs tuntuu roikkua viattoman koneella nettikiusaamassa, miltä tuntuu? Ja vai nimimerkkinä "päivänsäde": ei taida mikään päivänsäde olla ykskään mulkku nettiherjari, joka tällaisella miljoonien kansoittamalla Suomi24- keskustelupalstalla käy vainoamaan yhtä nimetöntä kirjoittajaa tästä viismiljoonaisesta kansasta. Sä olet siis sitä mieltä, että tuntematon ei saa kirjoittaa netin julkiselle keskustelupalstalle?

        Mitään en oo ketään herjannut henkkoht. varsinkaan ja nimellä. Pari ylilyöntiä ehkä sattunut - mut kyl se on meikäläinen joka tässä on sitä vihanpitoa eniten ylivoimaisesti niskaan saanut. Ja ihmiset ottakaa huomioon, itse olen huomannut, et täällä tapahtuu paljon "harhaanjohtamisia", varastetaan toisten identitetttejä yms. Et jotain kunnianloukkaussyytteitä jos joku odottaa, niin kyllä se on varmaan just tuo ylläpito, joka vois katsoa itseään peiliin.

        Meikä ollut hypomaanisessa tilassa, joten armeliaisuutta ja suodatusta kehiin!

      • höh

        Minä olen hirveän iloinen aina kun joku sanoo huomenta tai muuten tervehtii, mutta en olekaan masentunut. Masentuneen mielestä iloiset asiat ovat elämässä ikäviä asioita. I guess.

        Ulkomailla toisten tervehtiminen on itsestäänselvyys, oli ihanaa käydä aamulenkillä metsässä, kun jokainen tuntematon vastaantulija huusi reippaasti "morning"!

      • miltäs tuntuu?
        eikös juu? kirjoitti:

        Mitään en oo ketään herjannut henkkoht. varsinkaan ja nimellä. Pari ylilyöntiä ehkä sattunut - mut kyl se on meikäläinen joka tässä on sitä vihanpitoa eniten ylivoimaisesti niskaan saanut. Ja ihmiset ottakaa huomioon, itse olen huomannut, et täällä tapahtuu paljon "harhaanjohtamisia", varastetaan toisten identitetttejä yms. Et jotain kunnianloukkaussyytteitä jos joku odottaa, niin kyllä se on varmaan just tuo ylläpito, joka vois katsoa itseään peiliin.

        Meikä ollut hypomaanisessa tilassa, joten armeliaisuutta ja suodatusta kehiin!

        Et ole saanut eniten lokaa niskaasi tässä Suomi24:ssa, vaan esimerkiksi minä, joka en ole tänne koskaan edes rekisteröityä nimimerkkiä hankkinut, eli _en ole koskaan_ kirjoittanut "nimellä", en omallani enkä etenkään muiden. Ja palstoille kirjoittajven mielenterveyden tilasta ei voi tehdä päätelmiä nimettömällä tällaisella keskustelupalstalla: noh, ehkä sillä tavalla kyllä voi, että jos joku on niin sairas, että kirjoittelee tahallisesti keksittyjä mustamaalaamistarinoita muiden nimissä, mutta ne onkin sitten sellaisia juttuja, jotka kuuluu ensinnäkin Suomi24:n ylläpidon vastuulle ( heillä on valvontavastuu näiden keskustelupalstojensa sisällöstä) ja siksi toisekseen poliisille, jos on kyse vakavista kunnianloukkauksista.

        En voi tietää, että oletko "hypomaanisessa tilassa" kuten väität tai että mikä tai kuka olet tai että mitä väität olevasi, enkä ole aiheesta kiinnostunut. K-sipää olet sitten (vertauskuva), jos esität olevasi hypomaanisessa tilassa julkisella keskustelupalstalla tahallisesti vaikkapa naapurin mairen tai antin nimissä - jos ymmärrät vertauskuvan. Itse ainakin jos mulla olisi vakavia mielenterveysongelmia, en avautuisi niistä Suomi24:ssa. Enkä suosittelisi vakavia mielenterveysongelmia omaavia edes kirjoittamaan nettiin, koska täällä havaitusti tässä Suomi24:ssa on sen sortin keskustelusosiaalipolitiikkaa, että kaikenlaisia vähemmistöryhmiä antavat natsien vapaasti pilkata ja täällä henkisesti terveeetkin hermostuu vihakirjoitteluun, jos palstakeskusteluita riittävästi lukee.

        En tunne kyllä itse ainakaan mitään ymmärrystä nettipalstoille kirjoittavia ihmisiä kohtaan, jotka mustamaalaa keksityillä tarinoilla käyttäen nettipalstojen julkisuutta. Mielipiteen sanominen on eri asia, kuin kokonaisten keksittyjen henkilöhistorioiden - ja suhteiden suoltaminen kiusaamismielessä kaikkien silmille tässä julkisessa internetissä julkisella keskustelupalstalla. Lukija kun ei voi tietää, että mikä on totta ja mikä ei. Itsellä käy sääliksi ainakin ihmiset, joilla on niin karmea henkilöhistoria,että niiden oikein pitää itseään herjata ja alentaa haukkumalla valhetarinoilla.

      • "herkkähipiäinen"
        miltäs tuntuu? kirjoitti:

        Et ole saanut eniten lokaa niskaasi tässä Suomi24:ssa, vaan esimerkiksi minä, joka en ole tänne koskaan edes rekisteröityä nimimerkkiä hankkinut, eli _en ole koskaan_ kirjoittanut "nimellä", en omallani enkä etenkään muiden. Ja palstoille kirjoittajven mielenterveyden tilasta ei voi tehdä päätelmiä nimettömällä tällaisella keskustelupalstalla: noh, ehkä sillä tavalla kyllä voi, että jos joku on niin sairas, että kirjoittelee tahallisesti keksittyjä mustamaalaamistarinoita muiden nimissä, mutta ne onkin sitten sellaisia juttuja, jotka kuuluu ensinnäkin Suomi24:n ylläpidon vastuulle ( heillä on valvontavastuu näiden keskustelupalstojensa sisällöstä) ja siksi toisekseen poliisille, jos on kyse vakavista kunnianloukkauksista.

        En voi tietää, että oletko "hypomaanisessa tilassa" kuten väität tai että mikä tai kuka olet tai että mitä väität olevasi, enkä ole aiheesta kiinnostunut. K-sipää olet sitten (vertauskuva), jos esität olevasi hypomaanisessa tilassa julkisella keskustelupalstalla tahallisesti vaikkapa naapurin mairen tai antin nimissä - jos ymmärrät vertauskuvan. Itse ainakin jos mulla olisi vakavia mielenterveysongelmia, en avautuisi niistä Suomi24:ssa. Enkä suosittelisi vakavia mielenterveysongelmia omaavia edes kirjoittamaan nettiin, koska täällä havaitusti tässä Suomi24:ssa on sen sortin keskustelusosiaalipolitiikkaa, että kaikenlaisia vähemmistöryhmiä antavat natsien vapaasti pilkata ja täällä henkisesti terveeetkin hermostuu vihakirjoitteluun, jos palstakeskusteluita riittävästi lukee.

        En tunne kyllä itse ainakaan mitään ymmärrystä nettipalstoille kirjoittavia ihmisiä kohtaan, jotka mustamaalaa keksityillä tarinoilla käyttäen nettipalstojen julkisuutta. Mielipiteen sanominen on eri asia, kuin kokonaisten keksittyjen henkilöhistorioiden - ja suhteiden suoltaminen kiusaamismielessä kaikkien silmille tässä julkisessa internetissä julkisella keskustelupalstalla. Lukija kun ei voi tietää, että mikä on totta ja mikä ei. Itsellä käy sääliksi ainakin ihmiset, joilla on niin karmea henkilöhistoria,että niiden oikein pitää itseään herjata ja alentaa haukkumalla valhetarinoilla.

        Täysin ulalla olen siitä mitä tarkoitat. Mikä saa minun seuraaviin mietteisiin: tekstieni sisältöjä on muutettu sen jälkeen kuin olen ne kirjoittanut. Onko asialla ollut siis ylläpito (jota itsekin mitä ilmeisimmin edustat?), vai onko täällä joitain muita sellaisia hakkereita, jotka kotikoneelta osaavat muokata toisten viestien sisältöjä? Tässä on siis tasan 2 vahtoehtoa. SILLE POLIISILLE TIEDOKSI. Itse en ole ollut tänne koskaan rekisteröitynyt, olen käyttänyt nimimerkkiä kuten aurinkotar tai "herkkähipiäinen", monia ja useita siis, mutta en koskaan jotain etu- tai sukunimiä kuten Liisa tai Koikkalainen.

        Olen ollut täällä siksi, että saisin jotain selkoa tilanteeseeni. Olen tullut siis uskonnollisessa yhteisössäni kaltoinkohdelluksi (lievä ilmaus) ja jotenkin tämä soppa on kaiketi ja kaikesta päätellen levinnyt myös opiskelukuvioihini. Niinpä ainut pyrkimykseni on ollut oikaista asioita, ja kertoa itsestäni, että tällainen olen - en sellainen mitä pötypuhetta mitä ilmeisimmin minusta on puhuttu. TÄMÄ ON OLLUT SE POINTTI. Omaa henkilöhistoriaani olen jonkun verran avannut ja valottanut (EN TOISTEN) ihan vain sen vuoksi, että ymmärrettäisiin, miksi olen toiminut niin kuin olen tominut. Mitä taustalla on. Että saisi jotain oikeutusta ja ymmärrystä.

        Olen halunnut toimia mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti, kaikki mitä olen kirjoittanut on totta, asioita JOTKA ITSE OLEN KOKENUT NIIN. Mitään en ole valehdellut, toki jos joku tunnistaa itsensä jostain tilanteesta, on voinut kokea asian toisin. Mutta se onkin sitten eri juttu.

        Etunimiä en ole maininnut yhtä viestiä lukuunottamatta, jossa kiitin 15-vuoden takaisia ystäviäni (jotku toki jo entisiä ja sen aikaisia, jotku ystäviä/kavereita/tuttavia edelleen.) menneestä ajasta. he jäivät lähtemättömästi mieleen.

        Valehdellut en ole mitään, ei ole ollut tarkoitus dissata ketään henkilökohtaisesti. Tämä on kylläkin mennyt siihen, että on tullut puolueita sen mukaan, millaisia elämänarvoja tai -tyylejä kukakin edustaa, mutta mielestäni siinä ei ole mitään väärää. Keskustelu asioista ja elämästä on aina suotavaa.

        Ja nyt haluan kiittää uskonystäviä yhteisössäni kaikesta tuesta ja tsempistä, jota koen saaneeni. Koen saaneeni oikeutusta ja ymmärrystä itselleni ja tilanteelleni.
        Eli asiat menee juuri niin kuin pitääkin. Eri asia on, jos olen tahtomattani/tietämättäni/ymmärtämättäni loukannut jotakuta, kannattaa tulla sanomaan. Ja enhän minäkään mikään pyhä lehmä ole. On mennyt maltti pari kertaa, pari ylilyöntiä on sattunut. Mutta mielestäni se on ollut pientä sen rinnalla, mitä itse olen kokenut.

        Joten kun tässä nyt kaikkien "silmien alla" olemme, anna joku esimerkki, mitä noilla "puheillasi" tarkoitat kun en ymmärrä mistään mitään.???

      • herkkis
        "herkkähipiäinen" kirjoitti:

        Täysin ulalla olen siitä mitä tarkoitat. Mikä saa minun seuraaviin mietteisiin: tekstieni sisältöjä on muutettu sen jälkeen kuin olen ne kirjoittanut. Onko asialla ollut siis ylläpito (jota itsekin mitä ilmeisimmin edustat?), vai onko täällä joitain muita sellaisia hakkereita, jotka kotikoneelta osaavat muokata toisten viestien sisältöjä? Tässä on siis tasan 2 vahtoehtoa. SILLE POLIISILLE TIEDOKSI. Itse en ole ollut tänne koskaan rekisteröitynyt, olen käyttänyt nimimerkkiä kuten aurinkotar tai "herkkähipiäinen", monia ja useita siis, mutta en koskaan jotain etu- tai sukunimiä kuten Liisa tai Koikkalainen.

        Olen ollut täällä siksi, että saisin jotain selkoa tilanteeseeni. Olen tullut siis uskonnollisessa yhteisössäni kaltoinkohdelluksi (lievä ilmaus) ja jotenkin tämä soppa on kaiketi ja kaikesta päätellen levinnyt myös opiskelukuvioihini. Niinpä ainut pyrkimykseni on ollut oikaista asioita, ja kertoa itsestäni, että tällainen olen - en sellainen mitä pötypuhetta mitä ilmeisimmin minusta on puhuttu. TÄMÄ ON OLLUT SE POINTTI. Omaa henkilöhistoriaani olen jonkun verran avannut ja valottanut (EN TOISTEN) ihan vain sen vuoksi, että ymmärrettäisiin, miksi olen toiminut niin kuin olen tominut. Mitä taustalla on. Että saisi jotain oikeutusta ja ymmärrystä.

        Olen halunnut toimia mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti, kaikki mitä olen kirjoittanut on totta, asioita JOTKA ITSE OLEN KOKENUT NIIN. Mitään en ole valehdellut, toki jos joku tunnistaa itsensä jostain tilanteesta, on voinut kokea asian toisin. Mutta se onkin sitten eri juttu.

        Etunimiä en ole maininnut yhtä viestiä lukuunottamatta, jossa kiitin 15-vuoden takaisia ystäviäni (jotku toki jo entisiä ja sen aikaisia, jotku ystäviä/kavereita/tuttavia edelleen.) menneestä ajasta. he jäivät lähtemättömästi mieleen.

        Valehdellut en ole mitään, ei ole ollut tarkoitus dissata ketään henkilökohtaisesti. Tämä on kylläkin mennyt siihen, että on tullut puolueita sen mukaan, millaisia elämänarvoja tai -tyylejä kukakin edustaa, mutta mielestäni siinä ei ole mitään väärää. Keskustelu asioista ja elämästä on aina suotavaa.

        Ja nyt haluan kiittää uskonystäviä yhteisössäni kaikesta tuesta ja tsempistä, jota koen saaneeni. Koen saaneeni oikeutusta ja ymmärrystä itselleni ja tilanteelleni.
        Eli asiat menee juuri niin kuin pitääkin. Eri asia on, jos olen tahtomattani/tietämättäni/ymmärtämättäni loukannut jotakuta, kannattaa tulla sanomaan. Ja enhän minäkään mikään pyhä lehmä ole. On mennyt maltti pari kertaa, pari ylilyöntiä on sattunut. Mutta mielestäni se on ollut pientä sen rinnalla, mitä itse olen kokenut.

        Joten kun tässä nyt kaikkien "silmien alla" olemme, anna joku esimerkki, mitä noilla "puheillasi" tarkoitat kun en ymmärrä mistään mitään.???

        Jatkan vielä sen verran, kun "sanoin", ettei ole ollut tarkoitus dissata ketään henkilökohtaisesti. Ylipäätään en ole ollut dissauslinjalla, mutta täällä on ollut liikkeellä erittäin paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet. Joten, kuten sanottu, on itsellänikin mennyt maltti pari kertaa, ja on tullut tylytettyä takaisin. Mutta eikö se ole aika inhimillistä. Ottaen huomioon tämän koko sopan, mitä on tapahtunut.

        Nyt niitä esimerkkejä tähän, kehiin kiitos, niin voin oikaista. Mulla ei ole mitään salattavaa. Jos joku muu kokee noin kuin tuo edellinen kirjoittaja, niin esimerkit ovat tervetulleita. Palaan tänne myöhemmin tsekkaamaan, onko kukkaan mitään laittanut. Vastaan milelelläni.

        Tai fiksuinta ottaa muhun yhteyttä muuten, jos jokin painaa mieltä. Olen pelkkänä korvana.

      • herkkis
        herkkis kirjoitti:

        Jatkan vielä sen verran, kun "sanoin", ettei ole ollut tarkoitus dissata ketään henkilökohtaisesti. Ylipäätään en ole ollut dissauslinjalla, mutta täällä on ollut liikkeellä erittäin paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet. Joten, kuten sanottu, on itsellänikin mennyt maltti pari kertaa, ja on tullut tylytettyä takaisin. Mutta eikö se ole aika inhimillistä. Ottaen huomioon tämän koko sopan, mitä on tapahtunut.

        Nyt niitä esimerkkejä tähän, kehiin kiitos, niin voin oikaista. Mulla ei ole mitään salattavaa. Jos joku muu kokee noin kuin tuo edellinen kirjoittaja, niin esimerkit ovat tervetulleita. Palaan tänne myöhemmin tsekkaamaan, onko kukkaan mitään laittanut. Vastaan milelelläni.

        Tai fiksuinta ottaa muhun yhteyttä muuten, jos jokin painaa mieltä. Olen pelkkänä korvana.

        Vielä kun sanoin, että varastetaan toisten identitettejä, en tarkoita että reksteröityjä nimimerkkejä välttämättä. Vaan että johdetaan harhaan, esiinnytään toisena yms. kaikki varmaan ymmärtää, että se on tosi helppoa, jos ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jos halutaan mustamaalata jotakuta yms. Jos ollaan kateellisia jollekulle, tai ärsyyntyneitä, vihastuneita yms. Ei enempää tästä.

        Tähän voi toki syyllistyä joku muukin kuin ylläpito. Mutta tässä oli vaihe, jolloin juuri ylläpito nosti esille JUURI TIETYNLAISIA KESKUSTELUN AIHEITA JUURI TIETYNLAISENA HETKENÄ. MIKÄ SAI MUT AJATTELEMAAN, ETTETTE OLE PUOLUEETON. Että sitä harhaanjohtajaporukkaa on myös/vaiko nimeenomaan teissä?

        Ja näinhän se on, että jos on puhtaat paperit, ei ole mitään salattavaa. Eli silloin ei tarvi sitä poliisiakaan pelätä.

        Luulen siis tietäväni, näkeväni enemmän kuin joku muu. Harhaako? Senhän piikkiin se olisi kaikki, ah, niin ihana laittaa. Mutta mä en ole mikään tyhmä nainen.

        EIKÄ OLE MONI MUUKAAN IHMINEN JOKA TÄÄLLÄ PYÖRII.

      • herkkis
        herkkis kirjoitti:

        Vielä kun sanoin, että varastetaan toisten identitettejä, en tarkoita että reksteröityjä nimimerkkejä välttämättä. Vaan että johdetaan harhaan, esiinnytään toisena yms. kaikki varmaan ymmärtää, että se on tosi helppoa, jos ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jos halutaan mustamaalata jotakuta yms. Jos ollaan kateellisia jollekulle, tai ärsyyntyneitä, vihastuneita yms. Ei enempää tästä.

        Tähän voi toki syyllistyä joku muukin kuin ylläpito. Mutta tässä oli vaihe, jolloin juuri ylläpito nosti esille JUURI TIETYNLAISIA KESKUSTELUN AIHEITA JUURI TIETYNLAISENA HETKENÄ. MIKÄ SAI MUT AJATTELEMAAN, ETTETTE OLE PUOLUEETON. Että sitä harhaanjohtajaporukkaa on myös/vaiko nimeenomaan teissä?

        Ja näinhän se on, että jos on puhtaat paperit, ei ole mitään salattavaa. Eli silloin ei tarvi sitä poliisiakaan pelätä.

        Luulen siis tietäväni, näkeväni enemmän kuin joku muu. Harhaako? Senhän piikkiin se olisi kaikki, ah, niin ihana laittaa. Mutta mä en ole mikään tyhmä nainen.

        EIKÄ OLE MONI MUUKAAN IHMINEN JOKA TÄÄLLÄ PYÖRII.

        KORJAAN SUUREN VÄÄRINKÄSITYKSEN, MIKÄ VOI SELITTÄÄ PALJON. LUULEN ETTEN OLE HENKILÖ, JOKSI MINUA KUVITTELETTE.

        Se selittäisi paljon esim. nuo henkilöhistoriajutut, olen puhunut omistani, en MAHD. SIITÄ TEIDÄN LUULEMANNE HENKILÖN ASIOISTA.

        Koska äsken selvisi myös seuraavaa: olen luullut suuressa määrin erästä henkilöä ihastuksekseni, mutta nyt kun oikein puhelimitse selvitin, hän se ei ole. Voi ollakin eräs toinen, johon itseasiassa voisi olla kiva tutustua vaikka vain noin kaveripohjalta. Eihän sitä koskaan tiedä, ellei tutustu, vaikka sitten voisi tulla muutakin..

        Eli näin on, ihmiset! Pitäkää aina varanne sen suhteen, ettette voi olla varmoja ihmisten todellisesta identiteeteistä, keitä he ovat.

        Parempi ottaa ihmisiin kontaktia siellä reaalimaailmassa väärinkäsitysten välttämiseksi. Itse ainakin luulen, että kysymys on henkilöstä, joka on samassa heng. yhteisössä kanssani.

        HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014 KAIKILLE, ÄLKÄÄ MURJOTTAKO!

      • mitähän tässä sanoa?
        "herkkähipiäinen" kirjoitti:

        Täysin ulalla olen siitä mitä tarkoitat. Mikä saa minun seuraaviin mietteisiin: tekstieni sisältöjä on muutettu sen jälkeen kuin olen ne kirjoittanut. Onko asialla ollut siis ylläpito (jota itsekin mitä ilmeisimmin edustat?), vai onko täällä joitain muita sellaisia hakkereita, jotka kotikoneelta osaavat muokata toisten viestien sisältöjä? Tässä on siis tasan 2 vahtoehtoa. SILLE POLIISILLE TIEDOKSI. Itse en ole ollut tänne koskaan rekisteröitynyt, olen käyttänyt nimimerkkiä kuten aurinkotar tai "herkkähipiäinen", monia ja useita siis, mutta en koskaan jotain etu- tai sukunimiä kuten Liisa tai Koikkalainen.

        Olen ollut täällä siksi, että saisin jotain selkoa tilanteeseeni. Olen tullut siis uskonnollisessa yhteisössäni kaltoinkohdelluksi (lievä ilmaus) ja jotenkin tämä soppa on kaiketi ja kaikesta päätellen levinnyt myös opiskelukuvioihini. Niinpä ainut pyrkimykseni on ollut oikaista asioita, ja kertoa itsestäni, että tällainen olen - en sellainen mitä pötypuhetta mitä ilmeisimmin minusta on puhuttu. TÄMÄ ON OLLUT SE POINTTI. Omaa henkilöhistoriaani olen jonkun verran avannut ja valottanut (EN TOISTEN) ihan vain sen vuoksi, että ymmärrettäisiin, miksi olen toiminut niin kuin olen tominut. Mitä taustalla on. Että saisi jotain oikeutusta ja ymmärrystä.

        Olen halunnut toimia mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti, kaikki mitä olen kirjoittanut on totta, asioita JOTKA ITSE OLEN KOKENUT NIIN. Mitään en ole valehdellut, toki jos joku tunnistaa itsensä jostain tilanteesta, on voinut kokea asian toisin. Mutta se onkin sitten eri juttu.

        Etunimiä en ole maininnut yhtä viestiä lukuunottamatta, jossa kiitin 15-vuoden takaisia ystäviäni (jotku toki jo entisiä ja sen aikaisia, jotku ystäviä/kavereita/tuttavia edelleen.) menneestä ajasta. he jäivät lähtemättömästi mieleen.

        Valehdellut en ole mitään, ei ole ollut tarkoitus dissata ketään henkilökohtaisesti. Tämä on kylläkin mennyt siihen, että on tullut puolueita sen mukaan, millaisia elämänarvoja tai -tyylejä kukakin edustaa, mutta mielestäni siinä ei ole mitään väärää. Keskustelu asioista ja elämästä on aina suotavaa.

        Ja nyt haluan kiittää uskonystäviä yhteisössäni kaikesta tuesta ja tsempistä, jota koen saaneeni. Koen saaneeni oikeutusta ja ymmärrystä itselleni ja tilanteelleni.
        Eli asiat menee juuri niin kuin pitääkin. Eri asia on, jos olen tahtomattani/tietämättäni/ymmärtämättäni loukannut jotakuta, kannattaa tulla sanomaan. Ja enhän minäkään mikään pyhä lehmä ole. On mennyt maltti pari kertaa, pari ylilyöntiä on sattunut. Mutta mielestäni se on ollut pientä sen rinnalla, mitä itse olen kokenut.

        Joten kun tässä nyt kaikkien "silmien alla" olemme, anna joku esimerkki, mitä noilla "puheillasi" tarkoitat kun en ymmärrä mistään mitään.???

        Nyt menee liian pitkälle hei: kuka täällä väittää tavista keskustelupalstalle kirjoittavaa minua "ylläpidon jäseneksi"? Ja kuka se oli, joka nimitti minua sivullista "persläpien" "kunniajäseneksi": pitäis kriminalisoida sellainen keskustelupalstakiusaaminen, oikeasti... Nimettömänä tulla aukomaan päätä mulle, kun arvostelen skitsoja keskusteluita.

        Minä ainakin tulin tähän keskusteluketjuun vain siksi, että Suomi24:n ylläpito oli tämän pari päivää sitten etusivulleen laittanut ja pakko ihmetellä, miksi he aina valitsevat kiusaamisaiheita etusivulleen. Ei kukaan (!) voi olla persoonana ja henkilönä sellainen, kuin muka joku kuvailee itseään aloituksessa, kiusaamista ja keksittyä tarinaa näkyy olevan. Osaat kyllä lukea. Eri asia sitten se, että luetko mitä minun vestissäni lukee, vaiko haluatko jatkaa keksittyä soopatarinointia tuntemattomalle minulle.

        Hyvä sentään, jos sen verran täyspäinen olet, ettet nimiä käytä. Niin ei nimittäin kuuluisikaan tehdä nimettömällä keskustelupalstalla ja sellainen jo itsestään olisi kiusaamista. Vai luuletsä, että kukaan "maija meikäläinen" haluaisi tulla nimellään avautumaan tänne Suomi24-keskustelupalstalle olevansa esimerkiksi "yksinäinen"? Tai "köyhä", tai" mielenterveysongelmainen" tai "älykäs" tai joku ihminen, joilla olisi "ongelmia oan elämänsä läheissuhteissa" tai mitään, mitkä näiiden palstojen nimet on, tai että kukaan haluaisi nimellä tulla tänne Suomi24:n juttelemaan muutenkaan?

        Ja sori nyt vaan, että kun ei ole kokemusta ystävyyssuhteista Suomi24- kirjoittajien kanssa, en todellakaan ole innostunut yksilökohtaisista ihmisten kuvailuista, jotka haisee mustamaalaamiselle minun silmiini. Ja kun en ole mielenterveysalan ammattilainen, esimerkiksi insestijutuista keskustelemiseen ( mitä tässä ketjussa on juttua) ei todellakaan minun pääkoppani riitä, eikä tarvitsekaan riittää.

        Muistutan teitä Suomi24- kirjoittajia siitä, että keksittyjen tarinoiden keksiminen esimerkiksi elämänpiirinne ihmisistä on kunnianloukkausta julkisella keskustelupalstoilla.

        Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että jotkut muokkailevat muiden keskustelupalstaviestejä tässä Suomi24:ssa, siis suoranaisesti joskus jopa niiden sisältöjä. Ei muakaan ole meinattu uskoa, vaan on väitetty vainoharhaiseksi, kun olen näillä Suomi24-palstoilla sanonut, että jotkut muokkaavat minun keskustelupalstatekstejäni, mutta niin se vaan usein on. Lisäks on sairasta, että sellaisten häiriiköiden annetaan määräillä, jotka kirjoittelee asiallisiin keskustelupalstaviesteihin solvauksia. Vai eikö mun saamani solvaukset sitten näy kaikille tässä Suomi24:ssa, näkyyks ne mahdollisesti vaan mun keskustelupalsta- ahdistelijoille ja mulle tässä Suomi24:ssa, ja muut sitten luulevat mun vaan olevan joku raivohullu palstasekoilija tai ihmisten kiusaaja tässä Suomi24:ssa, niinkö?

        Omalla kohdallani olen joskus epäillyt, että joku epäeettinen on mennyt rekisteröitymään tänne Suomi24:n mun kirjoittajaidentiteetillä. Siksi jopa soittanut ylläpitoon joskus - ja kerran poliisillekin. En halua olla osa mitään keskustelupalstamustamaalaamista, joka todennäköisesti kohdistuu tyystin viattomiin.

        Tiedoksi ainakin, että minä en koskaan, en koskaan, ole keskustellut Suomi24:ssa yhdenkään henkilöltä tunnistamani tai tuntemani ihmisen kanssa. Enkä kuulu Suomi24- yhteisöihin tahi omaa tänne jäsenyyttä. Kyllä näillä keskustelupalstoilla käy tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Siks olen oudoksunut, että miten minä tässä Suomi24:ssa herätän niin paljon vihaa, vaikka kirjoitan normaalisti.

    • yleinen ongelma

      Tuo on hyvin yleinen ongelma. Sinänsä eivät ihmiset mistään järin suurista asioista ylipäätään juttele, vaan jopa niistä typerämpääkin typerimmistä päivittäisistä ohjelmista yms. Mutta käytännössä suurin ongelma on juuri mainitussa "tilanteen haltuun ottamisessa".

      Jos ei ole tottunut juttelemaan, niin silloin ei osaa etukäteen ennakoida mitä sanoo tai onko sanomatta vai yrittääkö väkisin keksiä jotakin sanottavaa.

    • uinuja

      Juuri noin minullekin on käynyt. Haluaisin nousta tästä suosta smalltalkia ihmissuhdetaitoja yms harjoittelemalla ja opettelemalla mutta ei se oikein yksin onnistu.

      • ahas?

        Ja nimimerkkivalintana hyypiöllä, että "uinuja".

      • Nipa Näkki

        Pitää tehdä uhrauksia sen oman mukavuuden suhteen ja lähteä kohtaamaan niitä ihmisiä sieltä 4 seinän sisältä. Sillä se kommunikaatio treenaantuu. Ei virtuaalisesti.

      • 365468741
        Nipa Näkki kirjoitti:

        Pitää tehdä uhrauksia sen oman mukavuuden suhteen ja lähteä kohtaamaan niitä ihmisiä sieltä 4 seinän sisältä. Sillä se kommunikaatio treenaantuu. Ei virtuaalisesti.

        Helppohan se on noin sanoa.

        Sitten kun olet muutaman vuoden enemmän tai vähemmän yksin, ja alkaa sosiaaliset taidot olemaan vähän hakusessa.. Tai vielä pahempaa, et ole koskaan saanut kunnolla opetella niitä.. Niin eipä se olekaan ihan niin helppoa.

        Se on niin helppo sanoa, että täytyy "mennä ulos".. No, pukeudun ja astun ovesta pihalle.. Eihän se ihan vielä riitä. Helppohan tähän olisi tietenkin heittää vaikka semmoisia ehdotuksia, että vaikka kahville jonnekin.. Missä todennäköisesti päädyt jonnekin nurkkaan yksinäsi.

        Ja sitten jos jotenkin onnistut hankkiutumaan tilanteeseen jossa kohtaat ihmisiä.. Niin sitten käy helposti niin, että jää hetkeksi miettimään, kun ei ole sitä tottumusta ja rutiinia siihen. Hetken tökkii.. Ja aika usein siinä välissä satunnaiset ihmiskontaktit ovatkin jo kaukana.

        Enkä minä halua valittaa. Joskus vaan tuntuu suorastaan raivostuttavalta nämä tällaiset neuvot. Ei kai kukaan oikeasti niin tyhmä ole että kuvittelisi ihmisten vain ilmaantuvan sinne omaan kämppään kun vain riittävän lujasti toivoo? Tottakai sen jokainen tajuaa että sen eteen täytyy tehdä jotain, mutta miten se sitten käytännössä onnistuu onkin huomattavasti monimutkaisempi asia. Ekstrovertin maailmanmatkaajan voi olla vaikea käsittää sitä, että joidenkin on ihan oikeasti vaikea löytää ihmiskontakteja.

    • Harjuvalta_

      Olen miettinyt, onko minulla oikeastaan koskaan ollut niitä sosiaalisia taitoja, sillä olen jokseenkin aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi melkeinpä missä tahansa seurassa, joka lähisukulaisten. Kuten aloittaja, minäkin töksäyttelen muitten kannalta omituisia juttuja, jotka sitten itsekin kyllä sellaiseksi tunnistan, tulee vain sellainen olo, että on "pakko" sanoa jotain, ja sitten se mitä sanon, onkin täydellisen typerää. En oikein tiedä, auttaako tähän sitten varsinaisesti mikään, miten sosiaalisuutta voisi opetella? Ehkä se on kuin piirustustaito: sitä joko on, tai ei ole.

      Sitä olen kokeillut, että puen tökeröt heittoni huumorin viittaan, jolloin ihmiset luulevat minun vitsailevan, jolloin tökeryys herättääkin naurua, eikä kummastusta. Se saa minut tietysti vaikuttamaan idiootilta (toisaalta, ehkei vaikutus ole niiin väärä :D), mutta niin, sellaista se vain on.

      En tiedä, olisiko sitten parasta opetella nauttimaan yksinäisyydestä, sillä muuta ei elämässä taida vain olla tarjolla.

      • eräs idiootti

        Olen samanlainen. Tunnen itseni ulkopuoliseksi, eikä minulla juuri ole sanottavaa. Jos joskus avaan suuni, kaikki tuntuvat ihmettelevän sanottavaani. Ymmärrän, että huumorintajuni on monien mielestä outo. Lisäksi olen töksähtävä ja koska elän hyvin yksin, minulle ei tapahdu mitään mielenkiintoista ja jännittävää eli ei ole mitään kerrottavaa ihmisille.

      • päivänsäde
        eräs idiootti kirjoitti:

        Olen samanlainen. Tunnen itseni ulkopuoliseksi, eikä minulla juuri ole sanottavaa. Jos joskus avaan suuni, kaikki tuntuvat ihmettelevän sanottavaani. Ymmärrän, että huumorintajuni on monien mielestä outo. Lisäksi olen töksähtävä ja koska elän hyvin yksin, minulle ei tapahdu mitään mielenkiintoista ja jännittävää eli ei ole mitään kerrottavaa ihmisille.

        "Harjuvalta", vastaus sulle.

        Vaikka itse olen tuntenut itseni yksinäiseksi yleensä ottaen sen vuoksi, ettei ole puolisoa, olen myös jollain tavalla aina nauttinut yksinäisyydestäni. Mitä vanhemmaksi tulen, löydän myös jotain erakkoa hieman toisinaan itsestäni. Olen se "sateessa seisoja", "seinään nojaaja", "tähtiin tuijottaja" ja merta aprikoiden katseleva, syntyjä syviä miettivä.

        Tykkään lukea, löhötä sohvalla lähimmäisten kans.. ja siskot neuloo kaulahuiveja jotku, minä en. Joululomalla kotona pelattiin nyt, kuten pelataan aina kun ollaan koolla pidemmillä lomilla kaikkia lautapelejä, kuten Imagoa (aivan paras jopa sisarusten kesken!:D) tai TrivialPursuitia. Omat suosikkini ovat Alias ja Scrable, "sanasieppo" kun oon. Taidetaan kaikki olla. Kaikki tollaset kehittää muutes verbaalisuutta ja luulis että näin ollen myös itseilmaisua. Et suositan kaikille! Paras lähtökohta on kuitenkin varmaan ollut meidän perhettä jos aatteln se, että meille on luettu paljon, varsinkin äiti. Äiti on ollut henkisempi tyyppi, isä hengellinen .:)

      • ahas?

        Onpas teillä sitten surulliset historiat, jos kerran koette olonne ulkopuoliseksi jopa "lähisukulaistenne" kanssa. Vai oletteko varmoja, ettette sittenkin puhu muiden sukulaisuussuhteista p*skaa nettijulkisuuden avulla, nimettömät nettikiusaajat Suomi24-kirjoittajat?

      • oletko itse
        ahas? kirjoitti:

        Onpas teillä sitten surulliset historiat, jos kerran koette olonne ulkopuoliseksi jopa "lähisukulaistenne" kanssa. Vai oletteko varmoja, ettette sittenkin puhu muiden sukulaisuussuhteista p*skaa nettijulkisuuden avulla, nimettömät nettikiusaajat Suomi24-kirjoittajat?

        jotenkin skitso vai mitä täällä skitsoat?

      • selitystä...
        oletko itse kirjoitti:

        jotenkin skitso vai mitä täällä skitsoat?

        Yksi aihe oli etusivulla ja se houkutteli tänne jonkun sekavan ja aggressiivisen mielenterveyspotilaan....

      • some122
        päivänsäde kirjoitti:

        "Harjuvalta", vastaus sulle.

        Vaikka itse olen tuntenut itseni yksinäiseksi yleensä ottaen sen vuoksi, ettei ole puolisoa, olen myös jollain tavalla aina nauttinut yksinäisyydestäni. Mitä vanhemmaksi tulen, löydän myös jotain erakkoa hieman toisinaan itsestäni. Olen se "sateessa seisoja", "seinään nojaaja", "tähtiin tuijottaja" ja merta aprikoiden katseleva, syntyjä syviä miettivä.

        Tykkään lukea, löhötä sohvalla lähimmäisten kans.. ja siskot neuloo kaulahuiveja jotku, minä en. Joululomalla kotona pelattiin nyt, kuten pelataan aina kun ollaan koolla pidemmillä lomilla kaikkia lautapelejä, kuten Imagoa (aivan paras jopa sisarusten kesken!:D) tai TrivialPursuitia. Omat suosikkini ovat Alias ja Scrable, "sanasieppo" kun oon. Taidetaan kaikki olla. Kaikki tollaset kehittää muutes verbaalisuutta ja luulis että näin ollen myös itseilmaisua. Et suositan kaikille! Paras lähtökohta on kuitenkin varmaan ollut meidän perhettä jos aatteln se, että meille on luettu paljon, varsinkin äiti. Äiti on ollut henkisempi tyyppi, isä hengellinen .:)

        Olen myös juuri tuollainen "haaveilija", mietin harva se päivä elämää suurempia asioita. En jaksa lörpöttää turhasta. Siksi minulla ei ole juurikaan kavereita, ainoastaan netin kautta juttelen muiden, useimmiten itseäni paljon vanhempien ihmisten kanssa. Olen kai vanha sielu. :)

        P.S. Hankkikaa pelikokoelmaanne Rappakalja, se on huippu peli, teille juuri sopiva :)

      • päivänsäde
        some122 kirjoitti:

        Olen myös juuri tuollainen "haaveilija", mietin harva se päivä elämää suurempia asioita. En jaksa lörpöttää turhasta. Siksi minulla ei ole juurikaan kavereita, ainoastaan netin kautta juttelen muiden, useimmiten itseäni paljon vanhempien ihmisten kanssa. Olen kai vanha sielu. :)

        P.S. Hankkikaa pelikokoelmaanne Rappakalja, se on huippu peli, teille juuri sopiva :)

        Juuri Rappakaljaa en muistanut, sekin meillä on. En vaan muista itse sitä koskaan pelanneeni.

        Tule nykäisemään hihasta (jos tiedät kuka olen), jos pyöritään samoissa piireissä. Kiva olisi tutustua hengenheimolaisiin (varsinkin sinuun, jolta toivoisin tuon viestin olevan).:)

    • uhri

      Minulla olisi tähän liittyen sellaisia kokemuksia, että pitkän aikaa kuvittelin olevani sosiaalisilta taidoiltani täysin toivoton tapaus.. Mutta keskusteluhoidosta oli apua. Nyt kun jouduin lopettamaan, niin huomaan että taas on hieman vaikeampaa.

      Tosi kiva juttu sinänsä, kun pitäisi saada tämä minun ihmissuhteeni kehittymään. Eli keskustelutaidoille olisi kysyntää just nyt, mutta tällä hetkellä satunnaiset yhteydenpidot ystävättäreni kanssa eivät ihan riitä ja sitten tunnen itseni välillä tosi typeräksi kun en osaa sanoa välillä mitään ja harmittaa se tilanteen kiusallisuus.

      Olisi kiva kun olisi saanut jatkaa hoitoa.. Tiedä vaikka suhdekin olisi kehittynyt vähän nopeammin. Vaan minkäs teet. Onneksi se "kumppaniehdokas" vaikuttaa aika ymmärtäväiseltä.

      • sosiaalisuus

        " tunnen itseni välillä tosi typeräksi kun en osaa sanoa välillä mitään ja harmittaa se tilanteen kiusallisuus"

        Siis, eihän sosiaalisuus tarkoita sitä, että olisi koko ajan äänessä. Tai keksisi koko ajan jotain puhuttavaa.

      • uhri
        sosiaalisuus kirjoitti:

        " tunnen itseni välillä tosi typeräksi kun en osaa sanoa välillä mitään ja harmittaa se tilanteen kiusallisuus"

        Siis, eihän sosiaalisuus tarkoita sitä, että olisi koko ajan äänessä. Tai keksisi koko ajan jotain puhuttavaa.

        No ei tarkoita ei.. Mutta jos pitäisi olla vaikka treffeillä jonkun kanssa kahdestaan, ja alkaa pää lyömään tyhjää, niin siitä tilanteesta tulee äkkiä hieman kiusallinen. Etenkin jos se toinen ei pysty sitä pelastamaan.

        Pahinta siinä on varmaan se, kun sitä alkaa pelkäämään. Sitten kun se pelko iskee, niin sitten ei päähän enää mahdukaan mitään muuta kuin "keksi jotain sanottavaa"... Ja mitä enemmän yrittää, sitä isommalla volyymillä tuo ajatus vaan päässä pyörii ja sitä vaikeampi siitä on päästä eroon.

        Joskus käy niinkin, että sitten kun lähdetään omille teillemme, niin sitten pikkuhiljaa alkaa taas ajatus kulkea ja mieleen pulpahtelee yhtä jos toistakin, mitä olisi eri tilanteissa voinut sanoa.

        Joku voisi nyt sanoa, että "tuo on selvästi jännitystä".. Ja kai siinä on ainakin jonkin verran sitäkin mukana, ainakin. Voihan sen ajatella niinkin, että on vaikeampi jännittää sellaista mitä tekee rutiinilla. Että onko jännitys syy, vai jonkin "perussyyn" seuraus, tai jotain muuta.. sitä on vaikeampi sanoa.

        Enkä todellakaan ole ollut missään vaiheessa jatkuvasti äänessä. Tuntui vaan hyvältä kun huomasi että pystyi psykologin kanssa juttelemaan kaikenlaisista jutuista suht normaalisti. Samalla huomasin, että se sai jotenkin huomaamaan sen minkälaisista jutuista voi ihmisten kanssa puhua ja sitäkautta oli helpompi lähestyä muitakin ihmisiä. Tuskin minusta mitään älyttömän puheliasta tulee oikein millään tavalla.

        Olen huomannut itsestäni sellaisenkin jutun, että olen jotenkin rytmitykseltäni vähän hidas ja rauhallinen, eli jos toinen on sitten nopeampi, niin sitten jään helposti vähän kuuntelijan rooliin kun tuntuu etten oikein ehdi sanomaan mitään. Eikä se haittaa minua ollenkaan, kuuntelen mielelläni muiden juttuja.

    • iir4

      mä olin vielä muutama vuos sitten todella sosiaalinen ja juttua lens kyllä vaikka mistä suunnasta. Sitten kuitenki alko tapahtumaan niin että ystäväsuhteet syystä tai toisesta hajos, enkä oo saanu vieläkään uusia tilalle. Tää loputon yksin oleminen on sit nyt tehny sen, että välillä on vaikea puhua jopa omille vanhemmille, kun ei osaa muodostaa ajatuksia ääneen

      • ruma ja yksinäinen

        Voihan niitä oppia mutta ei opi koska ei pääse koskaan juttelee naisten kanssa. Tylyt pinnalliset suomi naiset ei halua rumien kanssa jutella joten kyllä tässä tulee aina vaan epäsosiaalisemmaksi. En ole aikoihin jutellut kenellekkään. Parisuhdetta en saa koskaan enkä mitään hyväksyntää koska olen ruma.

      • Elämäntilanteet

        Elämäntilanteet voivat hajottaa ihmissuhteita. Joskus jopa lopullisesti tai sitten vaan väliaikaisesti. Sitten kun opit hyväksymään tämän, niin elämästäsi tulee paljon helpompaa. Hakeudu seuraan, niin sitten sosiaaliset taitosi eivät rappeudu.

        ps. kokemusta on minullakin ystävyyssuhteiden hajoamisesta elämän varrella. Hyväksyminen on ensi askel asiasta parantumiseen.

    • Sailens

      No mä oon oppinut tavallaan tähän sosiaaliseen tönkköyteen, kun ei koskaan ole ketään mun jutut kiinnostaneet (pokkana ignoroidaan) tai sitten sanotaan suoraan että ole nyt hiljaa/pää kiinni (etenkin jos kännisistä naisista kyse), eli ilmeisesti en sitten osaa suoltaa mitään hyvää juttua joten ollaan sitten hiljaa kun ei ne siitä kuitenkaan parane.

      • Minäkö

        Haa, ehkä oletkin tajunnut asian oikean laidan. Ole sellainen kuin olet, niinhän ne muutkin ovat. Kaikkia kun ei voi kuitenkaan miellyttää niin parempi olla vain sitä mitä on.
        Joskus sitten huomaakin että jokuhan pitää minusta just tälläisenä kuin olen, eikä minun tarvii muuttaa mitään.

      • päivänsäde
        Minäkö kirjoitti:

        Haa, ehkä oletkin tajunnut asian oikean laidan. Ole sellainen kuin olet, niinhän ne muutkin ovat. Kaikkia kun ei voi kuitenkaan miellyttää niin parempi olla vain sitä mitä on.
        Joskus sitten huomaakin että jokuhan pitää minusta just tälläisenä kuin olen, eikä minun tarvii muuttaa mitään.

        Avainjuttu. Rohkeutta se kysyy "leväyttää" koko elämä toisten nähtäville, mitä olen omassa tapauksessa JOUTUNUT tekemään, kun on sellainen soppa ollut, että!! Olen halunnut toimia mahdollisimman avoimesti, rehellisesti ja kertoen kaiken kaikille, jotta ei tuu niitä tulkintojen tulkinotjen tulkintoja. Se on ollut se pointti!

        Kiitän kaikkia kanssaihmisiä kommunikaatiosta, suuresta tsemppauksesta ja tuesta, mitä koen saaneeni toimillanne. Ihanaa vihdoin saada jotain oikeutusta ja ymmärrystä. Rakastan! (en sais sanoa et kaikkia ihania tyyppejä, kun ei sais niin välittää kaikista, mutta sanompa vaan enää tän yhden ainoan kerran.:))

    • asdfg1

      Hankalaa on, tiedän mistä puhut. Sosiaalinen, en tiedä olenko sitä koskaan oikeasti ollutkaan, ehkä nuorempana, ujo olen aina ollut. Harva tajuaa kuinka ujous voi tuhota koko elämän, sosiaalisempi tyyppi ei ehkä tajua mitä se aiheuttaa pidemmän päälle. Yksinäisyyttä, masennusta, itsetuhoisuutta, päihteiden väärinkäyttöä, huonompaa ura\koulu menestystä. Tunsin syvää alemmuuden tuntoa jo kouluaikoina ja jäin aina vähän sivuun. Naisia en osaa iskeä paitsi umpi kännissä, mutta vanhemmalla iällä se ei ole kovin tehokas konsti siispä olen yksin. Eikä nykyään kyllä naiselle kelpaisikaan kaltaiseni yksinäinen friikki, joka istuu vain koneella, ellei nainen ole todella hyväsydäminen, ymmärtäväinen ja sisukas tapaus, eipä ole vastaan tullut, onko sellaisia? Umpikujassa ollaan. Ehkä me ujot ja epäsosiaaliset olemme vaan niitä heikoimpia yksilöitä jonka evoluutio hoitaa ajanmittaan pois. Voimia teille kaikille ongelmiensa kanssa painijoille, raskas taakka kannettavaksi. Ehkä joku päivä vielä maailma hymyilee.

      • vvgggfff

        Sosiaalisia taitoja voi oppia. Kaikki ovat ne opetelleet eli kukaan ei osaa niitä syntyjään. Eikä niitä voi oppia kuin vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Sosiaaliset taidot eivät ole ujoudesta kiinni.
        Jos jollain on huonommat sosiaaliset taidot niin on toisten tehtävä huomioida se ja auttaa eli on myös toisesta osapuolesta kiinni. Kukaan ei ole huono yksin. Ovat myös itse saaneet apua joten silloin myös toisia pitää auttaa. Ja ujon hylkiminen on vain kiusaamista ei mitään muuta. Ujous ei ole tekosyy siihen että muut voivat käyttäytyä huonosti heitä kohtaan.

    • epäluulo max

      Oletkohan niitä ihmisiä joilla on daignosoimtaon asbergerin oireyhtymä?

    • Intro Vertti

      Sosiaalisia taitoja voi oppia ja kehittää.

      Ensinnäkin täytyy muistaa, että sosiaalisuus eli sosiaalisen elämän tarpeet ja sosiaaliset taidot ovat kaksi täysin eri asiaa.

      Osa meistä ei ole kovin sosiaalisia, eli sosiaalisen elämän tarpeemme ovat vähäiset. Itse kuulun tähän introverttien joukkoon. En silti ole erakko, vaan minulla on pienilukuinen hyvien ystävien joukko. Olen lähes 60v. Itse olen omannut nuoresta saakka varsin hyvät sosiaaliset taidot, enkä ole ollut ujokaan koskaan. Lisäksi olen työn vaatimuksista kehittänyt sosiaalisia taitojani lisää. Eli kykenen ilmaisemaan itseäni ymmärrettävästi ja ymmärtämään muiden sekä sanallista/rationaalista että sanatonta ja tunnetason viestintää hyvin.

      Varmasti kaikki hyötyvät sosiaalisista taidoista, toisille ne ovat esim. työn vuoksi hyvin tarpeellisia. Pitää kuitenkin muistaa, että jos tunnistat itsesi introvertiksi, joka ei kaipaa kovin paljon sosiaalista kanssakäymistä, vaan panostaa ennemmin syviin ystävyyssuhteisiin, joita on vähän ja valikoiden, on tarpeetonta yrittää olla kuin extrovertit, eikä se tule onnistumaankaan. Introvertillä voi siis olla mitä parhaimmat sosiaaliset taidot, eli kyky ilmaista itseään ymmärrettävästi ja ymmärtää muiden viestintää, sanatonta ja sanottua. Sen sijaan introvertillä ei edes ole tarvetta suuressa määrin harjoittaa "small-talkia", toki sitäkin voi harjoitella, mutta välttämätöntä se ei ole. On pinnallista hömppää väittää, että small-talkin osaaminen olisi hyvän käytöksen edellytys. Yhtä hyvin voidaan todeta, että terve ihminen kestää myös hiljaisuutta seurassa, eikä ole tarpeen pitää koko ajan puhetta yllä, jos ei ole asiaa. Introvertti voi aivan hyvin jättäytyä small talkista suurimmaksi osaksi sivuun ja antaa toisten lätistä, jos joku siitä loukkaantuu, on se hänen oma ongelmansa.

      Kaikkein rasittavimpia ovat sellaiset ihmiset, jotka ovat hyvin sosiaalisia extroverttejä, mutta joiden sosiaaliset taidot ovat huonot. Heidän kun pitää olla koko ajan äänessä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä toisten kanssa, mutta heidän selityksestään ei saa mitään selvää, he paukauttelevat loukkaavia kommentteja vedoten siihen, että "MINÄ sanon aina mitä ajattelen" MINÄ MINÄ MINÄ siis.

      Arvioikaa, millaisia sosiaalisia taitoja tarvitsette ja kehittäkää niitä, se on kyllä mahdollista. Mutta älkää yrittäkö olla sosiaalisia muotivirtausten ja pinnallisten ilmiöiden vaatimuksesta, kuten small-talkin suhteen, sen voitte jättää niille, jotka siitä nauttivat, ilmiö ei liity mitenkään hyvään käytökseen eikä sosiaalisiin taitoihin, vaikka sellaistakin kuulee väitettävän. Kaikissa kulttuureissa vanhat viisaudet toteavat, että utelu ja tungettelu on epäkohteliasta, mitä small talk usein pitää sisällään, kun tentataan muiden asioita ym. Jokainen ihminen kyllä kertoo asioistaan ja itsestään sen mitä haluaa ja kenelle haluaa. Oppaat, joissa opetetaan sosiaalisia taitoja neuvomalla avaamaan keskusteluita esim. kysymällä "mitä teet työksesi" tms., ovat täyttä kukkua. Keskustelun aiheita syntyy kyllä, kun tilanne on luonteva ja luottamuksellinen.

    • ville vallaton

      no minulla on käynyt näin että kun olen joutunut olemaan itsekseni pitkiäkin aikoja...ja on ollut aikaa ajatella...niin tuntuu siltä että olen oikeasti ollut oravan pyorässä...ja miksi..niin se kait että kun haluaa yhtä hyvää kuin naapureilla sukulaisilla ja että omat lapset ja perhe arvostaa....jos vielä jonkun aikaa jatkan tätä yksin miettimistä niin oikeasti on alkanut pelkäämään että jos ei enään pystykään siihen valheelliseen elämään mitä aikaisempi oli...julkisivu kunnossa hintaan mihin tahansa...vaikka terveys ei enään kestäisi.....no näin vanhemmiten kait sitten jo syytä alkaan ajatteleen muutakin kuin sitä maallista...toivottavasti ympäristoni ymmärtää..osaa arvostaa minussa muutakin kuin sitä maallista omaisuutta ..joka on rehellisyyden nimissä todettava..kasattu kyynärpää taktiikalla..
      no ei mulla muuta tänään että ehkä huomenna toisia ajtuksia ja aiheita...moi

    • ville vallaton

      no minulla on käynyt näin että kun olen joutunut olemaan itsekseni pitkiäkin aikoja...ja on ollut aikaa ajatella...niin tuntuu siltä että olen oikeasti ollut oravan pyorässä...ja miksi..niin se kait että kun haluaa yhtä hyvää kuin naapureilla sukulaisilla ja että omat lapset ja perhe arvostaa....jos vielä jonkun aikaa jatkan tätä yksin miettimistä niin oikeasti on alkanut pelkäämään että jos ei enään pystykään siihen valheelliseen elämään mitä aikaisempi oli...julkisivu kunnossa hintaan mihin tahansa...vaikka terveys ei enään kestäisi.....no näin vanhemmiten kait sitten jo syytä alkaan ajatteleen muutakin kuin sitä maallista...toivottavasti ympäristoni ymmärtää..osaa arvostaa minussa muutakin kuin sitä maallista omaisuutta ..joka on rehellisyyden nimissä todettava..kasattu kyynärpää taktiikalla..

    • menetetyt ihmiset

      SE ON TÄYTTÄ TOTTA!
      piten selviää nyt nykynuoret tulevasta ajasta elämässään?
      on uusavuttomuutta ei osata henk. asioita mitää hyväsuoritus on pukea edes vaatteita päälle.
      sekään ei aina onnistu laitetaan kesätoppi talviviimalla päälle.
      keskustelutaito se on jo kadonnut vuosiasitten.
      huudetaan vaan muilla ei ole mitään mielipidettä mistään asiasta eli TORPEROIDAAN
      AINA TOINEN!
      kaikista on tullut yksinolioita niiden aivoja ohjaa NETTI JA LÄPPÄRIT YM.SÄHKÖ!

      • kalkkikset roskiin

        Netti on tulevaisuutta, kasvokkain kommunikointi pois kuoleva muinaisjäänne. Nuoriso onneksi tajuaa pelin meiningin, kuten yleensä. Kalkkikset urputtaa kun maailma ei enää toimi heidän vanhanaikaisilla metodeillaan.

      • TärkeäHuomio
        kalkkikset roskiin kirjoitti:

        Netti on tulevaisuutta, kasvokkain kommunikointi pois kuoleva muinaisjäänne. Nuoriso onneksi tajuaa pelin meiningin, kuten yleensä. Kalkkikset urputtaa kun maailma ei enää toimi heidän vanhanaikaisilla metodeillaan.

        kyllä netti on menneisyyttä ja kunnon kasvokkain olo taas tulevaisuutta
        netti on tyhmien lammaslauma ihmisten ajanvietettä

        seksiä harrastetaan fyysisessä maailmassa ei netissä
        joten eiköhän luontoäiti pyyhi nörttien geenit maailmankartalta aikojen saatossa

      • kalkkikset roskiin
        TärkeäHuomio kirjoitti:

        kyllä netti on menneisyyttä ja kunnon kasvokkain olo taas tulevaisuutta
        netti on tyhmien lammaslauma ihmisten ajanvietettä

        seksiä harrastetaan fyysisessä maailmassa ei netissä
        joten eiköhän luontoäiti pyyhi nörttien geenit maailmankartalta aikojen saatossa

        Tulevaisuudessa seksiä harrastetaan ainoastaan virtuaalimaailmoissa joissa voi toteuttaa halujaan ilman muiden huomioon ottamista. Lisääntyminen hoidetaan geeniproffien toimesta koeputkissa.

      • huomauttelija
        kalkkikset roskiin kirjoitti:

        Tulevaisuudessa seksiä harrastetaan ainoastaan virtuaalimaailmoissa joissa voi toteuttaa halujaan ilman muiden huomioon ottamista. Lisääntyminen hoidetaan geeniproffien toimesta koeputkissa.

        tän päivän nörtti on huomisen kalkkis.

    • peku ja mä

      Sama ongelma minulla. Olen 39 -vuotias mies, mutta itsestänikin tuntuu ajoittain olevani jämähtänyt 15 -vuotiaan tasolle. Naisille puhumisesta ei rule mitään. En vaan keksi mitään fiksua sanottavaa, vaan töksäyttelen epäkorrektisti. Myös "aikuisten" kanssa saman aihealueen keksiminen on vaikeaa. Olen asiakaspalvelu ammatissa ja tukaisia hetkiä tulee päivittäin. Olen etsiskellyt keksustelukursseja ja löytänytkin mutaman, mutta en sa millään aikaiseksi osallistua niille. Mielummin juttelen ala-aste ikäisille ja pelkään teinejä...

    • kokemuksen jakaja

      Minulla on nolla kaveria, työkavereiden kanssa harvoin työskentelen samaan aikaan, joten ainoat vuorovaikutus tilanteet ovat työpaikalla vanhusten kanssa ku kulkevat ohitse.
      Vaikka olen iloinen ja pirtsakka nuori nainen ni silti kukaan ei yhtä kertaa enempää halua puhua minulle (vanhusten lisäksi). En tiedä mistä kavereita kannattaisi edes lähteä etsimään.

    • 45 Tina

      Olen sosiaalinen ihminen ja osaan kohtuullisen hyvin tämän small talkin -taidon (on se sitten turhaa tai ei..) Aina näin ei ole kuitenkaan ollut vaan olen kehittynyt siinä työni ja iän myötä.. se mikä on toiminut omalla kohdallani, on ollut ihmisten seuraaminen, etenkin niiden, jotka osaavat kommunikoida hyvin ja ymmärrettävästi. Samoin kokeilu ja itseni altistaminen tilanteisiin, jossa tätä taitoa tarvitaan. Mieti ensin, mitä aiot sanoa ja sano se sitten oman persoonasi äänellä. Kun riität itsellesi, riität myös muille. Ei ole tarpeen muodostaa pitkiä älykkäitä keskusteluja jokaisen ihmisen kanssa, mutta mikäli asia vaivaa on siihen hyvä tarttua. Pienin askelin. Toisaalta ihmisen mieli on sellainen, että hän helposti ajattelee liian "itsekeskeisesti" eli ikään kuin ulkoa sisälle päin ja kokee turhia häpeän tunteita. Ei ole olennaista mitä muut sinusta ajattelevat vaan mitä sinä ajattelet itsestäsi ja muista. Hymyile ja osoita olevasi kiinnostunut toisesta ihmisestä ja maailmasta, se tulee takaisin!

      • päivänsäde

        Tuo mah. pyrkimys älyllisiis kekusteluihin yhden jos toisen kanssa omalla kohdallani 1,5 vuoden aikana on ollut juurikin DEFENSSIÄ korkeimmillaan. Jos/kun on kerran kokenut , et mut ymmärretään juuri päin vastoin (viekoittelija, kenties tyhjkäpää?), niin on ollut OIKEIN SUURI TARVE antaa ihmisille ymmärtää, että juuri sitä minä en ole. Koska en ole. Mulla oon ajatuksia, olen herkkä ja tunteellinen nainen, en mikään "vamppi". Luulen et ne "vampit", tiedätte... (anteeks, en osoita sormella ketään- )

        Eli jos on ollut itseluottamus, omanarvontunne ja itsetunto alhaalla, se on johtunut juurikin kokemastani dissauksesta 1,5 vuoden ajan. Jolloin sitä on takertunut kuin hädässä hukkuva lähimmäisiinsä - jotka eivät hekään ole ymmärtäneet, ottaneet todesta tätä tilannetta.. Kaikista karuinta ja rankinta on ollut just se.

        Mutta tulen kohti valoa, valon lapsi kaikilla tavoin.. Kevät, odotan sitä jo melkein! Päivä on jo hieman pidempi.. Vaikka ei hiihtämään nyt tänä talvena taida Hgissä päästä. No joululomalla Kajaanissa pääsin jopa 2 kertaa hiihtämään, ja se oli herkkua se!

      • 55 v masa

        Small talk ei ole mitenkään tärkeä taito yleensäkään, eikä myöskään sosiaalisten taitojen kannalta.

        Sosiaalinen taito merkitsee kykyä ilmaista itseään selkeästi ja ymmärrettävästi sekä ymmärtää muita, kykyä vuorovaikutukseen eli puhua ja kuunnella sopusointuisasti.

        Small talk liittyy kykyyn seurustella toisten kanssa, mutta se on vain yksi tapa, ylikorostettu sellainen. Vielä arvokkaampi ominaisuus ihmisessä on kyky olla hiljaa toisten seurassa ja yhdessä heidän kanssaan. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

    • survivor9901

      Ratkaisu tähän ongelmaan on jo keksitty. se on yksinkertaisempaa kuin voisi ykkiseltään kuvitellakaan. VIINA. Viisi kirjainta jotka johdattavat nykyurvelot ja miksei vähän vanhemmatkin suorastaan hehkumaan sosiiaalisila taidoillaan. Valtiokin tukee tätä sosialisoitumista, tosin ikärajaa pitäisi laskea nykyisestä että nuoret oppisivat nämä tärkeät taidot jo ennen kuin täyttävät 18v. Viinassa on sekin hyvä puoli että et voi koskaan tietää, varsinkaan kirkkaita juodessa millaisiin sosiaalisiin tilanteisiin joudut, kenen vierstä heräät, kenen kanssa tappelet ymym. Vaihtoehtoja on lukemattomia. Näitten tukalien tilanteiden jatkoselvittely kannattaa aloittaa aina seuraavana aamuna juomalla tasainen humala ja alkamalla purkaa vyyhtiä. Täsätäkin voi seurata vielä lisää sosiaalisoitumista ja tilanteet ja selviytymis taito. ns. small talkilla saa huimat mittasuhteet. Yksi kova paikkahan nuorelle on joutua putkaan vaikkapa epäiltynä pahoinpitelystä ym. siinä vasta sitten sosiaalisiataitoja tarvitaankin kun on ensimmäistä kertaa poliisien kanssa tekemisissä ja pitää selvitä ns. smalltalkia käyttäen mahdollisimman vähällä rangaistuksella. itsensä puolustaminen ja jyrkkä kiistäminen ns.(en ole minä ollut) on pakko oppia ennemmin tai myöhemmin. Tämä myös tuokkii omanarvontuntoa ja johtaa väistämättä henkiseen kypsymiseen. Pettämäinen ja kiinni jääminen on toinen kova harjoitus. Näitä voi tehdä useita ja keksiä(improvisoida) aina uusia tapoja selviytyä tiukoista tilanteista. Lykkyä tykö ja korkki auki koko kansa!!!

      • Heh!

        survivor9901: Olet ymmärtänyt suomalaisuuden perimmäisen olemuksen aivan oikein, hienoa ;D)))

      • viinamäki

        Tämä.

    • kiltti mies.

      Olen yksinäinen. Meniskö tekee lumiukkoo ulos kun luntakin sataa. Minä en ainakaan enään jaksa tehdä mitään aloitetta naisille koska pakit tulee kuitenkin.

    • Katariina.

      No mä en tiiä osaisko kukaan sanoo tähän mun tilanteeseen mitään mutta avaudumpa nyt kuitenkin.

      Olen vielä tosi nuori mutta yli täysi-ikäinen kuitenkin ja mun on vaikee käsittää miks mun elämä meni just niinku meni.

      Mä synnyin perheeseen jossa isä ja äiti ei ehkä ollu parhaimmat mahdolliset. Kyllä meillä aina ruokaa on ollu pöydässä ja rahaa oon saanu vaatteisiin ja muuhun omaan hömppään joskus ehkä jopa liikaakin isän ja äidin ja ukin ja mummon puolelta. Oon saanu viimeistään 13-vuotiaasta lähtien mennä ja tulla miten haluan ja tehdä mitä haluan ja eipä niitä rajoja ollu pienempänäkään oikeen minkään asian suhteen. Sit mun vanhemmat riiteli/riitelee usein. Mä joutunu sit aina kuuntelemaan sitä samoista asioista nalkuttamista. Välillä asiat joista äiti isälle nalkuttaa kuulostaa jopa vähän sairailta et niistä jutuista ois todellisuudentaju hieman kadonnu. Joskus vuosia sitten äiti saatto ruveta keskellä yötä vaan huutamaan ja riehumaan ja mä en saanu nukuttua, vaikka seuraavana aamuna ois ollu kouluaamu. Sit isä juo usein kaljaa, joka päivä. Äidin mielenterveysongelmat oli sellasii et se saatto riehuu, huutaa vessassa paskat housussa ja maalata sillä paskalla tyyliin ympäri vessaa, koska seinissä oli aina sen paskaa nii en oikeen muutakaan keinoa keksi miks ne ois sinne päätyny... Ukki ja mummo taas oli täysin mun vanhempien vasta kohta, tosi tiukkia. Niiden mielestä en ois oikeen saanu tehdä mitään. Ala-asteella ne pakotti mut joka päivä aina koulun jälkeen mummolaan millon mistäkin syystä, vanhempani eivät pistäneet hanttiin, pääsin sieltä vasta joskus myöhemmin illalla pois ja ikinä en kunnolla kerenny olla kavereideni kanssa. Kaverit aina ihmetteli et miks mun on joka päivä pakko mennä mummolaan. Siellä jouduin keskittymään vaan läksyihin tai katoin telkkaria, kävin ukin ja mummon kanssa lenkillä tai leikin yksinäni. Ukki ja mummo saatto hermostuksissaan aina lyödä myös mua ja mun vanhemmat ei puuttunu kunnolla siihenkään, ajattelivat kai ne kaikki yhteensä et pieni fyysinen kurittaminen on normaalia, siksi siihen ei puututtu. Oon ainut lapsi. Sit ukki ja mummo aina painotti mulle sitä et kodin ongelmista ei saa puhua ulkopuolelle, ei koulussa eikä kavereille muuten voi käydä huonosti (tarkottivat että mut voidaan viedä huostaan). Niimpä mä yritin totella sitä käskyä. Koin ala-asteella et mua pidettiin aina jotenkin outona ja et mun kanssa ei haluttu olla, mut outo varmaan jollakin tapaa olinkin ja oon aina ollu ja tuun olemaan, omanlaiseni. Oma rotuni. Erillainen. Mut nykyään oon paremmin sen asian kanssa sinut ja jopa ylpeä siitä että mie oon hieman ehkä erillainen, erikoinen. Vaikka jokainen ihminen meistä on uniikki mut toiset on sit enemmän semmosia et ne menee kuitenkin siihen ns. massaan, toiset ei.

      Mut sit kun mä tulin murrosikään. Olin vasta 10v kun esimerkiks mun kuukautiset alkovat. Niin mä häpesin jotenkin itteeni ja koin itteni ainooks koska muilla ei ollu vielä murkkuiän merkkejä. Rupesin sit laihduttaa et saisin kuukautiset ja rinnat pois ja mä onnistuinkin noiden kuukautisten kans ja rintoja yritin painaa sisäänpäin, mut sit mut saatiin syömättömyydestä kiinni kun olin laihtunu nii kovasti ja pakotettiin uudestaan syömään. Mistä tietysti oon tavallaan kiitollinen, muuten asiat vois olla tosi huonosti.

      Sit rupesin sekoilee ihan ihmeellisesti 11v. Mä olin pienestä lähtien jotenkin ihmeen seksuaalinen. Mietin miesten pokaamista ja kaikkee vaikka ikää vasta 3-vuodesta ylöspäin. Aina oli halu olla seksikäs ja mielyttää sillä seksikkyydellä. Haaveilin et mun ammatti tulee olemaan joku seksikäs tarjoilija jossain baarissa tai jotain muuta. Onko toi aivan normaalia? Mut sillon 11-vuotiaana mulla rupes olee useita poikaystäviä, suostuin kaikkiin hulluihin juttuihin, annoin puristella tissejä, persettä, kuvata niitä, kuvata yhen jätkän kanssa peiton alla kismailua mistä myöhemmin väitettiin et me naitiin!, millon olin ihastunu siihen tähän tuohon. Millon oli tunteita ketäkin kohtaan ja poikaystävät vaihtu viikon sisään aina lennosta. Sit 12-vuotiaana mä rupesin vähitellen olemaan huoran maineessa ja vika tikki oli se et menin ihastumaan yhteen "kaverin" poikaystävään ja kerroin siitä yhdelle tytölle ja se laitto tietoo eteenpäin ja se tyttöystävä suuttu aivan hirveesti ja sano tekevänsä minun elämästä helvetin ja laitto järkkyjä paskapuheita liikkeelle ja kohta mua alko vihaa aika moni.

      Sit ylä-asteella sain kokee joka päivä huoritteluu ja muuta kiusaa. Tätä jatku muutaman vuoden ajan ja mä hajosin aika nopeesti ennen kun tuli lopullinen seinä vastaan ja olin niin paskana että huhhuh. En kestäny sitä, mun kaveri kesti tosi hyvin huorittelua ja huoran maineensa ja naikin joka viikonloppu jota en pystyny käsittämään. Se kiusaaminen tuli myös kotiin asti netin ja puhelimen välityksellä.

      • Katariina.

        Sit keskeytin koulut ja kaiken ja menin tosi surkeeseen kuntoon. Nyt voin jo paremmin ja tapahtumistakin on aikaa mut mä pelkäsin tosi pitkään seksii esimerkiksi ja en voi vieläkään sanoa ettei mun suhde ois siihen täydellisen ex-neuroottinen. Mä oon vieläkin vähän sen asian takia varuillaan ja haavoilla ja haluun kyl harrastaa seksiä jo tosi kovasti mut sen tyypin on oltava oikea joka pitää mua sit oikeesti hyvänä ja musta huolta, eikä kohtele paskasti ja pistä menee. Niin kun teki jokaset kundit sillon kun sain sen tupla pahan huoran leiman ohtaan. Sit mua syytetään/syytettiin tästä kaikesta, vaikka itessänikin oli vikaa niin näen silti et nää asiat mitä mulle on tehty on menny jo tuplasti yli verrattuna siihen mitä mie tein jollekin tyypeille. En voi uskoo et joku kokis et mä oon tehny pahemmin, koska mä en esimerkiks ikinä kiusannu näitä tyyppejä samalla tavalla mitä ne mua! sit jos oisin sen tehny nii tasoissa oltais. Mut liekkö kukaan ees piittaa tuosta asiasta. Niin ja sillon ylä-asteella en tosiaan harrastanu seksiä .ollenkaan. kun oli nuo jutut päällä, mutta minusta kyllä väitettiin et oisin tehny sitä julkisilla paikoilla vessoissa ja vaikka missä...

      • Katariina.
        Katariina. kirjoitti:

        Sit keskeytin koulut ja kaiken ja menin tosi surkeeseen kuntoon. Nyt voin jo paremmin ja tapahtumistakin on aikaa mut mä pelkäsin tosi pitkään seksii esimerkiksi ja en voi vieläkään sanoa ettei mun suhde ois siihen täydellisen ex-neuroottinen. Mä oon vieläkin vähän sen asian takia varuillaan ja haavoilla ja haluun kyl harrastaa seksiä jo tosi kovasti mut sen tyypin on oltava oikea joka pitää mua sit oikeesti hyvänä ja musta huolta, eikä kohtele paskasti ja pistä menee. Niin kun teki jokaset kundit sillon kun sain sen tupla pahan huoran leiman ohtaan. Sit mua syytetään/syytettiin tästä kaikesta, vaikka itessänikin oli vikaa niin näen silti et nää asiat mitä mulle on tehty on menny jo tuplasti yli verrattuna siihen mitä mie tein jollekin tyypeille. En voi uskoo et joku kokis et mä oon tehny pahemmin, koska mä en esimerkiks ikinä kiusannu näitä tyyppejä samalla tavalla mitä ne mua! sit jos oisin sen tehny nii tasoissa oltais. Mut liekkö kukaan ees piittaa tuosta asiasta. Niin ja sillon ylä-asteella en tosiaan harrastanu seksiä .ollenkaan. kun oli nuo jutut päällä, mutta minusta kyllä väitettiin et oisin tehny sitä julkisilla paikoilla vessoissa ja vaikka missä...

        Niin mä mietin just sit siks että...

        Miten tässä näin kävi?

        Miks kävi?

        Voisinko mä olla aivan toisenlainen ihminen (ts. ehjempi ja et en ois tehny noita mokia) jos olisin saanut erillaiset, tasapainoset, hyvin kasvattavat vanhemmat isovanhemmat ja oltas vaikka asuttu jossain hienolla omakotitaloalueella ja lähtökohdat ois ollu aivan erillaiset? vaikka olisinkin edelleen ollut ainut lapsi.

        Nyt mun pää on aika sekasin ja mielenterveysongelmainen ja mä en uskalla esim enää värjätä mun hiuksia erivärisiks tai mitään muuta kun koko ajan tai aina ajattelen et mitä ne mun KIUSAAJAT ajattelis tästä. Pelottais niiden kohtaaminen sellasena ja muutenkin just aina pelkään et kohtaan tyyppejä mun menneisyydestä, enkä ikinä pääse alottamaan täysin uutta laiffii tai tervehtymään täysin. Eli elän aina niiden paskiaisten kautta, vaikka oon koittanu opetella et älä ajattele enää mitä ne ajattelis vaan elä elämääs just niinku sä haluat et sä oot nyt aikuinen ihminen ja susta tulee vuosi vuodelta vaan enemmän aikuisempi jne ja aikuiset ei ajattele mitä muut ajattelee heistä. Niin silti mä mietin jopa tollasia hiustenväri juttuja koska ylä-asteella mulla oli mustat hiukset mut nykyään oon blondi ja en varmaan ikinä uskaltais enää toteuttaa tollasta tyylin muutosta koska se automaattisesti muistuttas mua ja niitä menneestä ja aktivois ehkä ne näkemään kohdallani enemmän taas punaista ja helvetti olisi jälleen irti! muutenkin pelkään ettei se ole tarpeeksi OMAA ITSEÄNI. et sit jos en oo 100% minä, niin mä koen itteni jotenkin heikommaks sillon ja et en varmasti kykenis puolustautumaan jos tulis jotain.

        Tällästä on mun elämä...

        Sitä vielä vesittää sekin et sillon kun ylä-asteella muutin mun tyylin nii lähin väärällä asenteella siihen koko juttuun. Halusin maalata lettini mustaksi koska halusin näyttää kovemmalta ja olla kovis.

        Se tuo vaan vanhoja ikäviä muistoja mieleen... jotka rikkois vaan psyykettä entistä enemmän ja pistäis hajalle, nekin jutut jotka oon nyt jotenki saanu pääni sisällä korjattua et oisin taas paremmin voiva ihminen, enkä enää niin sekasin mitä sillon olin sen helvetin aikaan.

      • Katariina.
        Katariina. kirjoitti:

        Niin mä mietin just sit siks että...

        Miten tässä näin kävi?

        Miks kävi?

        Voisinko mä olla aivan toisenlainen ihminen (ts. ehjempi ja et en ois tehny noita mokia) jos olisin saanut erillaiset, tasapainoset, hyvin kasvattavat vanhemmat isovanhemmat ja oltas vaikka asuttu jossain hienolla omakotitaloalueella ja lähtökohdat ois ollu aivan erillaiset? vaikka olisinkin edelleen ollut ainut lapsi.

        Nyt mun pää on aika sekasin ja mielenterveysongelmainen ja mä en uskalla esim enää värjätä mun hiuksia erivärisiks tai mitään muuta kun koko ajan tai aina ajattelen et mitä ne mun KIUSAAJAT ajattelis tästä. Pelottais niiden kohtaaminen sellasena ja muutenkin just aina pelkään et kohtaan tyyppejä mun menneisyydestä, enkä ikinä pääse alottamaan täysin uutta laiffii tai tervehtymään täysin. Eli elän aina niiden paskiaisten kautta, vaikka oon koittanu opetella et älä ajattele enää mitä ne ajattelis vaan elä elämääs just niinku sä haluat et sä oot nyt aikuinen ihminen ja susta tulee vuosi vuodelta vaan enemmän aikuisempi jne ja aikuiset ei ajattele mitä muut ajattelee heistä. Niin silti mä mietin jopa tollasia hiustenväri juttuja koska ylä-asteella mulla oli mustat hiukset mut nykyään oon blondi ja en varmaan ikinä uskaltais enää toteuttaa tollasta tyylin muutosta koska se automaattisesti muistuttas mua ja niitä menneestä ja aktivois ehkä ne näkemään kohdallani enemmän taas punaista ja helvetti olisi jälleen irti! muutenkin pelkään ettei se ole tarpeeksi OMAA ITSEÄNI. et sit jos en oo 100% minä, niin mä koen itteni jotenkin heikommaks sillon ja et en varmasti kykenis puolustautumaan jos tulis jotain.

        Tällästä on mun elämä...

        Sitä vielä vesittää sekin et sillon kun ylä-asteella muutin mun tyylin nii lähin väärällä asenteella siihen koko juttuun. Halusin maalata lettini mustaksi koska halusin näyttää kovemmalta ja olla kovis.

        Se tuo vaan vanhoja ikäviä muistoja mieleen... jotka rikkois vaan psyykettä entistä enemmän ja pistäis hajalle, nekin jutut jotka oon nyt jotenki saanu pääni sisällä korjattua et oisin taas paremmin voiva ihminen, enkä enää niin sekasin mitä sillon olin sen helvetin aikaan.

        Ja ne kiusaajat ei oo muuttunu yhtään tai ainakaan pari pahempaa niistä. Siellä ne netissä edelleen haukkuu opettajat, millon uhataan nostaa kunnianloukkaus syytettä sun muuta paskaa ja tämä yksi on ruvennut vielä niin tekopyhäksi että hän muka puolustaa jotenkin kiusattuja.

        Mä sanon et pyh, voi jumalauta mitä sakkia! eikö niillä pahemmin äly keitä?? mitä sit oli se mitä ne teki mulle?? ei vaan kiusaamista? jotain vittumaiselle ihmiselle vittuilua tsjp miksikä ne sitä kutsuisi?

        :D

        AH, TUNTUIPA HYVÄLTÄ AVAUTUA VAPAUTUNEESTI PITKÄSTÄ AIKAA!

      • aha?
        Katariina. kirjoitti:

        Niin mä mietin just sit siks että...

        Miten tässä näin kävi?

        Miks kävi?

        Voisinko mä olla aivan toisenlainen ihminen (ts. ehjempi ja et en ois tehny noita mokia) jos olisin saanut erillaiset, tasapainoset, hyvin kasvattavat vanhemmat isovanhemmat ja oltas vaikka asuttu jossain hienolla omakotitaloalueella ja lähtökohdat ois ollu aivan erillaiset? vaikka olisinkin edelleen ollut ainut lapsi.

        Nyt mun pää on aika sekasin ja mielenterveysongelmainen ja mä en uskalla esim enää värjätä mun hiuksia erivärisiks tai mitään muuta kun koko ajan tai aina ajattelen et mitä ne mun KIUSAAJAT ajattelis tästä. Pelottais niiden kohtaaminen sellasena ja muutenkin just aina pelkään et kohtaan tyyppejä mun menneisyydestä, enkä ikinä pääse alottamaan täysin uutta laiffii tai tervehtymään täysin. Eli elän aina niiden paskiaisten kautta, vaikka oon koittanu opetella et älä ajattele enää mitä ne ajattelis vaan elä elämääs just niinku sä haluat et sä oot nyt aikuinen ihminen ja susta tulee vuosi vuodelta vaan enemmän aikuisempi jne ja aikuiset ei ajattele mitä muut ajattelee heistä. Niin silti mä mietin jopa tollasia hiustenväri juttuja koska ylä-asteella mulla oli mustat hiukset mut nykyään oon blondi ja en varmaan ikinä uskaltais enää toteuttaa tollasta tyylin muutosta koska se automaattisesti muistuttas mua ja niitä menneestä ja aktivois ehkä ne näkemään kohdallani enemmän taas punaista ja helvetti olisi jälleen irti! muutenkin pelkään ettei se ole tarpeeksi OMAA ITSEÄNI. et sit jos en oo 100% minä, niin mä koen itteni jotenkin heikommaks sillon ja et en varmasti kykenis puolustautumaan jos tulis jotain.

        Tällästä on mun elämä...

        Sitä vielä vesittää sekin et sillon kun ylä-asteella muutin mun tyylin nii lähin väärällä asenteella siihen koko juttuun. Halusin maalata lettini mustaksi koska halusin näyttää kovemmalta ja olla kovis.

        Se tuo vaan vanhoja ikäviä muistoja mieleen... jotka rikkois vaan psyykettä entistä enemmän ja pistäis hajalle, nekin jutut jotka oon nyt jotenki saanu pääni sisällä korjattua et oisin taas paremmin voiva ihminen, enkä enää niin sekasin mitä sillon olin sen helvetin aikaan.

        Ja sieltä yläasteelta kiusaamasta menit amikseen ja sitä kautta huorittelemaan ja kiusaamaan tuntemattomia kadehtimiasi tänne nettiin, jotka ei edes tiedä tai muista sun nimeä, eikö niin?

      • aha?
        Katariina. kirjoitti:

        Ja ne kiusaajat ei oo muuttunu yhtään tai ainakaan pari pahempaa niistä. Siellä ne netissä edelleen haukkuu opettajat, millon uhataan nostaa kunnianloukkaus syytettä sun muuta paskaa ja tämä yksi on ruvennut vielä niin tekopyhäksi että hän muka puolustaa jotenkin kiusattuja.

        Mä sanon et pyh, voi jumalauta mitä sakkia! eikö niillä pahemmin äly keitä?? mitä sit oli se mitä ne teki mulle?? ei vaan kiusaamista? jotain vittumaiselle ihmiselle vittuilua tsjp miksikä ne sitä kutsuisi?

        :D

        AH, TUNTUIPA HYVÄLTÄ AVAUTUA VAPAUTUNEESTI PITKÄSTÄ AIKAA!

        Ilmeisesti tuntuu hyvältä sinusta nettikiusaaminen, mutta sellainen kojraus, että tämä on se netti.

      • Katariina.
        Katariina. kirjoitti:

        Ja ne kiusaajat ei oo muuttunu yhtään tai ainakaan pari pahempaa niistä. Siellä ne netissä edelleen haukkuu opettajat, millon uhataan nostaa kunnianloukkaus syytettä sun muuta paskaa ja tämä yksi on ruvennut vielä niin tekopyhäksi että hän muka puolustaa jotenkin kiusattuja.

        Mä sanon et pyh, voi jumalauta mitä sakkia! eikö niillä pahemmin äly keitä?? mitä sit oli se mitä ne teki mulle?? ei vaan kiusaamista? jotain vittumaiselle ihmiselle vittuilua tsjp miksikä ne sitä kutsuisi?

        :D

        AH, TUNTUIPA HYVÄLTÄ AVAUTUA VAPAUTUNEESTI PITKÄSTÄ AIKAA!

        Todellisuudessa olen vain laiska ja omahyväinen pummi ja yritän aina syytellä muita.

      • Katariina.
        aha? kirjoitti:

        Ja sieltä yläasteelta kiusaamasta menit amikseen ja sitä kautta huorittelemaan ja kiusaamaan tuntemattomia kadehtimiasi tänne nettiin, jotka ei edes tiedä tai muista sun nimeä, eikö niin?

        Hei tuo joka kirjotti tuossa 17:14 ei oo ollu minä! kirjottanu samalla nimimerkillä kun minä ja esittäny mua.

        Mut kaipaisin tosissaan vastauksia kanssa tuohon omaan tilanteeseeni. Koska en kykene ymmärtämään sitä, miten kaikki meni noin, vaikka olen joskus vaivannut kyseisellä asialla päätäni tuhansia kertoja ja miettinyt pääni puhki.

        Vakavasta ja vaikeasta asiasta siis kyse, josta ei sietäisi pilaa vääntää.

      • ffddfdfdff
        Katariina. kirjoitti:

        Ja ne kiusaajat ei oo muuttunu yhtään tai ainakaan pari pahempaa niistä. Siellä ne netissä edelleen haukkuu opettajat, millon uhataan nostaa kunnianloukkaus syytettä sun muuta paskaa ja tämä yksi on ruvennut vielä niin tekopyhäksi että hän muka puolustaa jotenkin kiusattuja.

        Mä sanon et pyh, voi jumalauta mitä sakkia! eikö niillä pahemmin äly keitä?? mitä sit oli se mitä ne teki mulle?? ei vaan kiusaamista? jotain vittumaiselle ihmiselle vittuilua tsjp miksikä ne sitä kutsuisi?

        :D

        AH, TUNTUIPA HYVÄLTÄ AVAUTUA VAPAUTUNEESTI PITKÄSTÄ AIKAA!

        Voisiko sinua olla seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsena? Tällaisista lapsista tulee usein itsestään yliseksuaalisia. Lapsi usein unohtaa hyväksikäytön kokemukset täysin ja saattaa vasta myöhään aikuisiällä muistaa jos ollenkaan, jos hyväksikäyttö on ollut satunnaista eikä jatkuvaa ja usein toistuvaa.

      • Katariina.
        ffddfdfdff kirjoitti:

        Voisiko sinua olla seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsena? Tällaisista lapsista tulee usein itsestään yliseksuaalisia. Lapsi usein unohtaa hyväksikäytön kokemukset täysin ja saattaa vasta myöhään aikuisiällä muistaa jos ollenkaan, jos hyväksikäyttö on ollut satunnaista eikä jatkuvaa ja usein toistuvaa.

        No en kyl muista varsinaista seksuaalista hyväkskäyttöö lapsuudessa. Mut sen muistan et mä sain pienestä pitäen kahtoo kiellettyjä elokuvia jossa mm. oli sit tietysti aikuisille kuuluvia asioita eli esim sitä seksiä ja seksikkyyttä. Mietin et oisinko voinu niistä ottaa jotain malleja ja ruveta matkitaan.

        Sitten isäni myös lapsuudessa kosketteli mua vähän häiritsevästi haarovälistä ja hymyili ja kahto jotenkin oudosti. Äiti joskus kysynyt multa häiritsikö mua se koskettelu. Oon sillon vastannu et ei, mut jälkeenpäin kun oon ite ajatellu nii se on tuntunu vähän pervolta ja inhottavalta...

    • kussukka

      Teet asiasta liian vaikean ja ajattelet liian paljon etukäteen. Kehottaisin keskittymään muihin asioihin (työntekoon, opiskeluun, harrastuksiin jne.) kuin toisiin ihmisiin, sosiaalista kanssakäymistä tulee sitten siinä sivussa kuin itsestään. Kaikkein paras neuvo jonka olen itse saanut koskaan on se, että opettele mieluummin kuuntelemaan kuin puhumaan, sillä jokainen haluaa mielellään puhua itsestään, selittää ajatuksiaan ja mitä paremmin saat toiset käyntiin katsekontaktilla ja myötäilevillä kommenteilla, sitä vähemmän he keskittyvät sinuun ja kummallisuuksiisi.

      • ???

        Ja nimimerkkivalintana hyypiöllä sana "kussukka" - vittu tänne kirjoittaa hullut! Miten tän Suomi24:n ylläpito ehtaa tukea tuollaista kirjoittelua, mitä tän foorumin etusivulla on, näkyy olevan silkkaa nettikiusaamista!

      • päivänsäde

        Jos tuo oli mulle, niin vastaan näin:

        Elämässä on haasteensa kullakin. Itselläni kun on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joskin painottuu enemmän masennukseen, mutta kun niitä hypomanioita tulee, mikä nytkin on päällä, niin mitä se tarkoittaa käytännössä: Ajatusten rientoa, PUHERIPULIA, ajatusten harhailua, vaikea pysyä kontaktissa ihmisiin kun omat ajatukset voi pahimmillaan harhailla.. Eli vastapuoli voi kokea, ahaa, ei se edes kuuntele, ei sillä kiinnosta,mun jutut, omia juttujaan vaan puhelee, missähän sen ajatukset on... (Pahimmillaan: ITSEÄÄN VAIN TÄYNNÄ! on niin välykäs ja viisas ? kaikkea mahd. omasta mielestään, antaako se mitään arvoa toisille?) Mut jos muut suhtautuu muhun noin alentuvasti, niin mielestäni se kertoo myös vastapuolen heikosta itsetunnosta tai vähintäänkin vahvasta aseenteellisuudesta TIETÄMÄTTÖMYYDESTÄ.) Juuri näin olen kokenut ja luulen et mun on usein koettu! Eli kyllä sairaus vaikuttaa sos. tilanteisiin ja vuorovaikutukseen mitä suuremmissa määrin.

        Ja tämä vallitseva tilanne on nyt kaikenkaikkiaan ollut sellainen, että itselläni on ollut tarve vakuutella ja kertoa kaikkea, että tällainen oon.. en "sellainen". Eli defenssiähän tämä on, myönnän. (ELI KOKOAJAN OLEN NÄMÄ 2 PÄIVÄÄ PUHUNUT NÄISSÄ TEKSTEISSÄNI ITSESTÄNI tämän vuoksi, en ole ollut niin kantaaottava ja keskusteleva toisten asioihin.

        Mutta kun nyt kaikki on sanottu, olen kokenut saavani ymmärrystä, voin jatkossa kekittyä VASTAVUOROISEEN KANSSAKÄYMISEEN IHMISTEN KANSSA parhaalla mahdollisella tavallani. Se on mulle opettelua, myönnän (kaiken kokemani jälkeen, joten olkaa armollisia älkääkä painostako mua tässä), joten ihana juttu jos ymmärrätte ja tuutte vastaan. Joskaan musta ei tule enää sitä yltiösosiaalista sukkulaa, joka pärjää tilanteessa kuin tilanteessa, mikä olin vielä 10-20 vuotta sitten. Temperamenttini on tainnut hieman laantua.. Joskin olin välillä porukoissa, joissa koin, etten ole "porukassani", mua ei ymmärretä niin kuin haluaisin ymmärrettävän.

        Antoisin aika oli Rovaniemellä varmaan vuodet 1998-2000 "hengenheimolaisten" kanssa. Eli kiitokset tuosta ajasta erityisesti silloin ja kiitos edelleen MINNALLE, tuosta vanhasta ajasta haluan myös kiittää Kaakkua, Maria, Annukkaa, Sannaa, Lippeä, Veronikaa, Lassia ja Roopea (vaikka jälkimmäinen - tuotit mulle tuolloin pettymyksen *surumielinen hymy, ja terveiset* Voikaa hyvin koko perhe, mikä teidän elämäntilanne nyt sitten ikinä onkaan-) Luontoretket olivat parhaita! Leppiaho ja muut "mökit" ja mummola (mitkä näistä nyt sitten olivat kenekin kans).

        Tämän kaiken sanottuani poistun vihdoin ja käännän vuoden 2014 uuden, tyhjän sivun. Lähden syömään siskoille Patolaan. Nähdään eka kerran tän viimeisimmän käänteen jälkeen. Olen ollut aika väsynyt, mut nyt 2 päivää ollut jo parempi olo. Ajatus kulkenut selkeämmin, kuin aiemmin - (tänne suomi24ään en olis saanut tulla kirjoitteleen, mut nyt kun on parempi mieli eikä ahista, niin musta tämä on ollut ihan ok. Jos mun "oma ääni" alkaa löytyä näissä kirjoituksissa vasta nyt, se kertoo siitä että jännitys alkaa purkautua ja voin olla helpommin ja luonnollisesti oma itseni.)

        Näkemisiin kun aika on kypsä (ylipäätään ihmiset)!

      • kussukka
        ??? kirjoitti:

        Ja nimimerkkivalintana hyypiöllä sana "kussukka" - vittu tänne kirjoittaa hullut! Miten tän Suomi24:n ylläpito ehtaa tukea tuollaista kirjoittelua, mitä tän foorumin etusivulla on, näkyy olevan silkkaa nettikiusaamista!

        *hymy*
        hanki huumorintaju ???.
        Jos on kus sukassa, ni on. Eikä tota etusivua ole kenenkään pakko katsella, jos tuntee olonsa siitä niin kiusatuksi.

    • Hoijakkaa blääh

      Ei muutako verbaliikkaa kehiin, täyttele ristisanoja ja osallistu teatteriin ja draamaan. Eli ei muuta ku parisuhde

    • aha?

      Ei tossa etusivulla ole kuvaa sen näköisestä kaverista, jolla olisi "0 kaveria", nettikiusaajat. Ihan lähinnä mainostoimiston mallipojat olet tohon laittanut.

      Suomi24 näkyy olevan netttikiusaajafoorumi. Eikö ole hieman halpamaista, jos koko oma elämä on internetissä, horista pilkkajuttuja tavallsista, että tavallisilla ei olisi kavereita? Kaikkien ihmistwn koko elämänsisältö ei ole internet.

      • älykkö

        ylläpito kuvittaa itse valitsemansa keskustelut. Kuvilla ei ole mitään tekemistä itse viestiketjujen kirjoittajien kanssa. Kuvat yritetään valita jotenkin teemaan sopivasti, usein huonolla menestyksellä.

      • tiedätte
        älykkö kirjoitti:

        ylläpito kuvittaa itse valitsemansa keskustelut. Kuvilla ei ole mitään tekemistä itse viestiketjujen kirjoittajien kanssa. Kuvat yritetään valita jotenkin teemaan sopivasti, usein huonolla menestyksellä.

        Aina mallinnäköset ihmiset kehis, joten kertoo jotain.. et miks näin!

      • älykkö
        tiedätte kirjoitti:

        Aina mallinnäköset ihmiset kehis, joten kertoo jotain.. et miks näin!

        samasta syystä kuin miksi kauniita laitetaan mainoksiin.

    • less is more

      Sosiaalisisiin taitoihin kuuluu muutakin kuin nokkela rupattelu. Jos et koe itseäsi verbaalisesti sujuvaksi niin ota kuuntelijan rooli. Myötäelävä kuuntelu muutamin kehoittavin kommentein johtaa usein luontevaan kanssakäyntiin. Tilanteesta riippuen kommentoimalla pienin lausahduksin puhujaa kuten; teillä oli varmaan kiva matka, kuulostaa hyvältä/pahalta, ei ihme että sua harmittaa/ilahduttaa, vaikutat tyytyväiseltä/ tyytymättömältä jne. Puhuja kokee tulleensa huomioiduksi ja ymmärretyksi melko pian. Väkinäinen vitsien heittely joka tilanteessa ei vain toimi. Olen usein huomannut, että hyvä kuuntelija on ihmisistä parempi kuin jatkuvasti äänessä oleva puheautomaatti.

      • täh?

        Niin. Sosiaalisten taitojen alkeisiin kuuluu, että kun kerran jotkut umpisairaat ihmiset vihaa netissä, että ei sitten käyttäisi netin julkisuutta, nimettömiä palstoja, esiintymiseen väärillä, viattomien, identiteeteillä.

        Näkyy, että kirjoituksen laatinut sairas ihminen on umpikateellinen, joka yrittää mollata varmasti tyystin viattomia nettijulkisuuden avulla. Me ei- hylkiöt ollaan sitä mieltä, että Suomi24:n kirjoittaa henkisesti sairaat ihmiset, ainakin jokainen mun tuntemani joka lukis tätä palstaa ja keskusteluita, olisi sitä mieltä.

        Millaset tyhmät muuten laskee kavereita? Varmaan netissä umpitamiollakin voi olla vaikka 10 000 kaveria, mutta totuus on usein tarua ihmeellisempää. Ei mulla ainakaan ole kuin 10 hyvää ystävää ja se riittää mulle oikein hyvin, voidakseni riittävän hyvin arjessani siten, että ei tartte ketään netissä alkaa kiusata. Nettiä en harrasta ihmissuhdemielessä, koska kenellekään ei kuulu mitä minä olen tai keitä tai millaisia ihmisiä minä tunnen.

        Vähänkö olis röyhkeää, jos yksikään kusipää alkais netissä väittää, että mä olisin esimerkiksi "yksinäinen". Kyllä muuten loukkaantuisin! Siten en haluais internetissä profiloitua, koska mulla on paljon ystäviä, eikä yksikään ystävyyssuhteistani netissä solmittu, enkä ikinä ole netissä esitellyt ystävyyssuhteitani Yksinäisiä on ne hyypiöt, jotka vainoaa täysin tavallisia yksityiskansalaisia valehtelemalla netissä ihmisistä tai ihmissuhteista. Luuseriporukka on sellasta sakkia, joiden kaikki kaveruussuhteet on netissä: niillä on vääristynyt todellisuudentajukin monilla raukkaparoilla.

      • päivänsäde
        täh? kirjoitti:

        Niin. Sosiaalisten taitojen alkeisiin kuuluu, että kun kerran jotkut umpisairaat ihmiset vihaa netissä, että ei sitten käyttäisi netin julkisuutta, nimettömiä palstoja, esiintymiseen väärillä, viattomien, identiteeteillä.

        Näkyy, että kirjoituksen laatinut sairas ihminen on umpikateellinen, joka yrittää mollata varmasti tyystin viattomia nettijulkisuuden avulla. Me ei- hylkiöt ollaan sitä mieltä, että Suomi24:n kirjoittaa henkisesti sairaat ihmiset, ainakin jokainen mun tuntemani joka lukis tätä palstaa ja keskusteluita, olisi sitä mieltä.

        Millaset tyhmät muuten laskee kavereita? Varmaan netissä umpitamiollakin voi olla vaikka 10 000 kaveria, mutta totuus on usein tarua ihmeellisempää. Ei mulla ainakaan ole kuin 10 hyvää ystävää ja se riittää mulle oikein hyvin, voidakseni riittävän hyvin arjessani siten, että ei tartte ketään netissä alkaa kiusata. Nettiä en harrasta ihmissuhdemielessä, koska kenellekään ei kuulu mitä minä olen tai keitä tai millaisia ihmisiä minä tunnen.

        Vähänkö olis röyhkeää, jos yksikään kusipää alkais netissä väittää, että mä olisin esimerkiksi "yksinäinen". Kyllä muuten loukkaantuisin! Siten en haluais internetissä profiloitua, koska mulla on paljon ystäviä, eikä yksikään ystävyyssuhteistani netissä solmittu, enkä ikinä ole netissä esitellyt ystävyyssuhteitani Yksinäisiä on ne hyypiöt, jotka vainoaa täysin tavallisia yksityiskansalaisia valehtelemalla netissä ihmisistä tai ihmissuhteista. Luuseriporukka on sellasta sakkia, joiden kaikki kaveruussuhteet on netissä: niillä on vääristynyt todellisuudentajukin monilla raukkaparoilla.

        Hei ihminen! Onko sulla asennevamma? Ei yksinäisyys ole haukkumasana tai häpeä!

        Itse valotin (olikohon todella törkeää että mainitsin nimeltä, ei kai, jos kuitenkin hyvässä mielessä mainitsin ja vain etunimillä) ainoastaan joitakin tyyppejä sen vuoksi, että katsoin sen aiheelliseksi.

        KOSKA ILMIÖ ON MIELESTÄNI JUURIKIN TÄMÄ (myöntäkää ihmiset, ja olkaa rehellisiä. Omien kaverien kanssa olllan tästä usein puhuttu):

        ETTÄ ikäänkuin se menisi niin, että ei ole niin väliä sillä, kuka sä itse oot, VAAN KENEN KANS OOT, KETÄ TUNNET, JA VARSINKIN: KENEN KANS LIIKUT/HENGAAT. Sut profiloidaan aikalailla just sen perusteella.

        JUURI tämän olenkokenut omalla kohdallani. Ihmiset arvottaa riippuen siitä "onko päässyt "piireihin" tai missä kuvioissa liikkuu. Kun itse 10 vuotta sitten sairastuin, koin tämän sosiaalisen tippumisen PIIREISTÄ mitä karmaisevimmalla tavalla. Ja eipä sit oikein kellään ollut enää rohkeutta pyytää takaisin kuvioihin, kun näytit olevan jo joidenkin "reppanoiden" kans. Näin koien sen itse.

        Mut ei oo enempää tarvetta sepustella. Muutaman nimen mainitsin, ketä halusin kiittää elämäni tähän mennessä tulleista parhaista vuosista. Te ihmiset jäitte, ette vain niminä, vaan myös persoonina mieleeni. Kiitos teille! Vielä 15-17 vuotta jälkeen päin tuon muisto lämmittää sydäntäni.

        NYT "hullu" postuu, on vielä selvästikin hoidon tarpeessa (myönnän) kun tänne tällaisia henk. koht. juttuja ja muita asioita suoltaa.. Eli se kontrolli puuttuu..

        Mut enköhän tule vielä terveeks!

      • aha?
        päivänsäde kirjoitti:

        Hei ihminen! Onko sulla asennevamma? Ei yksinäisyys ole haukkumasana tai häpeä!

        Itse valotin (olikohon todella törkeää että mainitsin nimeltä, ei kai, jos kuitenkin hyvässä mielessä mainitsin ja vain etunimillä) ainoastaan joitakin tyyppejä sen vuoksi, että katsoin sen aiheelliseksi.

        KOSKA ILMIÖ ON MIELESTÄNI JUURIKIN TÄMÄ (myöntäkää ihmiset, ja olkaa rehellisiä. Omien kaverien kanssa olllan tästä usein puhuttu):

        ETTÄ ikäänkuin se menisi niin, että ei ole niin väliä sillä, kuka sä itse oot, VAAN KENEN KANS OOT, KETÄ TUNNET, JA VARSINKIN: KENEN KANS LIIKUT/HENGAAT. Sut profiloidaan aikalailla just sen perusteella.

        JUURI tämän olenkokenut omalla kohdallani. Ihmiset arvottaa riippuen siitä "onko päässyt "piireihin" tai missä kuvioissa liikkuu. Kun itse 10 vuotta sitten sairastuin, koin tämän sosiaalisen tippumisen PIIREISTÄ mitä karmaisevimmalla tavalla. Ja eipä sit oikein kellään ollut enää rohkeutta pyytää takaisin kuvioihin, kun näytit olevan jo joidenkin "reppanoiden" kans. Näin koien sen itse.

        Mut ei oo enempää tarvetta sepustella. Muutaman nimen mainitsin, ketä halusin kiittää elämäni tähän mennessä tulleista parhaista vuosista. Te ihmiset jäitte, ette vain niminä, vaan myös persoonina mieleeni. Kiitos teille! Vielä 15-17 vuotta jälkeen päin tuon muisto lämmittää sydäntäni.

        NYT "hullu" postuu, on vielä selvästikin hoidon tarpeessa (myönnän) kun tänne tällaisia henk. koht. juttuja ja muita asioita suoltaa.. Eli se kontrolli puuttuu..

        Mut enköhän tule vielä terveeks!

        Ilmoitin viestin asiattomaksi. Ja ei ketään reaalisesti "profiloida" netissä, jotka ei kuulu netin sosiaalisiin medioihin ja sellaiseen itseään altista, eli mä ainakin Suomi24-tekstejä lukiessani puolustan niitä viattomia, jotka ei ole nettipellejä, nettipelletyyppien sosiaalisten mediioiden oletettavasti epäeettisten jäsenten häiriintyneeltä valehtelulta henkilösuhteista tai ihmisistä tai persoonista. Ja tarkoitan nyt käsitteen "kunnianloukkaus"mielessä sanoa asiasta, jos funaat, eli mä ainakin voisin ainoastaan vaatia korvauksia, jos minusta väitettäis - jos kukaan ikinä tai missään väittäisi tai tulisi ilmi, että mä olisin ollut netissä joku henkilö missään tuntemattomille tai hakenut julki-internetiltä huomiota. En ole koskaan naamaani nettiin laittanut - en ensimmäistäkään kuvaa edes yksityisesti., en koskaan ollut netissä minkään sosiaalisen median jäsen, en ole "yksinäinen", enkä ainakaan nettikiusaaja ja minä haluan olla rauhassa, ettei mua vainota tässä Suomi24:ssa sillä, että mä joudun lukemaan tuntemattomien häiriityneiden ilmiselvää vihaamista, mikä perustuu niiden joihinkin luulemiinsa omiin puolituttusuhteisiin nettiluulojen perusteella.

      • edellinen
        aha? kirjoitti:

        Ilmoitin viestin asiattomaksi. Ja ei ketään reaalisesti "profiloida" netissä, jotka ei kuulu netin sosiaalisiin medioihin ja sellaiseen itseään altista, eli mä ainakin Suomi24-tekstejä lukiessani puolustan niitä viattomia, jotka ei ole nettipellejä, nettipelletyyppien sosiaalisten mediioiden oletettavasti epäeettisten jäsenten häiriintyneeltä valehtelulta henkilösuhteista tai ihmisistä tai persoonista. Ja tarkoitan nyt käsitteen "kunnianloukkaus"mielessä sanoa asiasta, jos funaat, eli mä ainakin voisin ainoastaan vaatia korvauksia, jos minusta väitettäis - jos kukaan ikinä tai missään väittäisi tai tulisi ilmi, että mä olisin ollut netissä joku henkilö missään tuntemattomille tai hakenut julki-internetiltä huomiota. En ole koskaan naamaani nettiin laittanut - en ensimmäistäkään kuvaa edes yksityisesti., en koskaan ollut netissä minkään sosiaalisen median jäsen, en ole "yksinäinen", enkä ainakaan nettikiusaaja ja minä haluan olla rauhassa, ettei mua vainota tässä Suomi24:ssa sillä, että mä joudun lukemaan tuntemattomien häiriityneiden ilmiselvää vihaamista, mikä perustuu niiden joihinkin luulemiinsa omiin puolituttusuhteisiin nettiluulojen perusteella.

        Sorry, mulla ei oo ainakaan ollut tarkoitus dissata sua millaan tavalla. Haukut väärää puuta. En ymmärrä tekstistäsi mittää, joten ota huomioon tämä, että täällä peukaloidaan toisten viestejä.. Outoa tapahtuu muutenkin. Itse en päässyt eilen eräällä viestilläni nimimerkilläni läpi. Eli oli joku esto visssiin laittettu. Eli johtopäätökseni on, että poliisi vois tsekata ylläpidon toimet (et kai vaan edusta heitä? jos niin ymmärrän paremmin mielipiteesi). Eikä tämä oo mikään kunnianloukkaussyyte. Jos teillä on puhtaat toimet niin, teillä ei oo mitään salattavaa. Ite ainakin ottaisin asian niin.

        Lähinnä rauhaa ja oikeudenmukaisuutta tässä itse kannatan.

    • ziises...

      Huomaa että aihe on etusivulla kun ketju on täyttynyt järkyttävästä skeidasta.

      • aha?

        Miten niin täyttynyt skeidasta? Skeidaahan on aloituksen sisältö ja joku sairas nettikiusaaja sen tekstin laatinut. Ja kaikkien kusipäiden tekstit siihen on myös skeidaa, nettikiusaajat. Millähän pällillä te luette näitä tekstejä? Katsotteko tekstien sisältöjä, koskaan? Kun ketjussa ei ole yhtäkään henkilöä.

      • ehdotus....
        aha? kirjoitti:

        Miten niin täyttynyt skeidasta? Skeidaahan on aloituksen sisältö ja joku sairas nettikiusaaja sen tekstin laatinut. Ja kaikkien kusipäiden tekstit siihen on myös skeidaa, nettikiusaajat. Millähän pällillä te luette näitä tekstejä? Katsotteko tekstien sisältöjä, koskaan? Kun ketjussa ei ole yhtäkään henkilöä.

        Mene hoitoon, olet selvästi päästäsi sekaisin.

      • dsfg546
        aha? kirjoitti:

        Miten niin täyttynyt skeidasta? Skeidaahan on aloituksen sisältö ja joku sairas nettikiusaaja sen tekstin laatinut. Ja kaikkien kusipäiden tekstit siihen on myös skeidaa, nettikiusaajat. Millähän pällillä te luette näitä tekstejä? Katsotteko tekstien sisältöjä, koskaan? Kun ketjussa ei ole yhtäkään henkilöä.

        Miten niin?

        Aloitusviestissä puhutaan sosiaalisten taitojen surkastumisesta. Ja jonkin aikaa täällä oli todellakin ihan asiallista keskustelua aiheesta. Sosiaalisten taitojen puute tuntuu olevan ongelmakohta useammallekin yksinäiselle, mikä nyt ei varmaan ketään yllätä. Yksinäisyydestä kun olisi paljon helpompi päästä eroon jos olisi hyvät sosiaaliset taidot.

        Jonkin verran oli jotain juttua niiden harjoittelusta esimerkiksi ammattiavun kanssa. Että kyllä tämä vaikutti minusta kaikinpuolin aivan asialliselta ketjulta, itseasiassa poikkeuksellisen asialliselta S24:n keskustelujen joukossa.

    • saimaalla

      Osa on maininnut, että sanoessanne te töksäyttelette ja että ihmiset jäävät 'haavi auki' hiljaisiksi teidän sanomisistanne.
      Onkohan asia ihan noinkaan?
      Voiko olla että on paljon kyse teidän omien korvien välistä.
      Tarkoitan että jo ennenkuin sanottekaan mitään, olette sitä mieltä että tämä tulee menemään pieleen.
      Ja silloin asiat tuppaa menemään juuri näin.
      Kaikille ihmisellä mene aina välillä kommunikointi pieleen. Sehän on ihan normaalia, eikä siitä pidä käydä itseään suomaamaan. Kun tarpeeksi suomaa, niin varmasti on hetken kuluttua sitä mieltä että en osaa tätä.

      • juups1

        EPÄILEN ET DISAAUSTA JOLLAINENTAVALLA TAAS LIKKEELLÄ, JOTEN EN VASTAA-

      • toinen älykkö
        juups1 kirjoitti:

        EPÄILEN ET DISAAUSTA JOLLAINENTAVALLA TAAS LIKKEELLÄ, JOTEN EN VASTAA-

        "Less is more", sinulle, vaikka olet ketjussa jo vähän tuolla ylempänä.

        Less is more, eli vaikeneminen on kultaa.

        Puhuminen hopeaa. Puheautommaattia ei varmaan moni jaksa kuunnella. Itselläni kun on ollut tämä hypomania päällä, asiaa on riittänyt. Mutta olkaa ihmiset mulle armollisia, tämä loppuu kun olen saanut "tutustua" vähän teihin kaikkiin. Toivottavasti ennakkoluulot ovat vähentyneet molemmin puolin. Itse haluaisin olla rakentamassa oikeudenmukaista maailmaa, jossa toisista välitetään, ketään ei jätetä yksin. ja heikommista pidetään huolta. Tällainen idealisti olen, eli sii naiivi tässä suhteessa.

        Mielestäni se on kluitenkin parempi kuin kyynisyys, jollaiseksi meinasin jo tässä vuosien varrella tulla, mutta opin siitä sitten pois. Pitkä tie se vaan oli.

        Mietin vaan, et tarviiko kellekään sentään noin kuitenkaan tuollaisella palikkamallilla selittää, kuinka kommunikoidaan, jutellaan toisen kanssa?:D

    • roskabot

      ymmärrän. kolmannesta kerrasta minulle tulee mieleen eräs sosiaalinen asia kuin esimerkiksi miten jotkut asiat ottaisi. esim. aamu ja ilta ovat eri asioita. tosin jos niistä kinataan ketä on kohteliain niin kyllä melko sanattomaksi jään nyt.

      • juups1

        Jotku ihmiset voivat olla kuin yö ja päivä, tarkoitatko sitä - aamu ja ilta? Vaiko että nuori ja vanha? :) SINUA (teidät nyt kaiketi kuka!) en roskaroboottina pidä, tod. Kunnioitan, arvostan. Jos tuo oli mulle tarkoitettu (voi toki olla ettei ollut), vastasin sitä ajatellen.. Ota huomioon, että pahantahtoiset ihmiset eivät kaihda keinoja, jos haluavat jälleen kerran johtaa jotain harhaan.. Onko joku laittanut SULLE esim. viestiä mun nimissä? Tai jotain suomi24-viestiä väärällä identiteetillä tai antaen ylipäätään ymmärtää olevansa joku toinen kuin kuka on.?

        Mutta nyt lähtee taas "vainoharhat" laukkaamaan, joten poistun sinne siskojen "turvaan" syömään.. Bon appetit vaan teillekin! (mitähän ne ovat laittaneet, eiköhän jotain hyvää..)

    • kiltti mies.
      • you know

        Valita on sun. Sulla on mahdollisuus.

    • kiltti mies.
      • aamu1

        voi sinua..

    • smooli

      Juttele vain ilmoista tai jostain yleisistä asioista. ja jos sanookin jotain tyhmää, niin ei sitä kannata ottaa raskaasti jos kuitenkin ihmiset jatkavat jutustelua.

      Pas*kaa ei tarvi puhua. Vain yleisiä harmittomia asioita. Esim tv-ohjelmista, säästä, paikkakunnan jostain uudesta asiasta, esim. kuntaliitoksesta jne. Ensin kannattaa kuitenkin tervehtiä ihmisiä, jos ovat tuttuja, eikä aluksi yrittää jotain fiksua.

      Luota itseesi.

      • soronoo

        Kyl mä ihan luotan itseeni, mut onkohan joku muu luottamatta? (voihan tuo kommentti olla jolle muullekin kuin mulle... muista (tarkoittaen itseä) ettei menis neuroosin puolelle!) Ei mua mitkään kuntaliitokset nyt kiinnosta.. Kolussa oli kerran yks tilanne niin et se meni siihen, et mitähän se Raasepori nykyään onkaan?:D

        TV-tä en katso. Syksyl olin koukus jossain vaihees Seppanojen perheeseen, mut pääsin siitä sitten irti.. Se espanjalainen tulisuus, siihen jotenkin eritavalla samaistuu kuin suomalaiseen ykstotisuuteen..

        Yleareenaa seuraan. Kattokaa muutes pressiklubi, siinä Stillerillä on jotain asiaa suomalaisten, oliko nyt arvomurroksesta vaiko -muutoksista. Naulan kantaan! pitääpä seurata ajan kans vaik illalla..

    • Tuike1

      Tuohon on aika simppeli vastaus: Rohkeasti vaan mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja otat opiksi mahdollisista mokista. Sehän on iso plussa kun huomaat itse, ettei juttu mennyt ihan putkeen :))

    • ........

      Mistä tietää itse olevansa sosiaalisesti lahjakas? Itse en jaksa esim. sosiaalista naurua. Jos ei naurata niin ei naurata, en jaksa hirnua tyhmiä!

      • salmi nella

        Mun mies on sosiaalisesti lahjakas. Mistä sen tunnistaa? Se on mies, joka voi puhua jostain triviaalista aiheesta tuntikaudet, lähinnä itselleen ja toinen koettaa näyttää älykkäältä ja myötäilee ikuisuuksiin yrittäen samalla tehdä vaikutuksen. Mies joka voi surffata keskittyneesti puhelimellaan ja ajatella kyllästyneenä haukotellen aivan muita asioita samalla, kun toinen selittää sille innosta puhkuen ajatuksiaan ja tuntee lähinnä pinnallisista vastaushymähdyksistä saavansa syvällistä vastakaikua - kehuen myöhemmin kavereilleen olevansa tuttava hänen kanssaan ja ylistäen maasta taivaisiin ja auttaen kaikessa, missä vaan voi ja hehkuen innosta, jos mies osoittaa viitsiessään pienintäkään huomiota jossain aiheessa. Tyyppi jonka huomiosta kilpaillaan ja jonka positiivisista huomionosoituksista unelmoidaan. Ja se syö mun kädeltä, minun joka oon täys 0 sosiaalisesti. Selittäiskö joku, että mitä mun elämässä tapahtuu?

      • TIEDÄT?
        salmi nella kirjoitti:

        Mun mies on sosiaalisesti lahjakas. Mistä sen tunnistaa? Se on mies, joka voi puhua jostain triviaalista aiheesta tuntikaudet, lähinnä itselleen ja toinen koettaa näyttää älykkäältä ja myötäilee ikuisuuksiin yrittäen samalla tehdä vaikutuksen. Mies joka voi surffata keskittyneesti puhelimellaan ja ajatella kyllästyneenä haukotellen aivan muita asioita samalla, kun toinen selittää sille innosta puhkuen ajatuksiaan ja tuntee lähinnä pinnallisista vastaushymähdyksistä saavansa syvällistä vastakaikua - kehuen myöhemmin kavereilleen olevansa tuttava hänen kanssaan ja ylistäen maasta taivaisiin ja auttaen kaikessa, missä vaan voi ja hehkuen innosta, jos mies osoittaa viitsiessään pienintäkään huomiota jossain aiheessa. Tyyppi jonka huomiosta kilpaillaan ja jonka positiivisista huomionosoituksista unelmoidaan. Ja se syö mun kädeltä, minun joka oon täys 0 sosiaalisesti. Selittäiskö joku, että mitä mun elämässä tapahtuu?

        Tää oli se juttu.

        KUKA ON KERTONUT OLEVANSA KENEKIN TUTTAVA? (sain pointin.) En se ollut minä, luulin sen olevan SINÄ.

        ELI DISSAUSTA JULKEIMMILLAAN.

        Äh, antaa olla.. olkoon. Tehkää toki niinku tahdotte ja mikä tuntuu parhaalta!

        Postun kuvioista (jos vaan nyt sunkin ymmärrän tilanteen oikein?)

    • Jussuf (se sama)

      Suosittelen kääntymistä Islamin uskoon. Perjantaisin käymme rukoilemassa moskeijassa ja yhteisömme on tiivis, täältä saat uusia ystäviä!

      • Jotka sitten

        listii vääräuskoisia ja raiskaa suominaisia? Kiitos ei.

      • Atollih
        Jotka sitten kirjoitti:

        listii vääräuskoisia ja raiskaa suominaisia? Kiitos ei.

        Ei Islamissa ole sen enempää vikaa kuin Kristinuskossakaan tai sokeassa ateismissa, joka palvoo vain voimaa (evoluutioita) jumalana.

        Minulla ei ole vastauksia uskonasioihin tai perimmäisiin kysymyksiin, mutta minulle on ihan sama palvooko joku Allahia punaisen maton päällä, kunhan ei mene ampumaan ihmisiä torille.

      • Hus siitä!

        Ja niin kuin monissa Islamimaissakin tehdään, tapetaan jos olet sitten vähänkin erillainen.

    • 8+17

      Moni joutuu ikäänkuin kipsiin, jossa on vaikea liikkuua, eli olo esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa voi olla hyvin vaivautunut. Jos selvittää, mistä oikeasti on kyse, niin ongelman voi ratkaista, kipsin voi rikkoa. Käy tutustumassa Alkuajatukseen, olen itse kokeillut sitä ja siitä löytyy toimivat välineet sisäisen puolen selkeyttämiseen, löytyy googlaamalla.

    • 5Ihananlapsenäiti

      Täällä yksinäinen nainen 22v. Minulla on kavereita, mutta he eivät soittele. Erosin 2 kuukautta sitten pitkästä suhteesta. Miehet tulevat juttelemaan baarissa, mutta känniääliöt ja yhdenyön jutut eivät kiinnosta.

      • Mantsu

        Turha on tyttösen surra katovuotta kun ei ole vielä nähnyt edes pula-aikoja.

      • :shock:

        5 lasta? 22v?

        No jo on kiirettä pitänyt.. Eli olet tullut sitten äidiksi viimeistään 17 vuotiaana? Ja sen jälkeen saanut lapsen joka vuosi? No, tietysti jos olis vaikka kaksoset ja kolmoset.. Mut aika epätodennäköiseltä kuulostaa tuo nimimerkki..

        Ja totean nyt, että en syytä valehtelusta, vaikka ehkä siltä kuulostaa.. Kunhan ihmettelen.

    • ................

      Eikös ne armeijassa opeteta? Ootko käynyt inttiä?

      • lukihärö?

        Sosiaaliset, ei sotilaalliset taidot.

      • että mitenkä
        lukihärö? kirjoitti:

        Sosiaaliset, ei sotilaalliset taidot.

        En oo käyttäny hinttiä, olisko pitänyt?

    • ikisinkku.

      Ei ole ongelma puhua ihmisille tai naisille mutta naiset ei halua puhua koskaan minulle. Katsovat ja nauravat että mitä tuokin ruma kuvittelee. Suomalaiset naiset ovat mailman epäystävällisempia ja suvaitsemattomimpia ihmisiä.

      Edes amazonin intiaani naiset ei ole niin tylyjä vaikka eivät ole nästä nähneet sivistystä ikinä varmaan.

      • jamboreaaaa

        Et ole vielä ihan tajunnut, oikeillä jäljillä kyllä olet, että sivistys vaan lisää tylyyttä.

    • Kyllä voi

      Lyhyesti: kyllä sosiaalisia taitoja voi harjoitella, jos tahtoa ja motivaatiota löytyy.

    • Epäluulo on este

      Minä olen mielestäni sosiaalisissa tilanteissa taitava, ja nautin avoimesta erilaisten ihmisten kanssa juttelusta. Minullakin tosin on ollut oma yksinäinen vaiheeni elämässä, jolloin ei ollut kontakteja oikeastaan ollenkaan kodin ulkopuolella.

      Taustastani ansiosta ymmärrän kyllä, että "täysjärkisilläkin" voi olla ongelmia ulosantinsa kanssa. Tästä huolimatta, jos juttelen ihmisen kanssa, jolla selvästi takkuaa, alkavat itsesuojeluvaistot heräämään: onkohan vikaa jossain muussakin, kuin puheessa? Tätä ei yhtään auta se, että jatkuvasti uutisoidaan yksinäisyyden mukanaan tuomista ongelmista, kuinka monet rikolliset ovat olleet sosiaalisesti kyvyttömiä ym.

      Toisaalta tajuan erittäin selkeästi, että sosialisointi on se ainut keino auttaa yksinäiseltä vaikuttavia, mutta toisaalta herää epäluulo, että onkohan siihen jokin oikea syykin, että ihminen on jättäytynyt/jätetty/jäänyt yksin. Itsesuojeluvaisto on joissain tilanteissa hyödyllinenkin, mutta kun tapaan ihmisen, jolla vain näyttää olevan kyse harjoittelun puutteesta, pyrin kääntämään sen pois päältä mahdollisimman tarkasti. Voisin myös vinkata, että hymyily kannattaa aina. Kuten myös se, ettei liian tarkasti monitoroi puhuttua puhettaan. Toki on ymmärrettävää, että vastapuoli ihmettelee jos ihan kummallisuuksia tulee, mutta siitä ei pidä lamaantua, vaan jatkaa vain keskustelua. Kyllä se kieli notkistuu ja pidempään puhuttua ihmiset oppivat paremmin tuntemaan :)

      Ps. Tämä on nostettu S24:n etusivulle tämä ketju. Aloituksesta en mistään kohtaa huomannut, että aloittaja olisi mies, ja yllättäen miehen kuvahan ketjun aloitukseen laitettiin. Että tällaista "mielikuvamarkkinointia" jälleen kerran, rakas media. Stereotypioita hälventääkseni voin todeta, että olen itse nainen.

    • totuustotuustotuus

      Sosiaalisia taitoja ei voi opetella, ne joko osaa tai sitten ei. Menkää vaan jonnekin kursseille ja maksakaa itsenne kipeiksi, mikään ei muutu. Ne, kellä ei sosiaalisia taitoja ole, ei niitä voi ikinä oppia. Teille nauretaan aina takanapäin ja päin naamaa ollaan töykeitä ja ynseitä sekä kohdellaan kuin mätäpaiseita.

      Luulis tajuavan kun lukee tän ketjun vuodatuksia. Noista kukaan ei oo oppinut elämässään yhtään mitään, tuskin ees kirjottamaan.

      • Mies kakskasi

        Ho hoh.. Mihinkäs tämä tieto perustuu? Kyllä minulla ainakin on parantunut sosiaalitaidot huomattavasti teini-ajoista ja 25 ikävuoden jälkeenkin! Ja tiedän useita muitakin joilla huima harppaus tapahtunut 20, 25 tai 30:kin jälkeen. Varmasti olet itsekin kehittynyt monessakin asiassa paremmaksi nuoremmista ajoista?

        Eiköhän fakta ole kumminkin että jokainen meistä kasvaa ja kehittyy iän myötä aina paremmaksi. :)

        Vai, ettei tämä nyt sitten ollutkaan provo?

    • TSAJAJA

      PURILAISET ETUSIVULLA! HYVÄ ME!!!

    • Happy alone

      Kun luin teidän juttuja niin..
      Olen siis yli 31 vuotias sinkku nainen. On kyllä minulla sosiaaliset taidot joitakin, mutta silti surkea myös muuta.Olen selvästi sosiaalinen erakko ,mutta jaksan hymyillä. En ole mikään pätevä ihmisten kanssa puhua tai sosiaalisia taitoja ,mutta välillä ei ole sanottavaksi. Yritän ainakin edes joku asiasta puhua koska olen aina yksin siksi sanottavana muuta ei ole uutta. Tietysti kuulumisia puhutaan normaalisti useammin. On minulla kavereita ,mutta eivät koskaan pyytänyt minua jonnekin vaan aina netin kautta juttelemaan ja myös chatissa .
      Jos olenkin paljon yksin niin saattaisin vähän menettää sosiaaliset taidot mennä kuin unohdettu.
      Smalltalkia? En kai siinä aika hyvä ,mutta voi olla vähän.
      Tottakai olen aina kiinnostunut ihmisistä ja olla halukas ,mutta riippuu heistä.
      En koe sitä mielenvikaiseksi ,mutta viis sitä mitä he ajattelivat.
      Nyt kutenkin jos menen kaupungilla yksin hengailla että voi ehkä törmätä tuttavia tai tuntemani ihmisiä niin jäisimme lyhyesti jutella.
      On kyllä ihmisiä olemassa joko epäsosiaalisia tai ihan sosiaalisia. Ihmisen kanssa jutteleminen ei ole pahasta ,mutta ongelmia on muuta eli asenteesta ja ei huomioida toisesta ihmisestä lainkaan esim. ettei pyytänyt koskaan jonnekin tai jotain.On kyllä osa myös ulkopuolisia ihmisiä ,mutta mitä voisi ratkaista.
      Työntekoon , harrastuksiin tai opiskeluun helpompaa ,koska ehkä voi saa kavereita tai ihan viihtyä ihmisten ympäröimänä.
      Kumpi parempi olla epäsosiaaliseksi tai sosiaaliseksi?

      • häh

        Onko tää kirjoitettu google kääntäjällä? Samanlaista kielioppia näkee huijausviesteissä.

        "Olemme ottamassa käyttöön uuden turvajärjestelmän. Suojaa omaisuus on ensisijainen tavoite. Pahoittelemme aiheutuvaa haittaa sinua. Tunnista aitouden tilisi, anna tarkat tiedot annetaan lomakkeella.

        * Jos tuottamuksesta virheellisiä tietoja, tilisi suljetaan kolmen työpäivän arkipäivää."

      • oikeassa olet
        häh kirjoitti:

        Onko tää kirjoitettu google kääntäjällä? Samanlaista kielioppia näkee huijausviesteissä.

        "Olemme ottamassa käyttöön uuden turvajärjestelmän. Suojaa omaisuus on ensisijainen tavoite. Pahoittelemme aiheutuvaa haittaa sinua. Tunnista aitouden tilisi, anna tarkat tiedot annetaan lomakkeella.

        * Jos tuottamuksesta virheellisiä tietoja, tilisi suljetaan kolmen työpäivän arkipäivää."

        jep siltähän tuo teksti vaikuttaa surkea käännös ties mistä sivulta

      • happy alone
        häh kirjoitti:

        Onko tää kirjoitettu google kääntäjällä? Samanlaista kielioppia näkee huijausviesteissä.

        "Olemme ottamassa käyttöön uuden turvajärjestelmän. Suojaa omaisuus on ensisijainen tavoite. Pahoittelemme aiheutuvaa haittaa sinua. Tunnista aitouden tilisi, anna tarkat tiedot annetaan lomakkeella.

        * Jos tuottamuksesta virheellisiä tietoja, tilisi suljetaan kolmen työpäivän arkipäivää."

        Miten vain haluat luulet ja en kommentoi :)

      • happy alone
        oikeassa olet kirjoitti:

        jep siltähän tuo teksti vaikuttaa surkea käännös ties mistä sivulta

        Jaahas ja en kommentoi. Pää vaivaa turhaan :D

      • kelpais kyllä
        happy alone kirjoitti:

        Miten vain haluat luulet ja en kommentoi :)

        kyllä mulle kelpais 31v sinkkunainen ihan englanniksi ta millä kielellä vain vaikka viroksi

      • happy alone
        kelpais kyllä kirjoitti:

        kyllä mulle kelpais 31v sinkkunainen ihan englanniksi ta millä kielellä vain vaikka viroksi

        Jos luulet että olen ulkomaalainen niin olet väärässä. Miksi muka kirjoittaisin englanniksi tai vaikka viroksi :D.

    • stemppiä

      pää pystyyn

    • gsdgdv

      kyllä voi oppia. niin kuin pyörällä ajon opettelu; ensin kaatuillaan ja ollaan haavoilla ja ruhjeilla, vaan harjoittelun myötä alkaa homma luistaa peremmin ja paremmin kunnes tapahtuu luontevasti, mutta vaatii säännöllistä harjoittelua ja mikä varmaan monelle hankalinta, kuten monessa muussakin asiassa, se alkuun pääsy. siksi varmaan moni luovuttaa, kun alku tuntuu hankalalta ja henkisesti kipeältä, kun jää ulkopuolelle jne mutta sinnikkyys palkitaan tässäkin asiassa. mieti mielessäsi miksi kannattaisi olla sosiaalisempi jotta löydät riittävästi motivaatiota kehittää sitä taitoa itsessäsi ja sitten vain harjoittelemaan.

    • näin se on

      Sosiaalisuudessa on kyse siitä, että olet oikeasti ns. hyväksyttävästi elävä ihminen. Jos teet toistuvasti vääryyttä tai olet joskus tehnyt pahoja tekoja, niin sinun voi olla vaikea olla oma itsesi ja se kyllä näkyy ulospäin.

      Elä kunnolla, niin sosiaalisuus tulee automaattisesti mukana.

      • onko noin helppoa

        ei se nyt noin yksinkertaista ole, jos ois niin kaikilla kaikki hyvin ja ave maria ja tattis jeesus kun pelastit

    • tuttu juttu

      Voi sitä oppia esittämään vaan ei se oo totta. Mulla hankaluus tietää mutta ei todella tunne kuuluvansa edes samaan ihmissukuun, aina pitää vain esittää.

    • kanttaa opiskella

      käytöstapoja ja sosiaalisia taitoja, niistä on valtavasti hyötyä pitkällä elämäntaipaleella,



      luullakseni sosiaalisiataitoja voi opetella siis opiskella, erikoisesti suosittelen nuorille sosiaalitaidon opiskeluja, työelämässä on tärkeää osata solmia suhteita siis verkostoitua mahdollisimman laajasti suhteista on aina hyötyä työelämässä, ja onhan se suuri nautinto itsellekki oasta luoda uusia suhtei ja tutavuuksia,
      ihminen on sosiaalinen eläin, yksin on paha olla,
      yksinäisyyteen olen opetellu tietoisesti kun minulta on puuttunu sosiaalitaidot en osaa muodostaa uusia ihmis-suhteita ainakaa herkästi,
      mutta innallista jutustelua voin harrastaa helposti tuntemattomienki ihmisten kanssa jos ne ovat muuten normaaleita kansaakulkijoita,
      juoppojen ja oudosti käytäytyvien kanssa en koskaan ala juttusille, poistun ripeästi paikalta,

      • haista

        jaa siis luokittelet ihmiset etukäteen sanosin tosi rumasti jos täällä vois

    • niin se hoituu

      ei muuta kun puhu suu vaahdossa

      • jos haluaisin

        Joo voisin kyllä, mutta ei oo nyt ihan riittävää riidanhalua ja jos haluan tappelun menen kylille saa kunnon riidan helposti.

    • mies_vm86_-

      Itse olen huomannut että keskustelu sujuu vanhempien ihmisten kanssa huomattavasti paljon paremmin kuin nuorempien. En ole koskaan kokenut omakseni nuorison juttuja. Olen aina ollut luonteeltani, noh kauniisti sanoen outo. Eli kymmeniä vuosia ikäistäni vanhempi. Vanhemmat ihmiset aina ihmettelevät että mistä noin hyvin käyttäytyviä nuoria ihmisiä löytyy ja sitten kun kuulevat ettei mulla ole naista niin suuresti tätä hämmästelevät.

      Kerrottakoot että olen 27v ja parhaina kavereina koen yli 40vuotiaat ihmiset. Tosin ehkä mulla on sitten asiat hyvin 13vuoden päästä kun itsekin olen 40vuotta. Siihen olen toivon laittanut. En vain yksinkertaisesti jaksa ikäisteni joka viikonloppuisia kännikertomuksia, aivan jonnin joutavaa p*skan jauhantaa jne jne.

      Ehkä tähän liittyy sekin että olen ollut ylä-asteella ja amistossa kiusattu ja luotto mennyt saman ikäisiini ja jotenkin aina turvautunut vanhempiin ihmiseen. Kokenut heidät jotenkin luotettavimmiksi. Jotenkin mun ikäiset naisetkin tuntuvan jokseenkin oudoilta. No en ala ketään oudoksi haukkumaan, vaikka mua onkin oudoksi haukuttu. Ehkä oon tosikko. Multa puuttuu totaalisesti vitsinkertomistaito. En tiedä liittyykö tuo varsinaisesti itsevarmuuteenkaan, koen sen itseni kohdalla ihan riittäväksi.

      • kevätperhonen

        No näinhän sen olin vähän otaksunutkin, että olet "vanha sielu". Itse olen ajatellut olevani myös. Hassua kuitenkin, että kun alle kakskymppisenä pidettiin niin fiksuna ja varhaiskypsänä, siis vanhempana, olin otettu. Sitten kun parikymppisestä eteenpäin parhaimmat ystäväni olivat ikäisiäni tai jotain 3-4 vuotta (enimmillään) nuorempia, olin otettu, kun mua luultiin yhtä nuoreksi. Et tällaista paradoksia. Koulussa olen ollut otettu nyt, kun on useimmat pitäneet about 27-vuotiaana. Kohteliaisuushan se on toisaalta, jos olen jopa "noin hyvin säilynyt" joidenkin mielestä. Toisin nuorena kärsin aknesta, eikä oo persikkaposki edelleenkään - tämä on ollut se naiseuden ja itsetunnon kompastuskivi itselläni läpi nuoruusvuosien. Sääriäni on sentään kehuttu, luultu että oon niiden eteen paljonkin treenannut, mutta ehen. Syntymälahjana peritty äidiltä. Ei niin jotain huonoa jos ei hyvääkin. :)

        Mutta mies-86, (jos olet hän ketä ajattelen olevan), sullahan kehittyy tuo itseilmaisu kokoajan. Joten älä jännitä! Tervetuloa edelleen (jos TOD. olet ketä luulen ja TOIVON olevan - ), minä odotan! :)

      • pieni ihminen
        kevätperhonen kirjoitti:

        No näinhän sen olin vähän otaksunutkin, että olet "vanha sielu". Itse olen ajatellut olevani myös. Hassua kuitenkin, että kun alle kakskymppisenä pidettiin niin fiksuna ja varhaiskypsänä, siis vanhempana, olin otettu. Sitten kun parikymppisestä eteenpäin parhaimmat ystäväni olivat ikäisiäni tai jotain 3-4 vuotta (enimmillään) nuorempia, olin otettu, kun mua luultiin yhtä nuoreksi. Et tällaista paradoksia. Koulussa olen ollut otettu nyt, kun on useimmat pitäneet about 27-vuotiaana. Kohteliaisuushan se on toisaalta, jos olen jopa "noin hyvin säilynyt" joidenkin mielestä. Toisin nuorena kärsin aknesta, eikä oo persikkaposki edelleenkään - tämä on ollut se naiseuden ja itsetunnon kompastuskivi itselläni läpi nuoruusvuosien. Sääriäni on sentään kehuttu, luultu että oon niiden eteen paljonkin treenannut, mutta ehen. Syntymälahjana peritty äidiltä. Ei niin jotain huonoa jos ei hyvääkin. :)

        Mutta mies-86, (jos olet hän ketä ajattelen olevan), sullahan kehittyy tuo itseilmaisu kokoajan. Joten älä jännitä! Tervetuloa edelleen (jos TOD. olet ketä luulen ja TOIVON olevan - ), minä odotan! :)

        Pienen happihyypelyn jälkeen: (pientä pohdintaa lenkillä..)

        kuutar --> aurinkotar --> auringonsäde --> päivänsäde --> kevätperhonen

        Toukka ("kuu") --> kotelo (defenssit) --> aikuinen (perhonen) !

        Arjen biologiaa ja psykologiaa siis.:)


        Voi Luojani annoit lumen
        tulla maan
        valkeaksi teit -

      • kevätperhonen
        pieni ihminen kirjoitti:

        Pienen happihyypelyn jälkeen: (pientä pohdintaa lenkillä..)

        kuutar --> aurinkotar --> auringonsäde --> päivänsäde --> kevätperhonen

        Toukka ("kuu") --> kotelo (defenssit) --> aikuinen (perhonen) !

        Arjen biologiaa ja psykologiaa siis.:)


        Voi Luojani annoit lumen
        tulla maan
        valkeaksi teit -

        Mielelläni autan! Sitä turvallisuuttakin multa saa, jos tarvii.. Ja varmaan itse saisin vastaavasti sulta jotain tukea joissain muissa asioissa.. näinhän se elämä menee.. Tasa-arvoa kannatan. Molemminpuolista huomiointia, toinen toistaan palvellen se sujuu?.. Ja elämä on aina toki hautaan asti opettelua, voi olla, joissakin asioissa, ja ei siinä mitään, näinhän se menee, koko elämä aikaa oppia jotain uutta. Ihminen ei tule valmiiksi ikinä.

        Kolmas kerts, eka suuri "rakkaus" (hetkittäin, aluksi, ollut kai myös ihastus, toisinaan myös vihastus) oli kai itselläni, siis ensimmäinen 20-vuotiaana, toinen n. 25-vuotiaana ja kolmas nyt. Eli jos aiemmin on jäänyt toive totetutumatta, voisiko se johtua myös siitä, että niin ei ollut tarkoitettu? Olisiko nyt?

        Valmiimmaksi olen ainakin ihmisenä tullut kaikkien terapiaprosessien jälkeen, kypsemmäksi, kun on ollut tuota "historien taakkaa" (mikä juontaa juurensa sota-aikoihin asti, olen nyt ymmärtänyt)... Puhumattomuus (tunteista, isän suvussa, ilmankos äiti on joutunut nalkuttamaan, olivat niin eri maailmoista. Mut isästä on tullut loppujen lopuksi nyt äidin vaikutuksesta läsnäolevampi. Oli aika henkisesti poissaoleva, kun olin lapsi. Suuressa määrin jäi perhe äitin harteille henkisesti. Tollainen kysyis kenen tahansa naisen psyykettä- ), syyllisyys, häpeä, nämä perisuomalaiset teemat.. Siksi olen ehkä ollut jotenkin häpeämätön, kun oon niin paljon tullut työstettyä tuota häpeäjuttua -

        Eli äskeisessä valossa nalkuttavaa naista voisi ymmärtää? Oma elämänmittainen taisteluni on ollut se, että en tulisi nalkuttavaksi, kuten äiti. Ja näinhän se on, että jos huumorit, kemiat, sielujensympatiat tuntuu lähtökohtaisesti natsaavan (MIKÄ ETTEI VAIKKA VAAN INTUITIOLLAKIN - TÄLLAINEN ON "HULLU" NAINEN), niin kaiketi sitä ei etes tulisi mieleen nalkuttaa..

        Eli tässä sulle vähän ajatuksia, mies -86, jos olet hän ketä sun ajattelen olevan (joskin luulin, oletin, et oot vuosimallia -87, kun jos kerran vanhempi veljesi on -86- ). Eräs koulutoverini on -86, mutta hänellä on tyttöystävä, enkä ole kiinnostunut hänestä. Näistä viimeisistä käänteistä tuli vaan sellainen hullu olo, että onko joku mennyt peukaloimaan niin, että PRINSSINI ei olekaan saanut minulta hänelle tarkoittamaani "postia", vaan että ne olisivatkin menneet, koulukaverilleni? Siinä tapauksessa olisi tapahtunut kauhea väärinkäsitys! Eli Arttu ja Mikaela, toiv. ootte edelleen yhdessä, ootte hyvä pari! Onnea teille edelleen!

        Vai olikohan tuo ajatus jo aivan överiharhainen? Hullun maailmaa.. Pitäisi poistua täältä suomi24:stä. Lääkärini ei tykkäis ollenkaan, jos tietäis et olen täällä. Mut kun mulla on jotenkin mielestäni ihan hyvö olo. Joskin L A A J E N T U N U T
        T I E T O I S U U D E N T I L A -olo taas, eli pikkuisen leijuva ja epätodellinen, ihan kuin tietäisi ja näkisi asioita enemmän kuin normi-ihminen. Hui, vähän pelottava ajatus, poistumpa, ennen kuin alkaa pelottaa vielä vähän enemmän..

      • kevätperhonen
        kevätperhonen kirjoitti:

        Mielelläni autan! Sitä turvallisuuttakin multa saa, jos tarvii.. Ja varmaan itse saisin vastaavasti sulta jotain tukea joissain muissa asioissa.. näinhän se elämä menee.. Tasa-arvoa kannatan. Molemminpuolista huomiointia, toinen toistaan palvellen se sujuu?.. Ja elämä on aina toki hautaan asti opettelua, voi olla, joissakin asioissa, ja ei siinä mitään, näinhän se menee, koko elämä aikaa oppia jotain uutta. Ihminen ei tule valmiiksi ikinä.

        Kolmas kerts, eka suuri "rakkaus" (hetkittäin, aluksi, ollut kai myös ihastus, toisinaan myös vihastus) oli kai itselläni, siis ensimmäinen 20-vuotiaana, toinen n. 25-vuotiaana ja kolmas nyt. Eli jos aiemmin on jäänyt toive totetutumatta, voisiko se johtua myös siitä, että niin ei ollut tarkoitettu? Olisiko nyt?

        Valmiimmaksi olen ainakin ihmisenä tullut kaikkien terapiaprosessien jälkeen, kypsemmäksi, kun on ollut tuota "historien taakkaa" (mikä juontaa juurensa sota-aikoihin asti, olen nyt ymmärtänyt)... Puhumattomuus (tunteista, isän suvussa, ilmankos äiti on joutunut nalkuttamaan, olivat niin eri maailmoista. Mut isästä on tullut loppujen lopuksi nyt äidin vaikutuksesta läsnäolevampi. Oli aika henkisesti poissaoleva, kun olin lapsi. Suuressa määrin jäi perhe äitin harteille henkisesti. Tollainen kysyis kenen tahansa naisen psyykettä- ), syyllisyys, häpeä, nämä perisuomalaiset teemat.. Siksi olen ehkä ollut jotenkin häpeämätön, kun oon niin paljon tullut työstettyä tuota häpeäjuttua -

        Eli äskeisessä valossa nalkuttavaa naista voisi ymmärtää? Oma elämänmittainen taisteluni on ollut se, että en tulisi nalkuttavaksi, kuten äiti. Ja näinhän se on, että jos huumorit, kemiat, sielujensympatiat tuntuu lähtökohtaisesti natsaavan (MIKÄ ETTEI VAIKKA VAAN INTUITIOLLAKIN - TÄLLAINEN ON "HULLU" NAINEN), niin kaiketi sitä ei etes tulisi mieleen nalkuttaa..

        Eli tässä sulle vähän ajatuksia, mies -86, jos olet hän ketä sun ajattelen olevan (joskin luulin, oletin, et oot vuosimallia -87, kun jos kerran vanhempi veljesi on -86- ). Eräs koulutoverini on -86, mutta hänellä on tyttöystävä, enkä ole kiinnostunut hänestä. Näistä viimeisistä käänteistä tuli vaan sellainen hullu olo, että onko joku mennyt peukaloimaan niin, että PRINSSINI ei olekaan saanut minulta hänelle tarkoittamaani "postia", vaan että ne olisivatkin menneet, koulukaverilleni? Siinä tapauksessa olisi tapahtunut kauhea väärinkäsitys! Eli Arttu ja Mikaela, toiv. ootte edelleen yhdessä, ootte hyvä pari! Onnea teille edelleen!

        Vai olikohan tuo ajatus jo aivan överiharhainen? Hullun maailmaa.. Pitäisi poistua täältä suomi24:stä. Lääkärini ei tykkäis ollenkaan, jos tietäis et olen täällä. Mut kun mulla on jotenkin mielestäni ihan hyvö olo. Joskin L A A J E N T U N U T
        T I E T O I S U U D E N T I L A -olo taas, eli pikkuisen leijuva ja epätodellinen, ihan kuin tietäisi ja näkisi asioita enemmän kuin normi-ihminen. Hui, vähän pelottava ajatus, poistumpa, ennen kuin alkaa pelottaa vielä vähän enemmän..

        Mutta vielä nalkuttavasta äiditä: ihanakin ollut, puollustanut mua aina kaikessa lapsena kun tätien mielsestä olin liian temperamentikas "Katopa, M, istupa nyt, oopa nätisti, niin ku tuo siskoH, äläpä, oopa".. Hassua, silti minä olin lapsena se prinsessa, sisko poikatyttö, jota vielä 10-vuotiaana sinisessä kokoulkoluhaalarissaan luultiin pojaksi. Hih! on ajat muuttuneet lasten pukeutumisessa.. Vielä pienenpänä 3-5 vuotiaana olin kylläkin kulmat kurtussa toisinaan: pikkumyy, ja prinsessavaiheen jälkeen mileummin Peppi-pitkätossu. Sellaisiksi haluaisin omatkin tyttöni kasvattaa, jos joskus tyttöjä saan. Toki se prinsessavaihe varmaan kuuluu useimmilla kuvioon jossain vaiheessa.

        Ja äiti laski miedän kans mäkeä, teki lumilinnoja, hevosia, ukkoja.. Luki, lorutteli.. Leipoi rieskoja ja pullaa, vaatteitakin vähän ompeli, kun oltiin pieniä.. Vaikkei mikään perinteinen kodinhengetär olekaan ollut. Ainakaan alistuva, uhrautuva, yksisuuntaisesti palveleva.. vaikka kotiäiti oli melkein 20 vuotta..Joten selkäytimestä kai nämä jotku asiat tulee.

        Runojen kirjoitus oli äidin henkireikä! Äidiltä olen myös saanut mallin, että nainen saa, naisen täytyy (jaksaakseen) saada olla myös terveellä tavalla itsekäs. Hänelle se on ollut opetus elämänsä aikana. Itse olen onnellinen siitä, että tiedostan tämän kaiken "elämän läksyn" jo nyt, vain 34-vuotiaana. Perheen tuelle, elämälle, terapioille - ja Luojalle, kiitos!

      • sama1
        kevätperhonen kirjoitti:

        Mutta vielä nalkuttavasta äiditä: ihanakin ollut, puollustanut mua aina kaikessa lapsena kun tätien mielsestä olin liian temperamentikas "Katopa, M, istupa nyt, oopa nätisti, niin ku tuo siskoH, äläpä, oopa".. Hassua, silti minä olin lapsena se prinsessa, sisko poikatyttö, jota vielä 10-vuotiaana sinisessä kokoulkoluhaalarissaan luultiin pojaksi. Hih! on ajat muuttuneet lasten pukeutumisessa.. Vielä pienenpänä 3-5 vuotiaana olin kylläkin kulmat kurtussa toisinaan: pikkumyy, ja prinsessavaiheen jälkeen mileummin Peppi-pitkätossu. Sellaisiksi haluaisin omatkin tyttöni kasvattaa, jos joskus tyttöjä saan. Toki se prinsessavaihe varmaan kuuluu useimmilla kuvioon jossain vaiheessa.

        Ja äiti laski miedän kans mäkeä, teki lumilinnoja, hevosia, ukkoja.. Luki, lorutteli.. Leipoi rieskoja ja pullaa, vaatteitakin vähän ompeli, kun oltiin pieniä.. Vaikkei mikään perinteinen kodinhengetär olekaan ollut. Ainakaan alistuva, uhrautuva, yksisuuntaisesti palveleva.. vaikka kotiäiti oli melkein 20 vuotta..Joten selkäytimestä kai nämä jotku asiat tulee.

        Runojen kirjoitus oli äidin henkireikä! Äidiltä olen myös saanut mallin, että nainen saa, naisen täytyy (jaksaakseen) saada olla myös terveellä tavalla itsekäs. Hänelle se on ollut opetus elämänsä aikana. Itse olen onnellinen siitä, että tiedostan tämän kaiken "elämän läksyn" jo nyt, vain 34-vuotiaana. Perheen tuelle, elämälle, terapioille - ja Luojalle, kiitos!

        Ja kirkkovaltuusto, vaiko -neuvosto, ehkä -valtuusto, oli toinen äidin henkireikä..

        Joten kyllä se, mistä olemme, ja miten olemme, meihin jollain tapaa vaikuttaa, halusimmepa tai emme.

      • M80...

        @mies_vm86_-

        Minäkin tulen paremmin juttuun yli neljäkymppisten kanssa kuin nuorempien kanssa. Olen myös ollut kiusattu koko kouluajan ajan, aina lukioon saakka ja muutkin samat asiat jotka itsestäsi mainitsit pitävät paikkansa, mm. tuo täydellinen kyvyttömyys kertoa vitsejä.

        Minäkin ajattelin aina että juttuni ovat vanhempia ja siksi vanhempi ikäpolvi ymmärtäisi niitä, mutta valitettavasti totuus paljastui siitäkin miksi näin on. Vanhemmat ja sosiaalisemmat ihmiset osaavat olla ystävällisiä ja he "kestävät" paremmin ne sosiaaliset outoudet jotka olematon sosiaalinen elämä on minussa muokannut. Toisinsanoen he eivät ymmärrä niitä yhtään sen paremmin kuin nuoretkaan, vaan he sietävät niitä ja ovat kohdallani kärsivällisempiä ja ennenkaikkea he osaavat käyttäytyä ystävällisesti, joka luo sitä väärää mielikuvaa ystävyydestä ja ymmärryksestä.

      • kevätperhonen
        M80... kirjoitti:

        @mies_vm86_-

        Minäkin tulen paremmin juttuun yli neljäkymppisten kanssa kuin nuorempien kanssa. Olen myös ollut kiusattu koko kouluajan ajan, aina lukioon saakka ja muutkin samat asiat jotka itsestäsi mainitsit pitävät paikkansa, mm. tuo täydellinen kyvyttömyys kertoa vitsejä.

        Minäkin ajattelin aina että juttuni ovat vanhempia ja siksi vanhempi ikäpolvi ymmärtäisi niitä, mutta valitettavasti totuus paljastui siitäkin miksi näin on. Vanhemmat ja sosiaalisemmat ihmiset osaavat olla ystävällisiä ja he "kestävät" paremmin ne sosiaaliset outoudet jotka olematon sosiaalinen elämä on minussa muokannut. Toisinsanoen he eivät ymmärrä niitä yhtään sen paremmin kuin nuoretkaan, vaan he sietävät niitä ja ovat kohdallani kärsivällisempiä ja ennenkaikkea he osaavat käyttäytyä ystävällisesti, joka luo sitä väärää mielikuvaa ystävyydestä ja ymmärryksestä.

        Hei! Ajatellen, että viesti on minulle, vastaan seuraavaa:

        Selvitinpä juuri puhelimitse, ettet ole luulemani henkilö (eli on tapahtunut väärinkäsitys, huomaan jo kaikista noista asiavirheistä, olen pahoillani. Toki voit olla eräs toinen henkilö, johon olen kiinnittänyt huomiota ihan vain sillä, että tuossa voisi olla henkilö, johon voisi olla mukava tutustua. Joten sanoisinkin jatkossa näin: tule nykäisemään hihasta, niin voidaan selvittää tämä juttu.. Itse en nimittäin ole varma kuka olet.)

        Korjaanpa muutaman asiavirheen. Jos tuo vieti on siis minulle, varma en kyllä nyt yhtään ole. Että jos minulle viesti on, mistä olet saanut moisen käsityksen itsestäni. ETTEI VAAN OLIS TAAS DISSARIT LIIKENTEESSÄ, jotka mahd. vääristelee viestien sisältöjä ja johtaa harhaan. Mutta paljon siis NYT TÄSSÄ TAPAUKSESSA selittyy sillä, että olen kuvitellut sinun olevan toinen henkilö.

        Mutta asiavirheisiin: en ole todella ollut koulukiusattu, 8-luokalla mut valittiin luokan Emppikseksi. 20-kymppisenä koin olevani jopa suosittu. 25-vuotiaana sairastuin masennukseen 5 vuodeksi ja 30-vuotiaana kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Onneksi kuitenkin siihen lievempään eli tyyppiin 2. Se toki 25-vuotiaana vaikutti sos. kuvioihin, kun Hgin piireissä kaikki lähimmät ystävät tuntuivat pariutuvan noihin aikoihin, ja koin jääväni hengaamaan "tyhjyyteen". Eli niiden muiden kanssa siinä porukassa, jotka eivät olleet itselleni niin läheisiä. Eli tämän haluan oikaista: En syytä heitä sairastumisestani. Eipä heiltä tietenkään voinut sitä tukea odottaa, kun oltiin vain ns. "hengauskavereita". Tipuin siis noista sinkkukuvioista, tiputtauduin vähitellen, kun en kokenut saavani minkäänlaista tukea. Mutta ne perheelliset ystävät eivät hävinneet mihinkään, ja siksipä olen 10 vuotta vaalinut ystävyyttäni heihin. Eli about 10 perheeelistä ystävää minulla on, jotku pariskuntinakin ystäviä (siis puolisoineen). Joidenkin puolisot jo lähtökohtaisesti olivat samoista piireistä. Kauimmat asuu pohjoisessa. Huomio: 30-kymppisenä on paljon vaikeampi ystävystyä sinkkuihin "tyhjästä". Mut ainahan yhteisöistä löytyy enemmän tai vähemmän hengauskavereita. Pari hyvää sinkkuystävää olen onnekseni saanut.

        Mukava olisi tutustua muihinkin.. Kuulun siis heng. yhteisöön, ja ellet ole noista piireistä, mulla ei ole hajuakaan kuka olet! Silloin on tapahtunut ekstraväärinkäsitys.

        Hulluahan tämä on, mutta selittyy seuraavalla: kai ihmisillä on halu tulkita mahd. joitakin viestejä esim. että olisipa tuo ihastukseltani jne. ja sitten voi lähteä kuvitelmissaan metsään.. Joten itse juuri otin selvää, ettet ollut luulemani henkilö. Sen toisen kanssa asia saatu asiallisesti päätökseen - eli väärinkäsitys korjattu.

        Onnea! Elämä on! Ja tule toki nykäisemään hihasta, jos sua vaivaa tämä juttu, niin selvitetään pois vaivaamasta. Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo eteen, etteikö voisi olla mukava tutustua! :)

      • M80...
        kevätperhonen kirjoitti:

        Hei! Ajatellen, että viesti on minulle, vastaan seuraavaa:

        Selvitinpä juuri puhelimitse, ettet ole luulemani henkilö (eli on tapahtunut väärinkäsitys, huomaan jo kaikista noista asiavirheistä, olen pahoillani. Toki voit olla eräs toinen henkilö, johon olen kiinnittänyt huomiota ihan vain sillä, että tuossa voisi olla henkilö, johon voisi olla mukava tutustua. Joten sanoisinkin jatkossa näin: tule nykäisemään hihasta, niin voidaan selvittää tämä juttu.. Itse en nimittäin ole varma kuka olet.)

        Korjaanpa muutaman asiavirheen. Jos tuo vieti on siis minulle, varma en kyllä nyt yhtään ole. Että jos minulle viesti on, mistä olet saanut moisen käsityksen itsestäni. ETTEI VAAN OLIS TAAS DISSARIT LIIKENTEESSÄ, jotka mahd. vääristelee viestien sisältöjä ja johtaa harhaan. Mutta paljon siis NYT TÄSSÄ TAPAUKSESSA selittyy sillä, että olen kuvitellut sinun olevan toinen henkilö.

        Mutta asiavirheisiin: en ole todella ollut koulukiusattu, 8-luokalla mut valittiin luokan Emppikseksi. 20-kymppisenä koin olevani jopa suosittu. 25-vuotiaana sairastuin masennukseen 5 vuodeksi ja 30-vuotiaana kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Onneksi kuitenkin siihen lievempään eli tyyppiin 2. Se toki 25-vuotiaana vaikutti sos. kuvioihin, kun Hgin piireissä kaikki lähimmät ystävät tuntuivat pariutuvan noihin aikoihin, ja koin jääväni hengaamaan "tyhjyyteen". Eli niiden muiden kanssa siinä porukassa, jotka eivät olleet itselleni niin läheisiä. Eli tämän haluan oikaista: En syytä heitä sairastumisestani. Eipä heiltä tietenkään voinut sitä tukea odottaa, kun oltiin vain ns. "hengauskavereita". Tipuin siis noista sinkkukuvioista, tiputtauduin vähitellen, kun en kokenut saavani minkäänlaista tukea. Mutta ne perheelliset ystävät eivät hävinneet mihinkään, ja siksipä olen 10 vuotta vaalinut ystävyyttäni heihin. Eli about 10 perheeelistä ystävää minulla on, jotku pariskuntinakin ystäviä (siis puolisoineen). Joidenkin puolisot jo lähtökohtaisesti olivat samoista piireistä. Kauimmat asuu pohjoisessa. Huomio: 30-kymppisenä on paljon vaikeampi ystävystyä sinkkuihin "tyhjästä". Mut ainahan yhteisöistä löytyy enemmän tai vähemmän hengauskavereita. Pari hyvää sinkkuystävää olen onnekseni saanut.

        Mukava olisi tutustua muihinkin.. Kuulun siis heng. yhteisöön, ja ellet ole noista piireistä, mulla ei ole hajuakaan kuka olet! Silloin on tapahtunut ekstraväärinkäsitys.

        Hulluahan tämä on, mutta selittyy seuraavalla: kai ihmisillä on halu tulkita mahd. joitakin viestejä esim. että olisipa tuo ihastukseltani jne. ja sitten voi lähteä kuvitelmissaan metsään.. Joten itse juuri otin selvää, ettet ollut luulemani henkilö. Sen toisen kanssa asia saatu asiallisesti päätökseen - eli väärinkäsitys korjattu.

        Onnea! Elämä on! Ja tule toki nykäisemään hihasta, jos sua vaivaa tämä juttu, niin selvitetään pois vaivaamasta. Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo eteen, etteikö voisi olla mukava tutustua! :)

        Viestini oli tarkoitettu tämän haaran ensimmäiselle kirjoittajalle, eli nimimerkille "mies_vm86_-"

    • sosiaali1

      Moro,
      Mä oon taistellut anti-sosiaalisuutta vastaan monta vuotta ja olen varma, että sosiaalisuudessa voi kehittyä. Aloitan juuri uuden blogin, tervetuloa seuraamaan osoitteessa www.sitoumus.blogspot.fi

    • Tietoiseksi

      Liittykää tietoiseksi foorumille. Se on foorumi sosiaalisten taitojen kehittämiselle.

    • hoituuuu

      Käy päivisin salilla ja juttele iltasin tuolla muiden salityyppien kanssa niin hoituu sekä ulkonäkö että small talkit www.muskleforum.com

      • kevätperhonen

        Hei! TÄRKEÄÄ INFORMAATIOTA: selvisipä juuri, että luulen, että asia on näin, etten ole LUULEMANNE HENKILÖ. Se selittäisi paljon. Yhden väärinkäsityksen sain jo karjata. Luulin, että tuo mies -86, olisi ihastukseni, muttei hän ole. Eli näin sitä voi hupsu toivekuvitelmissaan ajatella.. Joskin mies -86 voi olla toinen henkilö, kenet tiedän, kehen itseasiassa voisi olla mukava tutustua, mutten tiedä.. Aika näyttää, onko tuo toinen, kenen luulen olevan!

        Reaalimaailmassa selviää.

        Itse käyn kyllä ti- ja to- iltasisin salilla. Ja voi, elämääni mahtuu paljon muutakin. Olen ajatellut juttelevani täällä heng. yhteisöni ja opiskelutovereideni kanssa. En suinkaan kenenkään salituttavien. Itseasiassa, en ole kovin salilla edes yrittänyt tehdä tuttavuutta kehenkään. Ei ole ollut tarvetta, on sos. elämän tarpeet tyydyttyy muuallakin.

    • niin se käy

      Ei, mutta musta tuntuu että mun tuttuni ovat vielä huonompia.
      Ne ei edes viitsi vastata sähköposteihin.

      Kyllä sosiaaliset taidot surkastuu kun niitä ei käytä.
      Kun sulla on parisuhde, sun tapahtuu samalla lailla... mut mä tunnen myös miehiä joilal on aivan onnettomat taidot.

      • FB ja muut somet

        Minulla on ollut sellaisia hyvin sosiaalisia tuttuja, jotka ovat erittäin aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja heillä on myös hyvin laaja "kaveri" verkosto livenä. Sitä en tiedä, onko heillä syvempiä ystäviä. Olen huomannut, että juuri nämä ovat niitä, jotka eivät vastaa sähköposteihin tai tekstareihin, he kommunikoisivat mielellään vain FB:n kautta kirjoittelemalla seinälleen ja kommentoimalla muiden seinäkirjoituksia, mutta kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen heistä on huonosti.
        Mielestäni heillä on siinä suhteessa hyvinkin huonot sosiaaliset taidot, koska ei ole edes peruskäytöstapoja, itse vastaan aina ystävien ja kavereiden sähköposteihin ja tekstareihin ja puheluihin soitan takaisin, jos en sillä kertaa kykene vastaamaan.

        Kuvatunlaiset ihmiset ovat siis erittäin sosiaalisia, mutta heillä on monessa suhteessa huonot sosiaaliset taidot. Se onkin varsin yleistä ja on todella rasittava yhdistelmä. Ihminen joka haluaa olla paljon tekemisissä toisten kanssa ja jatkuvasti äänessä, mutta jonka sosiaaliset taidot ovat surkeat.

        Paras ystävä on sellainen, jolla on hyvät sosiaaliset taidot, mutta joka ei ole kovin sosiaalinen, sellaisesta saa parhaan ja luotettavan ystävän, hänen kanssaan on kiva kommunikoida, koska molemmat tulevat hyvin ymmärretyksi ja saavat tilaa viestinnälleen.

    • krröhsemperg

      Koita pantomiimiä tms... :) live roolipelaaminenkin on hauskaa puuhaa ja muta jalkapallo!

    • 14+13

      Sosiaalinen osaaminen kehittyy aina. Tämä lienee perusolettamus. Mutta toisinkin voi käydä. Syynä tähän on huonot kokemukset ihmisistä.

    • JeesJeesMan. . .

      Ei sosiaalisuutta tartte liiaksi viedä...

      Käsittele ihminen kerrallaan ni hyvä tulee...

    • strange.cyborg

      "...säilyykö teillä mielestänne sosiaaliset taidot?"

      Minulla niitä ei ole ikinä ollutkaan, joten se siitä. Matka jatkuu ja lippu korkealle :)

    • 6+8

      No, paskanpuhumisen menettäminen ei varmaan ole kovin suuri häviö, mutta jos on muuten ujo, estoja jne, voin suositella tutustumaan Alkuajatukseen. Siitä löydät toimivan välineen sisäisen selkeyttämiseen. Käy kotisivulla katsomassa ja lataa maksutta sähkökirja. Löytynee googlaamalla.

    • No small talk

      Small talk ei ole oikeasti mitään sosiaalisia taitoja. Päinvastoin, monet jotka sitä harrastavat ja sen osaavat, ovat sosiaalisilta taidoiltaan surkeita.

      Sosiaaliset taidot tarkoittavat kykyä viestiä ymmärrettävästi ja ymmärtää hyvin toisia niin verbaalisesti kuin tunnetasollakin, tunneälyä ja rationaalista jäsentelykykä siis.

      Paskanpuhumista korostetaan nykyään ekstroverttien hallitsemassa maailmassa, mutta yhtä hyvä taito kuin paskanpuhuminen, tai tosiasiassa vielä parempi on kyky olla hiljaa toisten seurassa ja kestää sitä, antaa tilaa ajatuksille ja avata suunsa vasta sitten. Myös ystävien välillä suurinta yhteyttä koetaan hiljaisuudessa.

      Se, että on pakko ylläpitää sitä small talkia, on vain osoitus siitä, että ihminen on levoton ja epävarma, ei kestä hiljaista hetkeä. Syvällisiä ei toki tarvitse koko ajan keskustella ja se on liikaa harjoitettuna raskastakin, on ihan hyvä välillä keventää ja puhua elämän pikku asioista ja nautinnoista, ehkä jopa säästä ja maailman menosta, mutta ei väen vängällä. Etenkin suomalaiseen luonteeseen kuuluu kyky istua myös hetki hiljaa kahvikupposen äärellä, antaa ajatuksen vaeltaa ja sitten aikansa ikkunasta katseltuaan todeta mitä mieli on tuottanut, vaikkapa tarkkaillessa kevään merkkejä.

      Jatkuva pälätys estää vain ihmisiä ajattelemasta, ei kuule edes omia ajatuksiaan, kuten on tapana sanoa. Tämä on myös ihan tutkittu juttu, hiljaisuudessa, ajatuksen vaeltaessa vapaasti tilaan, jossa ei tehdä mitään, ei suunnitella mitään, annetaan ajatuksen lentää, aktivoituvat sellaiset suuret aivoalueet, joista lähtee luovuus ja jotka eivät aktivoidu small talkia tai aktiivista aivotoimintaa harjoittaessa.

      Tästä syystä introvertit ovat keskimäärin henkisesti kehittyneempiä, syvällisempiä ja suuremman filosofisen ymmärryksen omaavia kuin ekstrovertit. Sekin voi osaltaan vaikuttaa, että kaikkein älykkäimmät ja luovimmat ihmiset ovat pääosin introverttejä.

    • Näpistellyt

      Kuka vetää rajan, mitkä on tyhmiä juttuja ja mitkä eivät ole? Minusta on inhottavaa, että jos haluaa avata keskustelun jostain, niin ympärilläolijat, katsovat vain haavi auki. Kerran eräässä yhdistyksessä aloin kertoa, miltä tuntui, kun jäi myymälävarkaudesta kiinni lapsena. Kaikki pystyvät kuvittelemaan, miltä lapsesta silloin tuntuu. Hyvä tietysti, että jäin kiinni. Silloin näpistely loppui siihen.

      Olisin kaivannut tukea ja lohdutusta, että monet lapset tekevät sitä ja, että minäkin olen tehnyt. Säästäkö vain pitäisi puhua, että kuulostaisi viisaalta?

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä aiot sanoa, kun ja jos tapaatte seuraavan kerran?

      Oletko päättänyt etukäteen?
      Ikävä
      151
      1853

    2. Ellen Jokikunnas paljasti somessa ison perheuutisen - Ralph-poika elämänmuutoksen edessä!

      Ellen Jokikunnas ja Jari Rask sekä Ralph-poika ovat uuden edessä. Tsemppiä koko perheelle ja erityisesti Ralphille! Lu
      Suomalaiset julkkikset
      12
      1741

    3. Joensuun (kaupungin) kiusaamisongelma

      Syrjitään, savustetaan ulos ja kiusataan. Pieneen piiriin ei kaikki mahdu. Tehdään elämästä mahdotonta, jolloin ainoa va
      Joensuu
      35
      1507

    4. Nainen, jos kuuntelet ja tottelet, niin sinulle on hyvä osa

      Ominpäin toimiessasi olet jo nähnyt mihin se on johtanut. Olen jo edeltä sen sinulle kertonut ja näen sen asian ja totuu
      Ikävä
      196
      1198

    5. Olen levoton takiasi

      Enkä saa itseäni rauhoittumaan
      Ikävä
      94
      1195

    6. Archie ja Iida ero.

      Suuri kohujen saattelema rakkaustarina on ohi?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      84
      1114

    7. Evoluutioteoria on varmuudella väärin - monet tutkijat irtisaunoutuvat siitä

      Tutkimuksissa on löytynyt paljon näyttöä siitä, ettei evoluutioteoria ole totta. Monet tutkijat kuitenkin vielä kannatta
      Kreationismi ja älykäs suunnittelu
      354
      992

    8. Lakkaa haaveilemasta.

      Oon löytänyt uuden naisen. mieheltä. tutulle. Naiselle.
      Ikävä
      62
      869

    9. Älä stressaa. Rakastan sua

      Eikä tämä tunne mene pois, se on varmaan jo huomattu kumpikin ❤️
      Ikävä
      49
      831

    10. Ois kiva nähdä

      Ja viettää Iltoja sun kanssa
      Ikävä
      50
      816
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt