Olen siis 16-vuotias tyttö ja olen harkinnut lukion lopettamista, töihin menemistä ja oman kämpän hankkimista. Kaikkihan toki riippuu siitä saanko tämän kyseisen paikan johon huomenna soitan. Olin tetissä tuossa vanhainkodissa ja olivat siellä hyvin tyytyväisiä minuun ja henkilökunta on muutenkin vähissä. Toivotaan että kunnalla on varaa palkata.
Miksi sitten haluan lopettaa lukion? Kärsin masennuksesta, syömishäiriöstä ja ahdistuneisuudesta enkä pysty enää keskittymään kouluun ja motivaationi on nollassa. En näe mitään järkeä tuhlata aikaani johonkin joka tuottaa minulle entistä suurempaa ahdistusta ja jonka pyrin vain selviämään läpi, jos vaihtoehto on rahaa ja oma asunto.
Miten sitten pystyn keskittymään työhön jos en kouluun? Koulussa joudun istumaan paikoillani yrittäen keskittää ajatukseni johonkin johon se vain ei keskity ja joka ei kiinnosta minua lähes yhtään samalla kun tunnen vain suurempaa turhautumista lukion suhteen. Töissä olen koko ajan tekemässä jotain ja kävelen paikasta toiseen auttaen ihmisiä, eikä siinä vaadita samanlaista keskittymistä kuin koulussa. Keskittymistä kyllä vaaditaan mutta se on erilaista keskittymistä ja siitä uskon tulevani nauttimaan.
Mutta eikö lukio valmista paremmin tulevaisuuteen? Minun kohdallani ei. Aijon muuttaa Englantiin ja mennä elokuvakouluun (sinne vaaditaan vain portfolio) ja elättää itseni jollain pienellä työllä. Tahdon elämältäni matkustelua ja kokemuksia ja tahdon luoda.
Miten masentunut ja syömishäiriöinen kykenee työn ja oman huushollin pyörittämiseen? Minulla ei ole hyvä olla kotona enkä usko että teen vanhempieni elämää yhtään sen helpommaksi (riitelemme äitini kanssa joka päivä). Tunnen jatkuvaa ahdistusta kotona ollessani. Uskon että työ toisi minulle rutiinia päivään. Voihan lukiokin sitä tuoda, mutta lukio ei vain ole minun paikkani (eikä sen puoleen amiskakaan). Sitä paitsi minulle sopii se, että kun työt loppuu niin niitä ei enää tarvitse tuoda kotiin. Saatan myös jossain vaiheessa tarvita lääkitystä ja koska en tahdo kenenkään tietävän ongelmistani, pitäisi minun maksaa ne itse (minulla oli tänään ensimmäinen tapaamiseni terapeutin kanssa, ne ovat täysin "salaisia" ja tulevat pysymäänkin sellaisina).
Huomenna soitan tuohon työpaikkaan ja kysyn, miten he ottavat kesätyöläisiä ja jos he ottavat, kysyn myös iltatyömahdollisuudesta. Tekisin ensin tuota iltatyötä lukion ohella ja katsoisin miten pidän siitä. Tässähän on nyt tietysti kaikki kyse siitä saanko tuon paikan ja jos en saa niin tämä oli sitten siinä. Se vielä mainittakoon, että asun pienellä paikkakunnalla jolla asunnot ovat halpoja ja suht helppoja saada. Saa pistää kysymyksiä ja kommentteja miksi lukio on parempi, mietintävaiheessahan tässä vielä ollaan. Olisi kuitenkin mukava jos aikeitani ei vain suoraan lytättäisi vaan ehkä yritettäisiin ajatella asiaa minun kantiltani ja selittää miksi tämä ei ehkä onnistu/ole hyvä idea. Ja ainahan sitä voi aikuisenakin mennä lukioon jos sitten tahtoo paremman ammatin. Nyt tässä on vain kyse minun mielenterveydestäni ja siitä, miten käytän elämäni seuraavat kolme vuotta - hampaita kiristellen vai jotain aikaan saaden.
Miksi sitten haluan lopettaa lukion? Kärsin masennuksesta, syömishäiriöstä ja ahdistuneisuudesta enkä pysty enää keskittymään kouluun ja motivaationi on nollassa. En näe mitään järkeä tuhlata aikaani johonkin joka tuottaa minulle entistä suurempaa ahdistusta ja jonka pyrin vain selviämään läpi, jos vaihtoehto on rahaa ja oma asunto.
Miten sitten pystyn keskittymään työhön jos en kouluun? Koulussa joudun istumaan paikoillani yrittäen keskittää ajatukseni johonkin johon se vain ei keskity ja joka ei kiinnosta minua lähes yhtään samalla kun tunnen vain suurempaa turhautumista lukion suhteen. Töissä olen koko ajan tekemässä jotain ja kävelen paikasta toiseen auttaen ihmisiä, eikä siinä vaadita samanlaista keskittymistä kuin koulussa. Keskittymistä kyllä vaaditaan mutta se on erilaista keskittymistä ja siitä uskon tulevani nauttimaan.
Mutta eikö lukio valmista paremmin tulevaisuuteen? Minun kohdallani ei. Aijon muuttaa Englantiin ja mennä elokuvakouluun (sinne vaaditaan vain portfolio) ja elättää itseni jollain pienellä työllä. Tahdon elämältäni matkustelua ja kokemuksia ja tahdon luoda.
Miten masentunut ja syömishäiriöinen kykenee työn ja oman huushollin pyörittämiseen? Minulla ei ole hyvä olla kotona enkä usko että teen vanhempieni elämää yhtään sen helpommaksi (riitelemme äitini kanssa joka päivä). Tunnen jatkuvaa ahdistusta kotona ollessani. Uskon että työ toisi minulle rutiinia päivään. Voihan lukiokin sitä tuoda, mutta lukio ei vain ole minun paikkani (eikä sen puoleen amiskakaan). Sitä paitsi minulle sopii se, että kun työt loppuu niin niitä ei enää tarvitse tuoda kotiin. Saatan myös jossain vaiheessa tarvita lääkitystä ja koska en tahdo kenenkään tietävän ongelmistani, pitäisi minun maksaa ne itse (minulla oli tänään ensimmäinen tapaamiseni terapeutin kanssa, ne ovat täysin "salaisia" ja tulevat pysymäänkin sellaisina).
Huomenna soitan tuohon työpaikkaan ja kysyn, miten he ottavat kesätyöläisiä ja jos he ottavat, kysyn myös iltatyömahdollisuudesta. Tekisin ensin tuota iltatyötä lukion ohella ja katsoisin miten pidän siitä. Tässähän on nyt tietysti kaikki kyse siitä saanko tuon paikan ja jos en saa niin tämä oli sitten siinä. Se vielä mainittakoon, että asun pienellä paikkakunnalla jolla asunnot ovat halpoja ja suht helppoja saada. Saa pistää kysymyksiä ja kommentteja miksi lukio on parempi, mietintävaiheessahan tässä vielä ollaan. Olisi kuitenkin mukava jos aikeitani ei vain suoraan lytättäisi vaan ehkä yritettäisiin ajatella asiaa minun kantiltani ja selittää miksi tämä ei ehkä onnistu/ole hyvä idea. Ja ainahan sitä voi aikuisenakin mennä lukioon jos sitten tahtoo paremman ammatin. Nyt tässä on vain kyse minun mielenterveydestäni ja siitä, miten käytän elämäni seuraavat kolme vuotta - hampaita kiristellen vai jotain aikaan saaden.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vanhainkotiin tarvitaan yleensä jonkinsortin tutkinto työnkuvasta riippuen että sinne pääsee töihin. Siksi toisekseen olet vielä alaikäinen eli työnsaanti mahdollisuutesi ovat todella pienet. Käy nyt vaan se koulusi loppuun vaikka hampaita kiristellen. Muutenkin tuo tekstisi vaikuttaa aika taivaanrannan maalailulta. Taikka sitten olet pelkkä provo.
En ole provo.
Kirjoitit saman tekstin Demiinkin.
Hienosti olet pohtinut asiaa joka kantilta ja tuonut ne hyvin esille.
Vanhusten hoitoon tosiaan tarvitaan jonkinmoinen tutkinto, ja sitä ei saa kuin opiskelemalla. TOSIN, sinulla olisi mahdollisuus työllistyä työmarkkinatuella tms. tuella ko. paikkaan... tietyksi aikaa.
Hyvin tulet pärjäämään ilman lukiotakin. Ammattikoulu tai oppisopimus voisi olla harkittava vaihtoehto. Kun pääsisi opiskelemaan sellaista mikä oikeasti kiinnostaa, niin sekin kannustaa eteenpäin ja koulunpenkillä jaksaa paremmin. Voisi ainakin kokeilla? ja koska olet lukiota jonkin verran jo käynyt, niin saat hyväksiluettua jo suoritettuja opintojasi sitten ammattikoulussa.
Oppisopimuksella saat palkkaa, mutta koulutehtäviä sinun pitäisi tehdä vapaa-aikanasi. Niitä ei ole paljon.
Kerrot asuvasi pienellä paikkakunnalla, onko paikkakunnallasi nuoriso-ohjaajaa tai mikä parempaa erityisnuorisotyöntekijää tai etsivää nuorisotyöntekijää? He varmasti auttavat sinua pohdinnoissasi ja auttavat ennakkoluulottomasti eteenpäin! Suosittelen yhteydenottoa heihin.
Tsemppiä tulevaan!
Terkuin Nuoriso-ohjaaja :)