Onko introvertille mitään paikkaa työelämässä?

Logistiikka, sekä auto, että varastopuoli. Voin vannoa, että liikaa ei tarvitse kenenkään kanssa olla.

Metsäalalta suosittelen monitoimikoneen kuljettajan tehtävää. Siinä saa olla aivan itseksekseen koko vuoron ajan eli 8-12 tuntia. Ehkä voisit kuitenkin morjestaa vuoronvaihdoissa toista kuljettajaa, vai olisiko sekin introverttiydellesi täysin mahdotonta?

muita ehdotuksia?

Itse olen introvertti ja olen hoitoalalla. Riippuu tietysti ihmisestä, mutta ei introverttiys sitä tarkoita, että ei voisi työskennellä ihmisten kanssa tai ei kaipaisi myös sosiaalista kanssakäymistä. Itsekin tarvitsen palautumisaikaa omassa rauhassa, mutta työ ei tosiaankaan kuormita silti liikaa. Kannattaa miettiä, mitkä tekijät nykyisessä työssä oikeasti ovat niitä, jotka aiheuttavat liiallista kuormitusta. Itse en usko, että jaksaisin pitkään ainakaan puhelinmyyjänä tai muussa työssä, jossa hirveästi tarvitsee tuputtaa ihmisille jotain.

Omassa työssäni joudun tietysti aika paljon tekemisiin ihmisten kanssa, mutta se rytmittyy hyvin myös kaiken muun kanssa niin, että ei koko ajan tarvitse olla hölisemässä. Välttämättä en niin hyvin viihtyisi jossain pitkäaikaishoitopaikassa, mutta olenkin akuutimmalla puolella, jossa potilaat vaihtuvat melko usein. Itse pidän osittain myös introverttiyttäni voimavarana omassa työssäni, ja potilaat usein sanovatkin minulle, että olen hyvä kuuntelija. Ei kannata itseltään poissulkea vaihtoehtoja vain sen takia, että ajattelee, että ammatit, joissa ollaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä eivät sopisi introvertille. Kyllä maailmalla muutakin sopivaa työtä on kuin sellaista, jossa näkee toisen ihmisen ehkä kerran vuoron aikana.

"Nykyinen alani kuluttaa minut ihan puhki. Töiden jälkeen menee kaikki vapaat siitä palautumiseen."

Ihan kuin minun kirjoittamaa. Paloin loppuun 1990-luvun alussa tämän kuvaamasi luonteenpiirteen takia. Minäkin käytin kaikki vapaa-ajat vain voimien keräämiseen tulevasta työpäivästä tai työviikosta selviytymiseen. Niinpä se elämänkumppanikin jäi saamatta.

Minulla ei ole hyvää neuvoa, millä alalla menestyisit, sillä oma alanvaihtoni ei ole vieläkään toteutunut, vaikka ihan hurjia suorituksia olen sen eteen tehnyt.

Mutta sitä olen pohtinut, miksi introvertti palaa muita useammin loppuun. Johtuu mielestäni siitä, että ihmisillä on taipumus sälyttää kaikki raskaat ja keljut tehtävät heikomman lajitoverinsa kontolle. Introvertillahan ei luonteenpiirteensä takia ole juurikaan kavereita, joten hän aina seuloontuu näiden ei-toivottujen tehtävien suorittajaksi. Ja vaikka ei aina seuloontuisikaan, tämä todennäköisyys painaa koko ajan alitajunnassa.

Kaikkihan ovat työpaikalla ensiksikin pian huomanneet, ettei sillä introvertilla ole puolustajaa ja toiseksi sillä ei ole monista keljuista tehtävistä ja niiden sälytysyrityksistä ajantasaista tietoa; siis kun ei ole kaveripiiriäkään. Tämän tiedon puutteessa hän ei osaa ajoissa ryhtyä torjuntatoimiin.

Kirjanpitäjän työ ei ole ihmistyötä eikä vaadi luovuutta. Alalla on paljon ujoja ja tunnollisia.

Laborantin ei tarvitse paljon seurustella. Eikä patologin. Haudankaivajakin saa olla aika lailla rauhassa. Miltä kuulostaisi eläintenhoitaja? Entä taidemaalari? Tai kielenkääntäjä?

Kaikki sellainen asiantuntijahommeli tai tutkiminen ... ja sellainen, jos pitää harjoitella paljon, esim. pianisti tai viulisti ...

On kyllä niin tuttua, ymmärrän hyvin. Vaikeaahan se on kun joutuu töissä esittämään sellasta mitä ei oikeasti ole ja sit jos olet oma ihtes niin kaikki pitää kusipäänä ja saat todennäköisesti potkut. Todella rassaavaa.

Itellä on auttanut se että syö hyvin, paljon ja harrastaa liikuntaa. Jaksaa olla paremmin muiden kanssa tekemisissä..

Introverttiys pitäis luokitella sairaudeksi kun se haittaa niin paljon normaalia elämää. Olis joku lääke siihen niin ottaisin mielelläni.

Mut paremman puuteessa tuo hyvä ravinto kyllä auttaa.