Kysyisin teidän mielipidettä hyvät kanssasisaret. Eli kysymys kuuluu onko lapseni erityislapsi vai vaan erityistä tukea tarvitseva lapsi? Mikä on erityislapsen "määritelmä"?
Eli poikani elämä on alusta pitäen ollut aika hankalaa ja rankkaa. Syntyi 2 pisteen vauvana ja ensimmäiset kuukaudet itkien hänen vierellään sairaalassa. Koko lapsuuden poika kävi viikottain fysioterapiassa, myöhemmin myös viikottain puheterapeutilla ja toimintaterapiassa. Lisäksi vielä lukuisat alkergiat, korvatulehdukset, jalkojen virheasennot jne jne jne.. Elämä ei ole ollut helppoa!
Päätin jäädä pois töistä kokonaan poikani terapioiden ja sairastelujen vuoksi(nykyään olen töissä). Diagnoosia ollaan etsitty ja tutkimuksia tehty paaaaljon, mutta mitään vikaa ei kuitenkaan olla löydetty ja nykyään poika käy 3 luokkaa normaaliluokalla, saa kuitenkin paljon erityisopetusta siinä sivussa. Lapseni ei siis ole kehitysvammainen vasn poika joka on tarvinnut ja tarvitsee vähän jelppiä enemmän kuin muut.
Se miksi mietin tätä asiaa. Olimme kahden hyvän ystäväni kanssa viettämässä iltaa(humalassa) toisella ystävistäni on lievästi kehitysvammainen tyttö ja toisella keskivaikeasti kehitysvammainen poika. No keskustelu kääntyi lapsiimme ja sanoin jotain tyyliin " erityislapsenmme ovat kuitenkin niin rakkaita/ tärkeitä"
No ystäväni kimpaantuivat täysin!! Suuttuivat! Heidän mielestään minulla ei ole erityislaista ja heistä oli äärimmäisen väärin heitä kohtaan että puhuin lapsestani erityislapsena.
Minun oli pakko olla erimieltä, minusta meidän poika kyllä on erityislapsi, niin paljon olemme joutuneet kestämään verrattuna "normi" perheisiin, työtkin jäi tosiaan moneksi vuodeksi ja sairaaloissa ravattu liiaksikin.
Mitä mieltä?
Eli poikani elämä on alusta pitäen ollut aika hankalaa ja rankkaa. Syntyi 2 pisteen vauvana ja ensimmäiset kuukaudet itkien hänen vierellään sairaalassa. Koko lapsuuden poika kävi viikottain fysioterapiassa, myöhemmin myös viikottain puheterapeutilla ja toimintaterapiassa. Lisäksi vielä lukuisat alkergiat, korvatulehdukset, jalkojen virheasennot jne jne jne.. Elämä ei ole ollut helppoa!
Päätin jäädä pois töistä kokonaan poikani terapioiden ja sairastelujen vuoksi(nykyään olen töissä). Diagnoosia ollaan etsitty ja tutkimuksia tehty paaaaljon, mutta mitään vikaa ei kuitenkaan olla löydetty ja nykyään poika käy 3 luokkaa normaaliluokalla, saa kuitenkin paljon erityisopetusta siinä sivussa. Lapseni ei siis ole kehitysvammainen vasn poika joka on tarvinnut ja tarvitsee vähän jelppiä enemmän kuin muut.
Se miksi mietin tätä asiaa. Olimme kahden hyvän ystäväni kanssa viettämässä iltaa(humalassa) toisella ystävistäni on lievästi kehitysvammainen tyttö ja toisella keskivaikeasti kehitysvammainen poika. No keskustelu kääntyi lapsiimme ja sanoin jotain tyyliin " erityislapsenmme ovat kuitenkin niin rakkaita/ tärkeitä"
No ystäväni kimpaantuivat täysin!! Suuttuivat! Heidän mielestään minulla ei ole erityislaista ja heistä oli äärimmäisen väärin heitä kohtaan että puhuin lapsestani erityislapsena.
Minun oli pakko olla erimieltä, minusta meidän poika kyllä on erityislapsi, niin paljon olemme joutuneet kestämään verrattuna "normi" perheisiin, työtkin jäi tosiaan moneksi vuodeksi ja sairaaloissa ravattu liiaksikin.
Mitä mieltä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No en ymmärrä miksi he loukkaantuivat. Luulivatko, että sinä vähättelet heitä, kun laitat normaalin rajoissa olevan poikasi samaan kategoriaan heidän lastena kanssa. Kuitenkin erityislapsi voi tarkoittaa muutakin kuin kehitysvammaa.
Minulla on vanhimmalla lapsella asperger ja kolmannella dysfasia. Molemmat ovat normaaliälyisiä. Kolmannella on myös pahoja allergiota. Kyllä minäkin koen, että elämme erityisarkea. Asperger lapsen vuoksi jouduin olemaan kotona, koska iltapäivähoitoa ei ollut ja lapsi ei pärjännyt yksin kotona. Kiusaamisen takia piti saattaa koulumatkat.
Tilanne helpotti vasta erityiskoulun myötä. Sitä ennen rampattiin puhe, tominta ja fysioterapiat, perheneuvolat, ryhmäkuntoutukset ja sosiaalitoimessa (käytösongelmia luultiin minun viaksi). Että kyllä siinä tunsi olevansa pelkkä kumipallo, jota muut pompotti.
Kolmosen kanssa käymme puheterapiassa ja lastenlääkäreissä. En tiedä onko tulossa yhtä itsetunnon lyttäävä kouluaika, kuin ensimmäisellä.
Eli mielestäni sinä olit oikeassa.