vertaistukea

Ehkä me voimme auttaa! Olemme pieni yhteisö, joka on kokenut skitsofrenian monenlaiset koukut. Tule ja rekisteröidy sivuilla: http://mielet.freeforums.org/
Siellä on palsta "Omaiset", joka avautuu sen jälkeen, kun olet rekisteröitynyt ja minä olen aktivoinut käyttäjätunnuksesi. Tervetuloa mukaan :) !

Se vois olla et mielet foorumin sivuilla kannatta käydä. Omasta mielestäni jos haluaa tukea skitsofreenikkoa niin kannattaa lähteä toteuttamaan pienestä jotakin itseään kiinnostavaa tervehenkistä asiaa. Tavallisia arkipäiväisiä asioita ja niistä keskustelua. Kun tavalliset arkipäiväiset asiat saa enemmän jalansijaa elämässä niin se tavallinen arkipäiväinen elämä voi voimistua ja kummalliset asiat vähitellen häipyy mielestä. Esimerkiksi voi lähteä päivittäisestä pienestä iltakävelystä niin että siitä tulee tapa ja siitä keskustellaan. Se voi parhaimmillaan lumipalloefektin tavoin kasvaa pitkiksi vaelluksiksi luonnossa ja luonnossa kuten metsissä havainnoimiseksi. Kun sitten keskustelee siitä et miten iltakävelyllä meni ja kiinnostaisko lähteä vähän muuallekkin liikkumaan kuin kotikulmille sitä samaa iltalenkkiä niin tervehenkisten asioitten parissa keskustelu kun puhutaan siitä mitä oikeasti tehdään voi saada itse kunkin ajattelemaan asiaa ihan tavallisesti. Toinen vois olla keittiössä puuhastelu ja ruokakaupassa käynnit. Ruuan valmistuksen suunnittelu ja kenties syksyllä marja ja sienimetsille. Niin että se pää pysyy kasassa tavallisten tervehenkisten asioiden parissa. Tekoja ja keskustelua tavalliseen tapaan. Ehkäpä niistä mielen kummallisuuksistakin voi keskustella mutta suosittelisin arkipäiväisyyttä ja tervehenkisten harrastuseten pariin omatoimisesti ja lähtee ihan pienestä. Erilaistumaton skitsofrenia lukee myös diagnoosissani mutta omatoimisuus ei ole siitä juuri kärsinyt. Liikkeelle lähdön kanssa on joskus vaikeuksia.

Mulla on myös skitsofreniadiagnoosi. Kuulin olemattomia tai ainakin minulla oli voimakkaita pakkoajatuksia siitä, että kuulen ääniä ja että niitä täytyy kuunnella. Välillä äänet katoavat, luultavasti oikean lääkkeen ansiosta. Niinpä syön lääkkeitä, vaikka tiedänkin niillä olevan sivuvaikutuksia. Tekisi kyllä mieli jo kokeilla oloa ilmankin lääkkeitä, kun äänistä on jo monta vuotta. Saan ajaa autolla ja ajankin ainakin joka toinen päivä. Olen nyt kolmatta vuotta eläkkeellä ja haaveilen jonkinlaisen taiteilijan urasta. Niin ja saan kotona sotkua aikaan. Olen aika tekevä ja laiskasiivoamaan. En jaksa aina. Ja ystäviä ei oikeastaan ole. En tiedä miksi. Se surettaamua aika paljon toisinaan. Olen nyt ollut jo kymmenen vuotta lihava. Sitä ennen olin normaalipainoinen ja harrastin liikuntaa. Olen ollut neljä viikkoa mielisairaalassa ja seoli silloin ihan positiivinen kokemus, mut vaikutukset pitkällä aikavälillä ovat ehkä olleet pikkuisen negatiiviset.

Sama itellä toi erilaistumaton skitsofrenia. Diagnoosin jälkeen meni pitkäaikanen suhde perseelleen (koska toisen osapuolen pelko ja luulo että pelkkä diagnoosi muuttaa mua ihmisenä) alko masennus ja runsas alkoholinkäyttö.
Hah ja nyt oonki aave Dont care dont fear.

Yksinäinen sitä voi olla vaikka suuremmassakin kaverijoukossa. Itsekseen voi olla ihan hyvällä fiiliksellä. Suunnittelen suksien ostamista ja hiihtoladuille lähtöä tänä talvena ja kesällä paljon pyöräilyä. Kevätkin kun tulee niin nuuhkimaan luonnon helmaan pajunkissoja ja kuuntelemaan sulan veden lorinaa. Yksinäisellä voi olla usko elämään. Ihmissuhteet on joillekkin liian vaikeita hoitaa ja saako niistä tarpeeksi tyydytystä elämäänsä. Voi olla että tunnereseptorit toimii joillakin lähinnä skitsofreenisten asioiden kanssa somaattisina tunnepurkauksina niin että ihmissuhteet jää laimeiksi.