Yritän saada asiani lyhyesti, mutta tiedän nyt jo että siitä tulee pitkä :) Kärsivällisyyttä siis.. Meillä on erimielisyyttä uusperheessä mieheni kanssa arvoista ja sosiaalisestä älykkyydestä. Kyseessä on tällä muutama tapaus. Tyttäreni on aikoinaan kilpaillut laulun parissa ja oli vuosi sitten osallistumassa yhteen tv-kisaan. Mieheni saman ikäinen tytär laulaa myös hyvin, mutta ei ole koskaan ennen kilpaillut. Lähetin tyttärelleni linkin sähköpostitse ja hän innostui asiasta. Mieheni tytär kurkki osoitteen olan takaa ja ilmoittautui oitis kisaan. Hän ei kysellyt tyttäreltäni että mitä mieltä olisit jos minäkin, vaan kävi ilmoittautumassa nopeammin niin että tyttäreni sitten päätti jättää kisan väliin koska hänestä on hullua kilpailla "siskoa" vastaan. He tulevat toimeen keskenään, mutta eivät vietä aikaa toistensa kanssa joka on mielestäni hyvä asia. Koska nyt kaikki sujuu paremmin kun tämä mieheni tytär ei ole koko ajan määräilemässä tytärtäni. Itse olisin toivonut että juttelevat asiasta ensi yhdessä, eikä niin että oma napa oli tärkein ja kiireellä kisaan ja samalla vei toiselta ilon osallistua. Näiden taustalla on monta asiaa. Tämä ei ollut siis se ydin. Tämä mieheni saman ikäinen tytär pompottaa muita ja tyttäreni tulee totella hänen määräilyään jne. Mm joskus koiralenkillä mieheni tytär päätti ettei tyttäreni käynyt hänen mielestään tarpeeksi pitkää lenkkiä aamulla koiran kanssa ja veti oven kiinni perässään ja käsi mennä uudelleen (Tyttärelläni ei ollut avainta kotiin). Näitä asioita on paljon, pieniä ja suurempia asioita vuosien varrelta. Aika ei vaan riitä niitä nyt kirjoittamaan. Omasta mielestäni mieheni tyttären oman navan tuijotus menee aina kaiken muun edelle. Hän on ensimmäinen joka paikassa ja sen jälkeen on vasta muiden vuoro. Pidän sitä sosiaalisen älykkyyden puutteena. Mieheni mielestä kyseessä on pelkkä kisa ja se ei hänen mielestään vaikuta tyttöjen välisiin suhteisiin mitenkään. Minusta se vaikuttaa, koska omani sanoo, ettei hän halua kilpailla "siskoaan" vastaan ja jättää oman harrastuksensa "sisarensa" vuoksi taka-alalle. Kyseessä on siis näkemysero, joita nyt on tullut jo aika monta eteen :( Toinen on hänen vanhempi tyttärensä joka saa huutaa k...pääksi, v..n ämmäksi, p...ksi isäksi, haistatella, huutaa ja raivota eikä siihen puututa mitenkään. Hänen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä muita ihmisiä. Asian pitäisi antaa olla ja vain hyväksyä kun tyttö rauhottuu ?!?!? Itse en olisi ikinä voinut käyttäytyä vanhempiani kohtaan niin, en ikinä! Tietty kunnioitus pitää olla ruokkijaansa kohtaan. Tämä viime kertainen raivonpuuska johtui siitä että isä haki tytöltä (18v) tv:n jne pois opiskelijakämpästä kun hän käyttäytyi huonosti. Tyttö tuli raivoten sitten meille yöllä jne. Pyysin että hän rauhoittuu ja lopettaa huutamisen kun muut nukkuvat. Siitä sitten "ilo" repesi ja alkoi k-päähuudot jne. Nyt sitten minun tulisi hyväksyä että tuo tyttö tulee myös minunkin kotiini sen jälkeen ja kävelee nokka pystyssä ohi röyhkeästi kuin kotonaan. Anteeksi ei tarvitse pyytää. Mulla alkaa nyt tuo oma järki järkkyä noiden lasten vuoksi joille ei ole koskaan kasvatettu mielestäni kunnioitusta, empatiaa ja sosiaalista älykkyyttä. Voidaan elää puin pullo-pee siat ja aikuisten tulisi hyväksyä ne hiljaisuudessa? Omasta mielestä se ettei isä vaadi kunnioitusta minuakin kohtaan on se ettei hän arvosta minua riittävästi. Itse en antaisi kenenkään tulla huutamaan hänelle ja tai minulle vastaavia. Mitä ihmettä voin tehdä että saan tajuamaan ettei kaikki mene nyt niin kuin Stömpsössä.. :( Olenko minä liian herkkä vai puuttuuko noilta lapsilta jotain mitä muilla on?
Olenko ihan väärässä?
p-pää
6103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuinka lapsellista käytöstä sinun tyttäreltäsi ainakin tuollainen vetäytyminen. Että kun joku matkii niin emmä nyt voi enää kun en ookaan ainutlaatuinen sitten. Itse olette yli käveltäviä marisijoita ja osanne valinneet
Ymmärsit näköjään väärin. Kyse ei ole matkimisesta eikä tyttäreni ole asiasta nostanut mitään meteliä. Ilmoittanut vaan, ettei halua kisata samassa "siskonsa" kanssa ja jättää kisat väliin. Tämä mieheni tytär on ollut erittäin tarkka aina ettei saa ostaa samoja lahjoja jne jne. Hän on nostanut niistä meteliä, ei tyttäreni. Tälläiseltä luonteelta olettaisi erilaista käytöstä. Tästä syystä en oikein ymmärrä mikä tässä on lapsellista? Se että säästää kilpailutilanteen kotona?
Miksei kumpikin voisi osallistua. Olisit kannustanut lastasi osallistumaan myös. Toisesta tytöstä olisi ollut varmasti kiva valmistautua yhdessä. Lapset ovat luonteiltaan erillaisia, mutta sinun kuuluisi yrittää kannustaa lastasi yrittämään. Jotenkin tuntuu, että itsetunto kaipaisi kohennusta, jos hän kokee laulun sisarusten välisenä kilpailuna.
Sopikaa etukäteen kuinka pitkällä koiraa on käytettävä. En välttämättä itse antaisi lapsen käyttää koiraa ulkona, ettei se temmo itseään irti. Niin ja teettäkää tyttärellesi oma avain.
Tehkää vanhemmalle tytölle jotain. Toisin kuin nuorempi hän kuulostaa ongelmalliselta. Tuon ikäisellä pitäisi jo murrosikä olla ohi tai ainakin laimenemassa. Puhu asiasta miehen kanssa. Tuollainen käytös aikuiselta lapselta on todella väärin ja epänormaalia.
Eli sanoisin, että tyttäresi kaipaa kannustusta. Hän on tainnut olla ainoa lapsi ja sen tähden tilanne on mennyt tuohon.
Miehesi tytär on tottunut sisarusten välisiin suhteisiin ja hän ei todennäköisesti osaa ajatella jatkuvasti miltä sinun tyttärestä tuntuu.
Vanhin tytär kaipaa kurinpalautusta isältään. Tilanne ei ole sinun vikasi, eikä liittyne sinuun lainkaan.
Ei tuo miehen tyttären käyttäytminen ihan normaalilta kuulosta. Ite heittäsin 18-vuotiaan pihalle kämpästä, jos tuollasta meteliä yöllä pitäisi. Mutta oon kyllä samaa mieltä edellisen vastauksen kanssa sinun tyttären pitäisi pitää puoliaan ja nostaa myös se meteli, jos mennään aina toisen mukaan niin kumpikaan tytöistä ei opi mitään. Toinen saa tahtonsa aina läpi ja toinen luovuttaa aina toisen mieleksi.
Kiitos vastauksista. Yritin kannustaa tytärtäni kisoihin, mutta hän ei halua että heidän välinsä kiristyy entisestään. Omani ei ole ainut lapsi ja tytöt ovat jo "isoja" teinejä ja saman ikäisiä. Omani on vaan arka ja käyttäytyy liikaakin niin, ettei kukaan loukkaannu jne. Toinen taas täysin päin vastoin. Itse ajattelin kannustuksesta huolimatta että on väärin laittaa tytöt kilpailemaan samassa kodissa toisiaan vastaan ja sen vuoksi ymmärrän tyttäreni valinnan. Jos heidän välinsä olisivat tasavertaiset keskenään kotona, ongelmaa ei olisi. Toivoisin että tuohon toiseen tyttöön saisi edes pienen hitusen empatiaa jostain mitä en ole missään vaiheessa ja missään tilanteessa vielä huomannut :( Vanhin lapsista on tosiaan ihan omaa luokkaansa ja tilanne patissa. Itse olen sitä mieltä ettei meille ole enää asiaa, mutta kun mieheni antaa hänen tulla. Hän ei vaadi anteeksipyyntöä, ei mitään. Tahdon pitää omasta osuudestani kotona kiinni etten halua häntä enää sinne, mutta minkäs teet kun mies ei tuo asiaa julki. Asiat vaan roikkuu ja pahenee ajan kuluessa. Ne ei unohdu ja korjaannu selvittämättä :(
kamalaa lukea tuolaasta pötköä, en jaksanut lukea kun pätkän.