Olisko tässä vene pariskunnan pallonkiertoon?
Muutama kesä tutustumista ja treenaamista.
Talvet kunnostusta ja varustelua.
http://www.boat24.com/uk/Sail Boats/Koopmans 37/detail/42934/
Muutama kesä tutustumista ja treenaamista.
Talvet kunnostusta ja varustelua.
http://www.boat24.com/uk/Sail Boats/Koopmans 37/detail/42934/
Vastaukset 86
Vanhimmat
Tiikkikansi on tropiikissa turkasen kuuma ja muutenkin turhamainen. Uusiminen / huolto on myös kallista...
Tiikkikansi on aika nätti poistaa jos häiritsee.
Kyllä se tosiaan kuumenee auringossa enemmän kuin vaaleaksi maalattu kansi. Kansimateriaalista tai väristä riippumatta tropiikin ankkuripaikoilla vene on kuitenkin mukavampi asua, kun tropiikkikatos on levitetty kannen yläpuolelle. Se pitää veneen viileämpänä kuin pelkkä avotilan biminikatos.
Tiikkikantta ei pidä veneeseen teettää tai uusia, jos on tarkoitus lähteä maailmalle. Toisaalta ehjää tiikkipäällystettä ei ole syytä poistaakaan.
En tiedä mitä tarkoitit tiikkikannen kalliilla huollolla. Uusiminen toki on kallis.
Tropiikista en tiedä mutta vielä Välimerellä tiikki on oikeen mukava :-)
On se Välimerelläkin toisinaan niin kuuma, ettei sillä voi paljain jaloin kävellä. Ja kuumentaa sisätiloja ankkuripaikoilla tai satamissa ikävän paljon.
Voisi olla tukeva vene tarkoitukseenne, sellaiseenhan käyttöön Koopmansin veneet on suunniteltu ja rakennettu. Tuuliperäsin ja tutkakin olisivat valmiina. Kuvissa näyttää varsin siistiltä. Ehkä kannattaisi käydä katsomassa - kokemuksesta tiedän, että hyväkuntoiset, asiallisesti varustetut ja hinnoitellut eivät välttämättä pysy myyntilistoilla kovin kauan.
... kyllä tuossa olisi venettä aika paljon tohon hintaan!
Ajatelkaa vene on kolmekymmentä vuotta vanha,ei ne ikuisuuksia kestä, voi olla siisti päältä.En kyllä maksaisi noin paljoa.
Nythän ei ole kyseessä bavaria, dehler, beneteau, jeanneau tms. tusinavene...
Kunnolla tehty ja hyvin pidetty laatuvene kestää hyvinkin sukupolvelta toiselle. Toki kuluvia osia uusitaan, mutta kyllä veneen varsinaisesti pitäisi kestää. Surullista, jos jo kolmekymppisinä veneet mielletään kaatopaikkajätteeksi, ja vielä surullisempaa, että jotkut veneet sitä lienevätkin.
Hyvin tehty ja pidetty vene kestää ikuisuuksia. Ja tuon Koopmansin kohdalla kuvista ja maineesta päätellen molemmat ehdot täyttyvät. Vanhat veneet ovat 100 v vanhoja ja kestävät edelleen.
Itse olen yli 40 ja vieläkin purjehdin.
osta risteily Tallinnaan tai Tukholmaan, ja käykää kylpylässä.
Tankkitilavuudet ovat liian pienet pitemmille matkoille, joten siihen joutuu ainakin satsaamaan lisää.
Muovikanisterit eivät ole kovin iso investointi. Mitkä olivat nyt kritosoimasi veneen tankkitilavuudet?
Katsopa listaa: http://venenetti.fi/uutiset/pallon-kiertanyt-nyt-61-suomalaisvenetta
Tiedätkö miten isot tankit on esim. Cabanessa, joka on kiertänyt pallon kolmasti (ja ilman water-makeria). Tai sitä pienempien pallonkiertoveneiden tankkitilavuudet?
Ilmoituksen veneen tankkitilavuudet löytyvät sen PDF-liitteestä: Makeavesi 160 l, diesel 80 l ja septi 20 l. Vertailuksi vaikkapa Bavaria 37:n tankit: Diesel 150 l, vesi 210 l. Oikeat pallonkiertoveneet sitten erikseen.
Mikä on "oikea"? Eikö nekin suomalaisveneet, jotka oikeasti ovat kiertäneet pallon? 61 veneen listassa näkyy olevan useita, joiden vesitankki on todennäköisesti pienempi kuin tuossa Koopmans 37 teräsveneessä. S&S 6.6:ssa vesitankki 83 l, p-a 42 l. Tuskinpa esim. Jon 33, Baltic 33, S&S 38 tai Avance 36:ssa vakiona on kovin isoja vesitankkeja ja silti niilläkin on kierto toteutettu.
Pienikokoinen Katadyn 40 on fiksumpi investointi kuin kiinteän lisätankin asennus. Omaan veneeseeni asensin PUR Power Survivor 40:n, jolla nimellä se silloin oli markkinoilla. Laite tuotti reissun aikana kaikkiaan yli 5000 litraa mikrobivapaata juomavettä. Ei tarvinnut hakeutua kraanavesisatamiin tai turvautua sadevesiin juomaveden takia!
Lue kokeneiden pallonkiertäjien kirjoituksia, niin opit, ehkä. Tavallinen suositus vesitankeiksi on 50 gallonaa (n. 200 litraa) henkeä kohti jaettuna usemapaan kuin yhteen säiliöön. Watermaker ei ole riittävä vaihtoehto vesitankeille. Dieseliä luokkaa 100 gallonaa (n. 400 litra) myös jaettuna useampaan kuin yhteen säiliöön. Noista voisi lähteä. Ja viestissähän sanottiin, että jos tuolla lähtee pitemmälle, joutuu satsaamaan lisää tankkeihin, vakiotankkeihin ei suositeltukaan tyytymään. Aika selvä juttu minun mielestäni, oli vesikonetta tai ei.
Kerropa mulle miten esim pariskunta 25 jalkaisella veneellä lastaa mukaan tuollaisen määrän vettä ja polttoainetta kaiken sen muun tavara-ruoka-krääsä paljouden lisäksi?
Hyvä, jos itse olet tietävämpi ja korjaat suositukseni ja virheeni.
Itselläni on takana vain yksi 3-vuotinen pallon kierto. Atlantin ylityksiäkin vasta neljä tähän mennessä. Tunnen kyllä huomattavasti kokeneempia purjehtijoita ja olen rupatellut tästäkin aiheesta heidän kanssaan. Kirjoja voi jokainen lukea.
En edelleenkään "vänkää", vaan oikaisen väärinymmärryksesi. En ehdottanut watermakeria vesitankkien "vaihtoehdoksi", vaan normaalin vesitankin lisäksi! En väittänyt vesikanistereita ja -pulloja tarpeettomiksi. Niitähän jokainen ottaa mukaansa! Jos joskus olet osallistunut ARC:iin, olet nähnyt miten paljon vesikannuja kukin hankki. Pulloille ja kanistereille on helpompi löytää tilaa kuin kiinteille lisätankille.
Pointtini on edelleen se, että pienehköön veneeseen (esim. Koopmans 37:ään), johon ei helposti saa mahtumaan isoja kiinteitä lisätankkeja, vapaa tila kannattaisi käyttää mieluummin watermakerin asennukseen kuin kiinteisiin lisätankkeihin. Se on kokemusperäinen mielipiteeni. Watermakerin vesi on mikrobivapaana turvallisempaa kuin trooppisen alueen kraanavedet ja kauppojen pullovedet. Pacificin saarilla voit joutua tankkaamaan sadevettä, jos sinulla ei ole watermakeriä. Siksi vesitankki ei korvaa watermakeria!
Useimmat pitkänmatkan purjehtijat ottavat dieseliä jerrykannuihin = "jaettuna useampaan säiliöön". Aika harvassa 37 ft kokoluokan venessä on 400 l dieseltankki. Dieselin kulutus on sittenkin aika vähäistä, jos sitä ei tarvitse sähkön tuottoon.
Keskimääräinen veden tarve valtameripurjehduksilla on käytännössä 4 litraa henkeä kohti vrk:ssa. Ihminen pärjää kyllä vähemmälläkin juomavedellä. Litra/vrk juotavaksi riittää, jos ei kovasti hikoile tropiikissa ja ravinnosta saa nestelisää.
Pitäisikö sinun selittää gallona-oppejasi niille, jotka ovat kiertäneet maailman omilla veneillään (vaikkapa Koopmans 37:llä)?
Mitä keskustelun aloittajan suunnitteleman kokoista ja hintaista venettä sinä suosittelet? Onko siinä 50 200 gallonan tankit vai vielä isommat?
Mistä keksit "tavallisen suosituksen", jonka mukaan pallonkiertoveneen pa-tankki olisi 400 litraa ja vesitankki puolta pienempi?
Eivätkö esim. alumiiniset Ovnit ole suunniteltu pitkille reissuille tai vaikkapa Vancouverit? Ovni 365:n pa-tankki on 180 l ja vesitankki 320 l. Sama suhde muissakin eli pa-tankki on noin puolet vesitankista. Ranskalaisessa RM 1260:ssä vesitankki 400l, pa 130 l.
Pienemmissä veneissä on pienemmät tankit eikö vain?
Aloittaja kysyi, olisiko linkin veneestä pallonkiertoon pariskunnalle. Siihen vastattiin, että tankkitilavuudet ovat liian pienet pitemmille matkoille ja niihin joutuisi satsaamaan lisää. Minusta vastaus pitää täysin paikkaansa. Jos veneeseen ei mahdu riittävää määrää matkalla välttämätöntä tavaraa, ei se sovellu pallonkiertoon. Pitää hankkia isompi vene tai isompaan veneeseen lisää tankkeja/kanistereita. Nyrkkisääntö 50 gallonaa/henkilö vettä ja 100 gallonaa polttoainetta on hyvä ja koeponnistettu lähtökohta. Niillä pärjää todennäköisesti sivistyksen pariin ilman täydennystä. Jos hankkii watermakerin, täytyy varautua teknisiin häiriöihin, yksin siihen ei voi luottaa. Watermakerin käyttö tarvitsee sähköä ja senkin vuoksi on hyvä olla riittävästi dieseliä tankissa.
Joku voi lähteä reissulle huonommin varustautuneena luottaen suostuisiin sää- ja tuulioloihin sekä sadeveteen, ja pärjätäkin, mutta se ei tee siitä veneestä vielä sopivaa pallonkiertoon. Sitä kuitenkin kysyttiin. Toisessa ketjussa esille tullut Nautor 43 on hyvä esimerkki veneestä, joka sopii pariskunnalle pallonkiertoon.
Mistä lähteestä sait "nyrkkisääntösi"? Veden osalta World Cruising Survey/Cornell totesi: "Before the advent of water makers…In an earlier survey the average amount of water carried was 45 US gallons (180 litres) per person". Tässä ARC-veneiden tilastossa oli kyse veden kokonaismäärästä eikä tankkitilavuuksista! Jo 13 vuotta sitten 39% ARC-veneistä oli varustettu watermakerilla. En jaksanut etsiä uutta tilastoa. Pallonkiertoveneistä useimmilla on nykyisin watermaker.
Veneiden koon kasvaessa kiinteiden tankkien tilavuudet ovat luonnollisesti kasvaneet. ARC-veneet ovat keskimäärin 45-jalkaisia, vesitankki 420 litraa.
Pallonkiertoveneiden keskikoko on pienempi kuin ARC-veneiden. Cornellin pallonkiertoveneiden tilastossa 30-35 jalkaisten osuus oli 21%. ARC:ssa on aika vähän alle 35 jalkaisia, vaikka osallistumisen alaraja on folkkarin kokoluokka. Kuvitteletko tosissasi, että alle 35-jalkaisissa pallonkiertoveneissä on "nyrkkisääntösi" mukaiset 100 gallonan dieseltankit + kiinteät vesitankit samaa kokoluokkaa (2 henkeä on tavallisin miehistön koko)? Minkä kokoiset vesitankit mahtoi olla siinä brittifokkkarissa joka muutama vuosi sitten osallistui ARCiin ja purjehti myös takaisin kotiin?
Sadeveteen ja säiden suotuisuuteen luottaminen ei liity tähän asiaan. En tiedä miksi kerrot "huonommin varustautuneista". Ehkä sinulla ei ole lainkaan omaa kokemusta alle 37-jalkaisista merikelpoisista valtameriveneistä?
Ei ne veneet ei ole vain kyllä- ja ei-pallonkiertoveneitä
Aika hauska keskustelu, mikä on sopiva pallonkiertovene ja mikä ei. Luultavasti suurin osa pallon OIKEASTI kiertäneistä veneistä ei läpäisisi keskustelupalstalaisten tiukkaa seulaa, vaan vikaa olisi vesi- ja polttoainetankkien koon lisäksi ainakin veneen valmistusmateriaalissa, mallissa, iässä, merkissä... Jännä, miten niin moni sopimaton vene on kuitenkin onnistunut kiertämään pallon. Moukan tuuria varmaan. Kai heitä pitäisi sakottaa tai vähintäänkin vakavasti nuhdella, kun saattavat holtittomalla esimerkillään houkutella muitakin yhtä vastuuttomiin pallonkiertoihin?
Totta kai on veneitä, jotka eivät kerta kaikkiaan sovellu suurille merille ja pitkille ylityksille, mutta aika pienilläkin paateilla (ja vastaavasti erittäin vaatimattoman kokoisilla tankeilla, ilman watermakereita yms) pitkiä reissuja on tehty ja tehdään tälläkin hetkellä. Kyllä se enemmänkin on miehistöstä kuin veneestä kiinni.
Muuten, täällä kun niin usein viitataan johonkin listaan pallonkiertäjistä, esim. venenetin lista pallon kiertäneistä suomalaisveneistä, niin se listahan ei todellakaan ole tyhjentävä. Eivät kaikki pallonkiertäjät ole ilmoittautuneet listoille. Kaikki eivät myöskään pidä julkisia blogeja tms. Kaikki suomalaiset pallonkiertäjät eivät starttaa suomalaisen kotiseuransa kotilaiturista torvisoittokunnan tahtiin, tai edes palaa siihen henkseleitä paukutellen.
Myöskään ARC:n osallistujalistat eivät anna ollenkaan oikeaa kuvaa siitä, minkä verran ja millaisilla veneillä kunkin kansalaisuuden edustajia seilailee maailman meriä.
Aina on niitä, jotka jatkuvasti varustelevat venettään tai haikailevat isommasta ja sen varustelemisesta, mutta eivät lopultakaan uskalla lähteä Itämerta kauemmaksi. Olisikohan tämän tyyppiset henkilöt juuri niitä samoja, jotka eivät "hyväksy" omaa venettään pienemmillä toteutettavia pallonkiertoja tai muita pitkän matkan purjehduksia?
Äskettäin 27-jalkainen suomalaisvene saapui Karibialle. Pääsi kai livahtamaan nyrkkisääntö-gallona-viisastelijoiden huomaamatta?
2012-2013 ajoin edestakaisin Euroopasta Karibialle ja muutaman viikon kruisailut Karibialla samalla polttoaineella. Siis ilman lisätankkauksia. Menomatkalla konetunteja 1h ja paluumatkalla sitten kylläkin enemmän mutta olisi voinut purjehtien päästä takaisinkin melkein yhtä vähällä. Lataukseen konetunteja= 0 h. Dieseltankin tilavuus 160l varalla 4x20 litran jerryä. Tankkiin jäi noin 70-80l.
Kyllä purjeveneellä voi myös edetä purjehtien ilman valtavia tankkitilavuuksia.
"Lue kokeneiden pallonkiertäjien kirjoituksia, niin opit, ehkä." No joo, jotain vinkkiä voi toki ottaa muiden kokemuksista, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että "kokeneet pallonkiertäjät" eivät muodosta mitään yhtä yhtenäistä joukkoa, jolla olisi yksi yhtenevä mielipide näistä asioista! Jokaisen kokemukset ovat jokaisen omia kokemuksia, ja jokainen kokemus on erilainen. Ihmiset ovat erilaisia, veneet ovat erilaisia, sää vaihtelee, satamat muuttuvat, kehitystä tapahtuu niin varusteissa kuin saatavana olevissa palveluissakin jne. Jos lukee tarpeeksi vanhoja kokeneiden pallonkiertäjien kertomuksia, niin watermakeria ei toki ollut keksittykään. Se jakaa tänäkin päivänä matkapurjehtijoiden mielipiteitä, eikä suinkaan ole jokaisen pallonkiertäjän ehdoton varuste, mutta moni ei enää haluaisi olla ilmankaan. Muinoin jääkaappikin purjeveneessä oli luksusvaruste, nyt lienee aika vakiokamaa, olisikohan arvauksena n. 98 % pallonkiertoveneissä (kansainvälisesti, suomalaisilla varmaan kaikilla, mutta muualta löytyy vielä merihippejä...).
ARC:iin osallistuessani kulutin päivittäin dieseliä akkujen lataamiseen. Trinidadilla asensin KISS-merkkisen tuuligeneraattorin. Sen sähköntuotto (+aurinkopaneelit) riitti niin, ettei Pacificin ylityksessä enää tarvinnut tuhlata polttoainetta sähkön tuottoon. Jääkaappi oli suurin sähkön kuluttaja, koska se oli koko ajan päällä. Watermaker oli käynnissä vain silloin kun tuulivoimaa riitti tai ajettiin koneella. Purjehtiessa tuuliperäsin huolehti ohjauksesta n. 90% ajasta.
Oma kokemukseni on sekin, että veneen kaikki tankit+letkut joutuu ennemmin tai myöhemmin puhdistamaan. Diesel voi olla heikkolaatuista (ns. marine-laatua pitää välttää!), samoin kuin on monien satamien kraanavesi. Jerrykannuista ja vesikanistereista on sittenkin vähemmän huolta kuin isojen tankkien ja putkistojen likaantumisesta. "Ei kaikkia munia yhteen koriin" on hyvä periaate sekä vedelle että dieselille.
Tästäkin huomaa, miten erilaisia ihmisten kokemukset ja niihin perustuvat suositukset voivat olla! Itsellä kokemus vain yhdestä pallonkierrosta pari Atlantin ylitystä eri veneillä, mutta olenkohan teräsvatsa vai mikä, kun kaikkien satamien kraanavettä (oman suodattimen läpi toki) olen juonut ilman mitään ongelmia. Ilman watermakeria ollaan pärjätty, sadevettä tosin ollaan myös tropiikissa kerätty, ja vettä tankin lisäksi vesikanistereissa. Pieni vene, pieni tankki, mutta koskaan ei ole vesi loppunut kesken, eikä ole tarvinnut edes säännöstellä sen käyttöä (tosin pitkiä makeavesisuihkuja ei keskellä merta olla otettu eikä kaivattu).
Kullakin on omia kokemuksia ja näkemyksiä. Hienoa, että niitä tuodaan keskusteluun!
Juomaveteen liittyviä infektioriskejä ei silti pidä vähätellä, vaikka ogelmia ei olisi omalla kohdalle sattunut. Jokainen päättää itse, miten vesihuoltonsa kaukopurjehduksilla järjestää. Käänteisosmoosiin perustuvista pieneen veneeseen mahtuvista "vedentekolaitteista" ja niillä tuotetusta mikrobivapaasta juomavedestä ei parikymmentä vuotta sitten juurikaan puhuttu. Nyt tilanne on toinen. "Vesikone" alkaa olla normaali varuste pitkänmatkan pursissa.
Ehkä tietämys juomaveden välittämistä infektioista on lisääntynyt internetin ansiosta. Veden välittämät infektiot eivät ole maailmalla suinkaan vähentyneet, vaikka meillä ne ovat harvinaisia (vain esim. Nokian vesiepisodi ym yksittäistapauksia).
http://en.wikipedia.org/wiki/Waterborne_diseases
Totta. Sillä veneellä purjehditaan, joka on. Ei tule mistään reissuista mitään, jos alkaa keskittyä vesitankkien tilavuuksiin tai watermakereihin. Kaikki veneet ovat kompromisseja, mutta kyllä ne yleensä silti pinnalla pysyvät, pitkiäkin matkoja.
Varustepuutteet kelpaavat nykyään selitykseksi mihin tahansa lähtemättä jättämiseen, varsinkin netissä. :-)
Tässä viikonlopuksi hiukan vinkkejä ja linkkejä jutun juurille lapsosille, jotka kuvittelevät kiertävänsä palloa purjeveneellä tuttipullojensa varassa:
"It'll be reassuring to have sufficient fuel to motor at four to five knots for 500 nautical miles or so. You must have sufficient freshwater capacity for the reasonable needs of all crew members on your longest envisaged passage, plus say a 20% contingency allowance. Ideally blue water sailboats will have double this capacity, split into two separate tanks so that if one tank gets contaminated the crew will still be OK."
http://www.sailboat-cruising.com/blue-water-sailboats.html
Desirable Attributes of a Blue-water cruising Sailboat:
100 gallon fuel tank. Enough to give us a range of at least 500 nmiles under power. 2 50-gallon water tanks. Enough to last the two of us 3-4 weeks without rain catching, or backup in case one tank gets contaminated or emptied.
http://www.callipygia600.com/callnugget/allcruising/boatfind.htm
Thread: Advice wanted for Blue Water cruiser choice:
"50 galls of water is not enough for ocean cruising, well maybe for one person."
"Over 200 gallons FW in two tanks."
"Have you considered a Hallberg Rassy 42F? - 800 lits fresh water in 2 S/S tanks, 500 lits diesel in S/S tank"
http://www.ybw.com/forums/showthread.php?299821-Advice-wanted-for-Blue-Water-cruiser-choice
"MR: No watermaker. My biggest reservation about a watermaker is the power consumption. If we had a watermaker, we’d probably use it only when the engine was running — and then would we tend to run the engine when we otherwise would not? Also, my understanding is that these are complex and delicate machines. My concern is that maintenance and repair needs would be both expensive and restricting."
http://www.oceannavigator.com/Ocean-Voyager-2013/Bluewater-Gear-interview/
How Much Water Tankage Is Enough:
"I read the average water capacity in permanently installed water tanks was 105 gallons (in Jimmy Cornell's' ARC 87 Equip Survey in his World Cr Survey book)."
"Minimum is your daily consumption x days at sea x 1.5. Your daily consumption is not likely to be less than 1.5 liter. 20 liters per person per day is fine, unless ladies are present, especially long haired ones.
If you cannot take all the water you need, then go for the watermaker. Remember even with a watermaker onboard you still need to carry the minimum as calculated above!
If you have the machine, use watermaker water as much as you wish but the tank water only as you progress."
"My 38 had a 90 gal tank and a 25 gal tank which was refilled by the water maker, the 90 gal was held in reserve and dumped then refilled 4-5 times a year when I was at anchor and had lots of sun I would run the water maker (3gal/hr) over several days to refill it."
"I'm installing 4 x 50 gallon water tanks plus a small water maker. The logic is that one tank is "caught" rainwater for washing/showers and the other three are municipal water shading into water-maker water over time."
"We carry 200 gallons. We use about 10 gal per day if we are careful. That's for two of us and our cat. "
"The old rule of thumb was 1gal/person /day for drinking."
http://www.cruisersforum.com/forums/f2/how-much-water-tankage-is-enough-69736.html
" Clearly the ability to carry adequate provisions for the duration of any long offshore journey is paramount, but so is the ability to achieve a degree of self sufficiency when cruising in areas where food and water are expensive, of dubious quality and in short supply. I’ve cruised in places where finding
goods whose sell-by date was in the future was a huge triumph, and in some places water costs more than rum. We cruised for three years with water capacity of 70 gallons for the two of us and it was subsistence living; no opportunity could be missed to top off the tanks. I’d recommend at least 50 gallons of water per person on board, which should give reasonable
drinking, washing and cooking supply for two or three weeks cruising, or a significant offshore passage with more careful consumption."
http://www.saltyjohn.co.uk/resources/Defining%20the%20cruising%20boat.pdf
Rick's Defination of a Blue Water Boat :
"Drinking water tankage of a gallon/day/crewmember times twice the expected length of the trip. Fuel tankage for 80-100 hours of motoring at 5 knots. Fuel and water tankage divided so a bad lot doesn't spoil the whole."
http://www.oocities.org/thetropics/5471/bwboat.htm
"But if long, offshore cruises loom on your horizon, consider the minimum factors of one gallon of water per person per day and sufficient fuel tankage for motoring 400 nautical miles. any cruisers even suggest adding a factor of 50 percent to these numbers, but sailing more minimizes fuel consumption, and the use of salt water for bathing, washing clothes, and doing dishes can help to reduce freshwater usage."
http://www.yachting-life.net/new%20index/frames3/right%20choice_frame.htm
Jimmy Cornell: "A common reason for some people setting off with what would turn out in the long run to be an unsuitable boat is that it was the boat that they happened to own at the time, and, whether for reasons of finance, lack of foresight, or sentiment, they decided that it would do. By the time their mistake became obvious, it was too late to put it right, and they either chose to carry on regardless or ultimately cut short and even abandoned the voyage."
http://www.cruisingworld.com/people/passage-notes/the-best-boats-for-globe-girdling?page=0,0
itse olen purjehtinut varmasti monen mielestä valtamerten ylityksiin sopimattomalla veneellä - liian pieni, liian pienet tankit, ei vesikonetta jne, mutta sillä mentiin, mikä oli, eikä ollut varaa hankkia ja varustaa isompaa, kun rahaa tarvittiin cruising kittyyn, eikä ihan vähän, kun useamman vuoden reissusta kyse. muuten olisi jäänyt reissu kokonaan tekemättä. tämä kompromissiratkaisu ei todellakaan ole kaduttanut hetkeäkään, päin vastoin. Mahtava kokemus, suosittelen lähtemään eikä jahkaamaan ennen kuin on liian myöhäistä!
Niin. Valtameriä on purjehdittu kaislalautoilla ja Atlantti ylitetty jos jonkinlaisella kipolla. Pelastuslautoillakin on lojuttu viikkokausia. Tässä kuitenkin aloittaja etsi tietoa pallonkiertoon _sopivasta_ veneestä pariskunnalle. Askeetikot ja itsetuhoiset itsensäruoskijat on asia erikseen
Itse menin 32 jalkaisella tasapohjastandardiveneellä. Polttoainetta oli vain tankissa 100 litraa. Juomavedet ostin Kanarialta eli 120 kpl 1,5 litran vesipulloja. Helppo hävittää nykyaikaisen veneen säilytystiloihin. Tankin vettä käytimme pesuun ja ruanlaittoon. Miehistöä oli 3 henkeä.
Takaisin tulimme kahden hengen miehistöllä Azorien kautta. Sama tankkaus. Vene olisi saanut olla pari metriä pidempi ja puoli metriä kapeampi. Mutta kaikkea ei voi saada;)
Mitä teit tyhjille pulloille? Kuljetit varmaan mukana seuraavan palautuspisteeseen?
Ketjun aloittaja kyseli myytävänä olevan veneen soveltuvuutta pallonkiertoon. Siitä voisi hitaampikin hoksata, että joko aikaisempaa venettä ei ole tai pallonkiertoon tarvittaisiin sopivampi. Koska on mahdollisuus valita, niin ei ole mitään järkeä tyytyä veneeseen, jossa on selviä puutteita tarkoitus huomioiden, jos niitä ei voi kohtuudella korjata (kuten tässä tapauksessa tankkien kanssa varmastikin voi, mutta tarvitaa lisäsatsauksia). Siitäkin huolimatta, että joku olisi sellaisella tehnyt onnistuneen reissun.
Eipä ollut mitään uutta noissa, ellei sitten lapsille. Heille kait jutut osoititkin. Oleellisinta on ihmisen vedentarve/vrk eli n. 2-3 l/vrk. Veden varastointiin voisi käyttää kiinteitä takkeja, kanistereita, pulloja. Jokainen voi itse arvioida paljonko vettä pitää varata millekin legille pläkät ja viivytykset huomioiden. Polttoaineen kulutus tuntia kohti on yleensä dieselkoneessa n. 200 g/hv. Eli moottorin tehosta riippuu montako litraa tarvitaan. Polttoainettakin voi varastoida kiinteässä tankissa ja kanistereissa. Se pitää paikkansa, että moni on käytännön kokemusten perusteella suositellut polttoainemääräksi sitä, joka riittää 400-500 mpk koeajoon. Power Survivor 40 watermaker vie sähköä n. 4 A ja tuottaa juomavettä 4-5 litraa tunnissa. Käytännössä tuuligeneraattori kompensoi näin pienen watermakerin sähkönkulutuksen.
Ihmettelen, että yksinkertaisista asioista tehdään isoin kysymys. Oikeasti sekä kaikkein isoin ja tärkein asia on lähtöpäätöksen teko eikä tankkigallonoista kinastelu.
Veden ja polttoaineen riittävyys merimatkalla kaukana sivistyksestä ei ole vähäpätöinen asia huomioitavaksi ennen köysien irroittamista. Yksi makeavesitankki 160 l ja yksi dieseltankki 80 l on auttamatta liian vähän pallonkiertoveneeseen. Itsekin olisit näkäjään haalimassa mukaan pulloja ja kanistereita. Watermaker tuo mukavuutta matkalle, mutta. kuten kokeneemmat ovat lausuneet, sen varaan ei pidä laskea. Sama koskee tuuligeneraattoreita, aurinkopaneeleja yms. Aina ei tuule, aina ei aurinko paista, koneen käyttäminen kuluttaa polttoainetta ja lämmittää venettä tropiikissa. Viisas varautuu monipuolisesti vaihtoehtoisilla selvitymisstrategioilla, mutta perusvarmuusvarasto pitää olla koko ajan olemassa. Kädestä suuhun -taktiikka ei ole viisasta, kun Siwa tai R-kioski ei olekaan kivenheiton päässä.
Tyhjät pullot leikattiin puolikkaiksi ja sijoitettiin takaisin niihin säilytystiloihin, joista ne otettiin käyttöön. Menivät pieneen tilaan silleen. Perillä vietiin ne sataman roskikseen, josta ne saattoivat mennä vaikkapa mereen? Kukapa tietää?
Itse asiassa paljon on valtamerivarusteltuja veneitä, jotka eivät koskaan purjehdi niin kauas, että edes maa katoaisi näkyvistä. Se tarkoittaa yli 20--25 mailin etäisyyttä rannasta.
Jos keskittyy veneen varusteluun, vain kaksi asiaa tapahtuu varmasti:
1. Menee paljon rahaa
2. Tulee hyvinvarusteltu vene
Kummastakaan ei seuraa mitään purjehduksia.
Jos kertoisit taustatietoa omista valtameripurjehduksistasi, lukijat tietäisivät mihin kantasi perustuu. Täällä esitetään jyrkkiä mielipiteitä vesi- ja dieseltankkien tilavuuksista aivan kuin se olisi jollain tavoin ratkaiseva asia.
Olen yrittänyt oman valtamerikokemukseni perusteella selittää, että sekä vettä että dieseliä voi aivan hyvin kuljettaa mukana irrallisissa säiliöissä. Ei tarvita tietyn kokoisia kiinteitä tankkeja! Vesipulloja kyllä mahtuu pilssiin ja lokeroihin. Ehkä en tullut ymmärretyksi. Siksi perustelen vielä omilla esimerkeilläni: Kapkaupungissa päätin täyttää vesitankin laiturin kraanasta, koska kaupunkisatamissa ei ole hyvä käyttää watermakeria (öljyinen merivesi voi pilata vesikoneen membraanin). Maistoin vettä ennen tankkamista niinkuin aina. Se oli juomakelpoista ja kirkasta. Jätin kraanan juoksuttamaan vettä tankkiin ja tein muita lähtövalmisteluita. Kraanaveden paine oli laskenut ja vesi olikin yllättäen muuttunut ruosteen ruskeaksi ennekuin ehdin sulkea kraanan. Merellä huomasin, että juomavesihanasta tuli ruskeaa raudanmakuista vettä. Sitä ei voinut käyttää mihinkään. Jouduin tyjentämään ja puhdistamaan tankin ja myöhemmin vaihtamaan kaikki vesiletkut. Pvc-letkut ja filtterit olivat muuttuneet ruosteisiksi. Onneksi veneessä oli watermaker ja onneksi oli puhdasta juomavettä kanistereissa ja pulloissa! Tapanani on ollut täyttää ensin vesipullot watermakerin vedellä ja vasta sitten johtaa watermakerin vesi tankkiin. Tietenkin watermaker vaatii huoltoa. Omassani tein tiivisteiden uusimiset 1000 käyttötunnin välein, membraania ei tarvinnut uusia eikä vikoja esiintynyt. Watermakerini on nyt 11-vuotias ja edelleen käytössä.
Jos satut tankkaamaan pilaantunutta tai mikrobien saastuttamaa kraanavettä, koko makeavesiputkistosi infektoituu - ei pelkkä tankki tai tankit. Vaikka vesitankkeja on monta, samaa putkistoahan ne käyttävät!
Dieseltankissa on kerran ollut vastaava harmi ennenkuin aloin käyttää Baja-suodatinta tankatessa. Bunkkeriproomusta tankkaamani diesel oli coca-colan väristä. Se tukki moottorin filtterit toistuvasti. P-a tankki piti tyhjentää ja puhdistaa. Sekään ei riittänyt. Myös polttoaineputkisto tankista esisuodattimeen oli saanut ruskeaa mömmöä snämiin ja liitoksiin. Vasta kun putkisto oli puhdistettu ja kaikki filtterit jälleen kerran vaihdettu, moottorin käyntiongelma hävisi.
Meillä oli tapana täyttää tyhjenyneet pullot watermakerista ja pitää niitä jääkaapissa. Miksi muovipullot olisivat kertakäyttöisiä? Vesipulloja tarvittiin yleensä aina, kun meniin jollalla maihin tutkimaan ympäristöä. Juomavettä pitää myös ottaa mukaan, kun tropiikissa retkeilee...
Roskahuolto toimi käytännössä niin, että muovipakkaukset silputtiin saksilla pieniksi palasiksi. Silloin ne mahtuivat yllättävän pieneen tilaan. Mereen niitä ei tietenkään heitetty. Pallonkiertäjien yleinen tapa oli polttaa kaikki palavat roskat aina silloin, kun siihen tuli sopiva tilaisuus. Erityisen kivoja muistoja jäi purjehtijoiden yhteisistä sundown-partyistä, joissa roskat poltettiin jollain Tongan pikkusaarilla tai vaikkapa Cocos-Keelingin Direction Islandin rantahietikolla. Se oli ympäristöystävällistä roskahuoltoa iltanuotion äärellä ja samalla tutustumista muihin purjehtijoihin!
Mutta diesel ja sen laturit ovat idioottivarmoja maailman tappiin toimivia vehkeitä, niinkö?
Mikä täällä on ikuista? Ei edes terveys eikä elämä. Venediesel kai vaatii täysremontin n. 5000 käyttötunnin jälkeen.
Jos sinun täytyy ottaa veneeseen mukaan pulloja, kanistereita ja watermakereita, tarkoittaa se sitä, että veneen tankit eivät ole riittävän suuret.
Oikaistaan ARC:n tiedot: minimi venekoko on Folkkaria suurempi. Atlantin yli 32 jalkaa ja ARC World 40 ft. Keskikoko jälkimmäisessä on ollut 15.5metriä useampana viime vuotena.
http://blog.mailasail.com/yacht_ariel
http://www.worldcruising.com/arc/arcfaqs.aspx
Jos asun veneessä muutaman vuoden, miksi pitäisi tankeille varata tilaa muutamaa pariviikkoista legiä varten? Pitkät ylitykset ovat reissulla poikkeustilanteita.
Nyt logiikka oikein huimaa. Watermaker on teknisesti aika yksinkertainen laite ja huollettavissa myös matkan aikana. Ainakin se on verrattomasti yksinkertaisempaa kuin dieselin, tai edes laturin korjaus. Kuitenkin pidät dieselsähköä watermakeriin nähden oleellisesti luotettavampana. Sähköntuottoon taas on useampia toisistaan täysin riippumattomia tapoja.
Keskimääräinen käyttöikä on yhdentekevä asia, koska se on vain keskimääräinen. Systeemien redundanssi on se, jota pitää miettiä. Kuten edellä on jo kerrottu, isosta tankista tuleva töhnä voi pysäyttää terveenkin dieselin merellä korjaamattomaan kuntoon.
Purjehdin vaimoni kanssa pallon ympäri perinteistä myötätuulireittiä venellä, jonka säiliötilavuudet edellä mainitujen kaltaiset, vesi 180l kolmessa eri tankissa, vesikone, jonka tuotto n. 4l tunnissa, käytettiin avomerellä 1-2h/vrk, polttoaine 75l yhdessä tankissa 40-60l irtokanistereissa, moottorin teho 18hv. Pisin yhtämittainen merelläoloaika oli 32vrk. Peseytymiseen käytimme merivettä, jonka jälkeen makeavesihuuhtelu puutarharuiskulla. Jokaisen etapin jälkeen oli vettä ja polttoainetta jäljellä usean vuorokauden tarpeisiin. Satamissa tankattu vesi oli laadultaan varsin kelvollista, jonkin verran käytimme veden "säilöntäaineita". Myöskään polttoaineen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Muutamissa epämääräisimmissä paikoissa polttoaine tankattiin ensin kanistereihin ja annettiin seisoa muutama tunti ja sitten kaadettiin veneen tankkiin suppiloon laitetun 2-3 kertaisen tiheän harsokankaan läpi, kanisterin pohjlle jätettiin litran verran ainetta palautettavaksi, kyllä siinä joskus näkyi muutakin kuin dieseliä! Moottori, aurinkopaneelit ja tuuligeneraattori on hyvä yhdistelmä sähkön tuottamiseen, todennäköisesti joku niistä aina toimii, parhaimmillaan kaikki! Vesikoneen käyttö ja huolto on varsin yksinkertaista ja oman kokemuksen mukaan laite oli toimintavarma. Kaasupullona meillä oli kierrettävällä sulkuventtiilillä varustettu suomalainen 11kg teräspullo ja matkan varrella hankittu 3kg Camping Gaz- pullo, niiden täyttäminen onnistui aina ilman ongelmia! Niin kuin "Reissun tehnyt" kirjoittaa, tärkeintä on tehdä lähtöpäätös ja irroittaa köydet! Tälläiset "tekniset" asiat ovat jokaisen peruspurjehtijan ratkaistavissa ja niiden vatvomiseen ei pidä liiaksi sotkeutua, muuten voi kaikki ne hienot kokemukset, joita pallonkierto purjehtien antaa, jäädä kokematta!
Haukut väärää puuta! Jos veneessäsi on pelkästään kiinteät tankit, otat riskin olipa tankkisi kuinka suuret tahansa. Jos satut tankkaamaan pienenkin määrän mikrobien saastuttamaa vettä, veneesi koko vesijärjestelmä infektoituu. Turvallisempi vaihtoehto on monta erillistä säiliötä; kiinteä tankki/tankkeja erillisia kanistereita tai pulloja. Tämä on myös yleisin käytäntö. "Ei kaikkia munia yhteen koriin"!
Ongelma voi tulla myös vesitankin vuodosta. Eräässä raportoidussa tapauksessa veneeseen päässyt rotta oli NZ:n ja Fidzin välisellä legillä jyrsinyt vesiletkun poikki, jolloin miehistö oli ongelmissa vesipulan takia. Omassa veneessäni on kerran sattunut Whale-merkkisen jalkapumpun kumikalvon rikkoutuminen, jonka kautta ehti hukkaantua lähes sata litraa juomavettä pilssiin ennekuin vuoto huomattiin (ongelmaa ei tullut, koska juomavettä oli myös pulloissa ja kanistereissa - silloin veneessäni ei vielä ollut watermakeria).
Kerro joku helpompi tapa kuin watermaker, jolla saat riskitöntä juomavettä esim. Tyynen valtameren pikkusaarilla? Tietysti voit tankata asustuskeskuksesta kraanavettä ennen meren ylitystä ja luottaa hyvään tuuriin tai juomaveden keittämiseen tai kemikaalien käyttöön. Veden steriloitiin käytettävät kemikaalit ("klooritabletit") eivät ole mauttomia.
Mistä ihmeestä te oikein väännätte? Kaikki kirjoitukset näyttävät olevan yhtä mieltä asiasisällön suhteen aiemman mielipiteen "yksi makeavesitankki 160 l ja yksi dieseltankki 80 l on liian vähän kahden ihmisen pallonkiertoveneeseen - tarvitaan lisäsatsauksia" kanssa. Ettekö te edes lue mihin vastaatte ja mitä vastaatte?
On kyllä upea vene.
Tiikki kommentit liittyvät heti vain tropiikkiin. Tumma kylkihän se myös lämpöä antaa, ainakin matalammalta paistavasta auringosta. Mutta on sitä maapallolla muitakin lämpötiloja kuin tropiikin helle ja tiikkikannen märkäominaisuudethan ovat lyömättömät.
Veneen sisäänkäynti on aika korkea, eli ei sovi kovin vanhajalkaisille. Korkea kynnys ei ole muuten kynnyskysymys, omassa edellisessä oli myös sama järjestely ja ideahan on siinä että perähytille tulee mukavammat tilat sekä että vettä täynnä oleva sitlooda ei päästä vesiä salonkiin. Tuollaisen ultramatalan oven haitta on, että sprayhoodista ei voi tehdä kovin suurta ja suojaavaa, muuten ei ovesta kulkeminen onnistuisi.
Ainoat ikkunat ovat pentterin/karttapöydän kohdalla. Kannattaa tunnustella että kävisikö sellainen ahdistamaan. Toki kaunista puupintaa sekä sitä mukana kulkevaa vaimoa on mukava katsella, mutta itse tykkään että joka tilasta on myös joku räppänä merelle päin.
Levanki on ruorimiehen ulottumattomissa ja kulkureitillä. Varovaisuutta ja preventterin käyttöä tarvitaan varmasti. Ison skuutille voisi varmaankin tehdä vaihtoehtoisen lukituksen niin, että ruorilta pystyy säätämään.
Kuvien perusteella sitloodassa ei ole minkäänlaista navigointielektroniikkaa. Sitä sopii miettiä, että kuinka paljon haluaa sitä sinne tuoda.
http://www.devalk.nl/nl/jachtmakelaardij/250186/KOOPMANS-37.html
Katsopa yllä olevan kuvasarjaa, jossa näet sekä sisäänkäynnin että pinnan ja levangin….ja "ultramataluuden"!
Tietenkin, jos valitsee rattiohjauksen, saa ratin. Sen takaa ei ulotu yhtä helposti purjesäätöihin kuin pinnaohjatussa. K.37:n sitlooda on onneksi sen verran pieni, että genuavinssit näyttäisivät olevan aika hyvin ruorimiehen ulottuvilla.
Pitkänmatkan purjehduksilla ratti ei ole erityinen ongelma, koska enimmäkseen tuuliperäsin ohjaa.
Ehkä sinun näkemyksesi perustuivat saaristoväylillä purjehtimiseen, kun kertoilit ison skuutin lukituksista ja sitlooran elektroniikasta jne.
Joo, gh34 paljastui pelkäksi saaristopurjehtijaksi. Pallonkiertäjät eivät säädä purjeita ja käyttävät pelkkää sylkylokia ja sekstanttia.
Viestissäni en halveksinut saaristopurjehdusta! Se on sinun oma asenteesi: "..paljastui pelkäksi saaristopurjehtijaksi" samoin kuin pallonkiertäjien mollaaminen "eivät säädä purjeita ja käyttävät sylkylokia ja sekstanttia".
Halusin todeta sen, ettei tavanomaisilla kesäpurjehduksilla tule ajatelleeksi pitkien avomerietappien käytäntöjä. Ainakin itselläni käsitykset niin veneestä kuin sen kaikista varusteista muuttuivat vasta pitkien reissujen aikana. Hyvä valtamerivene ei ole hyvä saaristovene - ja sama päinvastoin!
jep jep, linkitit kuvat aivan toisenlaisesta sisäänkäynnistä ja levangista kuin mitä alkuperäinen Koopmans oli. Jäikö alkuperäiset kuvat myytävästä veneestä ehkä katsomatta? Itse kommentoin niiden perusteella.
Halusin tuoda tähän keskusteluun näkökulmaa, miten pariskunta purjehtii pitkää matkaa ja asuu. Eli yksinpurjehdusominaisuuksia voisi tuossa Koopmansissa (siis siinä alkuperäisessä) tuunailla sen parin vuoden varusteluajan aikana. Ne ominaisuudet mitä ei voi muuttaa, pitää hyväksyä tai jopa alkaa pitämään niistä. Alkuperäisessä , mistä tässä keskusteltiin, on tosiaan iso ratti ja sen ohi kuljetaan vain nousemalla penkille ja sieltä alas jotta pääsee isolle. Ei mikään temppu nopsajalkaiselle.
Ei. Koska alkup linkissä oli vain yksi kuva avotilasta ja sekin ylhäältä otettu, ehdotin sisarveneen kuvien katsomista! Tietysti jossain ykstyiskohdissa voi olla eroja, jos valmistusvuodet ovat kaukana toisitaan.
Olen vieraillut sekä Koopmans 37:ssä että isommissa Koopmanseissa (40 ja 45). En pitänyt niiden sisäänkäyntejä mitenkään hankalina. Mielestäni on oltavakin riittävän korkea kynnys avotilan ja ruffin välillä, ettei vesi tulisi sisään istuinlaatikon täyttyessä. Luulen, että saatoit saada virheellisen käsityksen yhden valokuvan perusteella. Sitä ilmentää kommenttisi "ultramataluudesta".
Jos pelkkä ratin taakse siirtyminen tuottaa vaikeuksia, lienee asianomaisen turha suunnitella kaukopurjehduksia! Paljon enemmän ketteryyttä tarvitaan esim. toistuvissa jollaan kiipeämisissä tai snorklaamisissa ym. kaukopurjehdusten rutiineissa.
Korjaan nyt vielä tämän kerran, kun kuitenkin ketju jää elämään, mutta kuvat taustalta katoavat ajan mittaan: Keskusteltiin 37-jalkaisesta, jonka levanki kulkee sitloodan etuosassa, penkkejä hieman ylempänä olevalla sitloodan levyisellä poikittaisella "sillalla", joka on riittävän leveä istuskeluun. Ulko oven kynnys nousee tästä, ja itse ovi on vaaksan korkuinen. Tätä havainnollisti kolme kuvaa myynti-ilmoituksessa, kaikki eri kulmista.
Tämä keskustelun syrjähyppy jatkui sitten kuvilla 37-jalkaiseta, jonka levanki kulkee syvennyksessä, matalammalla kuin sitloodan penkit. Poikittaista siltaa ei ole, vaan levangilta ovelle on tehty kulkusyvennys ja itse ovi on 3-4 kertaa korkeampi kuin mistä tässä ketjussa kysellyssä veneessä alunperin oli kyse.
Hahmottelisin asiaa niin, että ero on suunnilleen, kuin jos keskusteltaisiin kotoisten FE83 ja FE741:n sitloodan etuosasta ja sisäänkulusta. Mutta lopetan osaltani tähän, vaikka vänkääminen jatkuisi.
Jos vene ei ole riittävän hyvä (esim. nk. homeskandit jon 33, Baltic 33, Targa 101 jne, massatuotantoveneet kuten Bavaria 36) eikä riittävän hyvin varusteltu, ei pallonkiertoa hyväksytä vaan vaaditaan sakkokierros. Puurakenteisilta vaaditaan kaksi sakkokierrosta. Se on kosto röyhkeydestä kun pallo on uskallettu kiertää odottamatta optimivenettä ja varustelua vaan on vain laituriparlamentista riippumatta lähdetty matkaan.
En tunne venettä, mutta onko tuo sitloora jotenkin avomerellä vaarallinen? Jos tulee suuri aalto, jonka "läpi" vene menee, niin sitten on vettä joka paikassa. Eikös avomerellä kuulu veden valua vilkkaasti pois sitloorasta. Yleensähän perä lähes avonainen
Et tunne tuota venettä, mutta et näytä juuri tuntevan avomeripurjehdustakaan. Koopmansin veneissä sitloora on verraten pieni kuten tuossa 37:ssä. Sen täyttyminen ääriään myöten ei vaaranna veneen vakautta. Tyhjeneminen tapahtuu tyhjennusputkien kautta. On vain hyvä, että avotilan ja sisätilan välinen kynnys on korkea - on turvallisuustekijä.
Silitysraudan muotoinen runko, jossa on leveä avoperä, ei suinkaan ole "yleensä" valtamericruisereissa. Se tuli jopa uusien perheveneiden muodiksi vasta VOR-kisan jälkeen.
Kovemmassa aallokossa roiskuu ja kastuu joka tapauksessa, olipa veneen perä avoin tai ei.
Tuo tunnetaan paremmin nimellä Breehorn 37. Niitä on yksi Suomessa, Zelda nimeltään. On kulkenut ihan mukavasti kisoissa ja olen joskus ollut saaristomerellä lähituntumassa. Breehon 37 on Hieno ja tyylikäs vene jota olen itsekin katsellut sillä silmällä. Näitä tehdään teräksestä, lasikuidusta, alumiinista ja näkyypä juuri nyt olevan Devalk Yachtsilla yksi todella hieno mahonkiversio myynnissä. Näissä on ratti tai pinnaohjaus, syväys yksilöstä riippuen 1,6-2m. Hollannista saa alta 100t€ hyvän yksilön. Epäilemättä tukevaa tekoa.
Youtubessa taitaa olla jotain videonpätkääkin näistä.
En osaa sanoa Dick Koopmansin suunnittelemien veneiden tunnettavuudesta kuin sen, että yleensä niistä puhutaan suunnittelijansa nimellä eikä valmistajan nimeämän venemerkin mukaan. Breehorn 37 on Dick Koopmans-vene aivan kuten Koopmans 37 - niinkuin kerroit. Olen itse saanut sen käsityksen, että Hollannissa miltei jokainen purjehtija tietää Dick Koopmans seniorin ja juniorin. Muistutuksesi oli hyvä niille, jotka eivät asiaa olleet hoksanneet.
Jep jep, tuolla veneen mallinimellä löytyy enemmän yksilöitä. Mutta eniveis, tuossa Koopmans/Breehorn 37:ssä on jotain "karua" tyylikkyyttä ja klassista muotoilua. Tykkään.
Sailboatdatan sivuilta näyttää, että Koopmans-veneitä on eri nimisinä valmistusvuodesta (valmistajasta) riippuen. Esim. Koopmans 40 on sama kuin Hutting 40.
Breehorn 37 näyttää myynti-ilmoituksissa samanlaiselta kuin Koopmans 37. En ole seurannut kumpaa on markkinoilla enemmän. Kummalla nimellä valmistettuja on enemmän?
Breehorn 37:
https://www.theyachtmarket.com/boats_for_sale/882899/
Koopmans 37:
http://www.devalk.nl/nl/jachtmakelaardij/250186/KOOPMANS-37.html
Nyt äkkiä joku pysäyttämään tämä porukka.
Tankit ovat AAAAIVAN alimitoitetut-
Polttoainetankki vain 180 lkitraa ja vettä 200 litraa.
Saa nähä miten käy, varjelusta raukoille.
kunnon vesikoneen voi tehdä myös itse - ja halvalla. Ohjeita löytyy netistä. Googlaa DIY watermaker. Näin voi säästää rahaa ja tehdä tehokkaan vesikoneen, helpointa on tehdä 220v sähköllä toimiva ja käyttää vaikka Hondan bensaaggregaattia sähkön tuotantoon. Haittapuoli on bensan tarve mutta monella on bensaa mukana perämoottoria varten. 220v itse tehty vesikone on luultavasti kustannustehokkain tapa. Sitten voipi vapaasti ottaa makeavesisuihkun joka päivä - pienessäkin veneessä ja missä vain.
Koska olet perehtynyt DIY-watermakereihin, kerropa hintatietoja niistä. Tarvittavat komponentit tuskin ovat kovin halpoja.
Minä päädyin tällaisen ostamiseen 14 vuotta sitten ja olen ollut siihen tyytyväinen, vaikka veden tuotto ei tietenkään riitä suihkuvedeksi tuhlaamiseen. Juomaveden tuottamiseen se on ollut aivan riittävä ja virrankulutus kohtuullisen pieni. Nykyhinta selvinneen verkkokauppojen sivuilta.
http://www.youtube.com/watch?v=LBrlEI-xyCk
äkkiä vilkaisten näyttäisi saavan 2000 dollarilla kun käsikäyttöisen Katadyn tislarin saa hyvin alle tonnin. Tietysti konevehje suoltaa vettä eritavalla, mutta ei noihin tuottomääriin, suihkuun pääse jollain 1000W pikkugensulla. Tehontarve on riippuvainen vesimäärästä eikä kuutiota vettä repäistä muutamalla watilla käänteisosmoosin läpi...
siinä saa olla hauikset kunnossa kun käsikäyttösellä Katadynillä täyttää 100 gallonan tankin...
Itsetehdyn saa pusattua halvalla, Robin Hoodista tai Motonetistä muutamalla satasella bensaggregaatti, painepesuri, letkua ja sitten se osmoosiputki, pari hanaa ja letkua. Painepesurin pumpusta saa riittävästi painetta jotta reverse osmoosi toimii. Näin halvimmillaan siitä voi sitten parantaa
tässä kuva http://cdn.cruisersforum.com/forums/attachment.php?attachmentid=50213&stc=1&thumb=1&d=1353852868
http://cdn.cruisersforum.com/forums/attachment.php?attachmentid=50212&stc=1&thumb=1&d=1353852816
Siitä vaan, jos tee-se-itse watermaker tuntuu sinusta kaikin puolin paremmalta oman veneeseesi!
Oma valintani oli ja olisi pienehkköön veneeseen nytkin sähkökäyttöinen Power Survivor 40, koska se vie vähän sähköä, on tunetusti luotettava ja huoltopakkauksia siihen saa kaikkialta maailmasta (tarvitaan tiivistesarjat, esisuodattimia, puhdistuskemikaalit).
Käsikäyttöiset vedentekolaitteet on tarkoitettu pelastusveneisiin eikä suinkaan jatkuvaan käyttöön valtameripursissa. Power Survivor 40:ssä vakiovarusteeseen kuuluu kyllä käsikahva, joka hätätilanteessa voidaan vaihtaa sähkömoottorin tilalle. En silti usko, että käsin pumppaaminen on koskaan yhtä tehokasta kuin sähköinen - jolla tuotto on 4-5 litraa tunnissa. Ehkäpä käsin pumpatessa tulee hikeä yhtä paljon kuin juomavettä ;-)
Naurettavaa keskustelua. Lähtökohta on, etää jos kone vie 4-5 litraa tunnissa kaunko sillä ajetaan? Jos haluaa ajaa n. 1000 mailia niin tankkia pitää olla 100 litraa. Esim atlantin yli pitää olla 500 litran tankki jos ei halua purjehtia.
Kahdessakymmenessä tunnissa?
100:4,5=n. 22 tuntia. 22*7knots=154 nautical m.
Itselläni oli Atlannin ylitykselle 300 l löpöä. Perillä oli jäljellä 150 l. Akkuja ladattiin pari-kome tuntia pilvisinä päivinä lähtö ja tulo satamissa. Täyttä pläkää ei matkalle sattunut. Toki latausta pyrittiin ajoittamaan niin, että samalla voitiin noeuttamaan menoa.
Tyynen meren ylityksessä etäisyydet ovat aika pitkiä. Panama-Marquesas -väli on hieman yli 4000 NM, Marquesas-Tahiti n. 800, Tahiti-NZ n. 2300 NM eli yht. yli 7100 NM Panaman Balboasta Uuteen-Seelantiin. Tällä matkalla olin tankannut 170 litraa löpöä.
Lokikirjan mukaan Panaman jälkeen eka tankkaus oli 80 l jerrykannuilla Wreck Baysssä Galapagoksella (sain löpöä, joka oli heikkolaatuista ja johti filttereiden tukkeutumiseen). Seuraavan kerran ostin löpöä Taiohaella Nuku-Hivassa (Marquesas) kanistereihin 70 litraa. Nukualofassa ostin yhden jerrykannullisen (=20 litraa). KISS-tuuligeneraattori ja aurinkopaneelit huolehtivat sähkön tuotosta. Perkinsiä oli käytetty lähinnä pläkässä ajamiseen, jolloin kierrosluku pidettiin pienenä kulutuksen vähentämiseksi. Pelkkään lataukseen sitä käytettiin vain harvoin (joskus SSB:n ja watermakerin takia, ellei tuulienergia riittänyt).
En usko, että pa-kulutukseni oli kovin poikkeava muiden veneiden vastaavasta. Veneessäni oli kolme 20 l ja kolme 10 litran jerrykannua. Veneen alkup 150 l dieseltankki riitti siis hyvin, kun lisäksi oli jerrykannuja. Tankki oli täynnä saapuessani Uuteen- Seelantiin.
Jerrykannuja tarvitaan joka tapauksessa, vaikka veneen tankki olisi miten suuri tahansa, koska useimmiten polttoaine täytyy hakea jollalla. Jakeluasemat, joista voi tankata suoraan veneeseen ovat aika harvassa niin Pacificilla kuin Intian valtamerelläkin!
Tietysti niillä veneillä pa-kulutus on suurempaa, joilla sähkönkulutus on isompi (ei tuuliperäsintä, ehkä pakastin, kenties ilmastointilaite) ja sähkön tuottamiseen käytetään polttoainetta tai niillä, jotka muutenkin ajavat paljon koneella.
Tropiikissa lämmintä riittää ilman parisataakiloista kuumaa rautamöykkyäkin keskellä venettä. Ja yhden kilowatin tuottaminen pyörittämällä monen kymmenen kilowatin voimalähdettä on melkoisen tehotonta.
Tankki oli se sitten iso tai pieni ei yksin riitä. Jos tankkiveden kanssa tulee ongelmia, bakteereja, makua, ruostetta niin tilanne on vakava. Pelkän mukavuudenkin takia pullo- ja kanisterivesi on erinomainen ratkaisu. Ehkä ekotekona litran tai puolen litran kertakäyttöpullot ovat paheksuttavia, mutta niitä on helppo jäähdyttää ja piilottaa myös pienemmässä veneessä. Pullot voi litistää ja kerätä roskasäkkiin muun rantaan tuotavan kierrätysjätteen kanssa. En lähde Itämerelläkään useamman vuorokauden reissulle ilman pullovettä.
"Ehkä ekotekona litran tai puolen litran kertakäyttöpullot ovat paheksuttavia…"
Miksi käyttäisi noita kertakäyttöpulloja vain yhden kerran? Niitähän on helppo täyttää vedellä ja käyttää uudelleen! Samoilla muovipulloilla pärjää pitkään. Miksi ostaisi vettä silloin, kun on mahdollisuus täyttää "kertakäyttöpullot" puhtaalla kraanavedellä?
Toinen juttu, minkä olen pitkillä purjehdusreeissuilla tottunut tekemään eri tavoin kuin sinä, on muovipakkausten tai käytöstä poistettavien "kertakäyttöpullojen" roskis. Veneen roksikseen ne mahtuvat paljon paremmin, kun saksilla silppuaa pikkupalasiksi. Kokeile vaikka ensikesän Itämeren retkelläsi, huomaat eron rutistamiseen!
Hieman Päijännettä pidemmälle matkatessasi huomaat kyllä, että puhdasta kraanavettä on harvemmin tarjolla.
Kerroin käytännön, joka muodostui 42.000 mm reissullani. Ne kertakäyttöpullot täytimme watermakerin vedellä silloin, kun hyvälaatuista kraanavettä ei ollut. Ehkä sinunkin kantasi muuttuu, jos joskus teet monen vuoden kestoisen purjehdusretken.