tämän kammottavan sotkun ja rakkauden kanssa. Ei se minulla mene niin, että "se on vain elämää" ja tulee ja menee ihmisiä. Ei, rakastan syvästi ja pitkään. On ihan sairasta kantaa tätä kaikkea sisällään, sairasta miten voi tuntea näin ihmistä kohtaan, jolle ei merkinnyt mitään. Niin, kaipa minä olen sitten jollain tapaa häiriintynyt, mikä tarkoittaa tuskaista elämää.
En jaksa elää
.....
11226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oletko varma, ettet merkinnyt mitään?
Oletko kertonut tälle ihmiselle tunteistasi?
OLETKO VARMA ETTET MERKINNYT TOISELLE MITÄÄN?
Ole avoin niin sinullekin ollaan avoimia!
No hän seurustelee, en aio heitä häiritä ja kylmästi häipyi elämästäni. Irvokas oli koko juttu ja vähän liikaa kestettäväksi sittenkin, vaikka kaikkea olen yrittänyt.
En usko enää mihinkään.
Älä vaivu epätoivoon. Itse olen myös syvästi tunteva kaikilla osaalueilla ;) Olen varattuna ihastunut, enkä voi tehdä yhtään mitään tälle ihastumiselle. Yritän unohtaa. Ja on siinä muutakin, mitä en halua tänne paljastaa. Todellakin irvokas juttu, tuo oli todella hyvä vertaus.
Aloituksesi lohdutti minua, koska se tuntui jotenkin tilanteeseeni sopivalta.
Todellakin toivon voimia ja onnea sinulle !
tuosta olet myös varma ? oletko puhunut hänelle tästä irl ? pelkkä palstalla kirjoittaminen ei johda mihinkään. luuleeko hän jonkun muun viestejä sinun viesteiksi ? onko hän vastannut sinun aloittamiin ketjuihin vai joku muu ? luuletko sinä tuntemattoman palstalaisen viestejä hänen viesteiksi ? oletko vastannut hänen aloituksiin vai tuntemattoman aloituksiin ? palsta ei ole todellisuutta.
Harvemmin varmaan ihan niin menee, että toinen ei olisi mitään tuntenut, vaikka todella kylmältä kyyti tuntuukin. Ihmisillä on erilaisia "vammoja", jotka aiheuttavat tietynlaista käytöstä. Ole ylpeä itsestäsi, että olet ollut niin rohkea, että olet uskaltanut antaa toiselle mahdollisuuden ja avannut sydämesi hänelle, hänhän ei syystä tai toisesta ole siihen uskaltautunut. Ei kannata katkeroitua, vaan pyrkiä pitämään sydämensä avoimena jatkossakin, jotta on mahdollista löytää tulevaisuudessa sellaista ihanaa "tervettä" rakkautta.
Toki kannattaa myös tutkailla itseään ja pohtia mitä suhteesta voi mahdollisesti oppia tulevaisuuden varalle, että ei pääsisi käymään enää samallalailla ja että muutenkin oppisi tulevia suhteita varten. Elämä on kuitenkin ihan sinne viimeiseen hetkeen saakkaa oppimista. Se, että rakastaa ei todellakaan ole häiriintynyttä, mutta jos ei oikein osaa asettaa rajoja rakkaudelle, niin sitä kannattaa miettiä ja harjoitella. Katkeroitua ei kuitenkaan kannata, eikä alkaa pelkäämään tuntemista, sillä elämä ilman tunnetta on harmaan sävyistä.
Onko hän sanonut sinulle irl ettei ole tuntenut mitään vai oletko vain päätellyt niin koska joku on kirjoittanut niin tänne?
Palstajutuilla ei ole _mitään_ tekemistä asian kanssa, se että minä tänne kirjoitan ja hän elää elämäänsä rakastaen rakastaan vain lisää tätä p.skaa tunnetta.
Olen aina sanonut, että ei pidä katkeroitua, se on kuin joisi myrkkyä. Mutta nyt alan ymmärtää katkeroituneita ihmisiä..Ihmisen perustarve on rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ja minulle tuollainen rakastuminen on superharvinaista, en ole tuollaista aiemmin kokenut. Rohkeudesta "palkinnoksi" tuli tällainen tragedia ja taakka kannettavaksi. En takuulla enää avaudu rakkaudelle, enkä päästä ketään satuttamaan, elämästä ei koskaan tiedä, mitä p.skaa se eteen heittää.
Te jotka olette vahvoja ja jaksatte katsella eteenpäin tätä "seikkailua", onnittelut. Kiitos tsempeistä myös. Jos tästä tunnetaakasta pääsen eroon niin kaipa voin kohtalaisen mukavaa, joskin vajavaista elämää vielä viettää. Jos en, sanotaanko puolessa vuodessa niin se on adios.
se on niin epäreilua että tiedän niin monta jotka on löytäneet heti suurille tunteilleen vastakaikua...sitä ei tarvi ihmetellä,arpoa,kuvitella mitään...se vaan on rakkautta molemminpuolista! sit ite kun kerran rakastuu,se on yksipuolista ja kiduttavaa,riuduttavaa....en usko että toista kertaa samaa tunnetta tulee :((
Sitten kun se tulee ei sitä pysty unohtamaan vaikka kuinka monta viikon loppua on ollut ja tulee olemaan niin ei unohdu ei. Eikä tarvi lutvia mitään vaan palaset menevät paikalleen ihan itsestään.
mulla ei menny palaset kohdalleen vaan oon ihan palasina!