Ylihuolehtiva äiti ja väärä kiusaaja

Olen opex sinun kanssasi siltä osin samaa mieltä, että kiusaaminen on yleensä (ei siis aina) ryhmäilmiö ja lapset saattavat olla tässä kuviossa hyvinkin erilaisissa rooleissa. Osa lapsista ei varmasti edes tunnista kiusaavansa, koska eivät toimi ns.aktiivisessa roolissa, Kiusaamiseen ei vaadita mitään "jatkuvaa alistamista", jo se että joku yksittäinen lapsi jätetään systemaattisesti ryhmän ulkopuolelle täyttää kiusaamisen kriteerit ja siihen on puututtava. Kiusaaminen on subjektiivinen tunne eli kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä, onko joku kiusattu vai ei. Jos hän tuntee olevansa kiusattu, näin on, ja tällöin asialle on tehtävä jotain. Ei yksikään lapsi tahallaan sepitä olevansa kiusattu.

Ja mitä tulee noihin oppilaiden keskuudessa järjestettäviin kiusaamistesteihin, "pistä nuoli kiusaajasta kiusattuun", niin älkää nyt hyvät ihmiset enää menkö moiseen halpaan ! Se on tyhmintä ja julminta, mitä voi tuossa tilanteessa tehdä, jos/kun kiusaaminen tapahtuu nimen omaan luokan sisällä ja siihen osallistuu suurin osa luokan oppilaista. Yksikään lapsi ei myönnä itseään/kaveriaan vapaaehtoisesti kiusaajaksi. Pahimmassa tapauksessa kiusaajat käyttävät tuonkin tilaisuuden hyväkseen ja kun paperit kerätään, opettaja saakin huomata, että nuolet ovatkin kummasti sojottamassa ihan toiseen suuntaan (kiusattua kohti). Fiksun opettajan päässä alkaisi tällöin hälytyskellot soimaan, mutta valitettavasti, jos opettajat ovat samaa kaliberia kun tämä "opex" (toivottavasti et oikeasti ole opettaaj), niin pulassa ollaan.

Mie vain kirjoitti:

Olen opex sinun kanssasi siltä osin samaa mieltä, että kiusaaminen on yleensä (ei siis aina) ryhmäilmiö ja lapset saattavat olla tässä kuviossa hyvinkin erilaisissa rooleissa. Osa lapsista ei varmasti edes tunnista kiusaavansa, koska eivät toimi ns.aktiivisessa roolissa, Kiusaamiseen ei vaadita mitään "jatkuvaa alistamista", jo se että joku yksittäinen lapsi jätetään systemaattisesti ryhmän ulkopuolelle täyttää kiusaamisen kriteerit ja siihen on puututtava. Kiusaaminen on subjektiivinen tunne eli kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä, onko joku kiusattu vai ei. Jos hän tuntee olevansa kiusattu, näin on, ja tällöin asialle on tehtävä jotain. Ei yksikään lapsi tahallaan sepitä olevansa kiusattu.

Ja mitä tulee noihin oppilaiden keskuudessa järjestettäviin kiusaamistesteihin, "pistä nuoli kiusaajasta kiusattuun", niin älkää nyt hyvät ihmiset enää menkö moiseen halpaan ! Se on tyhmintä ja julminta, mitä voi tuossa tilanteessa tehdä, jos/kun kiusaaminen tapahtuu nimen omaan luokan sisällä ja siihen osallistuu suurin osa luokan oppilaista. Yksikään lapsi ei myönnä itseään/kaveriaan vapaaehtoisesti kiusaajaksi. Pahimmassa tapauksessa kiusaajat käyttävät tuonkin tilaisuuden hyväkseen ja kun paperit kerätään, opettaja saakin huomata, että nuolet ovatkin kummasti sojottamassa ihan toiseen suuntaan (kiusattua kohti). Fiksun opettajan päässä alkaisi tällöin hälytyskellot soimaan, mutta valitettavasti, jos opettajat ovat samaa kaliberia kun tämä "opex" (toivottavasti et oikeasti ole opettaaj), niin pulassa ollaan.

Lue lisää

Sinä aliarvioit oppilaita todella rankasti sekä hyvässä että pahassa.

Minä olen useammankin kerran törmännyt esim. sellaiseen tapaukseen, jossa oppilas on sepittänyt olevansa kiusattu. Kyllä, tällaista tapahtuu! Ainakin kahdessa tapauksessa oppilas myönsi keksineensä kiusaamisen tällä tavoin kiusatakseen.

Lisäksi oma lukunsa ovat asperger-tyyppiset oppilaat, joiden mielestä usein kaikki on kiusaamista, koska he eivät ymmärä sosiaalisia tilanteita ja sääntöjä.

Mielestäni jatkuva ryhmän ulkopuolelle jättäminen on alistamista. Ryhmään kuulumisen tarve on ihmisen perustarpeita.

Kiusaamiskyselyt tuottavat lähes aina hyvin luotettavaa tietoa, koska suurin osa oppilaista haluaa aikuisten puuttuvan tilanteeseen, vaikka he itse olisivat tavallaan hyväksyvinä seuraajina. Lähes aina he kuitenkin toivoisivat, että heidän ei tarvitsisi ryhmän paineessa näin toimia ja siinä on aikuisten tultava apuun.

En oikein tajunnut tuota, että nuolet ovat sojottamassa kiusattua kohti. Niinhän sen siinä testissä kuuluu ollakin. Testi on lähtökohta ja työkalu; sen jälkeen alkaa varsinainen työ eli oppilaiden kanssa keskustelu. Ei mitään päätöksiä tehdä tai seuraamuksia tule vain sen testin perusteella.

On se kyllä hupaisaa, kun voi noin suurella varmuudella todeta, että kukaan ei ikinä voi valehdella olevansa kiusattu tai kukaan ei ikinä voisi paljastaa kaverinsa kiusaavan jne. Toistakymmentä vuotta opena on opettanut, että se ihan näin mene.

opex kirjoitti:

Sinä aliarvioit oppilaita todella rankasti sekä hyvässä että pahassa.

Minä olen useammankin kerran törmännyt esim. sellaiseen tapaukseen, jossa oppilas on sepittänyt olevansa kiusattu. Kyllä, tällaista tapahtuu! Ainakin kahdessa tapauksessa oppilas myönsi keksineensä kiusaamisen tällä tavoin kiusatakseen.

Lisäksi oma lukunsa ovat asperger-tyyppiset oppilaat, joiden mielestä usein kaikki on kiusaamista, koska he eivät ymmärä sosiaalisia tilanteita ja sääntöjä.

Mielestäni jatkuva ryhmän ulkopuolelle jättäminen on alistamista. Ryhmään kuulumisen tarve on ihmisen perustarpeita.

Kiusaamiskyselyt tuottavat lähes aina hyvin luotettavaa tietoa, koska suurin osa oppilaista haluaa aikuisten puuttuvan tilanteeseen, vaikka he itse olisivat tavallaan hyväksyvinä seuraajina. Lähes aina he kuitenkin toivoisivat, että heidän ei tarvitsisi ryhmän paineessa näin toimia ja siinä on aikuisten tultava apuun.

En oikein tajunnut tuota, että nuolet ovat sojottamassa kiusattua kohti. Niinhän sen siinä testissä kuuluu ollakin. Testi on lähtökohta ja työkalu; sen jälkeen alkaa varsinainen työ eli oppilaiden kanssa keskustelu. Ei mitään päätöksiä tehdä tai seuraamuksia tule vain sen testin perusteella.

On se kyllä hupaisaa, kun voi noin suurella varmuudella todeta, että kukaan ei ikinä voi valehdella olevansa kiusattu tai kukaan ei ikinä voisi paljastaa kaverinsa kiusaavan jne. Toistakymmentä vuotta opena on opettanut, että se ihan näin mene.

Lue lisää

Sorry, ajatuskatko ! Olet oikeassa opex. Tekstissäni oli kirjoitusvirhe eli suluissa piti lukea "kiusaajia kohti" ei kiusattua, Kiusaajat olivat siis kääntäneet roolit vastakkain ja tehneet itsestään kiusattuja ja näin siis käyttäneet testiä omiin tarkoitusperiinsä kiusatakseen lisää. Sitä tarkoitin. Tiedän, että näin on käynyt ja siinä ao.tapauksessa opettajalla ei valitettavasti ollut kykyä eikä sen suhteen haluakaan tulkita testiä oikein, vaan hän luki sitä kuin piru raamattua päätyen johtopäätökseen, että kiusaamista ei ollut tapahtunut tai jos oli, niin alkujaan kiusaamisesta ilmoittanut lapsi oli itse kiusaaja eli toisin sanoen kiusaaminen haudattiin "lapsen sepittelynä" (yksi vastaan muut). Myöhemmin selvisi, että kyse olikin koko ajan ollut ihan todellisesta kiusaamisesta, ei siis todellakaan mistään lapsen omasta sepittelystä, mutta silloin kiusaajat olivat saaneet jatkaa jo niin kauan ja mennä jo niin pitkälle, että anteeksipyynnöt ja selittelyt eivät enää ko.lasta auttaneet. Hänen koulutiensä päättyi siihen.

Tämä siis lähinnä opexille. Valottaa ehkä hieman sitä, miksi suhtauduin niin negatiivisesti tuohon ehdottomaasi nuolitestiin . Myönnettäköön tässä samalla, että saatoin myös aliarvioida sinun pätevyytesi opettajana . En olisi saanut tehdä niin parin lauseen perusteella. Pyydän sitä anteeksi. Heijastin selkeästi sinuun niitä tunteita, joita tunnen tuota "puoskari"opettajaa kohtaan,

Ja mitä tulee alkuperäiseen kirjoittajaan, niin minun mielestäni sinun lapsesi on selkeästi itsekin kiusatunroolissa, sillä kiusaamistahan tuollainen on, että päätetään porukalla, kenestä tehdään ryhmän syntipukki.