Tapasin yhden mukavan pojan netissä. Meillä oli paljon yhteistä ja hänen kanssaan oli mahtava jutella. Poika taisi olla ihastunut minuun, mutta tajusin sen liian myöhään. Hän tuskin enää edes puhui minulle ja alkoi sitten seurustella toisen tytön kanssa. Sitten suutuksissani poistin hänet kavereista. Parin kuukauden jälkeen he kuitenkin erosivat. Poika tuntui minulle niin täydelliseltä. Ajattelen häntä joka päivä, enkä saa häntä mielestäni, vaikka haluaisinkin.
Poika on kertonut minulle etunimensä, muttei sukunimeä tai muita yhteystietoja. Nyt vähän aikaa sitten kuitenkin löysin sattumalta hänet facebookista, josta sain tietää hänen sukunimen ja selvitin samalla numeronkin. Ajattelin, että voisin soittaa hänelle ja vasta myöhemmin (jos hän ei kammoksu rumaa ääntäni ja pidä minua ihan sairaana) kertoa, kuka olen. Toisaalta itse pitäisin sitä varmaan pelottavana stalkkaamisena, jos joku soittaisi minulle sillä lailla.
Tiedän myös yhden sivuston, jossa hän käy. Voisin ehkä tehdä itsekin sinne tunnuksen ja jutella sitä kautta hänelle. Mutta en uskalla puhua hänelle, koska pelkään vain nolaavani itseni enkä tiedä, mitä hänelle sanoisin. Se ei ole niin yksinkertaista kun ’Moi’ ja ’Alatko?’' En edes haluaisi alkaa heti seurustelemaan hänen kanssaan, koska olen vielä vihainen siitä, että hän sillä lailla esitti välittävänsä minusta, mutta lakkasi sitten yhtäkkiä kokonaan puhumasta minulle ja rupesi seurustelemaan toisen kanssa ihan kuin meidän välillä ei mitään olisi ollutkaan.
Olen tulossa varmaan mielisairaaksi hänen takiaan. Olen ladannut koneelleni kaikki hänen profiilikuvansa ja saatan viettää tuntejakin vain niitä katsellen ja verraten niitä omiin kuviini kuvitellen, kuinka täydellinen pari olisimme. Voiko sitä sanoa vielä normaaliksi? Tuntuu kuin elämässäni ei olisi mitään muuta sisältöä, kuin hän.
Mitä mieltä olette tästä koko jutusta? Mitä minun pitäisi tehdä? Tätä on jatkunut jo ihan liian kauan ja pitäisi joskus saada tehtyäkin asialle jotain.
Poika on kertonut minulle etunimensä, muttei sukunimeä tai muita yhteystietoja. Nyt vähän aikaa sitten kuitenkin löysin sattumalta hänet facebookista, josta sain tietää hänen sukunimen ja selvitin samalla numeronkin. Ajattelin, että voisin soittaa hänelle ja vasta myöhemmin (jos hän ei kammoksu rumaa ääntäni ja pidä minua ihan sairaana) kertoa, kuka olen. Toisaalta itse pitäisin sitä varmaan pelottavana stalkkaamisena, jos joku soittaisi minulle sillä lailla.
Tiedän myös yhden sivuston, jossa hän käy. Voisin ehkä tehdä itsekin sinne tunnuksen ja jutella sitä kautta hänelle. Mutta en uskalla puhua hänelle, koska pelkään vain nolaavani itseni enkä tiedä, mitä hänelle sanoisin. Se ei ole niin yksinkertaista kun ’Moi’ ja ’Alatko?’' En edes haluaisi alkaa heti seurustelemaan hänen kanssaan, koska olen vielä vihainen siitä, että hän sillä lailla esitti välittävänsä minusta, mutta lakkasi sitten yhtäkkiä kokonaan puhumasta minulle ja rupesi seurustelemaan toisen kanssa ihan kuin meidän välillä ei mitään olisi ollutkaan.
Olen tulossa varmaan mielisairaaksi hänen takiaan. Olen ladannut koneelleni kaikki hänen profiilikuvansa ja saatan viettää tuntejakin vain niitä katsellen ja verraten niitä omiin kuviini kuvitellen, kuinka täydellinen pari olisimme. Voiko sitä sanoa vielä normaaliksi? Tuntuu kuin elämässäni ei olisi mitään muuta sisältöä, kuin hän.
Mitä mieltä olette tästä koko jutusta? Mitä minun pitäisi tehdä? Tätä on jatkunut jo ihan liian kauan ja pitäisi joskus saada tehtyäkin asialle jotain.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No huh, oli tos kyllä romaania luettavaks o_o Kyl mä ainakin menisin rohkeasri juttelemaan sille. Eihä siitä muuten mitään tule :)
Tuskin se jätkä on susta enää kiinnostunut. Unohda se ja hanki uus